tiistai 30. joulukuuta 2014

kiitos vuodesta 2014



Vuosi 2014 on kohta taputeltu kasaan ja nyt on aika pysähtyä miettimään mitä vuosi toi tullessaan? Ollaanko yhtään viisaampia tämän vuoden jälkeen. Käydään ihan yleiskatsaus kaikin puolin.

Tämä vuosi on ollut noin muuten siis harvinaisen hyvä sen suhteen että klinikalla ollaa käyty harvinaisen vähän. Mutta sen sijaan satulat ovat tuottaneet läpi vuoden päänvaiva senkin edestä. Yleissatula vaihtui estesatulaan, koulupenkkiä on fiksailtu ihan urakalla. Toivon hartaasti että ensi vuonna saataisiin nämäkin ongelmat pakettiin ettei tarvitse jatkuvasti ressata.

Tallipaikkaa ollaan vaihdettu kaksi kertaa. Ensimmäisen kerran tammikuussa vaihdettiin hierojani talliin. Näin säästin ajomatkoissa, koska töistä tallille kesti 5 minuuttia ajaa. Sain itselleni mahtavan ystävän tältä tallilta, korvaamaton ihminen joka on tukenut aivan mielettömän paljon.
Heinäkuussa tuli toinen muutto ja silloin suunnattiin vielä lähemmäs kotia tämänhetkisen valmentajani luokse ja ollaan viihdytty hyvin. Tullaan hyvin juttuun valmentajani kanssa, nähdään päivittäin ja lisäksi saatetaan soitella ja viestitellä. Valmentaja itse tarjosi paikkaa meille ja otin tarjouksesta kiinni. En ole katunut hetkeäkään. Ramikin viihtyy hyvin, saa olla paljon ulkona (vähintään 12-14 tuntia), neljä kertaa päivässä heinät, talvella tarjotaan lämmintä vettä aina heinien yhteydessä.

marraskuu 2013
syyskuu 2014
 Ramin ratsastettavuus on parantunut paljon vaikka vieläkin on paljon töitä edessä. Ravi ollaan saatu hiottua sanotaanko näin jo melko hyväksi. Rami on paljon ryhdikkäämpi mitä viime vuonna ja nyt ollaan saatu enemmän liikettäkin irtoamaan. Jatketaan hiomista kuitenkin kahden pätevän valmentajan kanssa.

Laukka parani isoin askelin alkuvuodesta, mutta nyt se on tosiaan mennyt takapakkia. Syitä voi olla monia, laukka paranee aina kun satula istuu hyvin ja heti kun tulee vähänkin jotain ongelmaa se huononee. Herkkä hevonen reagoi heti jos satula liikahtaa johonkin suuntaan tai painaa edes vähän jostakin. Liinassa laukka toimii hyvin ja jätkähän ei tarjoakaan kun kolmitahtista laukkaa liinassa.


Hypättiin tänä vuonna alkuvuodesta säännöllisesti ja sitten se taas väheni. Kun halusin hyppäämään se tarkoitti aina kuskaamista muualle. Esteillä tehtiin kuitenkin pari läpimurtoa. Rami oli todella luottavainen oikeastaan tilanteessa kuin tilanteessa. Hypättiin uusina esteinä mm. maahankaivettua muuria, isompaa porttia, esteiden alla oli kaikenmaailman pelottimia ja kaikista mentiin yli. Se on jo paljon! Viikonloppuvalmennuksissa mentiin innareita, sarjoja eri väleillä ja kaikkien jälkeen ollaan edelleen hengissä. Toivottavasti ensi vuonna saataisiin kuitenkin hyppääminen ujutettua edes joka toinen viikko ohjelmaamme niin saataisiin sitä rutiinia. Korkeudet pidetään kuitenkin siinä 80 cm huippeilla maksimissaan.


 
Miten sitten tuon nallekarhun kanssa?


Näyttelykausi oli lyhyt mutta sitäkin parempi. Kaapissa on kaksi SERT:iä ja kunhan saadaan vielä yksi niin poitsusta tulee Suomen Muotovalio jonka jälkeen lähdetään Viroon hakemaan seuraavaa muotovalion titteliä. Kolmesta näyttelystä kahdesta saatiin mukaan muutama ruusuke, pokaali ja vuoden ensimmäisestä näyttelystä tosiaan VSP (=vastakkaisen sukupuolen paras). Luonnetesti kruunasi vuoden kun nalle sai kaikkien aikojen parhaan tuloksen oman rodun kohdalla (ja samoin koko viikonlopun paras tulos). Lisäksi poitsu komeilee jalostusuros-listalla mistä ainakin listan ylläpitäjä oli mielissään kun saatiin uutta verta listalle. 


Entäpä minä?

Olen yrittänyt opetella elämään niinkuin nuoren kuuluu. Lähtenyt vähän ulos pitämään hauskaa mitä teen yleensä äärimmäisen harvoin, käynyt muutamalla keikalla ja tanssinut jalat kipeiksi. Olen tehnyt ahkerasti töitä, olen jopa raahannut muutamia kertoja töitä kotiin saadakseni hommat tehtyä ajoissa. Mutta kaikki aherrus palkitaan sanotaan näin. 
Tutustuin moneen uuteen mahtavaan ihmiseen esimerkiksi valmentajaani ja hänen muutamaan hyvään ystäväänsä jotka ovat aivan mahtavia tapauksia. Töiden kautta olen tutustunut muutamiin ihmisiin vähän paremmin ja ollaan muutenkin heidän kanssaan tekemisissä. Ja tietty aivan ihana ihminen vanhalta tallilta joka on kyllä niin korvaamaton mulle. 


Tiivistettynä koko vuosi oli aika loistava, toki muutamia ei-niin-kivoja juttuja mahtuu jokaisen vuoteen, mutta niistä on selvitty hengissä.

Ja kiitän Teitä hyvät lukijat tästä vuodesta !
Jatketaan ensi vuonna samalla tavalla toivon mukaan.

maanantai 29. joulukuuta 2014

Taivaanrannan maalarit

Tehdään taas paluu blogin ääreen. Viime postaus julkaistiin puhelimen avulla koska toshiban läppäristä kosahti ilmeisestikin emolevy kesken postauksen kirjoittelun. Aika kivaa vai mitä? Nyt sentään tämä kääpiöä läppäri toimii tai siis löysin laturin ja pääsen kirjoittelemaan.


Viime viikko oli aika treenipainotteinen pitkäkorvan kohdalla. Maanantaina sekä tiistaina ratsutusta jotka menivät hyvin. Rami oli ollut rento ja rauhallinen vaikka tiistaina kiskaisikin herneen syvälle sieraimeen. Ottaen kuitenkin huomioon sen, että koulupenkki kinnaa lapaan ja satula keikkaa oikealle vasemmassa kierroksessa. Tässä on tullut tämän päivän ajan pyöriteltyä sellaista asiaa että lähdetäämpä vielä neljännen sovittajan luo ja siinä vaiheessa varmaankin otetaan suunta kohti Hipposporttia. Ihan oikeasti epätoivo tässä meinaa iskeä kun satulan kanssa saadaan kamppailla jatkuvasti. Toppauksen jälkeen satula istuu hyvin, mutta hetken päästä lähtee keikkaamaan oikealle. Tänä vuonna satulan toppaukseen on uponnut jo ihan sievoinen summa kuitenkin ja jos tulevaisuus tulee olemaan sitä, että satula topataa vähintään 3 kertaa vuodessa niin kohta sitä on topattu jo sen ostoarvon verran (1450 €).

Keskiviikkona kiskaistiin reippaassa hengessä tunnin joulumaasto aivan järkyttävässä lumipyryssä. Vaatteethan kastuivat heti läpimäriksi ja tallille saapui kaksi aivan umpijäässä olevaa ratsastajaa. Hauskaa kuitenkin oli ja sehän on pääasia. Hevosetkin olivat aivan intopinkeinä kun lasketeltiin vähän reippaampaa vauhtia pariin otteeseen sen mukaan millainen pohja oli.
Perjantaina mentiin tunnin verta pellossa pientä hankitreeniä sen verran mitä sillä pohjalla pystyi. Koska alla ei ole sänkipohja vaan "rikottu" pelto niin pohja on vähän epätasainen. Rami rakastaa pellossa höntsäilyä ja varsinkin kahlaaminen on niiiiiin siistiä. Huomaa että tuo hevonen kaipaa sellaista höntsänhöntsän menoa ja heti kun tulee enempi lunta ja pohja olisi vähän parempi niin mehän löydetään itsemme baanattamasta pellossa. 


Lauantaina palattiin treenien pariin kouluvalmennuksen merkeissä. Rami oli alusta lähtien jännittynyt eikä noteeraanut pohjetta ollenkaan ja oli vahva. Kuumui ensimmäisen vartin aikana jo ihan huippulukemiin ja sen jälkeen rauhallisuuden etsiminen oli aivan yhtä tuskaa. Loppujen lopuksi kiitettiin jo siitä että rentoutui ja koska ravista otettiin niin hirveät kipinät otettiin laukkaa sitten jonkun verran. Puolikas ympyrä, nopeasti hyvään raviin ja puolikas ympyrä ravissa ja taas laukka ja sitä rataa. Oikealle pyöritti jo ihan mukavasti laukkaa, mutta nyt lähdetään työstämään siirtymää laukasta raviin. Siirtymässä Rami heittää pään ihan ylös kun otan kiinni ja nyt lähdettiin kokeilemaan jos saisi "huijattua" raviin siirtymisessä. No ehkä se siitä joku päivä.

Sunnuntaina jatkettiin valmennuksella, alussa oli ihan kiva käynnissä kunnes kuuli/näki jotain ja jännittyi siinä samassa. Aikamoista protestia otti kun komensin pariin otteeseen että hei noin ei vaan voi tehdä. Ravissa oli sentään vähän parempi, mutta aika kuumana kävi mikä kuitenkin ja varsinkin kun lähdin vaatimaan sitä että asetutaan ja taivutaan rehellisesti eikä vaan kallistelemalla päätä. Rami on sen tyyppinen hevonen että se mieluiten höntsäisi pitkällä ohjalla omaa vauhtiaan ja sitten kun lähditään vaatiman jotakin ja häntä ei juuri kiinnosta niin siinä vaiheesa kierrokset nousevat nopeasti. Rami jännittyi mm. kädellä kiittämisestä eli kun vähän rapsutin kaulasta. Siinä kun vaan rapsutteli ja äänellä kehui niin alkoi vähitellen olemaan sitä mieltä että jaa tää onki ihan jees juttu.
Laukkaa työstettiin myös tässä valmennuksessa. Saatiin paremmat nostot mitä edellisenä päivänä ja tällä kertaa aloitettiin vasemmasta kierroksesta joka on ollut vaikeampi. Vasemmassa kierroksessa Rami on nyt yllättänyt kuskin siitä kuinka näppärästi pystyy kääntymään äärimmäisen pienelle voltille. Nämäkin on olleet sellaisia vahinkoja kun en ole saanut siirretyä raviin kun käännän voltille.
Nostoissa lähti hienosti ylämäkeen, mutta pakka leviää nopeasti ja koska väsyy nopeasti laukkatyöskentelstä huomattiin se oikeassa kierroksessa kun ei vaan enään jaksanut. Loppukäynnit fiilistetiin kumpanakin päivänä pellossa, lauantaina oli hieno usva ja auringonlasku ja sunnuntaina jäätävä viima jälleen.


Valmentajan kanssa puhuttiin eilen illalla ihan jonkin aikaa ihan omista fiiliksistä miten meni tunti ja sitä rataa. Harmittelin siinä kun Rami oli niin jännittynyt. Laukkaan olin tyytyväinen koska nyt vasempaankin kierrokseen alkoi löytymään sitä pyöristymistä ja oikeaan saatiin kuitenkin laadukasta laukkaa. Mietittiin ja pohdittiin miten laukasta saataisiin sellainen normiasia Ramille. Vaikka se laukkaakin nyt lähes aina liikkuessa niin se on edelleen ruunalle jotenkin superhypermegasiisti asia kun saa laukata.

Tänään pidettiin ihan kevyt kävelypäivä maastakäsin sen verran mitä omat varpaat antoivat kävellä. Huomenna uskon että jatketaan samalla kevyellä kävelylinjalla koska viikonloppu oli kuitenkin rankka ja sen jälkeen taas katsotaan mitä kehitellään. Seuraavaksi otan kyllä taas synteettisen satulan käyttöön niin pystyisi edes vähän tuuppailemaan koulua vaikka synteettinen satula onkin aivan järkky istua. Murehditaan niitä myöhemmin! Lopuksi tarjoilen vielä jouluna otettuja kuvia.




puolukka on pop! Rami voi olla eri mieltä

tiistai 23. joulukuuta 2014

Elämä on suora lähetys, ei uusintoja

Onnistuminen. Se on fiiliksenä aivan mahtava. Eilinen valmennus oli onnistumisia täynnä. Kuski, hevonen ja kaksi tarkkasilmäistä valmentajaa olivat tyytyväisiä menoon vaikka pieni pitkäkorvainen poni ottikin aikamoista kipinää jossakin vaiheessa.


Jonathan tuli siis pitämään jälleen valmennusta ja totesi aika alkuun jo että aivan eri hevonen mitä viimeksi. Rami oli alusta asti paljon rennnompi ja malttoi kuunnella ja kävellä tahdikkaasti. Ravissa jatkettiin samaa tahdin hakemista mikä saatiin pidettyä 90% paremmin mitä viimeksi. Pienen verkkailun jälkeen tehtävä muuttui ja  joka kulmaan tehtiin voltit. Voltit kylläkin venyivät kun itseltä katosi ulko-ohjan tuki joka välissä mistä sai aika monta kertaa huomauttaa. Miten se tuntuma voikin olla välillä niin vaikea asia. Toinen on rento käsi - kommentti joka kuuluu myös aika usein. Ihan hyvä että joku on huutamassa mitä pitää korjata.

Välikäyntien jälkeen J toivoi näkevänsä vähän Ramin laukkaa ja edustushan oli kaukana. Rami oli käynyt ennen laukkapätkää ihan kiitettävän paljon ylikierroksilla, oli tarjonnut jo volteilla laukkaa ja toista otti päähän kun ei saanut tehdä mitä halusi. Pieni laukkapätkä ja sitten yritettiin saada Rami raihoittumaan uudestaan kaksi kaarisella kiemuralla. Vasempaan taipui, mutta oikeaan punki pää ulkona kuuntelematta sanaakaan. Toki tässä vaiheessa tuli tärkeäksi se ulko-ohja joka valui käsistäni vähän väliä tai oikeastaan koko tuntuma. Reidellä kiinni suunnan vaihdon yhteydessä, tuntuma, rento käsi ja sisäjalka niin alkoi menokin muuttumaan siinä samassa. Kädellisenä vaan tulee tehtyä kädellä aivan liikaa vaikka Ramin kohdalla pitäisi käyttää istuntaa.

Seuraava J:n valmennus menee ensi vuoden puolelle, sillä välillä treenataan kotosalla valmentajan silmän alla. Se oli kiva kuulla että meno oli paljon parempaa mitä viimeksi, muutos oli huikea. Rami on siitä kiva hevonen, että se hiffaa asiat nopeasti ja kun kerran tai kaksi tekee asian kunnolla selväksi niin se on ihan fine juttu sen jälkeen.


Rami on liikkunut tällä viikossa myös liinassa ja on käyty ihan pelkästään kävelemässä rennosti. Tänään tarjosin kävelypäivän eilisen suhteellisen rankan valmennuksen vastapainoksi. Ilman satulaa kävelyä pellolla, villaviltti hevosen päällä, vähän lunta ja ihan jäätävä viima.

tiistai 16. joulukuuta 2014

Mitä elämä tuo se tulkoon minun luo

Aurinko, pieni kirpakka pakkanen ja tyyni ilma. Voiko parempaa säätä toivoa edes kaiken tämän sateen lomassa? Päivä meni hujauksessa ohitse, asiointia sekä ystävän luona käymistä. Asioille lähdin puoli yhdeksän aikaan ja ajoin työkkäriin vieraalle paikkakunnalle (koska meidän kylällä ei ole enään työkkäriä) ja lopulta poistuin koko rakennuksesta todella tuohtuneena. Se minkä kohtelun sain oli ala-arvoista ja törkeää eikä edes suostuttu kuuntelemaan asiaani loppuun asti. Lopulta päädyin kahvittelemaan ystäväni luo mikä piristi mieltä. Hyvä seura kelpaa aina!



Tallille kerkesin ennen kolmea, Ramille juoksutuskamppeet päälle ja kentälle pyörimään. Rami oli aivan täpinöissään, pörhisteli ja otti pari lennokasta lähtöä loikkien varsan tavoin. Vähemmästäkin hiki tulee varsinkin kun jätkä on kasvattanut taas tuota talvikarvaa ihan kiitettävästi, klipperi pääsee taas kohta hommiin. Vasempaan saatiin hirmuisen paljon laukkaa, nosti helposti ja ylläpiti pyynnöstä. Oikealle taas keskusteltiin siitä nostetaanko vai ei ja kun tuli vähänkin tiukempi käännös vaihdettiin ristilaukalle meno. Ratsastaessa taas laukat ovat päinsvastoin - vasemmalle laukkaa heikommin kun oikealle. Toisaalta hyvä että laukkaa liinassa vasenta laukkaa mielellään, eiköhän se siitä ajan kanssa vahvistu.


Lauantain valmennus tosiaan auttoi meitä paljon. Sunnuntaina menin kentällä valmentajani kanssa samaan aikaan ja tein samoja juttuja mitä valmennuksessa. Rami oli paljon myötämielisempi sen suhteen että kävellään hitaasti ja ravataan hitaasti. Eli on kiva päästä lauantaina näyttämään miten treenit on sujunut.
Nyt vaan suurimman ongelman aiheuttaa oma istuntani - olen pahasti vino oikealle. Työnnän lantion vasemmalle vaikka yläkroppa on oikealle, Eikä siinä kaikki koska tämän kaiken takia joustan yläkropastani liikaa ja notkistan selkäni. Yritin venytellä ja tulin siihen tulokseen että kappas en taivu vasemmalle sitten yhtään ja oikealle sitäkin helpommin. Olen siis koko ajan oikea kylki rutussa. 


Joulu lähestyy uhkaavaa vauhtia, vielä olisi viimeiset ostokset tehtävä ja Ramille siis ostettava vielä yksi paksu ulkotoppaloimi. Onhan meillä jo kaksi ennestään, mutta toinen on Ramille pieni joten se toimii varaloimena. Bucaksen toppaloimi siis ostoslistalla, miehekäs berry tietty värinä. Kamppailen 145 ja 155 kokojen välillä, 145 cm ei ole mielestäni riittävän "syvä" kun sovitin sitä ja 155 cm en ole sovittanut. Vielä kun saisi tilattua irtonaisen mahakappaleen sisäloimiin niin se olisi siinä!

Eli lauantaina treenaillaan viimeistään valvovan silmän alla ja toivottavasti ensi viikolla ehdittäisiin treenailemaan lisää ellei sitten valmentajani ratsuta Ramia mistä on ollut puhetta. Näillä siis mennään.

maanantai 15. joulukuuta 2014

Mä jään maailmaan koska tääl on kaikki parempaa [ special ]

Tasan 5 vuotta sitten sais elämäni hirveimmän soiton. 

Miten vuodet ovatkaan vierineet sen jälkeen? Jotenkin vieläkin on vaikea käsittää kaikkea mitä sinä iltana tapahtui. Se kummittelee ja tulee kummittelemaan loppuelämäni. Kuitenkin kaikesta on selvitty ja katson joka päivä rakasta hevostani joka selvisi siitä kaikesta. Jäljelllä jäi arpi kylkeen joka muistuttaa päivittäin siitä mitä kävi. Tärkeintä on kuitenkin se, että Rami selvisi koettelemuksesta vaikka turhan läheltä liippasi etten joutunut hyvästelemään Ramia. Ystäväni, perheemme yhden jäsenen.


Sain valtavasti tukea ja apua ystäviltäni, Ramin entisiltä omistajilta, klinikalta sekä mahtavalta tallin omistajalta Sailalta joka suostui ottamaan kipeän hevosen asumaan talliinsa vaikka se myös vaati muutamia erikoisjärjestelyjä. Pitkään sisällä oloa, pikkuhiljaa tarhassa oloa, 4 kertaa lääkitys päivässä mistä hoidimme itse kolme, tallin puolesta hoidettiin yksi kipulääke annostus mikä helpotti meidän elämää. Ja se kun jouduimme käymään antamassa Ramille viimeisen lääkkeen puolenyön aikaan meille jätettiin tallin pihalle valo palamaan ettei tarvinut niin paljoa palloilla taskulampun kanssa. Kaikki helpotti elämää ja olen siitä todella, todella kiitolllinen.
Klinikalta saimme tarvittaessa apua, yksi soitto riitti ja hommma pelasi. Vuosien jälkeen kun tikannut eläinlääkäri näki meidät hän muisti Ramin heti ja hämmästeli kuinka hienosti Rami kuntoutui siitä ja kuina siisti kylki onkaan. 
Kuntoutuksessa auttoi myös hieroja Carita joka opiskeli parhaillaan hierojaksi, selvitteli mitä kyljelle voi tehdä ja kävi hieromassa Ramia ja varsinkin kylkeä mistä oli myös apua. 

Miltä elämä näyttää nykyään kyljen kanssa? Kylki ei vaivaa oikeastaan yhtää, tottakai arven kohta on tunnoton. Ramilla oli yli 4 vuotta vaikeuksia päästä venyttämään itseään pissatessa, mutta nykyään sekään ei tuota mitään ongelmaa. Ennen Rami jätti saman puoleisen takajalan edemmäs pieneen lepuutukseen, mutta nykyään tosiaan takajalat ovat samoilla kohdilla. 

15.12.2009
1.11.2014




















Ette tiedäkään miten onnessani olin kuin saimme hakea Ramin klinikalta joulupäivänä. Voiko parempaa toivoa? Olen onnnekas että Rami on edes hengissä. Jätkä on antanut niin paljon ja opettanut minua, että en voi olla kuin tälle vähän höpsölle ruunalle kiitollinen kaikesta. Ramin tarina koskettaa edelleen monia kun ovat kuulleet asiasta. Hämmästelyä siitä kuinka se on selvinnyt tästä kaikesta.

Monille Rami on tavallinen arvoton ex-ravuri, mutta minulle se on ehdottomasti maailman tärkein ja upein hevonen ja nautin joka hetkestä Ramin kanssa. 

Kiitollinen, siunattu, onnellinen
Matkannut tänne ohi ongelmien

Mietin miten mä ansaitsen tän kaiken?
Mitä ikinä uskalsin toivoa, mä sain sen

lauantai 13. joulukuuta 2014

Jonathanin kouluvalmennus

Uusi valmentaja ja uudet kujeet ja uudet näkökulmat. Jonathan tuli tänään pitämään meille valmennusta, kieltämättä jännitti ihan pirusti! Turhaan jännitin koska valmennus meni kuitenkin hyvin, sain uusia eväitä miten pitäisi ratsastaa ja koska valmentajani oli myös kuuntelemassa ja katsomassa meidän menoa niin pystytään treenaamaan samoja asioita tässä välissä. 
Suurimman jännityksen aiheutti itselle se, miten hän reagoi tämmöiseen ratsukkoon, mutta asenne oli mielestäni aivan ihana "hevosia ne ovat kaikki rotuun katsomatta". Niillä eväillä mennään mitä on suotu rakenteen puolesta ja se ei tee hevosta huonommaksi. Aamen !

Ensin verkkailin itseseni, Jonathan seurasi jonka jälkeen töihin. Eli meidän suurin ongelma on tasainen tahti. Tahti vaihtelee todella paljon ympyränkin aikana joten sitä lähdetään nyt työstämään oikein urakalla. Ja oma kroppa hallintaan, jos Rami ottaa esimerkiksi isomman harppauksen oma kroppani heilahtaa jolloin pakka leviää, joudun ottamaan isommin kiinni ja joudun tekemään hommia että saan homman kasaan.

Käynnissä jatkettiin tahdin etimistä, Rami on aikamoinen ADHD hevonen, koko ajan pitäisi tehdä ja mennä vaan kovaa ja sitten kun alkaa vaatimaan keskisormi uhkaa nousta pystyyn ja nousikin tänään pariin otteeseen kun vaadin hidasta käyntiä. Jokaisella askeleella puolipidäte niin että kuunteli ja joutui kävelemään määräämääni tahtia, kun yritti kehitellä pakoreittiä se piti estää ja sanoa että hei minä määrään. Rami yritti olla joka välissä eri mieltä. 

Ravissa tehtiin samaa tehtävää eli haettiin hidasta ravia, ei liian koska muuten Rami lähtee tarjoamaan peitsiä joten siinä vaiheessa pyytää hiukan isompaan raviin. Rami yritti siinäkin tarjota kaiken mahdollisen, kiihdyttää, himmata, säikkyä ym. mutta kyllä lopulta alettiin olemaan aika kivassa yhteisymmärryksessä tahdin suhteen. Viimeinen siirtymä ravista käyntiin oli hyvä, siinä saatiin heti rauhallinen käynti ja käynnistä raviin siirtymä saatiin todella hyvin tehtyä joten aika pian sen jälkeen alettiin lopettelemaan hommia. I

Nyt pitää vaan itse muistaa uskaltaa vaikuttaa enemmän, ensin vaikutan, sitten lopetan vaikuttamisen kun hevonen tekee oikein vaikka pitäisi vaan uskaltaa rohkeammin ratsastaa. Olen vino oikealle ja jokusen kerran sai huomauttaa että istu suorassa. Pitäisi vahvistaa omaa oikeaa puolta, koska lähden herkästi kipristämään oikeaa kylkeä. Vinkkejä ?
Tuosta suun aukomisesta kommentoi että se on todellakin korvien välissä, ressaa sitä kun ei saa tehdä sitä mitä haluaisi ja kunhan se korvien väli rauhoittuu niin rauhoittuu suukin. Näimpä sitä sanoi edellinen valmentajakin joka katseli meidän menoa viime vuonna. Henkisesti ja fyysisesti tämä on tällä hetkellä Ramille raskasta kun se on tottunut menemään vähän omaa vauhtiaan ja nyt kun siltä vaatii hidasta vauhtia se käy rankaksi. No uskon että kun tässä asiaa aletaan työstämään niin Ramikin siedättyy asiaan.

Toivotaan että hän nyt jatkaisi meillä valmentamista aina kun mahdollista ja jos vaikka saisi Raminkin selkään kipuamaan. Se tekisi jätkälle hyvää tai siis enemmän kuin hyvää jos selkään kapuaisi vieras ihminen. Mielenkiinnolla jään odottamaan tulevia valmennuksia. Kotitreenejä olisi myös tarkoitus jatkaa piakkoin oman valmentajan kera nyt kunhan saadaan aikataulut mätsäämään sekä ratsutusta olisi tiedossa jossakin vaiheessa. 
Mutta nyt heittäydyn sohvalle makaamaan, katson Hobittia ja otan rennosti! Huomenna tulee toppaaja katsomaan vielä kertaalleen satulat ihan varmuuden vuoksi.

Pitkis ja +6 vuotta vanha villaloimi jota on käytetty tätä ennen ehkä 2 kertaa? 

maanantai 8. joulukuuta 2014

elän täysillä hetkessä matkalla nauttien retkestä


Sataa ja on harmaata, ihan oikeesti koska joulukuut muuttui tälläisiksi ankeiksi? Ei aleta sitä murehtimaan sen enempää vaikka kyllä tuo nyt vähän tuppaa latistamaan fiilistä..! Aamulla kävi semmoinen puhallus kun menin ennen seitsemää talliin, tuntui siltä että meinasin lähteä lentoon siinä samassa. 

Kelit eivät tosiaankaan suosi maneesittomia ihmisiä, yleensä en maneesiin kaipaa, mutta tänään tuli fiilis et maneesi ois ihan jees siinä kun jäätävässä tuulessa ja sateessa tein tallihommia.
Rami on liikkunut taluttaen, liinassa sekä selässä tuli käytyä eilen. Jätkä tarjosi kyllä semmoiset pukit ettei tosikaan, tiennyt pitäiskö nauraa vai suuttua siitä. Samaa teki juoksuttaessa. Hyppi ja pukitteli, vinkui kuin vinkulelu konsanaan. Kyllä sillä on kaikki muumit lähestulkoon laaksossa, muutama taitaa vaan uupua. Muuten oli oikein kiva ratsastaa vaikka ottikin aikamoista kipinää ihan kaikesta mistä vaan keksi ottaa. 

Lauantaille on sovittu valmennus eli meille tulee vieraileva tähti pitämään valmennusta ja jännittää kieltämättä mitä hän sanoo Ramista ! Valmentajanikaan ei osannut yhtään sanoa hänen mielipidettään lämpöisiä kohtaan joten sittenhän se selviää. Toivottavasti saan taas oman selän kondikseen ennen sitä, oikea puoli on alaselästä edelleen vähän jumissa ja sieltä heijastuu kipua läpi oikean jalan. 



keskiviikko 3. joulukuuta 2014

Kraniota ja satuloiden fiksausta

Pitkäkorvalla oli tänään pitkästä aikaa kranio hoito ja Puoliverisen Prinssin omistaja Susanna oli käsittelijänä. Ihan suuri kiitos vielä kertaalleen kun tulit hoitamaan jätkän! Lisäksi meiltä lähti koulupenkki uudelleen pieneen fiksaus toppaukseen ja saan sen perjantaina takaisin. 


Tosiaan tänään oli ohjelmaa ihan riittävästi ja upean päivän kunniaksi päätin käydä Ramin kanssa pitkästä aikaa kunnon narukävelyllä metsässä kameran kanssa. Aluksi Rami oli kuitenkin sitä mieltä et hei et oo tosissas? Kaveri jäi syömään heiniään ja hän joutuu lähtemään kävelemään. 40 minuuttia talsittiin pitkin metsäpolkuja, käytiin kotosalla ja takaisin päin tassuteltiin asfalttia pitkin. Yksi tilannehan siinä tuli kun vastaan tullut autoilija kaahasi arviolta 60-65 km/h ohitse viidenkympin alueella viiden metrin päästä hevosesta. Rami meinasi ensiksi loikata päälleni, tipahtaa ojaan ja lopulta pyörähti keskelle tietä. Kyseessä oli joku tässä lähellä asuva, yleensä porukka hidastaa kun hevonen tulee vastaan. Ja varmasti jos näen hänet käyn sanomassa asiasta että hei kun vastaan tulee hevonen silloin hidastetaan. Tulikohan kuskille mieleen että pahimmassa tapauksessa hänen pienen henkilöauton konepellillä olisi ollut hevonen, hirven kohdalla kyllä hidastetaan joka painaa vähemmän kuin hevonen.. Auto tuli vielä takaisinpäin mutta oltiin siinä vaiheessa pois tieltä menossa metsään. Että pisti vihaksi.....

Ennen neljää tuli toppaaja katsomaan hevosten satuloita. Ramilla tosiaan keikkaa koulupenkki tällä hetkellä hiukan eteen minkä takia se ei ole tykännyt liikkua. Eli pientä fiksausta ja jos ei vieläkään istu niin fiksataan lisää. Estepenkki oli todella hyvä, yksi pieni muhkurainen kohta löytyi joka kyllä katsotaan, mutta akuutimpi satula eka alta pois. Toppaaja kommentoikin että Rami on saanut viime näkemästä tosi kivasti massaa ja näyttää tosi hyvältä. Oma silmä ei sitä hahmotakaan kun katsoo joka päivä, mutta kun aloin siinä katsomaan tarkemmin ajan kanssa niin tottahan se on. 

voiko yhtään enempää muulilta näyttää?
Sitten olikin kranion vuoro! Ramia on hoidettu kraniolla viimeksi varmaankin toukokuussa ja odotin pienellä jännityksellä mitä Susanna löytääkään. Sen aavistin että kyllä sieltä löytyy jotakin ja niinhän löytyi. Tutut paikat minkä kanssa on ollut ongelmia enemmän tai vähemmän eli selkä, lavat sekä takapää. Joitakin happamia ilmeitä Ramikin tarjosi kohdista missä oli jumia, mutta olo lähti ruunalla helpottumaan. Huomenna Ramilla on kävelypäivä eli varmaan maastakäsin hommia tai sitten taluttelen pitkin pihaa sinne ja tänne. Kuulostaapa järin fiksulta... Odotan sitä että pääsen Ramin selkään nyt kun jätkä on hoidettu ja varusteet kunnossa niin miltä tuntuu ja miten homma lähtee rullaamaan.

Ei vitsi kello no 22:26, kohta pitäisi mennä nukkumaan, aamulla aamutallin tekoon ja töihin. Loppuun vielä tämän päivän otoksia. 





tiistai 2. joulukuuta 2014

Entäs ratsastajan hyvinvointi?

Kuulun siihen kastiin joka upottaa hevoseen rahaa vaikka kuinka paljon, on hierontaa, kiropraktikkoa  ja milloin mitäkin. Aina maksetaan kiltisti ja aika helpostikin tulee varattua aikaa toisen hyvinvoinnin eteen. Mutta sitten kun puhutaan että itse pitäisi mennä hierojalle joka maksaa alle 50 € / 45 min niin ei pysty kun nyt ei ole rahaa ja samaan aikaan saattaa kaviokaverille olla hieronta varattuna. Näimpä,...

Kävin eilen yli vuoden tauon jälkeen itse kiropraktikolla ja todellakin oli jo sen aika. Ratsastus alkoi olemaan epämukavaa kun itsellä kolotti joka paikkaa, en pystynyt enään kääntämään kroppaani ilman kipua ja jatkuvat, rajut päänsäryt pakottivat ottamaan rauhallisesti. Puhuin sitten kiropraktikolle kuinka joka paikkaa kolottaa, lantiota, polvia, nilkkoja, kädet puutuvat, hirveitä päänsärkyjä unohtamatta. Oikea puoli oli tällä kertaa jumissa ja se tunne kun olo alkaa helpottua. Otetaan esimerkiksi oikean puolen lapaluun väli joka on ollut reilusti yli puoli vuotta jumissa. Välillä herätessäni lapaluun väli on ollut niin kipeä etten ole pystynyt hetkeen tekemään mitään oikealla kädellä kunnes kipu helpotti. No se olikin ensimmäinen kohta mikä aukaistiin.

Totta puhuen kun kiropraktikko kävi läpi myös jalkapohjat niin hän löysi päkiöistä sekä holvikaarista jännitteitä. Oikeassa polvessa, molemmissa ranteissa sekä kyynärpäissä oli lukkoja, olkapäissä pientä jännitettä.Alaselässä oli oikealla puolella kunnon lukko mikä saatiin kuitenkin auki sekä lopuksi oli niska. 
Käsittelyn jälkeen liikeradat paranivat huimasti ja tänään kun kokeilin ratsastusta oli aivan ihanaa kun missään ei tuntunut mitään ikävää kohtaa. Pystyin istumaan suorassa, sain alapohkeen helposti kiinni kylkeen (mikä on ollut ongelmana) ja pystyin istumaan helposti harjoitusravissa. Ihana tunne !

Mitä muuta meille kuuluu? Rami on liikkunut klinkan jälkeen suhteellisen kevyesti, on juoksutettu ja ratsasteltu estepenkin kanssa. Koulusatula on tällä hetkellä ollut ahtaan oloinen ja Rami ei edes suostu liikkumaan sen kanssa tai siis se liikkuminen on sitä, että allani on todella kireä hevonen joka ottaa kipinän mistä tahansa kun taas estepenkillä mennessä alla on ihanan rauhallinen ja rento hevonen. Ilman satulaakin on tullut keikuttua jonkun verran kyydissä, silloin tehdään pääosin käynnissä hommia.

Huomenna on luvassa paljon ohjelmaa. Ajattelin käydä valosan aikaan taluttelemassa maastossa ja jos vaikka ottaisin kameran mukaan niin saisi uusi kuvia, neljän aikoihin meille tulee satulan toppaaja katsomaan satulat ja viiden jälkeen Rami pääsee kranioitavaksi. Odotan mielenkiinnolla mitä ongelmakohtia paljastuu. Jossakin vaiheessa tosiaan olisi tarkoitus varata Ramille kiropraktikko, ihan sellainen "vuositarkastus" olisi kyseessä. Mutta palataan huomenna iltasella asiaan!