perjantai 30. toukokuuta 2014

paineet skippaan - hakuna matata!

Hurrrjan pitkä tauko taas välissä ja tällä kertaa mulla on jotain ihan kohtuullisen fiksuakin kerrottavaa teille! Tiedättekös meillä startattiin "kisakausi" eilen ja oon edelleen yhtä hymyä.

Aamuhan alkoi aivan ihanasti - vettä tuli taivaalta ja oli niin pirun kylmä. Ite vaan käänsin kylkeä peiton alla ja marisin kuinka inha ilma onkaan. Ei siinä lopulta sain potkittua itteni ylös sängystä, koomailin pitkin taloa jonka jälkeen kohti tallia pienellä jännityksellä. Edellisenä iltana löysin Ramilta uuden haavan takajalasta ja kerkisihän tuo jo ontumaankin kun pelästyi ja teki äkkinäisen liikkeen sivulle. Kurvasin laitumen kautta, viheltelin hetken ja vastaan tuli täysin puhtaasti liikkuva poni.
Rami oli koko hoitamisen ajan pelottavan nätisti. Sai aamuruuat siinä samalla kun puunailin ja harjasin, pestiinhän siitä jalat ja häntäkin. Ei mitään ressaamista toiselta edes siinä vaiheessa kun laitettiin kuljetussuojat ja koppiinkin mentiin normaaliin ihanaan tapaan, lähes juosten yhden ohituksen kera tietysti. Matkaan päästiin lähtemään 10:10.


Oltiinhan me toki himppa ajoissa kisapaikalla, mutta mieluummin ajoissa kuin myöhässä. Rami seistä möllötti kopissa heinää syöden kaikessa rauhassa kun tutustuttiin rataan ja juoruiltiin muitten kanssa. Rata oli helppo muistaa ja suht simppeli muutenkin, yksi pitkä väli kolmos ja nelos esteen välillä, mutta mitäpä tuosta. Ainiin tein viime hetken muutoksen kuolaimen suhteen ja suussa oli oliivi kolmipala ja mukana pelhami JOS jätkä ei pysyisi tuolla hallinnassa. No siellähän se kuolain killuu kopin seinässä.

Verkassa Rami oli edelleen pelottavan rauhallinen ja rento, olisikohan kenties laidunkausi tehnyt tehtävänsä kun ollut nyt joitakin öitä ulkona. Eipä siinä mukava ratsastaa kaikesta huolimatta. Kuunteli hyvin mitä pyysin ja laukat nousivat todella helposti. Manaantain kengitys on auttanut Ramia ja laukka todellakin toimii.
Ensimmäinen hyppy ei todellakaan mennyt hyvin jätkän kytätettä lainetta. Toinen hyppy sujui paremmin jonka jälkeen jätin sen esteen hypyt siihen ja otettiin enään muutama hyppy toiseen kierrokseen okserille.


Ensin mentiin 50 cm rata mistä saatiin puhtaat radat. Rami tuntui varmemmalta kuin koskaan kun ratsastin kohti ensimmäistä estettä jonka jälkeen tuli kaarto oikealle ja laineelle. Esteen jälkeen jonkinlaista kompurointia niin että ohjat lähtivät käsistä ja sain aika vauhdilla kerätä ohjat käsiin ja kääntäminen vasemmalle vähän venähti. Kolmas este oli okseri pitkällä sivulla mistä Rami loikkasi hyvällä ilmavaralla yli. Matka neloselle oli suht pitkä ja nelonen olikin pysty ja hyppy Rami pelkäämää nurkkaa kohti. Otin aika paljon vauhtia pois, koska pelottavaa nurkkaa kohti hyppääminen on tuottanut aina ongelmia. Eipä siinä vähän vinkkelistä hypättiin este jonka jälkee kaarto oikealle ja okseri mikä meni leikiten. Kuudes este olikin portti mitä piti tietty kytätä. Karjaisun kera ylitse ja vielä oli viimeinen este eli seiska ja okseri mistä meni kiltisti ylitse. Uusinnassa olivat 1, 6, 3, 4 ja 5 esteinä. Aluksi mietin että jos lähtisi ratsastamaan reippaammin, mutta loppupeleissä mentiin Ramin ehdoilla ja oon suoritukseen tyytyväinen kun meni puhtaasti radan! Ei sijoitusta, mutta tyytyväinen kuski ja vielä tyytyväisempi hevonen!


Seuraava korkeus olikin 60 cm ja verkkailin aika "kevyesti" eli laukat vielä kumpaankin suuntaan ja yksi hyppy per este ihan kokeilun vuoksi vaikka olisin voinut jättää hypyt hyppäämättä. Jälkiviisaus?
Eipä siinä radalle lähdettiin hyvillä mielin ilman suurempia odotuksia. Monta sateista päivää ja jo raskaan puoleinen pohja väsyttivät ruunan. Ensimmäiselle esteelle suunnattiin laukassa, mutta typerä, typerämpi, typerin kuski otti raville ja hypättiin ravista, kakkoselle suunnattiin laukassa, mutta kun itse unohtaa ratsastaa niin kyllä hevonenkin raville tiputtaa. Kolmoselle tein tiukemman tien, mutta okserin takapuomi lähti meidän mukaan. Pitkä tie neloselle jonka jälkeen jätkä väsähti totaalisesti. Siinä vaiheessa en edes viitsinyt lähteä pyytämään enään mitään kummoista, kunhan päästäisiin rata hengissä läpi ilman kieltoja. Portille jälleen kuskin suusta pääsi ihme ääniä, ruuna hyppäsi kiltisti ja viimeisen esteen jälkeen oli ihan voittaja fiilis! Vuosi sitten hypättiin 60/70 cm rata, ehkä syksyllä sen 70 uskaltautuu menemään. Ponnua riittää ja tuo varmuus mikä Ramille on tullut on jotenki tosi käsittämätöntä! Yli mennään siitä minne ohjataan ja pyydetään ja Rami selkeästi nauttii hyppäämisesti.

Muutenkin jäi hyvä fiilis kisoista kieltämättä. Rami toimi moitteettomasti ja oli hallinnassa vaikka sitä kuulikin jälkikäteen kuinka meidän menoa ei uskalleta kattoa kun mennään kovaa vaikka nyt mentiin jopa suht rauhallisesti omasta mielestä? Ulkopuolisin silmin vauhti voi näyttää pelottavalta ja kyllä ekalla radalla vähän jänskätti, mutta tokalla ei. Mutta olihan se kiva kuulla myös kehuja yhden vanhan tutun suusta joka on opettanut joskus kauan sitten mua ja nähnyt Ramin viimeksi 2008. Katselin hetken ja totesi että se on todella hienossa kunnossa.



Tänään olikin sitten kevyempi päivä ilman satulaa. Vähän ravailua pienissä pätkissä ja paljon käyntiä sekä hiukan laukkaa. Käsittämätöntä miten yksi muutos kengityksessä voi tehdä noin paljon?! Rami sai maanantaina taakse rollerin ja samalla etukenkiä vähän muokattiin niin, että etukoivet olisivat nopeammat. Huomaan eron parhaiten laukasta - laukka nousee kevyesti ilman kaahauksia ja nyt se selkeästi kolmitahtista. Muutenkin hyvät satulat auttavat ruunaa kulkemaan paremmin, laukassa pyöristyy super helposti nykyään.

Koulupenkki on tullut takaisin topattuna ja on muutes hyvä! Rami liikkui sen kanssa maanantaina aivan sairaan hyvin vaikka oma kunto petti heti alkuunsa. Toppaus selkeästi auttoi eikä se enään keikukaan ja tästä lähtien käytän vielä geeliä hevosen ja huovan välissä varmistuksena. Mahtia! Rami on saanut tällä viikolla paljon kehuja kun maanantaina eräs aivan vieras nainen kehui kuinka upea Rami onkaan eikä siitä voisi edes epäillä lämpöseksi kun ravailtiin pellolla. Pieni toivo siitä että asiat järjestyy loppujen lopuksi edes jotenkin?

Seuraavaan kertaan (: !

tiistai 20. toukokuuta 2014

Vain sun kanssas olisin valmiina vallottaan taivaat

Terveiset liian kuumasta huoneesta! Joo tykkään lämpimästä, mutta hei oikeesti jotain rajaa tähänki jooko?
Takana on suhteellisen hyvä viikko monin tavoin vaikka pieni takapakki meinasi tulla tuossa loppuviikosta.

Ääh oikeesti ei oo taaskaan tapahtunut mitään erikoisen ihmeellistä. Ollaan pyritty käymään nyt jonkun verran "maastoilemassa" mikä on ollut ihan super kivaa kieltämättä. Rami on ainakin ollut ihan tohkeissaan koko asiasta ja onhan se itellekin ihaa kivaa puuhaa. Uusi penkki on ollut tosi hyvä ja nyt lopultaki saan jotakin tatsia siihen ja oon tykänny! Hyvin pystyy tuuppailemaan kouluakin vaikka vähän säälittävän näköstä se taitaa kaikesta huolimatta olla, haha :D

"mami koska me mennään?"
Perjantaina oli tiedossa loikkimispäivä ja tehtävänä jonkin sortin innari. Eli 3 metrin väli kavaletti- ristikko - kavaletti tehtävänä ja tavoitteena pysyä hengissä. Okei itellä joku 3 vuotta väliä siitä kun menynt innaria viimeksi joten voitte vaan kuvitella miten epämäärästä säätämistä se olikaan! Kaikki kunnia Ramille joka suoriutui tehtävästä hyvin. Eipä siinä siitä hyppäilystä ole sen enempää kerrottavaa, pari kertaa otettiin kavaletti alas ihan omasta virheestä kun en vaan osaa olla sielä selässä oikein tuommosta tehtävää mennessä. Otettava ihan urakaksi opetella istumaan selässä oikein. 

ei mennyt niinku elokuvissa

kaikki tarvikkeet mitä tuli käytettyä kun hoiti haavoja.
Hyppäämisen jälkeen sitten tulikin karu näky vastaan kun katselin Ramin jalkoja - jokainen jalka auki! Ilmeisestikin meillä acavallon suojat hankaavat joten ne jäävät pois käytöstä tämän takia. Vasen etujalka oli pahimmassa kunnossa, vuoti vähän verta ja oli kaikista suurin hankauma. Ei siinä pesin jokaisen haavan kylmällä vedellä jonka jälkeen suihkin haavasprayta, rasvaa ja kääreet päälle. Oikean etujalan jätän ilman käärettä kun siinä oli todella pieni hankauma minkä juuri ja juuri löysi, mutta muut paketoin.



Seuraavana aamuna menin tallin kautta töihin ja töiden jälkeen kävin hoitamassa Ramin jalat. Takajalat olivat hiukan turvoksissa joten kylmäsin jokaisen jalan kaikessa rauhassa ja tein etujalkaan enään hauteen kun muut näyttivät kohtuullisen hyviltä jopa, mutta etujalka oli edelleen inhan näköinen. Liikutus jäi kaiken varalta pois sinä päivänä. Kyllä asia vaivasi koko päivän kun käytiin perheen kanssa ostoksilla Lahdessa ja illalla pohdin ja harmittelin sitä, että tämänkin olisi voinut välttää kenties. Tai sitten ei?


Sunnuntaina kävin aamulla tallilla ja menin vielä myöhemmin Ramin jalat olivat edelleen turvoksissa, mutta päätin mennä kaikesta huolimatta selkään siinä toivossa, että jalat sulavat ettei kyseessä ole mikään imppari. Menin ilman satulaa ja suitsia kaikessa laiskuudessani enkä kyllä kerennyt menemään edes kauan kun etukenkä lähti lentoon. Päätin syötellä Ramia hetken jonka jälkeen jalkojen kylmäystä tiedossa ja hankaumien hoitoa. Etujalka näytti paljon paremmalta ja siihen oli tullut jo "kalvo" joten uskalsin jättää hauteen pois ja lisäksi kun oli sen verran lämmintä en halunnut enään hauduttaa jalkaa enempää. Rami tuntui muuten ihan normaalilta itseltään joten ei murhetta sen suhteen.

Eilen oli todellakin tukahduttavan kuuma joten käytiin ihan vain kävelemässä ja vähän ravaamassa laitumella ilman satulaa ja suitsia. Halusin samalla syötellä Ramia joten siinä sitten keikuin ruunan pyöreässä ja turvallisessa selässä jätkän syödessä. Jossakin vaiheessa alkoi jyrisemään minkä jälkeen suuntasin suosiolla takaisin tallille. 


Tänään olin varannut kentän (jo viime viikolla) joten suunnattiin kymmenen jälkeen kentälle. Rami meni koppiin oikein nätisti, otin äidin mukaan ja perillä aloin laittamaan Ramia kuntoon. Satula selkään ja suitsia ottamaan - niin suitset jäivät tallille! Siinä vaiheessa iski paniikki että mistä tähän hätään suitset. Ei siinä autosta löytyi vanhat suitset mitkä olin viemässä pois, kuolaimet ja ohjat uupuivat mitkä sain tallilta lainaan. Sitä siinä naurettiin että ompas tämäkin tullut nyt koettua :D Tiedossa oli siis kolmipaloilla hyppäämistä, peukut pystyyn että selvitään siitä kunnialla.

Rami kävi kohtuu kuumana jälleen kerran ja otin nopeasti alkuravien jälkeen laukkaa jonka jälkeen sai hengähtää. Itsekin jouduin hengähtämään kuumuuden takia ja päätin pitää lyhyen treenin niin se olisi reilumpaa hevoselle. Aloitettiin hyppäämällä okseria vasemmassa kierroksessa, korkeus 60 cm ja lähestymisiä laukassa mitkä ovat Ramille "vieras" asia. Rami tuntui äärimmäisen varmalta joten annoin sen mennä omaa vauhtiaan ja jos lähdin yhtään himmailemaan rikkoi raville. Rami loikki aivan innoissaan ja tultiin okseria jonkun verran ja aina kuului kuskin suusta JES! Seuraavaksi tultiin 60 cm pystyä vasemmassa kierroksessa myös, laukassa sekä ravissa ja kaartaminen oikealle. Rami jäi ristilaukalle joka kerta, mutta lävistäjälle kääntäminen ja pieni pyyntö niin vaihtoi oikeaksi laukaksi. Hieno hienompi mies <3 Pystyä tultiin jokunen kerta jonka jälkeen toinen 60 cm okseri oikeaan kierrokseen mikä meni myös kohtuu hyvin. Tähän Rami rikkoi raville, mutta hyppäsi kieltämättä hyvin. Okserilta jatkettiin pari kertaa pystylle minkä korkeus oli 70 cm ja yli mentiin niin että heilahti. Tulin myös rataa ja viimeiset hypyt otin pystyille. 

c. äiti
c. äiti

Hyppäämisestä jäi hyvä maku. Laukka rullasi pirun hyvin, vaihdot olivat iso yllätys ja sain myös esimakua siitä miten nopeasti tuo karvakorva osaa kääntyä laukassa, Kääntyy vaikka pennin päällä jos pyydän ja matka jatkuu sen jälkeen. Rami sai pitkät loppukäynnit, käytiin myös kahlaamassa ja kierrettiin baana ympäri jonka jäkeen pääsi pesulle ja sai syödä hetken vihreää. Koppiin meni taas kerran nätisti kun lähetin sillalta. Kävin matkalla hakemassa Ramille ruokasäkin, tallilla ötökkäloimi niskaan, ruuat valmiiksi ja kotiin.

c. äiti
c. äiti
Käytiin vielä tänään vähän shoppailemassa äidin kanssa. Pyörähdettiin Wahlstenilla, Kärkkäisellä, Finnmarissa sekä Antiikkitukussa. Finnmarilta lähti mukaan kaikkea kivaa ja jos en olisi näin peeaa olisin ostanu varmaan koko paikan tyhjäksi! Rakastan esimerkiksi lasipurkkeja, kyllä olen aavistuksen pimee pääkopastani, mutta niitä on kiva käyttää sisustuksessa! Tykkään poltella paljon tuikkuja joten halusin tuikuille jonkun nätin säilytyspaikan ja no mitä lähti mukaan? Kohtuu iso lasipurkki minkä sain vain täytettyä puolilleen. Hintakin oli vaivaiset 8.90! Oikean puoleinen tuommonen malja oli mallina ja siinä oli vettä sisällä, nuo tekokukkaset ja kynttilä. Taisin rakastua? Hinta taisi olli 9,80 joten no kyllä se vaan lähti mukaan.


Nyt on aika painua uudelleen suihkuun sekä maalaamaan nukkekotia. Kyllä mua lapsettaa ja pahasti :D No ei totta puhuen meillä on joku 20 vuotta vanha nukkekoti mikä on ollut koko tän ajan puun värinen. Päätin sitten maalata sen ja eilen alotin urakan ja tänään olisi tarkotus maalaa toinen kerros ja jos kerkiän niin ikkunan pielet maalaan valkosella. Sitten olisi enään katon maalaus ja siitähän tulee yllättäen musta. Pitää räppästä kuva kunhan on valmis. Ja huomisen eväätkin vois väkertää valmiiksi? Nyt on taas kiva syödä salaatteja kun ei oikeen lämmin ruoka uppoa. Salaatissa pitää olla ehdottomasti juustoa, mitä enemmän sen parempi ja kirsikat on niin nams! Tosin tänään en saa laitettua kirsikoita, itkupotkuraivari... Adios! Ens kerralla yritän esitellä Ramin uudet kamppeet mitä oon nyt taas bongaillu. Hupsista ;)

Kysymys! Miten teillä pärjätään tän kuumuuden kanssa?



maanantai 12. toukokuuta 2014

päivät kuluu viikot vierii, piirrän merkin almanakkaan jos tänne kuuluu, sen tuntee

Kuvapläjäys tiedossa joten enjooy! Iso kiitos kuvista Miralle & Empulle! Eli kaikki kuvat likkojen käsialaa ellei toisin mainita. :) Kuvia räpsittiin kahden kameran voimin joten tuollahan ne ovat vähän sekaisin, yrittäkää kestää ja selvitä.
Lopultakin kerkiin asettaa ison ahterini koneen äärelle, takana on kevyt 11 tunnin tallipäivä mistä en voi kyllä valittaa yhtään. Jäätävä päänsärky seurana kun kerkisin vasta tunti sitten syömään ensimmäisen kerran joten no todella fiksua lähtea aamulla liikenteeseen syömättä mitään.

c. minä
Perjantainahan korkattiin hyppykausi kauheessa vesisateessa! Oltiin sovittu että hypätään toisen tallilaisen kanssa vaikka ilma oli loppupeleissä aivan syvältä. Itekin kastuin ihan läpimäräksi joten plääh! Ramillahan tein suht ison kuolain muutoksen edelliseen verrattuna ja tulin siihen tulokseen että osuin ainakin jotenkin nappiin. Rami on sileällä mentäessä todella herkkä ja vetää pienestäkin asiasta jyvän sieraimeen. Hypätessä / muuten kuumetessaan muuttuu äärimmäisen vahvaksi eikä mikään pidäte mene ns. perus kuolaimilla läpi. Nyt laitoin suuhun pelhamin minkä hyväksyi hyvin ja ruuna toimi hyvin! Oon tupannut olemaan kovia kuolaimia vastaan, mutta kun puhutaan omasta turvallisuudesta haluun myös että hevonen pysähtyy kun tarve vaatii. Juttelin asiasta tänään erään hevosihmisen kanssa ja selitin saman eli muuten herkkä, kuumetessaan äärimmäisen vahva ja tultiin siihen tulokseen että kyllä se oma turvallisuus menee kaiken edelle ja onhan se ehkä parempi saada hevonenkin pysähtymään jos tilanne vaatii ettei sitten myöskään hevoselle satu mitään. Pari kertaa olen mennyt nyt ja hain kolmipala version pelhamista, koska nivel ei sovi Ramille matalan kitalaen takia.

Mutta siis tosiaan perjantaina hypättiin yksittäistä ristikkoa. Ramilla otin viisi hyppyä kun halusin vaan pitkän tauon jälkeen ottaan jokusen hypyn ja katsoa miten meitin käy. Tallikaveri hyppäsi ensin ja Rami seisoi sen aikaa kiltisti puomissa heinää syöden jonka jälkeen itse selkään ja verkkailemaan. Ristikon korkeus oli keskeltä arviolta 45-50 cm, Rami oli ainakin ihan tohkeissaan koko asiasta. Sateisen sään takia kuvatkaan eivät onnistuneet, mutta saatiin edes joku todiste! :D

c. Heidi
Lauantaina piti olla satulansovitus, sovittajan tullessa kipeäksi päätettiin siirtää ajankohtaa tarkemmin sopimatta. Aamulla kävin heittämässä hevoset ulos, siivosin karsinoita minkä kerkisin ennen töihin lähtöä ja töiden jälkeen tulin jatkamaan hommia ja kävin Ramin selässä pyörähtämässä ilman satulaa. Toimi oikein kivasti, ihanan herkkä ratsastaa ja malttoi työskennellä huonosta pohjasta huolimatta. Käytiin vielä kävelemässä alku- ja loppukäynnit tiellä.
Meillä vietettiin lauantaina jo äitienpäivää joten loppuilta meni perheen kanssa hyvän ruuan ja tietty seuran parissa. Ite vetelin sikeitä jossakin vaiheessa sohvalla potkien tavaroita samalla lattialle. Vähän väsytti kun olin herännyt siinä puoli seiskan aikoihin?

Tänään olikin sitten ohjelmaa koko päivälle, jessus! Tosiaan oon heränny tänään seitsemän jälkeen, mennyt tekemään aautallin, pakannut traileria ja käynyt pikaisesti asioilla eli äidin kanssa käytiin ostamassa meille raivaussaha! Eilen sovittiin satulansovittajan kanssa, että hän tulee tänään ennen kun lähden kentälle hyppäämään ja sovittiin 12.00 mikä venähtikin 12.30.
Meille tuli Tiina satula-auton kanssa ja alettiin vähän katsastelemaan Ramille uutta penkkiä. Ensin Tiina otti Ramista vähän mittoja jonka jälkeen sovitti meidän tämän hetkiset penkit. Koulupenkkihän on aivan mahtava ja sanoikin sen olevan todella hyvä ja juuri tälle sopiva. Katsottiin sitten toppauksia missä saattaa "ongelma" piileä toivon mukaan. Takaa olivat toppaukset valuneet keskelle satulaa ja edestä vähän painuneet. Joten koulupenkki topataan ensiksi, jos se ei siitä huolimatta ala sopimaan meille tulee testaukseen varmaankin prestigen koulupenkki mitä sovitettiin Ramille ja se sopi hyvin!


Sitten yleispenkin vuoro. Sanoin sitten, että haluan estesatulan kun mitä teen loppupeleissä yleissatulalla kun omistan koulupenkin. Ramin selkään kokeiltiin muutamaa eri satulaa ja lopulta testasin sydneyn. Satula oli kiva istua ja Rami liikkui kivasti alla. Tämä satula sitten jäi meille kokeiluun ja sain sen heti kunnon koeajoon. Tiina otti vanhan penkkimme vaihdossa ja otti samalla koulupenkin toppaukseen jonka saan sitten myöhemmin kokeiluun miten homma lähtee pelittämään. Tykkäsin Tiinasta todella paljon ja tulen jatkossa kääntymään hänen puoleensa.

Olin tosiaan varannut kolmelta meille kentän ja sain houkuteltua meille vielä kuvaajatkin paikalle, kiitti tytsyt ku viitsitte seistä kentän laidalla!
Rami sai ensimmäisen slaagin ensimmäisen puolen kierroksen jälkeen kun kentän vieressä olevassa kahluu altaassa oli joku pirun sorsa joka juuri kohdalla lähti lentoon ja Ramihan yllättäen pelästyi, pyöri hetken paikallaan jonka jälkeen mentiin niin pörheänä ohitse ja rentoutumisesta ei tietoakaan. Lopulta aloin ravailemaan Ramin kanssa, ruunan sai kivasti kuulolle ja otettiin laukkaa kumpaankin suuntaan. Ensiksi menin kummallakin pääty-ympyrällä olevaa kavalettia. Rami kerkisi tässä jo keräämään mielettömän paljon kierroksia ja siltä meno näyttikin! Välillä tarjottiin ristilaukkaa, mutta fiksu ruuna kun on osaa vaihtaa itse ristilaukalta oikeaksi laukaksi. Aina osannut ilman opettamista mistä oon aika ylpee.



Ensiksi hypättiin ihan suosiolla ristikkoa. Ite aloin vähä jänskättämään hyppäämistä, himmailin ihan liikaa esteille vaikka pitäisi luottaa Ramiin ja antaa mennä. Vedotaan vaikka 10 kk hyppytaukoon mikä meillä oli, epävarmuus iskee vaikka ruuna on hirmu varman tuntuinen, mutta muuttui myös epävarmaksi kun olin ite epävarma. Treeniä treeniä! Laukka oli tänään jopa yllättävän hyvää, oikeassa kierroksessa alkoi saamaan takakoipia huippu hyvin (koskaan saanut noin hyvin omalla perstuntumalla) ja sai oikeesti fiilistellä sitä pientä hetkee.
Lopulta esteet nostettiin samaan korkeuteen missä ne olivatkin kun tultiin kentälle. Olisikohan korkeus ollut 50 tai 60 cm, otin jonkun verran hyppyjä kun halusin saada hyvät hypyt kun ite säädin ihan liikaa. Rami tuli usein tosi lähelle ja lopussa alkoi vetämään esteitä alas kun väsähti. Kotona Rami jänskätti koko sen ajan kun satuloita sovitettiin ja ennen koppiin laittoa tärisi käytävällä, väsytti ittensä siinä oikeastaan. Lopulta saatiin hyvät hypyt loppuun joten loppuravit pitkin ohjin jonka jälkeen vähän kahlaamaan ja baanalla loppukäynnit. Tallissa pesin Ramin, kylmäsin jalat ja raahasin kamppeita koppiin Ramin odottaessa kiltisti pesarissa.

Päivän treeniin oon tosi tyytyväinen vaikka omassa ratsastuksessa on tos paljon parannettavaa! Jotenkaa saanu kunnon tatsia hyppäämiseen koko aikana, sitten vielä kun yllättäen persiin alla on aivan vieras penkki ei saa siihenkään sellaista kunnon tuntumaa vielä. Ehkä parin kerran jälkeen alkaa jo tottumaan. Rami suoritti oman osuutensa tosi hyvin enkä voi moittia ruunaa yhtään. Omat kämmäykset olivat koko ajan se ongelma, mutta kaipa se siitä korjaantuu taas. Olisi kiva päästä estevalmennuksiin pitkästä aikaa! Haluisin korjata esteillä monen monta ongelmaa ja mietinkin yhtä valmentajaa tässä lähellä, 10 km ajomatka tallilta, mutta pitää vähän katsella tilannetta ja saada eka joku tatsi hommaan.

Siihen asti yritetään pysyä selässä ja jatkaa treenejä ja kehitellä lihaksia lisää. ;)














torstai 8. toukokuuta 2014

ei pahalla mut karismaa ei rahalla saa

Muutama kuva vielä lisää tiistailta nyt kun kerkisi jopa "ajan" kanssa käymään läpi. Seuraavan päivityksen saattekin vasta ensi viikolla ja toivottavasti siinä vaiheessa on paljon kuvia sekä muitakin uusia juttuja! Meinasin saada eilen muutes slaagin kun menin tallille. Tallille tullessa katselin kun Rami makasi tarhassa, en oo koskaan nähny +7 vuoden aikana Ramin makoilevan, laitumella kyllä aamuisin. Tarhan kohdalla bongasin sitten Ramin ja ruunan uuden kaverin eli vuotiaan putte orin makaavan lähes kyljekkäin lempeän jätin pitäessä vahtia. Hyvä etten ojaan ajanut. Rami oli näköjään päivänokosilla ollut päästä ja kaulasta päätellen kun oli toiselta puolelta aivan heinässä. Harmi kun en kerennyt kuvaa nappaamaan, se olisi pitänyt saada ikuistettua.

Eilen ratsastelin Ramilla kentällä ihan perus työstöä pikemminkin. Alussa Rami oli tosi vahva edestä ja roikkui ohjien varassa. Tein paljon siirtymiä eli käynti-ravi sekä seis-ravi tuloksetta. Yritettiin pohkeenväistöillä vähän herkistellä ja keventää ruunaa, tuloksetta. Rami kävi koko alkuratsastuksen turhankin ylikierroksilla joten lopulta päädyin laukkaamaan. Oikealle teki taas kivoja nostoja, nosti kaikessa rauhassa ilman kiihdytyksiä. Tein sen verran havaintoa, että Rami kaatuu oikeaan kierrokseen, mutta vasempaan paljon vähemmän. Eli korjattavaa! Varjoa hyödyntäen katsastelin vähän laukan laatua vaikka oman persiin alle tunsin minkälaista se on, mutta halusin vähän katsoa miten takakoivet tulevat ja kyllä siellä se kolmitahtisuus löytyy.


Vasemmalle keskusteltiin nostoje suhteen ja loppupeleissä Rami sai laukata niin paljon kun jaksoi kunnes itse tiputti raville. Sen jälkeen allani olikin äärimmäisen kevyt ja herkkä hevonen! Pitää siis alkaa tekemään Ramin kanssa laukkaverkkoja, ilmeisestikin Rami kerää hirveästi paineita alkuraveissa jonka takia ei malta keskittyä vaan vasta laukkaamisen jälkeen on saanut purettua turhan energian pois ja jaksaa keskittyä. Loppukäynnit tehtiin laitsoja kierrellen sekä käytiin yhdellä hiekkatiellä minne pääsin viimeisen lohkon päästä. Ramia vähän jänskätti, mutta meni oikein nätisti kuitenkin. Puomilla seisoi tyytyväistäkin tyytyväisempi ja hikinen pieni hevonen.

Tänään töissä ollessani katselin koko päivän harmaata ulkoilmaa ja manasin itekseni. Perkule kun sataa! Onneksi Ramilla on saderatsastusloimi vaikka tarkoituksena olisi ostaa sellainen missä ei ole satulalle omaa aukkoa. Tämän hetkisessä on kun tarvitsin semmoisen. Mutta pitää katsastella mistä löydän semmoisen kivan. Suosituksia?
Laiskuuttani en jaksanut iskeä satulaa selkään enkä juuri puunattuja suitsia. Loimi selkään, naru ohjiksi ja selkään. Eilinen laukkailu on tehnyt tehtävänsä ja Rami liikkui rennosti ja tarjosi isoa liikettä koko ajan. Turhaa sitä tappamaan liikettä joten siinähän ravaili päristen. Asettui mukavasti, pyöristyi heti alla kun sain oman istunnan tasapainoon. Voi vitsi mikä fiilis! Tehtiin taka- ja etuosakäännöksiä jotka sujuivat paremmin kun normi varustuksen kera.

Maanantaille on varattu kenttä siinä toivossa että pääsen hyppelemään vähän paremmin. Katsotaan pitääkö ambulanssi soittaa paikalle haha :D! Ensi viikkoon !

koska puomit syövät pieniä hevosia. 




tiistai 6. toukokuuta 2014

Tai ois edes airot ni soudetaan

Viikko on jälleen takana ja oikeesti meiltä ei oo kummosia kuulumisia tiedossa, kuvia kylläkin! Tällä viikolla on luvassa pariin otteeseen uusia kuvia, toivottavasti kelpuutatte.

Tosiaan Ramillahan oli hammaslääkäri ja rokotus keskiviikkona. Itse olin töissä ja lopulta tallilta soitettiin ja kerrottiin tilanne. Eläinlääkäri oli tutkinut Ramin pikaisesti, siis ihan pelkkä yleistarkastus jonka jälkeen rokotus ja raspaus. Takaa oli löytynyt piikkejä, mutta myös etuhampaista oli löytynyt jotain mitä edes tallilainen ei muistanut. Eläinlääkäri oli ihmetellyt että miksi tänne on jätetty tämmöisiä, raspannut jonka jälkeen taputtanut Ramia ja todennut kuinka reipas poika se on.



Rami sai siis perjantaihin asti vapaata ja loppupeleissä kiipesin itse selkään ihan kokeilemaan miltä Rami tuntuu. Oli paljon parempi suusta ehdottomasti ja nyt tukeutui vasempaan ohjaan pitkästä aikaa ja asettui kun pyysin. Menin todella kevyesti, pääosin vain kävelin ja tehtiin pohkeenväistöjä missä oon vihdoinki saanu jonkunlaisen tuntuman. Erävoitto Tinttu vs. pohkeenväistö ;D

Sen jälkeen Rami on joutunut olemaan omien töiden takia olemaan vapaalla. Lauantaina kerkesin vain käymään laittamassa ruuat ja sunnuntaina olin vasta seitsemän jälkeen tallilla enkä edes kummoisessa vaatetuksessa joten olisin jäätynyt pystyyn jos olisin selkään kiivennyt. Ramille tämmöset lunkit päivät sopii oikeen hyvin. Toisaalta "lomailu" tekee hyvää ja kesälläkin olen päättänyt antaa Ramille kokonaisen viikon aivan vapaata niin saa laiduntaa kaikessa rauhassa. Sitten on taas hyvä jatkaa hommia.

Eilen sitten olikin juoksutuspäivä ja mietin kyllä pariin otteeseen kuinkahan lennokas se mahtaa olla. Lennokkaasta kaukana, vetelä pieni laiskiainen enemmänkin :D Rami ravasi ihan tyytyväisenä ja laittelin sitten kaksi puomia 3,5 metrin välillä. Aluksi puomit olivat niiin pelottavia ettei tosikaan, mutta lopulta meni ylitse ja vähän piristyi. Jonkun ajan kuluttua tein pienen ristikon mikä tuottikin aluksi ongelmia. Rami kielteli sille ties kuinka monta kertaa kunnes pienen komennuksen jälkeen menikin yli. Oikeaan kierrokseen sama ongelma jatkui, ei mennyt edes lähelle. Siinä sitten omistaja pääsi hyppäämään kahteen otteeseen itse esteen yli jonka jälkeen Rami hyppäsi todella kiltisti. Ei liiotelluy missään hypyssä eikä sinkoillut yhtään.

sumee mut hei poni on hieno <3
Tänään mulla on vapaapäivä jonka onnistuin kylläkin tunkemaan ihan täyteen ohjelmaan. Oon aika taidokas tässä. Mutta siis joo ensin tilasin Ramille suitset Hevarilta ja lupaan esitellä ne kun saan ne jossakin vaiheessa. Hinta ei ollut paha joten kyllähän tuonne vielä yhdet suitset mahtuvat roikkumaan.
Äiti lähti mukaan tallille ja sain tyrkättyä kameran kouraan ja saldo on vajaa 200 kuvaa. 
Tuulinen keli ei lupaa yleensä hyvää ja ensimmäinen säpsyminen saatiin ekan kierroksen jälkeen jo. Halusin tänään saada Ramin ravissa ja käynnissä läpi, mutta ei ollut kyllä paras ratsastus tänään. Ihan kohtuullinen sanotaan näin. Jäätävä tuoli-istunta itkettää edelleen allekirjoittanutta.
Rami oli aika vahva tänään, innostui ravatessa kun sai ravata pidemmän matkan suoraan oli aivan täpinöissään. Sain tehdä paljon nopeita pidätteitä saadakseni ruunaa edes vähän kuulolle. Oma istunta heitti tänään jonkun verran joten en voi hevosta toisaalta moittia kun kuski ei saanut itseään riittävän hyvään tasapainoon ja Rami reagoi siihen heti.
Lopussa tehtiin käynnissä siis tosiaan pohkeenväistöjä vähäsen sekä takaosakäännöstä mikä levisi pahasti ja ei ollut todellakaan tyylipuhdas, mutta hyvä se on vähän muistella miten se menee ja satulan kanssa panostaa asiaan oikeen kunnolla. 

Perjantaina olisi vuoden ensimmäiset hypyt otettava ja ensi viikolle voisi yrittää varata kentän ja lähteä hyppäämään vähän paremmin! Ja luvassa on silloinkin kuvia tai ainakin raahaan kameran tallille ja toivon, että saan uusia kuvia. Sovittiin toisen tallilaisen kanssa kun toinen hyppää toinen nostelee tippuneita puomeja ja räpsii kuvia. Sitä odotellessa! Kaikki kuvat äidin käsialaa :)








Till the end [ erikoispostaus ]



Jokaiselle hevosenomistajalle joka haluaa pitää hevosensa loppuun asti tulee väistämättä joskus eteen luopuminen. Luopuminen voi tulla yllättäenkin eteen kenelle tahansa esimerkiksi pahan sairastumisen vuoksi tai onnettomuuden kautta. Haluan jakaa ajatukseni millainen olisi ihanteellinen viimeinen päivä, mutta sitähän ei tiedä minkälainen se sitten tulee joskus olemaan. En saanut tästä aivan sellaista kun olisin halunnut, toivottavasti saatte edes pientä käsitystä tästä.

Ramin kohdalla olen jo entisille omistajille luvannut pitää Ramin loppuun asti. Minulta se lähtee vain ja ainoastaan taivaslaitumille. Toki toivon että Rami pysyy pitkään terveenä ja saa viettää rentoja eläkepäiviä kotosalla, kukapa ei toivoisi? Rami on koko perheen lellikki ja tiedän sen nyt jo, kun joskus joudun Ramista luopumaan se on kova paikka koko perheellemme. Nyt on jo yli kuusi vuotta yhteistä taivalta takana ja toivon että saadaan monia vuosia vielä lisää.

Ensimmäinen asia minkä haluan on se, että Rami lopetetaan kotona. En haluaisi enään viimeisenä päivänä stressata herkkää hevosta joka jännittää kopissa matkustamista. Rami saisi syödä kaikkia herkkuja mistä eniten tykkää eli porkkanat, omenat sekä kuiva leipä ovat ehdottomia suosikkeja. Harjattaisiin korvista kavioihin viimeisen päälle huolella, paljon kuvia ja muistoksi mm jouhituppo hännästä.

Käytäisiin kävelemässä tutut paikat läpi, jos terveys ja kunto sallii voitaisiin mennä vähän reippaamminkin. Joko kärryiltä, selästä ilman satulaa tai maastakäsin eli hevosen ehdoilla loppuun asti.
Uskon että koko perhe on saattamassa Ramia viimeiselle matkalleen, halauksia, rapsutuksia, herkkujen syöttämistä, paljon kyyneleitä. Haluan itse olla viimeiseen asti ruunan rinnalla, sen olen oikeastaan sille velkaa kiitoksena monista hienoista vuosista, Kaikki tapaturmat ja muut ollaan kestetty ja selvitty niin vielä viimeinen asia "koetaan" yhdessä.
Lopetuksen haluaisin piikillä vaikka on muitakin vaihtoehtoja, mutta itse koen piikin ainakin tällä hetkellä paremmaksi vaikka se ei olekaan nopein tapa päästää hevosta pois. Ken tietää mikä on loppupeleissä se tapa millä ruuna lähtee. 

Rami tullaan tuhkaamaan. Miksi? Emme pysty hautaamaan omalle maallemme joten tuhkaus on oikeastaan ainoa vaihtoehto ja mielestäni ihan hyvä vaikka onkin "hintava". Eipä siinä vaiheessa tule enään ajateltua miten paljon mikäkin maksaa. Taku (chinchilla) on tuhkattu ja tulemme tuhkaamaan myös toisenkin joskus.
Haluan pitää pienen osan Ramin tuhkasta jonka laitan edesmenneen vaarini sodassa tehtyyn rasiaan. Elämää nähnyt kaunis sydämen muotoinen rasia on juuri täydellinen. Loppu tuhka tullaan sirottelemaan varmaankin kotiin pelloille. Pieneksi muistoksi olen miettinyt ottavani pienen tatuoinnin ranteeseen missä on kaksi sydäntä - musta ja valkoinen eli Rami ja Pontus. Ensimmäinen oma hevonen ja ensimmäinen oma koira.

Millaisena Te hevosenomistajat olette miettineet viimeisen päivän vai oletteko jo kenties joutuneet luopumaan rakkaasta karvakorvastanne?
 Kertokaa ihmeessä ajatuksianne!