32. Toivepostaus - Kovan onnen kundi

Tässä on ensimmäinen erikoispostaus jonka päätin väsätä. Tarkoituksena oli tehdä aluksi olipa kerran tyttö ja hevonen postaus, mutta en oo vieläkään löytänyt toisen läppärin laturia (missä lie?) joten alotan tästä.

Pienenä varoituksen sanana postaus sisältää verisiä kuvia.

Sitä oppii arvostamaan pieniä asioita hevosten kanssa. Menetän melkein hermot jos joku valittaa että hevonen ontuu en voi ratsastaa kahteen viikkoon ja näin edelleen. Ramin kanssa on oppinut hoitamaan myös vakavasti sattuneiden tapausten jälkeen hevosta ja kuntouttaminen on tullut varsin tutuksi asiaksi. Tämän takia arvostan pieniä asioita elämässä ja toivon samalla hartaasti ettei Rami joutuisi kokemaan mitään ikävää enään.

Mutta aloitetaan tämä pieni listaus tapaturmista, leikkauksista ym. muusta. Kaksi ensimmäistä ovat ennen minulle tuloa sattuneita ja loput sitten näiden upeiden yhdessä vietettyjen vuosien aikana. Rami voi kuitenkin hyvin ottaen huomioon mitä on kokenut, paljon seisomista ilman että pää on pehmennyt.

2 vuotiaana: Kaviokasvain (näin olen asian kuullut)

Rami muutti noin kaksi vuotiaana entiselle omistajalle oripoikana. Jossakin vaiheessa kuitenkin Rami tuli kipeäksi ja matkasi klinikalle tutkimuksiin. Silloin ei saatu heti selville mikä on vikana ja epäiltiin influenssaa joten Rami eristettiin omaan osastoonsa. Pikkuinen oli todella kipeä, hikoili jatkuvasti ja oli apaattinen. Lopulta tavalla tai toisella kasvain löydettiinkin ja operoitiin vasemmasta etukaviosta. Rami pääsi kotiin puoli kaviota poistettuna ja siitä seurasi pitkä sairasloma. Kavioon laitettiin kuitenkin "korjauspala". Tämä tarkoitti kavion huuhtelemista ja paketointia päivittäin kuukausien ajan. Rami parani tästä ja sai jatkaa elämäänsä normaalisti.

3-4 vuotiaana: Hankoside riks raks poks

Niin hankoside on aika yleinen joka menee ravureilta jos olen oikein käsittänyt? Kuitenkin näin kävi Ramillekin noin neljä vuotiaana ellei hiukan aikaisemmin. Tämä esiintymistä rakastava oripoika otti todella lennokkaita lähtöjä jatkuvasti jonka seurauksena oli hankositeen meneminen oikeasta takajalasta. Ei auttanut muu kuin lopettaa treenaaminen ja antaa hevosen olla vuosi rauhassa - hankoside parantui loistavasti! Eihän se toki oli entisensä, mutta kestää. Tottakai edelleen välillä pelkään jos hankoside menee uudestaan ja pahasti. Sen takia hoitelen jalkoja mahdollisimman hyvin ja yritän välttää rikkomista.

7 vuotiaana: Kaviokasvain

Kyllä kasvain uusiutui 7 vuotiaana. Rami oli tuolloin ollut omistuksessani puoli vuotta. Ensiksi ei edes tajuttu mitään kunnes Ramille laitettiin pidemmät naulat kengityksen yhteydessä. Olin lähdössä kisojen jälkeiselle palautumislenkille maastoon ilman satulaa. Yllättäen Ramilta katosi vasen etujalka loivassa alamäessä jonka seurauksena kompuroitiin mäessä ja hevonen ontui. En tippunut ihme kyllä, mutta tulin alas selästä katsomaan mitä kävi. Kävelytin eteenpäin eikä enään ontunut joka ihmetytti mutta kipusin takaisin selkään ja tehtiin todella lyhyt lenkki.

Vajaa viikko tästä olin yksityisellä tunnilla Ramin kanssa naapuritallilla. Tehtiin kolmikaarista kiemurauraa ravissa vasemmassa kierroksessa ja viimeisen suorituksen jälkeen Rami kaatui. Siinä ei ehtinyt kissaa sanomaan kun löysin itseni maasta  Siinä vaiheessa kun pääsin ylös viskasin etujaloista suojat kentälle ja kävimme opettajan kanssa jalat läpi. Kuitenkaan mitään ei löydetty enkä saanut enään mennä selkään oman turvallisuutemme takia. Maanantaina soitimme klinkalle ja saimme lopulta ajan.

Päivää en muista tarkalleen oliko se tiistai kun lähdimme matkaan serkkuni ja äitini kanssa. Klinikalla Ramille tehtiin taivutukset, juoksutettiin käytävällä sekä jalka kuvattii. Mitään ei kuitenkaan löytynyt joten jätimme Ramin klinikalle kengitettäväksi.

Keskiviikkona äiti sai soiton klinkalta; kengittäjä löysi kaviosta jotain ei sinne kuuluvaa ja hoitajien kanssa oli sitten katsottu mikä oli kyseessä ja se oli kasvain. Äiti sitten soitti minulle kouluun että näin on käynyt ja leikataanko. Tottakai! Pääsimme samana iltana katsomaan Ramia miten herra voi. Kävely oli viimisen päälle huonoa, ei varannut painoa jalalle. Kaviosta lähti iso pala ja kasvainta poistettiin aina kavioluuhun asti. Mutta seuraavana päivänä olisi mahdollista hakea kotiin!



kavio 2 päivää leikkauksesta



Vaihdoimme samalla tallia jossa pääsisi huuhtomaan kaviota ja apu olisi lähellä eli Ramin entiset omistajat. Muutto sujui hyvin ja siitä alkoi 3 kuukauden huuhtelu-paketointi urakka. Ja ratsasastus ym. oli kielletty jo sen takia, että kavio alkoi vuotamaan verta herkästi. Alussa Ramia pidettiin sisällä lepäämässä kunnes pääsi sairastarhaan ulkoilemaan.

Lopulta sainkin luvan taluttaa Ramia jo vähän pidemmälle kuin talliin ja takaisin ja se tunne oli mahtava! Tammikuussa sain jo luvan juoksuttaa liinassa ja myöhemmin vasta pikku hetkiä selässä.

Jos kasvain uusiutuu vielä kerran niin otetaan koepala joka lähtee jatkotutkimuksiin. Kavion kasvamisessa kesti vuoden verta. Ramilla oli pitkään sairaskenkä joka tuki kaviota alhaaltapäin. Sekin kyllä onnistui katoamaan pariin otteeseen tarhassa joten isä sitten väsäsi uuden sairaskengän.



vajaa vuosi leikkauksesta

8 vuotiaana: Etujalan "murtuma"

Elettiin toukokuuta 2009. Hain Ramin normaalisti sisälle ja kiinnitin huomion vahvasti turvonneeseen vasempaan etujalkaan ja hevosen ontumiseen. Tallissa sitten tutkin jalan kokonaan läpi ja löysin pienen reiän joka oli tullut hokista. Aluksi kylmäsin jalkaa ja kutsuin sitten tallin omistajan etttä mitäs tehdään. Kotikonstein hoidettiin, mutta turvotus ei laskenut ja tallin oma "eläinlääkäri" katsoi jalan ja epäili että luukalvo on vahingoittunut. Joten matkattiin taas klinikalle ruunasen kanssa.

Klinikalla jalka kuvattiin ja havaittiin luuhippua jonka potku oli aiheuttanut. Ohjeina saatiin katsoa eteenpäin jos jalka jatkaa oireilua antibioottikuurin jälkeen joudutaan mahdollisesti leikkaamaan. 2 viikon kuuri ja lisänä sairastarhassa seisomista. Jalka parani onneksi hyvin kunnes tuli uusi ongelma.

Rami oli päässyt takaisin isoon tarhaan kavereiden luo kunnes yhtenä iltana sitten ontui taas. Oikeassa takareidessä oli haava sekä haavan alapuolelta oli lähtenyt karvoja isolta alueelta.

Ensitöiksi ajeltiin reidestä karvoja niin että nähtiin kuinka paha haava on. Tämän jälkeen huuhtelu ja huolellinen putsaus.

Rami oli pitkän aikaa kipeä, käveli heikosti näiden viimeisten ongelmien vuosi. Sairastarhassa sai majailla 2 viikkoa ihan hevosen oman turvallisuuden vuoksi. Lopulta Ramiakin pääsi alkaa liikuttamaan kunnes elokuussa herran selkä tuli kipeäksi joten pitkä saikku eteen.

8 vuotiaana: 10 tuskaista päivää

Oli joulukuun 15. päivä tiistai. Olin päässyt juuri koulusta ja lähtemässä tallille kunnes sain tallin omistajan vaimolta hätäisen puhelun "Ramia on sattunut tosi pahasti ja sitä lähdetään viemään klinikalle kiireellisesti". Siinä sitten yritin huulta purren saada vastattua että tuun vastaan niin lähden mukaan. Puhelun loputtua tuli vahva tunteenpurkaus. Itkin 10 minuuttia enkä saanut sanaakaan sanottua. Pian sain uuden soiton "koppia eis aatu auton perään se tipahti pyörältä mutta me soitettiin jo Saaren klinikalle niin sieltä tulee ensiapu."

Siinä vaiheessa lähdettiin ja pikaisesti tallia kohti. Onneksi meillä oli oma koppi pihassa juuri silloin. Lähdin äidin ja siskon kanssa tallille ja itkin vieläkin koko matkan pahinta peläten. Matka tuntui kestävän ikuisuuden kunnes tallin valo kajasti ja olin rauhoittunut näkemään mitä hevoselle on oikeasti käynyt.

Avasin tallin oven ja käytävällä seisoi tärisevä, hikinen hevonen loimi repeytyneenä lavan kohdalta. Ruuna oli vahvasti shokissa eikä tajunnut mistään mitään.

Kurskistin loimen alle ja sieltä tuli vastaan karu näky jota tuskin koskaan unohdan. Kyljessä oli n. 15 cm pituinen haava ja näin suoraan sanottuna hevosen sisälle. Luulin aluksi, että kyljestä roikkui pelkkää ihoa, mutta totuus oli että se olikin lihas joka oli repeytynyt poikki pahasti.

Rami oli sisään ottaessa päässyt karkuun, energisenä herrana juossut pitkin poikin kunnes oli rynnännyt tyhjään tarhaan, mutta olikin törmännyt porttiin kovalla vauhdilla. Ruuna oli kaatunut siitä kyljelleen, noussut ylös ja juossut tarhan taakse. Serkkuni oli ottanut hevosen kiinni ja tuonut sisälle.

Vaihdoimme loimen pois ja laitoimme hevosen päälle fleece loimia niin ettei loimet koskettaisi haavaa. Lopulta ensiapu tuli ja ensiksi hevonen sai kipulääkettä suoraan suoneen. Klinikan väki alkoi sitten huuhtomaan haavaa ja lopulta hevonen paketoitiin pinteleillä kasaan ja ensiapu porukka soitti klinikalle ja ilmoittivat hätätapauksesta. Koppikin saapui juuri sopivasti pihaan joten puettiin hevonen hyvin matkaa varten. Matka kesti yli puoli tuntia.

Klinikalla Rami otettiin heti toimenpidehuoneeseen. Vaihtoehtoina tikata nukkuen tai seisten joten kokeiltiin seisaaltaan tikkausta. Kello oli jotain yli seitsemän illalla kun tikkaus aloitettiin. Molemmat vanhemmat olivat mukana ja lopulta isä haki meille hiukan evästä kun illasta oli tulossa pitkä. Ramille annettiin kipulääkettä lisää ja antibioottia suoraan suoneen sekä rauhoittavaa. Siinä sitten pitelin narusta 3 tuntia tai no söin hiukan kunnes palasin takaisin pitämään narusta. Rami antoi tikata ihmeellisen nätisti ja rauhoittavan vähitellen loppumassa hevonen alkoi tutkimaan ympäristöä, välillä vilkaisi kylkeä, haisteli kaappeja ja tutki hoitajia. En voinut kuin ihailla ruunan käytöstä. Kolme tuntia kunnes urakka oli ohitse. Onni onnettomuudessa ettei haavan yläpuolella ollut iso verisuoni vaurioitunut koska siinä vaiheessa olisin joutunut jättämään Ramille hyvästit. Se oli vain parista sentistä kiinni... Lopuksi Ramin ympärille laitettiin sidettä vielä ja vietiin karsinaan lepäämään. Yöllä otettiin vielä mahalaukusta jotain nesteitä tutkimuksia varten. Kotona oltiin vasta puolenyön jälkeen ja seuraavana päivänä en mennyt kouluun yllätäen.

Seuraavana iltana matkattiin klinikalle katsomaan herraa. Rami oli joutunut tiputukseen ja sai erilaisia lääkkeitä. Lisäksi ruunalla todettiin vatsakalvontulehdus joka johtui stressistä. Rami antoi poistaa kääreen hienosti ilman mitään näykkimistä vaikka varmasti sattui (liimasidettä).  Ramia sai kävelyttää käytävällä, hoitajat eivät saaneet ruunaa karsinasta millään. Siitä seurasi 10 päivää käymistä klinikalla hoitamassa hevonen, taluttelemassa ja harjailemassa. Rami parani kivasti, oli jo mennyt makuulleenkin terveelle kyljelle ja piristyi huomattavasti.

25. päivä haimme Ramin kotiin eli muutimme uudelle tallille. Ilta oli jo pitkällä kun auto kaarsi tallin pihaan ja tallin omistaja ryntäsi katsomaan mitä oli oikeasti käynyt.

ennen tikkien poistoa

Hoitona oli 4 kertaa lääkitsemistä (aamulla, päivällä, illalla ja yöllä) sekä kyljen huuhtomista 2 kertaa päivässä ja koppihoito pitkäksi ajaksi. Ei auttanut kuin mennä aamulla antamaan antibiootti ruuan seassa ja kipulääke (muistaakseni), päivällä piti antaa joku, illalla antibiootti ja kipulääke ja yöllä viimeinen lääke. Päivässä tuli 160 km kevyesti ajettua tallille ja takaisin äidin kanssa. Lisäksi kyljen huuhtomiseen meni 10-20 minuuttia per kerta. Tätä jatkui todella pitkään ja koulukin kärsi kun jouduin jättämään kaksi ensimmäistä tuntia välistä hevosen hoitamisen takia. Vähitellen sai päästää pieneksi hetkeksi ulos (aluksi vartti) kunnes alettiin pidentämään aikaa. Kiitos ihanan tallin omistajan joka jaksoi rahdata hevosta sisään ja ulos tuplaloimitettuna. Tallissa Ramilla oli jatkuvasti päällä tallitoppis, villaloimi tai fleece pitämässä hevosta vähän lämpimänä edes.

kentällä haahuilua

Lopulta Ramilta poistettiin niitit ja putkilot kyljestä kotona klinkan ohjeiden mukaan. Pääsääntöisessä koppihoidossa oltiin ainakin kuukausi kunnes saatiin myös lupa alkaa liikuttamaan mm. (irto)juoksuttamalla ja selästä kävellen. Tähän mennessä hevonen oli seissyt yhteensä n. puoli vuotta. 3 kuukautta kipeän selän takia ja nyt vielä tämä saikku päälle. Rami pelkäsi kuollakseen portteja eikä uskaltautunut porttien lähelle oikeastaan pahemmin.

Lopulta kipusin selkään olikohan se helmikuussa ja voi sitä tunnetta! Rami oli ihan innoissaan kun vihdoinkin päästiin lenkille. Aluksi käveltiin vain pieniä hetkiä kentällä ilman satulaa. Ramia oli myös liikutettu taluttelemassa maastossa ja ratsastaessa oli aina loimi päällä.Vajaa kuukausi tästä sai jo hiukan ravaillakin. Kuitenkin selkäkivut jatkuivat joten otettiin hieroja sitten hoitamaan ruunaa. Satulavyöhön ostettiin lampaankarvapehmuste niin sai vähitellen mennä satulankin kanssa pikkusia pätkiä.

© Milla Tulkki 2010

8 kuukautta meni hevosen henkisen paranemisen kanssa. Pelkäsi kaikkia pieniä ääniä ja muuttui vähän jopa kiukkuiseksi ja alkoi uhoamaan irtojuoksuttaessa. Tuntuu edelleen pelkäävän joitakin ääniä, mutta on jo paljon parempi kuitenkin. Kylki ei enään toimi normaalisti, ei jousta kunnolla eikä tunto ole niin hyvä. Kylkeen jää ikuinen arpi muistuttamaan tapahtumasta ja siitä kuinka hienosti ruuna kamppailikaan taas kerrankin.

10 vuotiaana: Munuais häiriö

Viimeisimpänä on munuaisten häiriö. Ramin selkäkivut palasivat taas kerrankin ja kutsuttiin hieroja. Lopulta sitten lähdin viemään Ramia klinikalle tosin kiropraktikolle joka pienen hetken tunnusteltua hevosta kertoi totuuden. Ramin munuaiset eivät toimi kunnolla, ongelma on ollut jo todella pitkään ja siitä johtuvat myös nämä ristiselän kivut, luonteen muuttuminen todella araksi ja moni muu ongelma. Nyt kuitenkin ruuna voi loistavasti ottaen huomioon mitä kaikkea on sattunut ja tapahtunut vuosien varrella.

Toivottavasti jaksoitte lukea tämän ylipitkän selostuksen ja jos joku jäi vaivaamaan saa kysellä. (: