lauantai 7. joulukuuta 2013

huomenna meen vielä kovempaa


Itsenäisyyspäivä on jälleen vietetty ainakin meillä rauhallisesti ja mielenkiinnolla seurasin Tampereen tilannetta, hei oikeesti mitä hiton järkee tossaki taas oli? Huoh... Nojoo perinteisesti oltaisiin katottu Tuntsari, ongelma numero yksi on siinä kun meil ei näy kanavat joten fiilisteltiin Tahi-Ihantala 1944 leffalla. Pakko myöntää et tykkään kattoo Suomen sotaan liittyviä elokuvia ja jos vaan pääsee nii käydä erilaisissa museoissa ja seikkailla vanhoissa kunnostetuissa juoksudaudoissa. Kirjallisuutta unohtamatta, tälläki hetkellä on vielä yksi sotakirja lukematta loppuun jonka jälkeen vois alottaa lukemaan uutta tai sitten lueskelen välissä jotain muuta.  

Ramin kanssa painittiin alkuviikko ihan urakalla. Maanantaina pääsin maistamaan kentän kovaa pintaa, pää tuli lyötyä kun selälleni lensin ja samalla selkä sai osumaa. Ravasin Ramilla lyhyelle sivulle ja puolessa välissä sivua yllättävä sivuloikka, satula keikkasi kyljelle ja lensin maahan. Oli pakko päästää ohjista irti kun ohja kiertyi mukavasti kolmen sormen ympärille ja siinä kun ruuna pakitti kauemmas niin no. Fiksu hevonen kun ei lähde seikkailemaan vaan jää siihen lähistölle (nyt noin metrin päähän) seisomaan ja antaa heti kiinni. Vähän aikaa nojailin Ramia vasten kun päätä alkoi särkemään ja huono olo, satula suoraan, takaisin selkään ja ravailut jatkui. Loppuilta meni kotona makoillessa hirveän päänsäryn ja huonon olon kanssa. 

Seuraavana päivänä sama homma jatkui, en kuitenkaan onneksi tippunut vaikka Rami loikki, kiskaisi kertaalleen reippaasta ravista liinat kii, keula nousi kohti taivasta kun ei suostunut menemään lyhyelle eikä enään pitkällekään sivulle tai sitten yritti päästä sieltä pois. Keskiviikkona samalla meiningillä, siinä vaiheessa turhauduin lopullisesti, Rami kusetti minkä kerkesi kuskia. Korvat ei edes kääntynyt muhun päin vaikka tein mitä selässä, ehei todellakaan ne töröttivät suoraan eteenpäin ja Rami oikeen haki "pelättävää". Yritti milloin mitäkin, peruutteli pitkin kenttää, meni poikittain, nousi pystyyn ja samalla kääntyi ympäri ja sitä rataa. Ratsastelujen aikana pääs "muutama" ärräpää kun kiukutti hevosen käytös. Teki samaa viime vuonna kunnes taas rauhoittuu ja muuttuu normaaliksi. Laitoin ruokaan kuitenkin rauhoittavaa kun ei enään naurattanu. 

Torstaina juoksutin, sama meno jatkui tai ei ainakaan kuunnellut ja kaahasi minkä kerkesi, kaatuminen oli lähellä kun pohja ei pitänyt. Tehtiin maastakäsin töitä pitkän aikaan välissä, uudestaan juoksemaan ja lopulta alkoi kuuntelemaan ja hakeutui hyvin alas ja rentoutui. Juoksutin järjestelmän kanssa, muutama protesti pukki tuli ja lopuksi otin järjestelmän pois ja annoin mahdollisuuden laukata ilman. Ei kuitenkaan uskaltautunut laukkaamaan kun pari askelta ja selkeästi varoi liukasta pohjaa. Yksi riekkumiskohtaus tuli jonka jälkeen taas maastakäsin hommia lopuksi. 

Eilinen meni joulumaastossa hirmu hauskalla issikalla. Ponilla oli ainakin fiilikset katossa, joka kerta kun lähdettiin ravaamaan viskasi päätä ja laukatessa innostui loikkaamaan pariin otteeseen ilmaan ja sitten sitä mentiin. Viimeisen laukkapätkän kohalla poni ampaisi pirun kovaa ja teki jonkun ihme loikkakoikan. Hauskaa oli :D Rami sai vapaapäivän kun oli aika märkää, lunta tuli koko ajan ja no jätkällä ei oo tilsakumeja. Viitti lähteä liukastelemaan jos kavio kerääkin hirmuset tilsat. Seuraavaa kengitystä odotellessa.

Tänään ajattelin ensin että tehdäämpä maastakäsin hommia kunnes pelastavat enkelit tulivat tallille ja meninkin selkään kun kentälle tuli toinen hevonen. Ilman satulaa kaiken lisäksi, varma tippuminen jos tuo keksii jotain. Sitä ennen vähän kuvailuja tielle mm. uutta rakennetta sekä hirmu söpöjä söpistelykuvia pojista. Rami käyttäytyi kaikesta huolimatta ihan super kivasti, pari säpsähdystä ja vähän kyttäsi jonka jälkeen ihan super kiltti. Pystyttiin ravailemaan jonkun verran ihan huoletta ja vähän harrastettiin katrillia toisen hopusen kanssa. Keskiympyrällä ravaaminen rinnakkain on aika haasteellista kun uljaan mustan kuski kiikkui selässä miten sattui. Kiitos tytöt !

Enjoy ! Kiitos kamera kun tykkäät musta niin paljo. Uudempi järkkärini on veljellä lainassa, katotaa koska saan takasin. Veikkaan et en vähään aikaan. 









Erittäin Uljas Musta & Karamelli 

2 kommenttia:

  1. Hehe ihanat noi kuvat! :D
    Selkeesti tuleva katrillipari ;)
    t: e

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih no on ;) vähä viel ku reenataa nii hyvä tulee!

      Poista