tiistai 16. joulukuuta 2014

Mitä elämä tuo se tulkoon minun luo

Aurinko, pieni kirpakka pakkanen ja tyyni ilma. Voiko parempaa säätä toivoa edes kaiken tämän sateen lomassa? Päivä meni hujauksessa ohitse, asiointia sekä ystävän luona käymistä. Asioille lähdin puoli yhdeksän aikaan ja ajoin työkkäriin vieraalle paikkakunnalle (koska meidän kylällä ei ole enään työkkäriä) ja lopulta poistuin koko rakennuksesta todella tuohtuneena. Se minkä kohtelun sain oli ala-arvoista ja törkeää eikä edes suostuttu kuuntelemaan asiaani loppuun asti. Lopulta päädyin kahvittelemaan ystäväni luo mikä piristi mieltä. Hyvä seura kelpaa aina!



Tallille kerkesin ennen kolmea, Ramille juoksutuskamppeet päälle ja kentälle pyörimään. Rami oli aivan täpinöissään, pörhisteli ja otti pari lennokasta lähtöä loikkien varsan tavoin. Vähemmästäkin hiki tulee varsinkin kun jätkä on kasvattanut taas tuota talvikarvaa ihan kiitettävästi, klipperi pääsee taas kohta hommiin. Vasempaan saatiin hirmuisen paljon laukkaa, nosti helposti ja ylläpiti pyynnöstä. Oikealle taas keskusteltiin siitä nostetaanko vai ei ja kun tuli vähänkin tiukempi käännös vaihdettiin ristilaukalle meno. Ratsastaessa taas laukat ovat päinsvastoin - vasemmalle laukkaa heikommin kun oikealle. Toisaalta hyvä että laukkaa liinassa vasenta laukkaa mielellään, eiköhän se siitä ajan kanssa vahvistu.


Lauantain valmennus tosiaan auttoi meitä paljon. Sunnuntaina menin kentällä valmentajani kanssa samaan aikaan ja tein samoja juttuja mitä valmennuksessa. Rami oli paljon myötämielisempi sen suhteen että kävellään hitaasti ja ravataan hitaasti. Eli on kiva päästä lauantaina näyttämään miten treenit on sujunut.
Nyt vaan suurimman ongelman aiheuttaa oma istuntani - olen pahasti vino oikealle. Työnnän lantion vasemmalle vaikka yläkroppa on oikealle, Eikä siinä kaikki koska tämän kaiken takia joustan yläkropastani liikaa ja notkistan selkäni. Yritin venytellä ja tulin siihen tulokseen että kappas en taivu vasemmalle sitten yhtään ja oikealle sitäkin helpommin. Olen siis koko ajan oikea kylki rutussa. 


Joulu lähestyy uhkaavaa vauhtia, vielä olisi viimeiset ostokset tehtävä ja Ramille siis ostettava vielä yksi paksu ulkotoppaloimi. Onhan meillä jo kaksi ennestään, mutta toinen on Ramille pieni joten se toimii varaloimena. Bucaksen toppaloimi siis ostoslistalla, miehekäs berry tietty värinä. Kamppailen 145 ja 155 kokojen välillä, 145 cm ei ole mielestäni riittävän "syvä" kun sovitin sitä ja 155 cm en ole sovittanut. Vielä kun saisi tilattua irtonaisen mahakappaleen sisäloimiin niin se olisi siinä!

Eli lauantaina treenaillaan viimeistään valvovan silmän alla ja toivottavasti ensi viikolla ehdittäisiin treenailemaan lisää ellei sitten valmentajani ratsuta Ramia mistä on ollut puhetta. Näillä siis mennään.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti