pitkäst aikaa hetken paikallaan

Vuosi on aika piakkoin vaihtumassa ja suurin osa bloggaajista kirjoittaa ensi vuodelle tavoitteet. Taidan liittyä samaan massaan ja pohtia vähän minkälaisia tavoitteita asetetaan ensi vuodelle.

Jos totta puhutaan en viitsi edes asettaa mitään suuria tavoitteita, kuitenkin joka päivä on erilainen ja eletään Ramin terveyden ehdoilla sekä tietty pitää vähän itseäkin ajatella. Ennen tein hirveän listan tavoitteista jotka aina kariutuivat jotenkin jollakin tavalla ja lopulta hakkasin päätä seinään ja harmittelin kun ei vaan tavoitteet toteudu. Sen takia en edes tee mitään viikkosuunnitelmaa vaan liikutukset mennään fiiliksen, sään sekä hevosen mielentilan mukaan. Kisoja en enään listaa itselleni vaan välillä katson jos löytyisi jotkut kivat karkelot mihin kehtaisi mennä. Kilpailuihin lähdetään huumorilla hakemaan kokemusta kummallekin. 

c. Salama

Ehkä suurin "tavoite" on saada lisää lihaksia. Raimo liikkuu käynnissä ja ravissa tosi kivasti, mutta laukka on se mitä aletaan treenaamaan enemmän. Ramilta löytyy lämminveriseksi laadukas laukka, kun kuski saa ratsastettua ruunan oikein niin kyllä siinä vaiheessa tarjotaan täysin kolmitahtista laukkaa, parhaimmillaan edellisen valmentajan tunneilla Rami esitti mielettömiä laukkapätkiä. Sanotaan näin että osaava ratsastaja olisi pystynyt tekemään siitä laukasta laukkapiruetin. Eli paljon nostoja, ylämäki treeniä, jos mahdollista niin kahlausta sekä tietty ajamista mitä pitäisi alkaa taas harrastamaan. 

Varmuutta hyppäämiseen. Tämän vuoden hyppäämiset jäivät todella vähiin ihan omaa laiskuuttaan, jotenkaan en innostunut hyppäämisestä. Hypätessä olisi kiva jos olisi kaveri mukana joka nostelee tarvittaessa puomeja jos tulee paljon tiputuksia. Ongelmana on jäätyvä ratsastaja joka panikoi ennen jokaista estettä vauhtia. Rami kuumenee hypätessä jonka jälkeen jarrujen toimivuus sekä ohjaus katoaa välillä kokonaan. Rami kyllä hyppää jos kuski muistaa ratsastaa loppuun asti eikä jätä yksin ennen hyppyä. Kiskaisin käsijarrun herkästi päälle enkä uskalla päästää menemään. 

Oma tavoitteeni on oppia istumaan sekä antamaan hevoselle kunnon raamit. Ongelmana on ollut istua Ramin laukassa vaikka kyllä se ravikin välillä tuottaa vaikeuksia. Nojaan laukan nostossa ja laukatessa aavistuksen eteen vaikka pitäisi istua kohti takajalkoja enkä saa istuntaa tarpeeksi tiiviiksi. Katse ylös niskasta, kyynärkulma sekä ongelmalliset ranteet (= tai siis ranne) joka taipuu alaspäin.

Mutta suurin tavoite on pitää myös ensi vuonna hauskaa yhdessä ja ottaa rennosti.

Onko teillä jotain tavoitteita ensi vuodelle?

Ja loppuun mitä sanotte uudesta ulkoasusta? Ensimmäistä kertaa väsäsin Gimp:illä otsikon, pientä säätämistä ja ihmettelemistä toki oli ilmassa, mutta kiitos Oonan hyvien ohjeiden mukaan sain kun sainkin tehtyä edes jotain. Muitakin muutoksia on luvassa. :')

Onko vielä jotain postaus toiveita ?

Työn alla on tällä hetkellä

• Ramin matka ravurista ratsuksi (kuvat ja video hakusessa)
• Kooste vuodesta 2013
• Viimeinen päivä 

Forget your enemies

Joulukuu 15. päivä 2009, siitä on jo neljä vuotta kun matkattiin Ramin kanssa klinikalle, kolme tuntia tikkausta ja kun ruuna jäi kriittisessä tilassa klinikalle kymmeneksi päiväksi. Ainut päivä minkä muistan muiden sattumusten seasta on tämä päivä joka kummittelee joka vuosi. Kaikesta huolimatta tallissa seisoo älyttömän fiksu hevonen joka pystyy elämään normaalisti vaikka ei enään pystykään venyttämään itseään ihan täyteen mittaan pissatessa, kuitenkin paremmin ja paremmin vähitellen. Huonomminkin olisi voinut käydä, huonossa tapauksessa olisin jättänyt hyvästit rakkaalle.

Niimpä viikko on taas vierähtänyt, nyt päätin tulla kirjoittamaan kuvien kera vaikkei meille kuulu mitään ihmeempiä. Viikko sitten Rami oli perähevosena kun käytiin tallin yhdellä hopusella ajelemassa, Ramia alkoi lapsettamaan kun piti alkaa etujalalla leikkimään (=viskellä), rinnalla ravaaminen liinassa oli yhtä hönkäämistä ja loppupeleissä ruuna rauhottui vasta kun päästettiin vähän edemmäs toisen hevosen lähelle. Ruunat hölköttelivät nättiä pikkuravia, kun yritin pitää Ramia sivulla tai takana se oli yhtä säätöä.

Muuten Ramia ei ole tullut selästä liikutettua, tilsakumien uupuminen ja kun tiet sekä kenttä on jäässä en vaan oo uskaltautunut selkään. Maastakäsin työskentelyä ollaan tehty muutamaan otteeseen, Rami on selkeästi tykännyt kun ollaan tehty jotain erilaista. On harjoiteltu vaikka ja mitä, Rami on pariin otteeseen innostunut vähän leikkimään vaikkakin varovaisesti liikkuu. Paljonkaan ei ravaile vaikka saisi vaan käppäilee mamman luokse hakemaan palkkiota.

Eipä siinä ihmeempää. Keskiviikkona käytiin ostelemassa lahjoja Lahdessa, itselleni löysin lämpimän talvitakin sekä vaaleat farkut, lahjoja vaikka vielä vanhemmilta uupuu vaikka pientä ideaa on sentään. Nyt odotan pakettia kun tilasin viikko sitten kolme paitaa, postikuluineen + postiennakon kanssa hintaa rapsahti yli 90 euroa, hupsista. Samalla tilasin elokuvia "muutaman" sekä ostettiin kauppareissulla vähän lisää. Eilen laskin että viikon sisään on hommattu n. 15 leffaa. Tästähän ei tosiaan huomaa että rakastetaan äiteen kanssa leffoja?

Päivän piristykseksi vielä muutama otos eilisestä (:

Mistä kuvasta/kuvista tykkäätte eniten ? :)

huomenna meen vielä kovempaa

Itsenäisyyspäivä on jälleen vietetty ainakin meillä rauhallisesti ja mielenkiinnolla seurasin Tampereen tilannetta, hei oikeesti mitä hiton järkee tossaki taas oli? Huoh... Nojoo perinteisesti oltaisiin katottu Tuntsari, ongelma numero yksi on siinä kun meil ei näy kanavat joten fiilisteltiin Tahi-Ihantala 1944 leffalla. Pakko myöntää et tykkään kattoo Suomen sotaan liittyviä elokuvia ja jos vaan pääsee nii käydä erilaisissa museoissa ja seikkailla vanhoissa kunnostetuissa juoksudaudoissa. Kirjallisuutta unohtamatta, tälläki hetkellä on vielä yksi sotakirja lukematta loppuun jonka jälkeen vois alottaa lukemaan uutta tai sitten lueskelen välissä jotain muuta.  

Ramin kanssa painittiin alkuviikko ihan urakalla. Maanantaina pääsin maistamaan kentän kovaa pintaa, pää tuli lyötyä kun selälleni lensin ja samalla selkä sai osumaa. Ravasin Ramilla lyhyelle sivulle ja puolessa välissä sivua yllättävä sivuloikka, satula keikkasi kyljelle ja lensin maahan. Oli pakko päästää ohjista irti kun ohja kiertyi mukavasti kolmen sormen ympärille ja siinä kun ruuna pakitti kauemmas niin no. Fiksu hevonen kun ei lähde seikkailemaan vaan jää siihen lähistölle (nyt noin metrin päähän) seisomaan ja antaa heti kiinni. Vähän aikaa nojailin Ramia vasten kun päätä alkoi särkemään ja huono olo, satula suoraan, takaisin selkään ja ravailut jatkui. Loppuilta meni kotona makoillessa hirveän päänsäryn ja huonon olon kanssa. 

Seuraavana päivänä sama homma jatkui, en kuitenkaan onneksi tippunut vaikka Rami loikki, kiskaisi kertaalleen reippaasta ravista liinat kii, keula nousi kohti taivasta kun ei suostunut menemään lyhyelle eikä enään pitkällekään sivulle tai sitten yritti päästä sieltä pois. Keskiviikkona samalla meiningillä, siinä vaiheessa turhauduin lopullisesti, Rami kusetti minkä kerkesi kuskia. Korvat ei edes kääntynyt muhun päin vaikka tein mitä selässä, ehei todellakaan ne töröttivät suoraan eteenpäin ja Rami oikeen haki "pelättävää". Yritti milloin mitäkin, peruutteli pitkin kenttää, meni poikittain, nousi pystyyn ja samalla kääntyi ympäri ja sitä rataa. Ratsastelujen aikana pääs "muutama" ärräpää kun kiukutti hevosen käytös. Teki samaa viime vuonna kunnes taas rauhoittuu ja muuttuu normaaliksi. Laitoin ruokaan kuitenkin rauhoittavaa kun ei enään naurattanu. 

Torstaina juoksutin, sama meno jatkui tai ei ainakaan kuunnellut ja kaahasi minkä kerkesi, kaatuminen oli lähellä kun pohja ei pitänyt. Tehtiin maastakäsin töitä pitkän aikaan välissä, uudestaan juoksemaan ja lopulta alkoi kuuntelemaan ja hakeutui hyvin alas ja rentoutui. Juoksutin järjestelmän kanssa, muutama protesti pukki tuli ja lopuksi otin järjestelmän pois ja annoin mahdollisuuden laukata ilman. Ei kuitenkaan uskaltautunut laukkaamaan kun pari askelta ja selkeästi varoi liukasta pohjaa. Yksi riekkumiskohtaus tuli jonka jälkeen taas maastakäsin hommia lopuksi. 

Eilinen meni joulumaastossa hirmu hauskalla issikalla. Ponilla oli ainakin fiilikset katossa, joka kerta kun lähdettiin ravaamaan viskasi päätä ja laukatessa innostui loikkaamaan pariin otteeseen ilmaan ja sitten sitä mentiin. Viimeisen laukkapätkän kohalla poni ampaisi pirun kovaa ja teki jonkun ihme loikkakoikan. Hauskaa oli :D Rami sai vapaapäivän kun oli aika märkää, lunta tuli koko ajan ja no jätkällä ei oo tilsakumeja. Viitti lähteä liukastelemaan jos kavio kerääkin hirmuset tilsat. Seuraavaa kengitystä odotellessa.

Tänään ajattelin ensin että tehdäämpä maastakäsin hommia kunnes pelastavat enkelit tulivat tallille ja meninkin selkään kun kentälle tuli toinen hevonen. Ilman satulaa kaiken lisäksi, varma tippuminen jos tuo keksii jotain. Sitä ennen vähän kuvailuja tielle mm. uutta rakennetta sekä hirmu söpöjä söpistelykuvia pojista. Rami käyttäytyi kaikesta huolimatta ihan super kivasti, pari säpsähdystä ja vähän kyttäsi jonka jälkeen ihan super kiltti. Pystyttiin ravailemaan jonkun verran ihan huoletta ja vähän harrastettiin katrillia toisen hopusen kanssa. Keskiympyrällä ravaaminen rinnakkain on aika haasteellista kun uljaan mustan kuski kiikkui selässä miten sattui. Kiitos tytöt !

Enjoy ! Kiitos kamera kun tykkäät musta niin paljo. Uudempi järkkärini on veljellä lainassa, katotaa koska saan takasin. Veikkaan et en vähään aikaan. 

Erittäin Uljas Musta & Karamelli 

Little bit lost without you

Tervehdys niille jotka jaksavat ehkä lueskella äärettömän tylsiä tekstejä. :D Haha ei vitsi viikko menny jälleen kerran vaikka piti tässä välissä postailla, vähän tuppasi jäämään.

Aa vitsi mitäs tässä on taas tapahtunut. Käytiin 24. päivä Hämeenlinnassa katsomassa Pontuksen supersöpöä poikaa, aivan mahtava pentu! Todella sosiaalinen kakara, ei vierastanut yhtään meitä vaan pamahti heti luokse nuolemaan käsiä ja leikkimään, syliinkin antoi ottaa hyvin. Todella hieno rakenteeltaan vaikka ikää oli silloin vasta 7 viikkoa, mutta toivottavasti tulee hieno poitsu (:

Maanantaina en kerennyt edes liikuttamaan Ramia vaan tyydyin sitten klippaamaan ruunan mahan alta sekä tappelin hokkien kanssa. Niin siis meillähän ei ollut vielä hokkeja vaan sanoin itse laittavani ne kun näyttää siltä että niitä tarvitaan.

Rami on liikkunut edellisen viikon todella kevyesti, vasen takajalka oli aavistuksen turvoksissa sekä löysin jalasta aivan pienen reiän joten ollaan pidetty haudetta jalassa ja katsottu miten koipi lähtee paranemaan. Keskiviikkona kävelytin Ramia hetken kentällä ja jalka suli tosi kivasti, kylmäsin ja laitoin hauteen kaiken varalta. Torstaina jalka oli paljon parempi joten kävin kevyesti kentällä eli paljon käyntiä ja muutamia askelia ravia. Perjantaina meillä oli ihan narukävelyä mikä oli Raimon mielestä hirmu kivaa. Hikihän siinä tuli kun joutuu kävelemään Ramin rinnalla reippaasti ja varsinkin kun lähdettiin metsään kiipeilemään siinä vaiheessa kunto loppui lopullisesti.

27. päivä oli hiukan liukasta. Tallille menevä tie aivan jään peitossa ja vettä päällä. Auto meinasi puskea pariin otteeseen ojaan. Mittari heittää eli 5 km/h neliveto päällä.

Viikonloppu oli tallivapaata koska suuntasin siskolleni "juhlimaan" synttäreitäni. Lauantaina käytiin Willassa pyörimässä eikä kyllä löydetty oikeastaan mitään, leivottiin mutakakku (siis mä leivoin wou!) mistä tulikin suklaakakku, pari likkakaveria tuli jotka ollaan tunnettu yli 10 vuotta, käytiin baarissa tanssimassa sekä pitämässä hauskaa, nakkarilta ruuat mukaan ja kämpillä vähän patonkia naamaan ja nukkumaan. Aamulla koomailtiin koko porukalla eli syötiin aamupala keittiön lattialla (patonkia), juoruttiin "muutama" tunti, käytiin saunassa ja sitten kotiin. Lievästi sanottuna jännitti ajaa kotiin eilisessä kelissä, onneksi vasta pahin puhuri alkoi siinä vaiheessa kun käännyin kotipihalle.

melkein mut ei ihan :D