Hyvää Uutta Vuotta 2012!

Suur kiitos kaikille lukijoille ja muille ruudun takana oleville! Ensi vuonna jatketaan samalla tyylillä ja kehitellään jotain kivaa eikös näin ? Olkaa nätisti!

Toivottaa Tinttu, Rami ja Pontus

Viimistä vierään

Tätä vuotta on jäljellä enään 8 tuntia mikä tuntuu aika oudolta. Vuosi on vierähtänyt nopeasti ja on sattunut ja tapahtunut vaikka mitä. Pääosin kylläkin hyviä asioita vaikka alkuvuosi näytti todella huolestuttavalta; monia rakkaita hevosystäviä on poistunut yllättäen, tulipalon merkeissä ja yksi onnettomuus ja nämä tapahtuivat kahden viikon sisällä. Tulipalossa menneet hevoset olivat Ramin entisiä tallikavereita, monia olin hoitanut ja liikuttanut ja tottakai edelleen on ikävä. Lisäksi jos emme olisi vaihtaneet tallipaikkaa ei Ramiakaan enään olisi. Ramikin oli kipeä, vei kuskia kuin märkää rukkasta ja sitten asiat osuivat kohdilleen!
Hyviä asioita, että Ramin jatkuvaan selkäkipeyteen löytyi syyt ja nyt ruuna on aivan loistavassa kunnossa mitä nyt välillä aristelee selkää, mutta kaiken saa hoitamalla kuntoon ja nyt kun tietää miten toimia pystyy ennaltaehkäisemään asioita. On kehitytty isoilla askelilla, käyty valmennuksissa ja tunneilla sekä harvinaista kyllä startattu kisoissa enemmän kuin koskaan! Tänä vuonna tuli hurjat 4 esteluokkaa ja yksi koululuokka normaalin yhden esteluokan sijasta. On voitu harrastaa normaalisti, käydä maastoilemas ettei tarvitse pelätä milloin hevonen vie ja viskaa selästään ja luottamus on syventynyt. Ramin vesikammosta on päästy eroon aika hyvin sekä no kaikki tuntuu paremmalta!

Eilen pelkästään hoidin kaviota, huuhtelin kunnolla, lätkäsin tervaa pohjaan ja kavion ulkopintaan sitten sivelin öljyä. Rami sai olla ulkona jonkun 3-4 tuntia ja loppupäivän sisällä.

Tänään kengittäjä tuli aamusta ja Rami oli toisena kengitysvuorossa. Eteen vaihdettiin uudet kengät, koska edellisissä mitkä laitettiin klinikalla oli 4 mm hokit joita ei saanut pois eli oliko ne sitten niitattu kenkiin. En jaksanut liikuttaa vaan huomenna ratsastan pojjan kentällä.

Tultiin äsken koirien kanssa lenkillä. Ajettiin n. 15 minsan matka lähelle toista taloamme ja hurautettiin pienelle hiekkatielle missä ei ole yleensä yhtään liikennettä. Päästettiin koirat vapaiksi ja tunnin verta pojat jaksoivat riehua ja ehdin vähän kuvaillakin.

Alhaalla olevat kuvat eilisestä. Ekassa kuvassa ei ole verta vaan tervaa ja alimmassa sitten uusi otsapanta.

Varustepostaus - Satula + suitset

Nyt kun Rami joutuu seisomaan kengitykseen asti ehdin väsätä vähän varustepostauksen tynkää. Tänään esittelen pelkästään koulusuitset, satulan ja muuta krääsää vähäsen.

 Ramilta löytyy koulusuitsina Hööksiltä ostetut Gold Medalin Artemissuitset ja nahkaiset ohjat. Vaikka en erityisemmin ole tykännyt Hööksin suitsista nämä yllättivät positiivisesti! Nahka on yllättävän hyvälaatuista ja suitset ovat muutenkin pysyneet hyvin kunnossa. Koulusuitsissa käytän suoraa kumikuolainta ja tämä on kuolain joka taipuu joka suuntaan, koska kuolaimen sisällä on pelkästään rautalanka.

Otsapanta on tuollainen söpö blingbling vaikka onkin hirmu ohut kun taas turparemmi on todella paksu ja yhdistelmä näyttää jopa vähän oudolta. Uusi otsapanta vaihtuu heti huomenna kunhan muistan ottaa sen mukaan.

Satula on suht tuore tapaus eli tämä uusi satula tuli ostettua toukokuussa 13. päivä perjantaina. Kentaur Seneca, yleis/este EW 17". Satula tuli ostettua aivan uutena ja hinta oli yli 1300 euroa ja tätä hintaa yskin pienen hetken, mutta satula oli ehdottomasti paras hevoselle ja omalle ahterilla. Olen ihan rakastunut tähän satulaan, todella hyvä istua ja on "monikäyttöinen" satula. Satulassa on siis irrotettavat takatuet ja kun takatuet ottaa pois muuntautuu satula "koulupenkiksi".

Satulan alla pidetään neljällä taskulla olevaa mattesin correction padia, koska satula on hevosen muuttuessa päässyt laskeutumaan liikaa ja keikkuu hiukan edestä. Sovittajan kanssa ollaan siis katsottu satula ja hän suositteli tuota mattesia ja myöhemmin sitten topataan. Jalustinhihnat olen saanut vaihtokaupassa (uusi häntäremmi hihnoihin) ja ovat hööksiltä ostetut. Ihan tyytyväinen olen niihin tällä hetkellä ainakin vaikka ovatkin käytetyt, mutta mitäs tuo haittaa.

Sitten satulavyöt. Ruskea normivyö on muotoiltu ja toisella puolella on jousto. 120 cm pitkä Hööksiltä ostettu ja ollut käytössä reilun vuoden. Uutta vyötä en ole jaksanut ostaa, koska ajaa tuokin asiansa aivan hyvin.

Panssari on suht uusi, HIHS:istä ostettu 50 eurolla. Molemmissa päissä on jousto ja panssaria on kokeiltu vasta muutamia kertoja. Olin ihan onnessani kun löysin tuon panssarin suht halvalla varsinkin jos tässä aletaan jossakin vaiheessa käymään estevalmennuksissa niin hokkikeleillä haluan varsinkin käyttää panssaria ja tietty muutenkin.

Sitten vielä Ramin kaviosta. Rami oli tänään vain kaksi tuntia ulkona kunnes päätin ottaa sisälle. Kavio on nyt jo kulunut pahasti ja kun Rami kiertää samaista takajalkaa sisälle kavio kuluu entistä enemmän. Huuhdoin kavion pohjan ja tarkastelin eilistä jälkeä, laitoin tervaa päälle ja sitten kävin jalat läpi muutenkin. Takajalka oli aika lämmin joten läträsin linimenttiä sitten kaikkiin koipiin. Huomenna sama, eli pari-kolme tuntia ulkona ja sitten sisälle. Mielelläni pitäisin hevosen ulkona, mutta jos tuo kavio pääsee kulumaan vielä lisää niin sitten ollaankin pienissä ongelmissa taas kun kaviota ei pysty vuolemaan ja kenkää ei saada kiinni.

lennä lennä hokkikenkä

Loistavaa tuuria heti aamusta! Ulos viedessä kuuntelin et kylläpä takasen kenkä kolkkaa, iso kolahdus ja kenkä olikin sitten yhden naulan varassa ja sojotti ulospäin. Täyskäännös talliin ja hevonen sitten tallasi kengän takaisin jalkaan. Tallissa sitten koipi syliin ja aloin kattelemaan mikä siinä on ja kappas sivukäänne painunut kavioon sisälle! Sain otettua kengän irti käsivoimilla ja samalla kun kenkä irtosi repäisi se kaviosta ihan kohtuullisen palan taas. Muutenkin heikkolaatuiset kaviot ja samaisesta kaviosta jo puuttuu yksi pala.
Eli tämän päivän liikutus jäi siis siihen koska Ramilla on herkät kaviot ja ne sitten kuluvat nopeasti ja nyt kun maa on jäässä en viitsi edes lähteä kiusaamaan hevosta. Onneksi kengittäjä tulee tällä viikolla niin pitää sitten kysellä mitä tehdään sen kavion kanssa ja jos kenkääjä katsoo sen kavion pohjan samalla ihan varmuuden vuoksi ettei sitten kehittele mitään paisetta siihen ja muutenkin pitää huomenna vähän itsekin silmäillä sitä rauhassa.

No mutta hei jotain piristävää! Huomenna voisin harkita jonkunlaista varustepostausta tai ainakin aluksi tärkeimmät varusteet ja sitten myöhemmin kaikki muu ylimääräinen sälä ja sitähän löytyy. Tulee varmaan kuvina tai videon muodossa eli katsotaan katsotaan.

Pohdintaa: minä ratsastajana

Olen jonkun aikaa pohtinut minkälainen olenkaan ratsastajana. Mitkä ovatkaan vahvuuteni, heikkouteni ja virheeni ja tietty mitä haluan parantaa. Kieroutunut mieleni on sitä mieltä että ratsastus on laji missä voi aina kehittyä, enemmän tai vähemmän. Tämä on myös laji missä pitää olla nöyrä, jos on sitä mieltä että olen paras ja tiedän kaiken niin sitten ollaan pahasti metsässä. Mutta kukaan meistä ei ole täydellinen ja aina voi hioa niitä pieniä asioita ja kun hioo ja hioo niin jossakin vaiheessa huomaa että hei se ongelma on kadonnut! Välillä tulee tunne että mikään ei onnistu enkä osaa, mutta myöhemmin tuleekin fiilis et hei en olekaan niin huono mitä kuvittelin! Siksi ratsastus on lajina mielenkiintoinen: aina voi oppia jotain uutta.

2006? rist.ruuna Grundy

Niin mistähän sitä aloittaisi. En pidä itseäni erityisen hyvänä, mutta en huononakaan ratsastajan. Pärjään yleisesti ottaen lähes kaikille hevosille edes jotenkin ja muutamien ratsastuskertojen jälkeen homma alkaa jotenkin sujumaan. Ratsastin ennen Ramia todella vetelää jyräävää ruunaa josta kehkeytyi loppujen lopuksi mukava hevonen. Kuitenkin kahden entisen hoitohevoseni omistaja totesi kerran, että minulle sopii parhaiten kuumat hevoset koska olen itse niin rauhallinen. Myös lämminverisen hoitohevoseni omistaja jota myös liikutin välillä tykkäsi rauhallisuudestani ja antoi sen takia ratsastaa herkällä hevosellaan.

Olen saanut mahdollisuuden päästä kehittymään jo ratsastuskoulu aikoina. Opettajani siirsivät minut 2,5 kuukauden ratsastuksen jälkeen uuteen ryhmään; 5-6 vuotta ratsastaneisiin! Tässä ryhmässä sain mahdollisuuden kehittyä aivan eri tavalla ja sain jatkuvasti alleni erilaisia hevosia jotka osa olivat todella haasteellisia.


2007 sh-r. Vekkuli

 Nyt tämän hetkisellä tallilla olen mielestäni kehittynyt ehdottomasti eniten. Opettajamme on loistava, aikoinaan hänellä oli ravureita ja on kilpaillut lämminverisillä mm. kenttää kauan sitten. Tälläkin hetkellä hän kilpailee mukavalla puoliveritammallaan seura-alue helppo B ja A luokkia ja välillä tulee sijoituksiakin. Tuntimme ovat talvisin koulupainotteisia, kesällä hypätään mutta työstetään myös koulua ja käymme yhdessä valmennuksissa. Olen nykyään vannoutunut koulutuuppaaja vaikka ennen tykkäsin hyppäämisestä koska koulu oli muka tylsää. Varsinkin tämän vuoden kouluvalmennukset innostivat entistä enemmän koulutyöskentelyyn ja haluan viedä myös Ramia eteenpäin koulupuolella koska herralla on kapasiteettia ainakin helppo B tasolle ellei jopa pidemmälle, ken tietää?

En oikein osaa sanoa vahvuuksistani. Toki olen rauhallinen ja pyrin olemaan kärsivällinen ratsastaessa, koska tämä on laji jossa on aina pientä hiomista, kukaan ei ole täydellinen. Haluan edelleen kehittyä ja hioa vikoja joita minusta löytyy ja niitähän löytyy!
Vahvuuksiksi voisin sanoa myös sen että otan hyvin neuvoja vastaan paitsi en netissä. Ystäviltä otan neuvoja vastaan ja minulla on yksi henkilö joka antaa hyviä vinkkejä ruudun toiselta puolelta ja hän on kokeillut Ramia. Seuraan myös mielelläni tunteja/valmennuksia ja yritän imeä niistä tietoa itselleni ja sovellan niitä meidän menoon. Tykkään ratsastaa erilaisilla hevosilla koska kaikki opettavat vähäsen. Kokeilen mielelläni erilaisia hevosia enkä arastele. En välitä vaikka tulisi isoja pukkeja, hevonen lähtisi viemään mutta on yksi asia mitä pelkään: pystyyn hyppimistä ja siitä kaatuminen. Rakastan myös "rääkkäystunteja" joissa ei ratsastajaa säästellä ja silloin tietää että on oikeasti tehnyt töitä.
Istuntani on ihan ookoo ja hämmästyin kun pilatesvalmennuksessa mattotunnilla istuin tuolissa ja valmentaja teki vain pari pientä korjausta ja sekin oli lonkka alle ja rintakehä päälle.
Opettajan kanssa joskus klinikkareissulla keskustelimme lämminverisistä ja hän totesi että "sulle sopii tosi hyvin lämminveriset kun kaikille ne ei vaan sovi. Sulla on oikea tatsi tähän hommaan ja Ramikin on edistynyt niin paljon pienessä ajassa ja yleisesti ottaen." Eli kai tuon voi lukea vahvuuksiin?



könötys´

 Heikkouksia ja virheitä on ihan riittävästi. Heikkouksiin voisin lukea myös sen että en aina osaa kuunnella hevosta. Suurin ongelma on kädet: en osaa pitää kyynärkulmaa, hypätessä käteni on kova ja varsinkin kisoissa kiskaisen käsijarrun päälle. Sorrun myös aina välillä ratsastamaan liikaa kädellä vaikka pitäisi ratsastaa istunnalla ja pohkeilla. Lisäksi yli vuosi sitten pidin nyrkkejä aivan vierekkäin tai sitten kyynärpäät lepattivat tuulessa. Kyynärkulma alkaa vähitellen pysymään kun kaverini kerran piti tuntia kun kävi täällä ja huomautteli niistä kulmista ja se taottiin pääkoppaan. Ja yritän pitää vähintään kerran viikossa raippaa peukaloiden alla vakauttamassa kättä vaikka nyt olen laiskotellut sen asian suhteen. Yhdessä vaiheessa minulla oli suuri ongelma laukassa istumisessa. Jäin joko puristamaan polvilla tai pohkeilla eikä rentoudesta ollut tietoakaan. Lopulta kun aloin keskittymään asiaan ja menin pari tuntia tallin hevosella löysin sen rentouden lopultakin! Ensiksi menin ilman satulaa vanhalla issikkarouvalla ja pystyin keskittymään siihen omaan istuntaan ja seuraavalla tunnilla opettajamme kisahevosella ilman jalustimia koko tunnin. Tuppaan myös könöttämään eteenpäin ja sitä ongelmaa olen saanut vähitellen korjattua. Mikähän hinku on aina nojata eteenpäin kun hevonen alkaisi kulkemaan hyvin? Lisäksi tuppaan muuttumaan selässä vaikka pitäisi pysyä samanlaisena ja hevosen pitäisi muuttua. Opettajani on huomauttanutkin tästä kun menen hänen hevosellaan että taas sä muutuit. Samaa olen tehnyt Ramin kanssa liian monta kertaa ja se kostautuu yleensä. Kun jatkan samalla tavalla ratsastamista vaikka tulisi mitä sivuloikkia hevonenkin uskaltaa turvautua kuskiin. Jos alan jännittämään kohtaa missä Rami on vaikka vähän pelästynyt niin seuraavalla kerralla pelätään entistä enemmän.

kyynärkulma missä olet? c. Milla T.

katse

Katse, katse ja vielä kerran katse! Onhan sitä maata toki kiva tutkia tai sitten tuijottaa sitä hevosen niskaa mutta samalla oma istunta on taas päin mettää? Kun keskityn kunnolla ratsastukseen katse vain katoaa sinne hevosen niskaan. Joskus taisinkin todeta että tarvitsen jonkun niskatuen ratsastaessa. Kuitenkin hevonenkin toimii paremmin kun katse on avara eikä tuijota sitä niskaa koska silloin pystyn huomioimaan muun liikkeen ympärillä ja hevosella on turvallinen olo.

Esteillä myötääminen miten se voi oikeasti olla niin vaikeeta?! Ennen myötäsin ihan kunnolla, mutta sitten noin vuosi sitten tapahtuneiden lähdetään viemään ratsastajaa jumppalinjalla ja laukataan päin aitaa menosta taisi jäädä takaraivoon pieni kammon poikanen ja pelkään kovaa vauhtia esteillä. Lukitan käden hypätessä ja kyllä tiedän kuinka epäreilua se on hevosta kohtaan ja välillä yksin hypätessä tein sitä että liioittelin mieluummin myötäämisessä. Kisoissa kuitenkin tulee tehtyä se sama virhe jatkuvasti etten uskalla päästää hevosta menemään vaan jumitan käsijarrun päälle vaikka tajuaisin sen itsekin mutta ei, se on ja pysyy. Kotikisoissa uskallan päästää jo hiukan paremmin kun on sitä tilaa, mutta ulkopuolisissa paikoissa en päästä en sitten millään. Ehkä tämäkin ongelma ratkeaa kunhan saadaan rutiinia alle ja pääkoppaan taottua sama asia.

Vaikka istuntani on ihan ok haluan parantaa sitä vielä lisää. Pilatestunti auttoi aivan mielettömän paljon, sain istuntani hetkeksi todella kivaksi ja ratsastus tuntui hyvältä, hevoset liikkuivat hyvin allani kunnes aloin palaamaan vanhaan asentooni vähitellen. Yritän kyllä joka kerta alussa miettiä miten istun satulassa, kääntää lonkan alle ja siirtää rintakehän päälle ja aktivoida syvät alavatsalihakset. Ja kun istun oikein selässä olen jämäkkä ja vaikka hevonen kiskoisi ohjia kädestä istun napakasti selässä enkä heilu edes takas.


Tässä on pieni pohdinta omasta ratsastuksesta ja toki olisin tähänkin saanut väännettyä lisää tekstiä mutta eikös tästä ole hyvä aloittaa? Jos joku omistaa jotain vinkkejä näihin ongelmiin niin niitä saa heitellä tuonne kommentointi osioon. (:

Pikaisia kuulumisia

Ensiksi oli siis niin iloinen yllätys huomata että tämä pieni blogi on saanut yli 50 lukijaa! Iso kiitos piristää kummasti pienen ihmisen pientä mieltä (: Tiedossa aina niin ihana tylsä kuvaton postaus, yrittäkää kestää.

Joulu on jo takanapäin ja oli taas kivaa! Ainoa elossa oleva isovanhempi eli mummini oli aaton meillä, syötiin hyvin ja jaettiin muutamia lahjoja. Veljeni ajatti sitten minut ladolle ja käski sisälle ja löysin 8 puista puomia! Eli ensi kesänä sitten pääsen sottaamaan itseni (ja ehkä kaverini) kun yritetään saada puomeihin väriä. Lisäksi sain muutaman kirjan, aina niin ihanaa suklaata sekä astioita ja lahjakortin en tiedä mihin paikkaan?

Rami piti eilen ajaa, mutta sää ei todellakaan suosinut joten pysyttelin visusti sisällä peittoon hautautuneena ja luin. Tänään menin aamutalliin ja jösses mikä sää! Kaikille hevosille loimet ja pari hevosta oli taas lentoon lähdössä kun päästiin ulos ja siinä sitten yritin vaan saada hevoset turvallisesti tarhoihin. Sähkötkin menivät tallia tehdessä, onneksi siivous oli jo loppusuoralla kun pesin juomakuppeja niin naps ja sähköt meni tasan kymmeneltä. Onneksi oli enään ulkohommat eli tarhojen siivous tiedossa.

Tallilla ei ollut pahempia vaurioita missään. Kentällä oli yksi aitatolppa kaatunut ja repinyt aitaa mukanaan, pikku ponien tarhassa oli yksi tolppa nurin ja kaksi puuta oli kaatunut. Toinen oli tarhassa kaatunut pieni onneton mänty ja toinen sitten Ramin tarhan lähellä joku isompi kuusi vai olikohan se kenties pelkkä latva mikä maassa oli. Tarkoituksena oli laittaa ruuna liinan päähän liikkumaan, mutta päätin ihan suosiolla jättää liikuttamisen. Kuitenkin Rami on isossa tarhassa kaverin kanssa ja pojat liikkuvat kuitenkin paljon  päivän aikana.

Tällä viikolla äiti lupautui tulemaan mukaan tallille kuvaamaan ratsastusta eli kuvia tai videota on tiedossa jossakin vaiheessa ja varsinkin kuvia ollaan kaivattu! Hanna toivoi postausta missä kerron millainen Rami oikeasti on ja voisin sen toteuttaa jo varmaan tänään jos sähköt pysyvät. Lisäksi tekeillä on minkälainen Rami on ratsastaa, pohdintaa minkälainen ratsastaja olen ja yritän keksiä vielä jotain, ehdotuksia? Jos joku jaksaa lukea niin Rami ravurina tekstikin on mahdollista, koska olen pyörinyt katsomassa Ramin muutamia startteja ennen omaksi tuloa ja aikoinaan myös päässyt hiukan treenaamaan poikaa ja sen sellaista.

Hyvää Joulua !

Haluamme Ramin kanssa toivottaa erittäin hyvää, hauskaa ja tietty rauhaisaa joulua tasapuolisesti kaikille ihanille lukijoillemme! Tarkoituksena oli lähettää tämä tervehdys videon kautta mutta unohdin koko jutun. Eihän se lumi sitten pysynyt maassa tänäänkin tuli vettä aamusta alkaen.

Toivottavasti olette syöneet hyvää ruokaa, viettäneet aikaa rakkaiden kanssa ja jättäneet joulupukin parran rauhaan ;) Ramia hemmottelin melassivedellä, kuivalla leivällä, porkkanoilla ja omenoilla sekä jouluharjaus oli pakollinen ja muutaman kuvan ottaminen ja Ramihan totesin että häntä hävettää enkä tahdo pitää korvia hörössä tai edes katsoa kameraan.

"jotain speciaalia" - erikoispostaus

Koska nää postaukset ei ole olleet mitenkään erikoisia näin joulun alla niin päätin tehdä tämmöisen postauksen missä listaan asioita itsestäni. Sekaan mahtuu outoja tapojani, historiaa sekä paljon muuta. Yritän höystää tekstin kuvilla jotka liittyvät edes vähän asiaan. Jos oli enemmän kuin puuduttavaa luettavaa palautetta saa antaa ihan reilusti!

# En ole koskaan muuttanut. Ollaan aina asuttu yrityksemme yläkerrassa ja tämäkin on vanha liiketila loppujen lopuksi.

# Meillä on kaksi taloa; keskustassa sekä maalla. "Maatilan" vanhempani ostivat kaks vuotta sitten koska olimme etsineet pitkään taloa missä olisi maata niin että saataisiin Rami kotiin. Tämä paikka tuntui heti kotoisalta ja kyseessä on sukupaikka loppujen lopuksi! Hauskinta tässä on se, että naapuritila joka näkyy meidän pellolta on ollut joskus äitini suvun "hallinnassa" varmaan 200-300 vuotta sitten.

# Saan outoja siivouskohtauksia keskellä yötä.

# Saan myös outoja villityksiä kuntoilun suhteen. Välillä lenkkeilen päivittäin yli tunnin lenkkejä ja lisänä saatan käydä salilla ja ratsastaa pari hevosta. Sitten tuleekin laiskottelukausi.

# Minua on koulukiusattu 1-9 luokkien ajan. Lisäksi jouduin tallilla kiusaamisen kohteeksi useampaan kertaan. Eikä siinä vielä kaikki muutamat tytöt levittelivät juoruja ja valheita pitkin tallia ja on syytetty asioista mitä en ole koskaan edes tehnyt. Mutta nyt kun ajattelee asiaa pitäisi jopa olla kiitollinen. Vaikka elämä potkii päähän niin aina löytyy jotain hyvää. Ja olen oppinut elämään enkä lannistu pienistä tai isoistakaan asioista ja nykyään osaan heittää samalla mitalla takaisin tai sitten en edes välitä.

# Olen yleensä pitkäpinnainen, mutta välillä kiivastun nopeasti. Olen onneksi lyhytvihainen (etten ole perinyt mummuni pitkävihaisuutta - >2 viikkoa) Pisin aika mitä olen ollut vihainen on tunti, mutta yleensä puoli tuntia riittää.

# Kun kuppini menee nurin jonkun ihmisen kohdalla niin sitten se on nurin koko loppuelämän ajan. Varsinkin selkään puukottajien kohdalla ei auta enään anteeksi pyytämiset. Kun vedän välit poikki jonkun kohdalla niin ne myös ovat poikki.

# Rakastan ruotsalaisia elokuvia ja sarjoja. Suosikkejani ovat ehdottomasti Beck, Wallander, Ruotsin paras sekä muutama muu. Ruotsin kieltä on kiva kuunnella ja se rauhoittaa.

# Kynttilöiden polttaminen! Varsinkin syksyisin ja talvisin poltan lähes päivittäin kynttilöitä. Rakastan kynttilöiden luomaa tunnelmaa.

# Käyn kesäisin lavatansseissa vaikka en koskaan tanssi (en osaa :D). Tansseissa on oma tunnelmansa ja mikäs sen mukavampaa lämpimänä kesäiltana kuunnella hyvää musiikkia ja tavata tuttuja ja tutustua uusiin ihmisiin.

# Tykkään halata ihmisiä. Halaan usein kavereitani vaikka olisimme nähneet viimeksi pari päivää sitten. Kaverini ovat onneksi tottuneet tähän tapaan ja muutamat tulevat jo valmiiksi halaamaan kun näkevät minut.

# Valvominen on kivaa vaikka se kostautuu jossakin vaiheessa. En osaa edes mennä aikaisin nukkumaan vaan yleensä kello on yksi kun laitan pään tyynyyn. Paha tapa ja siitä pitäisi päästä eroon!

# Olen käynyt Norjassa, Ruotsissa, Venäjällä, Latviassa, Liettuassa, Virossa sekä Ranskassa. Haluaisin päästä joskus Saksaan, Japaniin ja uudestaan Ranskaan.



Syksy 2010

# Tykkään autoista ja tarkoitus olisi jossakin vaiheessa ostaa veljeni kupla ja kunnostaa se uudestaan.
# Olen kulkenut pienestä asti endurokisoissa koska isäni ajaa kilpaa aina välillä. Olen myös kerran ajanut hänen pyörällään joka oli aika epätoivoista. Puolen tunnin aikana sammutin pyörän varmaan 50 kertaa ja etenin metrin tai kaksi kerrallaan. Lopulta kaaduin hankeen ja jäin sinne nauramaan ja lopulta rämmin hangessa kun en saanut jalkaa pyörän alta pois. Ja isä kehtasi nauraa pellon laidassa kun yritin nostaa pyörää pystyyn jonka sain lopulta tappelun jälkeen.

# Ala-asteella kun kaikki muut tytöt valitsivat käsityöt valitsin puutyöt koska tykkäsin puutöistä enemmän. En osaa edes neuloa mitään! :D Kerran kokeillu ja siihen se sitten jäi.

# Koulussa en viihtynyt yhtään teoriatunneilla vaan tein mieluummin käytännön töitä. Sain mm. metsätöistä numeroksi 3:sen (arvostelu 1-3) sekä harjoittelupaikastani sain lähestulkoon pelkkää kiitettävää koneiden käsittelystyä, työnjäljestä, oppimisestani ym.

# Viihdyn konetöissä varsinkin traktorin hytissä tunnen oloni varsin kotoisaksi.

# Kun teen mieluista työtä en katso kelloa vaan painan duunia niin kauan kun mahdollista. Pisin työpäiväni on ollut 16 tuntia kun ajoin viljaa. Seuraavana päivänä tuli vaivaiset 14 tuntia.

Viljan ajossa 2010

# Ensimmäinen hevonen minkä selässä olen istunut puoli vuotiaana oli lämminverinen ravuri ruuna Ramin entisillä omistajilla.

# Muistan hyvin asioita jotka liittyvät Suomen historiaan. Esimerkiksi tarinan Olavin linnassa seinästä kasvavasta puusta ja kun olen kuullut sen en ole edes ollut koulussa. Muistan tarinan todella tarkasti vaikka sen pitäisi olla mahdotonta.

# Olen kiinnostunut Suomessa paikoista missä on käyty sotaa. Kesälomilla olemme yrittäneet kiertää mahdollisimman monia paikkoja ja kesällä 2010 kävimme mm. Raatteen tiellä ja kävimme kävelemässä juoksuhaudoissa koska vaadin niin.

2009 jossakin päin Suomea

# En ole käynyt rippikoulua koska en halunnut. Yhdeksännellä luokalla uskonnon opettajamme ei ymmärtänyt tätä ja totesi "no mut kannattaa ku juhlissa saa sitte rahaa". Ei en tee rahasta mitään sellaista mitä en halua.

# Haluaisin käydä armeijan ja tarkoituksenani oli käydäkin kunnes aloin ajattelemaan asiaa eläinten kannalta sekä mietin myös omaa terveyttäni.  Molemmat ranteeni ovat "rikki" menneet yllättäen ratsastusksessa sekä polveni oireilee aina välillä. Juuri eilen toinen ranteeni oli taas kosketusarka eikä se kestänyt yhtään nojaamista, nostelua tai muutakaan.

# Nostan hattua niille jotka jaksoivat lukea edes puolet näistä jutuista.

ps. uhkailin tuossa kirjoittavani postauksen Ramista millainen herra on oikeasti ratsastaa mutta en ole saanut sitä vielä valmiiksi. Tulee joulun jälkeen!

Tonttuilua

2009 c. äiti

Huh viimeinkin oikeasti ehdin istumaan tuolille! Tämä päivä ollut kyllä yhtä lentoa kun olen kulkenut talosta taloon tonttuna viemäsä lahjoja.
Menin yöllä kolmelta nukkumaan; kyllä vaikka tiedossa oli aamutalliin meno kahdeksaksi joka tarkoittaa sitä että herään seitsemältä. Paketoin lahjoja puoli kolmeen asti, kuuntelin ja katselin jouluisia piirrettyjä ja väkertelin paketteja. Kävin vielä äidin kanssa saunassa puoli kolmen jälkeen ja heti saunan jälkeen nukkumaan. Aamulla kello ei sitten herättänyt ja onneksi äiti tuli sanomaan että kello on jo puol kahdeksan! Siinä vaiheessa pomppasin vauhdilla ylös ja pyysin äitiä käynnistämään auton sillä välin kun etsin vaatteita päälle. Sain itseni kuntoon vajaassa kymmenessä minuutissa vaikka pyörin pitkin taloa paniikissa. Loppujen lopuksi olin viittä yli kahdeksan tallilla, mutta oltiin kumminkin koko päivä aikataulussa! Ramin ovessa roikkui muovipussi jossa oli lahja joka oli Minnalta. Oli muuten todella kiva yllätys tämäkin.

Tallilta lähdettyäni poikkesin vanhassa työharjoittelupaikassa (2010 toukokuu, heinä-lokakuu) ja jäinkin sinne muutamiksi tunneiksi turisemaan. Sinne on aina yhtä kivaa mennä kun tuntee olevansa kotona! Heti kun astuin vanhan isäntäväen taloon minulle kaadettiin kuppi kahvia ja kun annoin sitten lahjan niin molemmat "vanhukset" olivat niin iloisia siitä! Tottakai heitäkin pitää muistaa ovat olleet niin ihania minua kohtaan! (: Siinä sitten join neljä kuppia kahvia (juon todella harvoin kahvia!) ja mussuttelin pari joulutorttua ja sain maistella vähän lihaa ym.

Tämän jälkeen tulin kotiin, vaihdoin vaatteet ja siistiydyin ihmisen näköiseksi ja lähdin kaupoille. Ensiksi kävin palauttamassa hokit ja myyjä lupasi heti tilata mulle 10x8 hokkeja jotka tulevat ensi viikolla (: Siitä sitten kurvasin robin hoodiin joka oli AIVAN täynnä! Juoksin kaupan läpi ja tuli muutama ostos tehtyä. Kassalla saikin jonottaa pienen hetken.
Sitten vielä agrissa ja lidlissä käynti. Agrista ostin kissoille ja koiralle vähän ruokaa sekä porkkanasäkin tietty.

Kun pääsin kotiin vaihdoinkin sitten vaatteet ja vein Sadulle lahjakassin sekä Minnan perheelle paketin ja siitä sitten tallille tekemään ilta yksin. Aivan hirveä myrsky! Mukavaa tuoda 14 hevosta sisälle kun muutamat ovat hiukan lennokkaampia tapauksia ja tallin "koomaponitkin" vähän ryysäsivät kun talutin sisälle joka on niin harvinaista. Laitoin aamuheinät valmiiksi tarhoihin, ruokin kaikki karvakorvat, vein loimet kuivumaan jonka jälkeen laitoin tallin kiinni. Ainut hyvä puoli tässä myräkässä on se, että tulee lunta! Jos se lumi vaikka pysyisi joulun yli maassa?

Eilen kerkesin ratsastamaan Ramin kentällä. Menin jonkun vajaan tunnin ilman satulaa pelkkää käyntiä ja työstimme vähän käynnissä asioita. Rami oli mukava, kuunteli hyvin ja pystyin myös keskittymään omaan ratsastukseeni varsinkin käsien rentouteen. Jännitän kädet helposti ja Ramikin jännittyy heti ja nyt kun pystyin miettimään mitä teen Ramikin kulki aivan loistavasti! Jäi taas aivan loistava fiilis ja vaikka Ramilla oli korvat auki ja kentän viereisessä metsässä kaadettiin joulukuusi ei herra sanonut yhtään mitäänn siihen.

Kurkkasin juuri yhteen kassiin jonka sain perjantaina ja löysin aivan ihanan kortin! Oli aivan pakko ottaa kuva ja laittaa tänne.

Kolme yötä jouluun

Olempa ahkera kun jaksan raapustaa kaksi postausta tänään :D Kävin tosiaan tallilla ratsastamassa Ramin ja tänään meni 90 % paremmin kuin eilen! Itelle jäi tosi hyvä fiilis ja Rami oli tänään myös tosi tyytyväinen kun pärisi jatkuvasti. Laitoin kameran kuvaamaan itsekseen videota mutta lahopäänä unohdin sitten macro kuvauksen siihen päälle krhm. Onneksi joulun jälkeen saa kunnollista videota kun äitee tulloo kuvaamaan!

Kenttä ei tänään suosinut yhtään meitä joten menin pääosin käyntiä ja vähän ravailin ja käytössä oli gramaanit jotka jätin aivan löysälle ja pujotin ne alempaa mitä yleensä. Tarhasta hakiessa jouduin Ramin jyräämäksi kun tarhakaveri päätti käydä persaukseen kiinni ja Ramihan sinkosi vauhdilla portisa ulos.

Tein tänään normaalia lyhyemmän alkukäynnin vaikka yleensä pyrin reilun 10 minuuttia kävelemään aivan pitkin ohjin. Aluksi työstin hiukan käynnissä kun keräilin ohjia ja Rami oli heti kuulolla. Siirtymiset olivat ihan hyviä ja menin vaan lyhyitä pätkiä ravia kentän kovuuden takia, mutta olin super tyytyväinen kaikkiin pätkiin! Tahdissa oli jonkin verran rikkoja mutta tänäänhän oli tarkoitus saada hevonen edes kuuntelemaan. Oikealle tein vähän enemmän töitä kun se on vaikeampi suunta muutenkin. Aina hyvän pätkän jälkeen annoin hetkeksi pitkät ohjat ja käveltiin pieni hetki ja sitten taas hommia. Nyt Ramistakin huomaa kun on alettu välillä vaatimaan niin esimerkiksi muoto on erilainen. Välillä kulkee todella korkeassa muodossa ja välillä sitten matalemmassa. Muutenkin kun on ajettu vähintään kerran viikossa +3 km lenkki niin saadaan selkään sekä taakse aivan toisenlaista lihasta joka auttaa ratsastuksessa.
Lopussa tein vielä muutamia väistöjä jotka menivät ihan kohtuullisesti. Vasempaan pitäisi alkaa oikeasti treenaamaan sitä väistöä kun ei meinaa millään väistää. Uusimmassa hippoksessa oli kyllä hyvä juttu väistöistä ja pitäisi alkaa vähän tarkemmin lueskella sitä.  Ratsastuksen mitaksi tuli vajaa 20 minuuttia ja se riittää varsin hyvin. Eilisen jälkeen lopetan mielelläni hyvään menoon enkä lähde vaatimaan enempää (:

Ja video josta ei saa mitään selvää :D Kyllä siellä jossakin joku musta piste näkyy.

Eläinongelmia

Jotenkin tuntuu että on jopa tarve avautua pienestä asiasta nimittäin talon vanhimmista eläimistämme jyrsijöistä. Meillä on ollut tasan kymmenen vuotta kaksi chinchilla veljestä. Pojat tulivat aivan pieninä meille ja nyt kymmen vuotiaina voivat todella hyvin ja chinchillahan voi elää jopa 20 vuotiaaksi.

Tänään heräsin kahdeksan aikaan hirveään rytinään häkissä. Isompi veljeksistä eli Taku jaakasi tätä pienempää poikaa Tikua ja kävin sitten komentamassa oikein kunnolla että nyt jätät sen rauhaan. Kun menin takaisin nukkumaan häkistä kuului uikutusta.Tiku on taas laihtunut joka johtuu ihan suoraan stressistä. Lisäksi näyttää kapiselta rotalta, karvat lähtevät ja iho menee rupiseksi. Käytimme 2-3 kk sitten eläinlääkärissä josta sai antibioottia tassujen tulehdukseen ja hoito-ohjeet iholle jossa oli pieni bakteeri. Tämän jälkeen parani; karva kasvoi takaisin ja turkista tuli todella hieno ja sai vähän painoakin lisää. Lisäksi rupia hoidimme ihoon jätettävällä yrittpohjaisella pesuaineella joka toimii myös loistavasti kesäihottumahevosilla.

Tänään sitten aamulla oli pakko erottaa pojat toisistaan. Tiku on sen jälkeen nukkunut isossa kuljetushäkissä, syönyt hyvin ja ollut todella rauhallinen. Nukkuu aina hetken, syö vähän heinää ja salaattia ja menee takaisin nukkumaan. Varmaan pari viikkoa pidetään erillään niin että Tiku vahvistuu ja päästetään takaisin yhteen. Kuitenkin kummatkin ovat jo vanhoja ja katsotaan kauanko ovat vielä keskuudessamme.

Nyt voisi lähteä tallille, aurinko vähän pilkottaa ja muutama hiutalekin on tullut maahan!

Taku

Tiku

Mikä on kun ei taidot riitä?

Sellanen fiilis tuli tänään ratsastaessa. Jaksoin kivuta tänään selkään ja päätin laittaa joustochamponin Ramille ihan varmuuden vuoksi. Tähän en saa edes liitettyä mitään kuvaa mikä kertoisi tämän päivän menosta.

Ratsastus ei todellakaan mennyt hyvin! Ramilla oli tänään sellainen päivä ettei edes halunnut olla avuilla vaan karkasi jatkuvasti. Edes käynnissä ei meinannut rentoutua vaan nosti pään ylös jatkuvasti ja ravissa meni ehkä askeleen pää alhaalla jonka jälkeen tikitistä pää taivaassa. Yritin saada hevosen avuille tekemällä paljon siirtymisiä tuloksetta. Tämän jälkeen kokeilin vahvempia apuja, tuloksetta. Siinä vaiheessa mietin mitä teen väärin selässä? Kun puolen tunnin kohdalla hevonen ei ole avuilla kuin maksimissaan puoli minuuttia jos sitäkään. Ramin saa nopeasti avuille varsinkin siirtymien avulla joita tehtiin paljon kesällä valmennuksissa eli aina kun se pää edes katosi ylös ja hevonen karkasi heti käyntiin, käynnissä avuille ja sitten raviin ja toistettiin niin kauan kunnes hevonen toimi.
Otin lopuksi kentällä pari laukkanostoa kokeiluksi miten ne menee. Ravissa kaahaamalla nosti vasempaan ja sama oikeaan. Loppukäynnit menin baanalle ja pakotin samalla Ramin menemään lätäköistä ja lopulta ruuna kahlasi hiukan isommastakin lätäköstä vastustelematta. Yhdellä suoralla päätin antaa Ramin ravata ja laukkasimme pienen pätkän jonka jälkeen käyntiin siirtyminen oli vaikeaa. Rami jopa heitti yhden pukin nostossa jota ei ole harrastanut pitkään aikaan.

Tallissa sitten vaihdoin hokkeja tai yritin. Ostin perjantaina 100 kpl 8x8 tunahokkeja ja yllättäen ne olivatkin liian pieniä kun olisi pitänyt olla 10x8! Tyhmä kun olen enkä tarkistanut... No katsoo jos saan myytyä ne tallin omistajalle joka käyttää paljon kasin kokoisia hokkeja ja menen sitten ostamaan jostakin kymppi kokoisia. Lisäksi ostamani otsapanta oli PIENI! Siinä vaiheessa kirosin pitkään ääneen että ei oo mahollista ja kun kurkkasin pannan kokoa - Pony. Paljosta ei ollut kiinni ja myyjä sanoikin jotakin että on vähän normi fullia lyhyempi eli taitaa olla vähän reilumman kokoinen muutenkin. No laittelin Ramin pois ja ajoin sitten liikkeeseen josta ostin pannan ja sain vaihtaa sen toiseen joka ei ole niin paljoa omaan silmään kuin tuo kukkanen. Olihan siellä yksi aivan ihana joka maksoi 40 euroa. No tilaan sitten tuon otsapannan missä on ne kukkaset netistä ja katsoo jos myöhemmin ostan sen 40 euron pannan joka miellytti silmää todella paljon.

Oon nyt koko illan miettinyt Ramin käytöstä. Kädet on taas kipeät ratsastuksesta kun jouduin koko ajan pidättelemään. Varmasti itsessänikin oli tänään taas paljon vikaa sen voin myöntää. Sitten mieleeni tulikin se, että kaverini on viimeinen joka Ramilla meni jos se johtuisi siitä? Minna on pätevä ratsastaja, mutta tyyliltään erilainen kun minä ja Ramin pasmat saa helposti sekaisin jos selkään laittaa ratsastajan joka eroaa liikaa minun tyylistäni. Aikaisemminkin on käynyt näin jonka takia sain viikon työstää hevosta mukavaksi ja siinäkin oli kyse pelkästään talutuksesta kun ratsastaja jäi jatkuvasti vetämään suusta! Tällä hetkellä kaveripiirissäni on vain yksi henkilö jonka Rami hyväksyy loistavasti selkäänsä koska ratsastamme samalla tavalla ja Rami toimii samalla tavalla kuin hänen hevosensa. Nyt siis päätin sen että Ramin selkään en päästä vähään aikaan ketään muuta kun korkeintaan ratsastuksenopettajamme. Harmittaa aina niin paljon jos työ menee hukkaan ja nyt kun säät sallivat kentän suhteen pystyisi tekemään kunnolla töitä ja nyt sitten Rami pitää saada taas ratsastettua kuosiin.

Seuraavaksi taidankin kirjoittaa postauksen Ramin ratsastuksesta viimeisen päälle yksityiskohtaisesti.

Jouluhössötys

Anteeksi kyseessä ei ole tänään mikään hevosiin liittyvä postaus vaan jouluun liittyvää pohdintaa. Ramia en kerennyt eilen liikuttamaan ja tänään oli tarkoitus mennä, mutta kun tultiin äidin kanssa ostoksilta alkoi satamaan ensiksi vettä ja sitten se muuttuikin rännäksi joten ei kiitos. Ramilla ei ole vielä edes tilsakumeja ja lauantaina edessä oli aivan järkyttävät tilsat valehtelematta 10 cm korkoa jotka sai juuri ja juuri kaviokoukulla pois. Huomenna yritän liikuttaa ja jos äiti vaikka ehtisi tulla kuvaamaan jos on valoisaa ja sää suosii (:

Eilinen päivä meni siivotessa omaa huonetta sekä järjestelin vähän olohuonetta. Tein samalla muuttokuormaa ja pakkailin turhia tavaroita pois tilaa viemästä. Tuli myös kuivattua Ramille limppua koko pussi kun bongasin siwasta sekä yksi lidl:istä ostettu patonki on kuivatettu jo. Pitäähän nyt hevostekin saada jotain herkkua.

Tänään aamupäivästä lähdettiin Keravalle tekemään viimeisiä ostoksia Anttilaan ja Prismaan. Pontuksen kasvattajalle veimme joululahjan ja Pontuskin sai lahjakassin mukaansa joka on täynnä kaikkea kivaa. Nyt pitäisi jaksaa vielä siivota huone loppuun ja varmaan vähitellen aloittaa pakkausoperaatio. Huomenna jos yrittäisi laittaa muutaman koristeen Ramin karsinanoveen jos saan ne jotenkin viritettyä.

Miten Te vietätte joulua? Miten muistatte hevoskaveria ja onko jotain perinteitä (:?

Pussihousumies ajelulla ja ratsastelua [ kuvia ]

Eilinen päivä meni nopeasti kun kävin aamutallin jälkeen lahjaostoksilla. Ramille löysin sen ihanan otsapannan vaikka silmiin osui pari muutakin ihanaa otsapantaa, mutta se ihanuus lähti mukaan! Lisäksi ostin 100 hokkia kun Rami onnistuu kuluttamaan väh. 2/per viikko ja olen kaverille velkaa neljä hokkia.

Eilen otin heti aamusta taksvärkkiläisen mukaan joka on kaverini ja menimme sitten tallille. Ensiksi ruokimme hevoset jonka jälkeen lähdimme hakemaan kuivia loimia kun kaikki karvakorvat piti loimittaa. Hevoset pihalle ja tallin siivous. Siivosin kaikki 14 karsinaa kun kaverini purutti ja laitoin tietty heinät jo valmiiksi iltaa varten. Siivoilujen jälkeen jaoin päiväheinät, kaverini siivosi neljä ylätarhaa ja itse siivosin kolme alatarhaa jotka ovat kaikki isoja. Kävimme syömässä ja juomassa teetä jonka jälkeen menimme hakemaan Ramin, valjastimme pikaisesti ja sitten vain kärrit perään. Annoin heti ohjat kaverilleni joka ei ollut edes koskaan hevosta ajanut ja hän ajoi sitten koko lenkin eli 4 km tiellä. Kaveri sitten nauroi siinä ajellessa että Rami on kunnon pussihousumies kun lihakset näkyvät nykyään niin selvästi takana. Välillä hölkättiin, mutta pääsääntöisesti käveltiin kun itse kärryt ovat jo jonkun 50-60 kg painavat. Liikennettä oli jonkun verran ja yhdessä leveässä mutkassa hyppäsin kärryiltä pois ja pitelin Ramia kun traktori tuli peräkärryn kanssa takaa. Rami ei ollut edes lenkin jälkeen hikinen, kaulassa vähän kosteutta, mutta ei muuta. Jätimme kuitenkin ruunan sisälle talliloimen kanssa ja jalkoihin käärin villapintelit. Myöhään illalla siivosimme äidin kanssa rappua ja raahasimme likaiset loimet varastoon ja kaiken muun ylimääräisen roinan.

Tänään nukuin pitkään! Yöllä tuli valvottua kun katsottiin äidin kanssa elokuvaa ja mussutettiin kaikkea hyvää (joka sitten näkyy naamasta ja vähän muualtakin ;) ). Käytiin sitten aamupäivästä markkinoilla jossa oli kaikkea kivaa ja pienessä sisustusliikkeessä josta ostin ihanan kipsisen valokuvakehyksen johon laitan Ramin kuvan sitten joskus. Kävin myös agrista hakemassa pönikän melassia kun sitä on hyvä juottaa varsinkin ajolenkin jälkeen. Ostin myös himalaja suolakiven jos vaikka herra tykkäisi siitä tai sitten ei. Rami on muutenkin niin nirso ettei tykkää: sokerista, heppanameista (Effolin omenanamit ainoat mitä syö!) likiteistä ja monista muista. Omena, porkkana, leipä ja nokkonen ovat herkkuja ja kalanmaksaöljykin on näköjään herkkua. Toissapäivänä Rami nuoli kalanmaksaöljy pulloa kun siihen oli valunut sitä öljyä niin ihan onnessaan ja yritti syödä korkin siinä samalla.
Mutta tallille lähdin siinä puoli kahden aikaan ja otin Minnan samalla kyytiin kun hän lupasi tänään kivuta Ramin selkään. Ensin hevonen sisälle ja laitettiin yhdessä kuntoon jonka jälkeen kentälle pyörimään. Otin kameran mukaan jos vaikka saisi ratsastuskuvia ja sainhan niitä edes muutaman.
Rami vaikutti aika kuumahkolta tänään ja alkukäyntien jälkeen laitettiin gramaanit kiinni ja kiristeltiin vähän vyötä jonka jälkeen Minna aloitti ravaamisen. Ramilla taas riitti tänään vauhtia oikein kunnolla vaikka välillä oli todella hyviä pätkiä ja ohjeistin Minnaa siinä ratsastuksen aikana mitä pitää tehdä tai kannattaa tehdä. Vasemmassa kierroksessa huomattavasti parempi ja kulki paikoitellen todella kivassa peräänannossa. Laukka otettiin ekana vasempaan kierrokseen kun se on huonompi kierros ja kyllähän tuo laukan nosti jonka jälkeen kuumui vähän lisää. Hetki rauhoittelua ravissa ja käynnissä, suunnanvaihto ja oikealle nostoja. Oikealle nosti todella hienosti ja vaikka vauhtia oli niin hevonen oli hyvässä tasapainossa ja laukkasi jopa lähes kokonaisen ympyrän verran. Lopuksi Minna ravaili kumpaankin suuntaan tai oikealle Rami halusi koko ajan laukata joten jätettiin sitten siihen ratsastus. Tallissa Rami hoidettiin pois yhdessä ja laitoin hetkeksi BOT selänlämmittimen selkään sekä tein selkäjumppaa vähän. Linimenttiä jalkaan, tallitoppa päälle ja reilusti porkkanoita kuppiin ja heinien haku. Pyyhkäisin ajo- ja koulusuitset pikaisesti vähän siistimmän näköisiksi jonka jälkeen lakaisin tallin, laitoin ruuat ja lähdin kotisuuntaan. Minna jäi ratsastamaan vielä Pokun ja hänen äitinsä tuli tekemään iltatallia.

Sitten pari hassua kuvaa joiden laatu on mitä on.

Kahden vuoden takainen painajainen

Painajainen toistuu joka vuosi uudestaan ja en pääse varmaan koskaan eroon siitä. Toissapäivänä tajusin kuinka pian 15. päivä onkaan ja kaikki tunteet nousivat pintaan kun loimitin pientä shetlanninponi ruunaa joka sitten hamusi lohduttavasti hiuksia kun nyyhkin karsinassa. Kaksi vuotta – toisaalta tuntuu pitkältä ajalta ja toisaalta todella lyhyeltä. Kuinka paljon kyyneliä tulikaan vuodatettua muutamien päivien aikana, kuinka paljon uhrasin aikaani siihen, että hevonen paranee ja annoin kouluni kärsiä sen takia.

Ajattelin kertoa tänään mahdollisimman tarkasti omista ajatuksista ja tuntemuksista varsinkin niiden 10 päivän ajalta kun toivottiin parasta ja pelättiin pahinta. Tätä kirjoittaessa kyyneleet valuvat taas pitkin kasvoja kun kaikki palautuu elävänä mieleen.

Haluan kiittää rakkaita ystäviäni jotka olivat tukena pahimpina päivinä <3 Olitte korvaamattomia! Haluan kiittää myös ihanaa tallin omistajaamme joka auttoi todella paljon, kengittäjäämme sekä hierojaa!

Ennen kuin painatte rastia ja suljette tämän sivun pyytäisin lukemaan edes pienen pätkän vaikka teksti on todella pitkä. Jos jaksoitte lukea kommentoikaa ihmeessä!

Sunnuntaina 14. päivä olin käymässä tämän hetkisellä tallilla koska olin ilmottautunut joulumaastoon. Autoin tallin omistajaa karsinoiden siivouksessa ja samalla kysyin löytyisikö meille tilaa täältä tallista ja saimme myöntävän vastauksen. Olin aivan innoissani asiasta!

Maanantai 15. päivä tuntui aivan tavalliselta. Olin tullut bussilla koulusta kotiin puoli viiden aikoihin ja harkitsin vähitellen tallille lähtöä. Etsin tallivaatteitani kun puhelimeni soi ja soittaja oli setäni vaimo. Olin hetken hämilläni miksi hän soittaa ja sitten mietin no jos hän pyytääkin tekemään iltatallin. Vastasin iloisesti puhelimeen ja luurin toisesta päästä kuului hätääntynyt, itkuinen ääni. ”Hei tuota.. Ramia on sattunut todella pahasti!. Sitä lähdetään viemään heti Hyvinkäälle…” Pysähdyin täysin, en saanut sanaa suustani kun kyyneleet alkoivat valumaan pitkin poskia. Purin huulen rikki ja yritin vastata rauhallisesti, että tulen heti sinne! Puhelun loputtua purskahdin itkuun ja äiti sekä sisko tulivat halaamaan kun kerroin mitä Ramille oli käynyt. En saanut henkeä kun itkin siskon itkiessä vieressäni ja äidiltä valuivat kyyneleet. Sitten oli aika toimia eihän nyt siihen voinut jäädä seisomaan! Äiti käski soittamaan takaisin, että tulemme vastaan risteykseen josta lähdetään ajamaan Hyvinkäälle ja ennen kuin ehdin soittamaan sain uuden soiton. ”Koppi tipahti jotenkin oudosti pyörältään eikä sitä saatu auton perään, mutta soitimme jo läheiseltä klinikalta apua tänne.” Kiskaisin koulutakin päälleni ja siskoni meni vauhdilla käynnistämään auton kun menimme äidin kanssa alas selittämään isälle tilanteen. Isällä on oma yritys tässä samassa talossa missä asumme ja isällä oli juuri silloin asiakas. Itkin koko sen ajan kun yritin kertoa mitä oli käynyt ja loppujen lopuksi äiti joutui kertomaan asian. Lähdimme matkaan ja 10 km matka tuntui pidemmältä kuin koskaan. Sain vielä yhden soiton tallilta josta ilmoitettiin että eläinlääkäri on tulossa tallille, kestää puoli tuntia suunnilleen. Soitin itkuisesti veljelleni ja äiti käski sanomaan, että on valmiustilassa ja käynnistää isän auton. Veljenikin järkyttyi asiasta kun kerroin sekavasti mikä on tilanne. Äiti ajoi koko matkan reilua ylinopeutta, koska siinä tilanteessa ei mietitty nopeuksia vaan sitä kuinka pääsemme nopeasti tallille. Hiekkatielläkin vauhti kiihtyi aina 80 km/tunnissa suorilla pätkillä ja pian olimmekin tallin pihassa. Siinä vaiheessa rauhoitin itseni, vedin syvään henkeä ja varauduin pahimpaan. Matkan aikana olin jo ehtinyt miettimään tilannetta. Jos Ramille oli käynyt todella pahasti eikä voitaisi tehdä mitään tai Rami jäisi vähänkin kärsimään niin lopetus olisi ainoa mahdollisuus… Kävelin vauhdilla tallin ovelle …

Rami seisoi käytävällä ketjuissa sininen vuorellinen sadeloimi päällä. Hevosen korvat kääntyivät minua kohti kun astuin talliin. Rami oli kauttaaltaan hikinen ja tärisi (=shokissa), mutta verta ei näkynyt kuin muutama pisara lattialla. Loimi oli repeytynyt pahasti vasemman lavan kohdalta. Serkkuni oli myös tallissa ja kurkistin loimen alle. Hätkähdin kun avasin mahavyöt ja nostin loimen helman ylös niin, että näin mistä oli oikeasti kyse. Äitini ja siskoni tulivat myös talliin ja siskoni joka oli juuri rauhoittunut alkoi itkemään hysteerisesti uudestaan ja menin heti halaamaan häntä. Äiti meni Ramin luokse ja silitteli päästä ja kaulasta ja jutteli hiljaa Ramille.

Ennen eläinlääkärin tuloa serkkuni lähti näyttämään paikkaa ja kertoi samalla mitä oli käynyt. Hevoset olivat olleet vauhkoja tarhassa ja kun niitä oli menty hakemaan Rami ja pari muuta olivat rynnänneet vauhdilla ulos portista ja päässeet karkuun. Hevoset olivat juosseet vauhkoina pitkin tallin pihaa kunnes olivat suunnistaneet yksittäiselle tarhalle. Vauhtia oli ollut enemmän kuin tarpeeksi ja kaksi edellä menevää hevosta olivat ehtineet väistää putkista porttia joka oli jumittunut puoliksi auki ja Rami ei ollut ehtinyt väistää sitä. Oli kuulunut POJOING ääni ja serkkuni oli nähnyt kuinka Rami kaatui kyljelleen, nousi ja juoksi tarhan taakse seisomaan. Serkkuni oli mennyt hakemaan Ramin joka antoi heti kiinni ja vienyt talliin jonka jälkeen pyydystänyt muutkin hevoset jotka olivat rauhoittuneet. Vasta tallissa hän oli huomannut tilanteen ja kiiruhtanut sisälle ja käskenyt soittamaan minulle sekä olivat setäni kanssa yrittäneet laittaa kopin kiinni.

Verta ei löytynyt kuin muutamia tippoja lumihangelta joten palasimme takaisin talliin.

16.12.2009

Eläinlääkäri tuli muutaman opiskelijan kanssa. Ensiksi he antoivat Ramille reilusti kipulääkettä sekä huuhtelivat tätä revennyttä osaa jotta saatiin roskat pois. Sen jälkeen pohdimme miten saamme hevosen klinikalle! Olimme juuri muutama päivä ennen tätä ostaneet trailerin ulkomailta joka seisoi pihallamme. Veljeni tuli hakemaan isän autolla toisen automme jolla sai vetää koppia ja noin puolen tunnin päästä isä tuli trailerin kanssa.

Eläinlääkärit laittoivat ison sidetaitoksen avonaisen kyljen päälle jonka jälkeen haimme paljon villapinteleitä joiden avulla eläinlääkärit saivat sidottua taitoksen napakasti kyljen kohdalle. Tämän jälkeen laitoimme muutaman fleeceloimen Ramille päälle ja lisäksi 300 grammaisen toppaloimen sekä jalkoihin kuljetussuojat. Rami käveli suoraan koppiin ja eläinlääkärit jotka hoitivat ensiavun soittivat klinikalle ja ilmoittivat hätätapauksesta. Kiittelimme eläinlääkäreitä ja lähdimme matkaan.

Isä ajoi vakaasti ja puolessa välissä matkaa äiti soitti klinikalle ja kertoi kuinka kauan meillä kestää vielä. Kello oli siinä vaiheessa lähemmäs seitsemän kun pääsimme klinikalle.

Otimme Ramin ulos kopista ja menimme suoraan toimenpide huoneeseen. Paikalla oli muutamia eläinlääkäreitä ja kun olimme ottaneet loimet pois Ramilta ja eläinlääkärit ottivat pintelit pois isäkin näki mistä oli kyse. Muistan edelleen isän reaktion; hätkähdys ja poispäin kääntyminen. Ramille annettiin heti lisää kipulääkettä, rauhoittavaa sekä antibioottia suoraan suoneen. Saimme vaihtoehdot; yritetään tikata hevosen seistessä tai nukutetaan ja tikataan makuultaan. Päätimme yrittää tikkausta seisaaltaan. Rami seisoi pää riipuksissa kun pitelin narusta ja silittelin otsaa. Isä oli lähtenyt hakemaan meille syötävää kun emme olleet saaneet mitään syötävää pitkään aikaan.

Tikkaus kesti ja kesti. Isä piti hetken Ramia niin, että sain syötyä ja vähän juotua jonka jälkeen takaisin Ramin luokse. Kaksi tuntia oli mennyt ja osa kyljestä oli jo tikattu. Ramikin alkoi hiljaksiin selvitä tokkurasta, hamusi eläinlääkäriä joka tikkasi kylkeä, hamusi minua ja haisteli lähellä olevia kaappeja. Välillä kääntyi katsomaan kylkeään jonka jälkeen tuijotti minua pelokkaan näköisenä. Rami antoi urheasti ommella itseään kolme tuntia ja pysyi sen koko ajan paikallaan ja eläinlääkäri kehui Ramia kuinka hienosti antaa hoitaa itsensä vaikka varmasti on kipeä. Ramilta jouduttiin poistamaan hiukan ihoa joka oli jo kuollutta ja tikit tulivat kahteen kerrokseen: lihakset ja iho.

Lopuksi kun tikkaus oli valmis Ramille laitettiin iso sidetaitos kyljen päälle jonka jälkeen liimateippiä varmaan 3 rullaa jonka kanssa autoin hiukan. Rami talutettiin talliin jossa joi heti aluksi ja haisteli paikkoja.

Totuus oli karu: Ramilta oli mennyt 15 cm matkalta kyljen lihakset repeytyneet poikki ja pikaisesti hevosta tutkittuaan he epäilivät että mahassa voi olla reikä joka pitää tutkia. Lisäksi haava oli jäänyt onneksi suuren verisuonen alapuolelle ja kyse oli vain muutamista senteistä. Kolme senttiä ylemmäs niin verisuoni olisi katkennut ja Rami olisi menehtynyt verenhukkaan. Ennen kotiin lähtöä kävin tallissa silittämässä Ramia oman mieleni rauhoittamiseksi jonka jälkeen poistuimme. Olimme kotona vasta ennen yhtä jonka jälkeen istuimme pitkään keittiössä hiljaisina.. Sinä yönä et pystynyt nukkumaan hetkeäkään ja heräsin omaan nyyhkytykseeni.

Tiputuksessa 16.12.09

Seuraavana päivänä en mennyt kouluun ja ilmoitin opettajille olevani sairaana koska he tuskin olisivat ymmärtäneet asiaa. Istuin koko päivän sohvalla tai kävin koneella ja odotimme soittoa klinikalta. Lopulta soitto jota oli odotettu! Ramin tila oli kriittinen, mahasta oli otettu näytteitä ja selvisikin, että Ramilla on vatsakalvon tulehdus johon se sai heti lääkityksen. Keuhkot eivät olleet onneksi vaurioituneet. Ramilla oli myös jalat turvonneet pahasti eikä ruuna suostunut liikkumaan karsinasta joten lähdimme klinikalle. Rami löytyikin sisältä tarkkailtavana ja tiputuksessa. Karsinaan mennessä Rami hörähti ja tuli luokse tuuppimaan. Ruuna oli varsin pirteä ja kun sai porkkanoita oli sen jälkeen niin mamman poikaa. Ensiksi otettiin liimaside pois jonka Rami antoi ottaa todella hienosti pois ilman mitään kiukuttelua. Tämän jälkeen houkuttelimme Ramin kävelemään klinikan käytävälle ja kävelimmekin hetken aikaa rauhallisesti jonka jälkeen harjasin Ramin karsinassa. Ramille oli tehty kaksi reikää mahaan; toinen mahan alapuolelle ja toinen kylkeen ja tästä alimmasta roikkui sideharson pala. Näistä rei’istä oli tarkoitus saada mätä ja muu ylimääräinen valumaan ulos.

Kävimme päivittäin katsomassa Ramia sekä taluttelemassa ulkona loimien kanssa topattuna. Jouduimme kymmenen päivän aikana ostamaan ainakin 5 loimea (kaksi tallitoppaa sekä kolme fleeceä) koska Ramilla piti olla puhdas loimi päällä. Saimme kuitenkin soiton että Rami ei suostu syömään heinään mikä on todella huono juttu Ramin kohdalla! Jos Rami ei syö niin kaikki ei ole kunnossa. Kädestä antaessa söi heinää, mutta ei verkosta kunnes pyysimme kokeilemaan jos heinät laitettaisiin lattialle ja johan alkoi heinä maistumaan.

Rami alkoi nukkua myös terveellä kyljellään joka ihmetytti klinikan väkeä, että nyt jo vaikka luulisi senkin sattuvan, mutta kuitenkin se oli paranemisen merkki. Ulos mennessä Rami meinasi monta kertaa mennä piehtaroimaan, mutta ei saanut ettei tikit repeä. Rami alkoi toipumaan todella nopeasti vaikka alkoikin vastustelemaan lääkkeiden ottamista.

24. päivä saimme ilmoituksen, että Ramin saa hakea huomenna jo kotiin jos vaikka hevonen lähtisi paranemaan nopeammin ja se oli toipunut jo pahimmasta. Klinikalla minulle opastettiin kuinka annan vatsakalvontulehdukseen annettavan antibiootin ja lisäksi saimme pussillisen lääkkeitä; 4 kg antibioottia, pari pakettia kipulääkettä sekä pienen purkin tätä vatsakalvolääkettä. Rami pakattiin koppiin ja matkustimme uutta tallia kohti. Soitin tallin omistajalle joka lupasi laittaa Ramille reilusti kuiviketta sekä heinää ja että hän tulee vastaan kun tulemme pihaan. Matka sujui rauhallisesti ja olimme kahdeksan aikaan illalla tallilla. Tallin omistaja halusi myös nähdä kyljen ja sanoi ettei ole koskaan tuollaista nähnyt. Rami jäi loimen kanssa nukkumaan uuteen talliin rauhallisemmalle puolelle. Onneksi paikka oli tuttu, koska olimme olleet kyseisellä tallilla kaksi kertaa leirillä sekä kaksi kertaa kisoissa.

tikkien poisto

Sitten alkoi lääkitsemiset: neljä kertaa päivässä. Aamulla aamuruokinnan aikaan antibioottia sekä kyljen huuhtelu ja kävelytys. Päivällä oli jonkun lääkkeen antaminen, illalla kipulääke sekä antibiootti sekä kyljen huuhtelu ja yöllä 12.00 viimeinen lääke (tulehdukseen) Ajoimme siis päivässä 160 kilometriä! Rami joutui olemaan sisällä pitkän aikaan ettei tikkaukset repeä tai tule muuta takapakkia joten ruuna sitten oleskeli sisällä ilman mitään riehumisia. Onneksi Rami oli tottunut olemaan yksin tallissa ja kun ruokaa on edessä niin kaikki on hyvin.

Myöhemmin Rami sai luvan päästä tarhaan ja aloitimme 5 minuutin jaksolla ja vähitellen aikaa pidennettiin viidellä minuutilla. Tallin omistaja oli niin ihana, että hoiti Ramin kuljetukset sisään ja ulos sekä loimitti kunnolla ja tuli myös vastaan siinä, että hän voi antaa kipulääkkeen ja antibiootin illalla.

Kyljestä poistimme ohjeiden mukaan tikit ja isä sai olla mestarina ja poistaa niitit ja kaiken muun mitä kylkeen oli laitettu. Liikutuksen saimme aloittaa hiukan myöhemmin kävelyttämällä selästä käsin ja pidimme aina loimen suojaamassa kylkeä. Kyljen huuhtelukin väheni kertaan päivässä jonka hoidimme yleensä aamuisin tai sitten päivällä. Välillä päästin Ramin kentälle kävelemään vapaana ja ei poika onneksi edes riehunut yhtään.



Kentällä 10.1.2010 päällä: tallitoppa ja ulkotoppa



Ratsastuksen jälkeen 4.3.2010

Rami ei kuitenkaan ollut se hevonen jonka olin tuntenut. Ramista tuli hiukan arvaamaton ulkona, pelkäsi ääniä ja vieraita ihmisiä sekä muuttui uhmakkaaksi. Portteja kammosi pitkään, mutta toisaalta ei myöskään pelännyt niitä vaan enemmänkin oli sanoisiko ”vihainen” portteja kohtaan? En osaa selittää Ramin käytöstä se oli jotenkin niin outoa.

Meni kuukausia ja vielä kuukausia kunnes Ramia pystyi liikuttamaan hieman paremmin kunnes alkoi ratsastaessa reagoimaan pohkeisiin. Ramilla kävi hieroja joka hieroi kylkeä joka auttoi ainakin vähän joustavuuden kannalta.

8 kuukautta meni Ramin henkisen ”terveyden” parantelemisessa, luottamus oli osittain jopa kadonnut ja teimme paljon töitä ruunan eteen. Kyllä se kannatti vaikka välillä tuntui toivottomalta, mutta nyt kun ajattelee meidän tilannetta olen tyytyväinen etten luovuttanut.

15.12.2011