33. Vaarallisilla vesillä

Kirjoitan tähän parin päivän tekemiset kera puhelimella otettujen kuvien. Kaikki kuvat on otettu tänään selässä heiluessa.

Rami sai viikon vapaata jo omien töiden takia en jaksanut/kerennyt tallille koska kävin kaksi kertaa päivässä työpaikalla johon kulutin aina matkojen kera n. 4 tuntia.

Eilen kuitenkin menin ilman satulaa kentällä n. puolisen tuntia. En jaksanut edes vaatia kummempia kunhan vaan liikkui eteenpäin ja toimi silleen mukavasti. Lopuksi kokeilin todella "loistavaa" ideaa nimeltä veteen meneminen. Rami ei mene veteen yksin ja kaverinkin kanssa todella huonosti. Nyt vaan sitten pidin pohkeet tiukasti, välillä keräsin ohjat niin sain hiukan näpsästyä kaulalle. Rami sanoi että en mene kunnes annoin sen syödä vähän ruohoa niin kyllä sitten mentiin nätisti. Eka pelättiin ihan hirveästi jos vaikka pieni hevonen hukkuu sinne altaaseen mutta eipä hukkunut! Osa altaasta on päässyt vähän "kuivumaa" mutta loppuosassa on polviin asti vettä. Omat sukat siinä ainakin kastuin :D Kahluuallas on 30 metriä pitkä ja ihan kentän vieressä joten siinä on mukava käydä vaikka öttimöttiäisi on ihan liikaa.

metsätie ennen mäkeen pääsyä (:

mäkilenkki kukkulalla korkealla

Tänään jaksoin myös ratsastaa tosin mentiin maastoon. Herralle laitoin suitsiin kärpäs härpäkkeen niin olisi mukavampi mennä. Ravailtiin reippaasti pitkin teitä, välillä otettiin evästä mukaan ja matka jatkui hyvin mielen. Käytiin mäkilenkki jossa vähän laukattiinkin mutta pääosin käveltiin. Lopuksi taas kahlaamaan joka meni tänään jo vähän paremmin. Rami meni rohkeammin veteen vaikka vähän pelkäsi. Loppuosassa sitten puhistiin ja kasteltiin taas mamma oikein urakalla. Kyllä olen ylpeä herrasta!

maailman pelottavin kahluuallas

Ps. vihdoinkin löysin tuon vanhan läppärin laturin ja sain suurimman osan kuvista tikulle! Seuraava postaus onkin toivepostaus olipa kerran tyttö ja hevonen (:

32. Toivepostaus - Kovan onnen kundi

Tässä on ensimmäinen erikoispostaus jonka päätin väsätä. Tarkoituksena oli tehdä aluksi olipa kerran tyttö ja hevonen postaus, mutta en oo vieläkään löytänyt toisen läppärin laturia (missä lie?) joten alotan tästä.

Pienenä varoituksen sanana postaus sisältää verisiä kuvia.

Sitä oppii arvostamaan pieniä asioita hevosten kanssa. Menetän melkein hermot jos joku valittaa että hevonen ontuu en voi ratsastaa kahteen viikkoon ja näin edelleen. Ramin kanssa on oppinut hoitamaan myös vakavasti sattuneiden tapausten jälkeen hevosta ja kuntouttaminen on tullut varsin tutuksi asiaksi. Tämän takia arvostan pieniä asioita elämässä ja toivon samalla hartaasti ettei Rami joutuisi kokemaan mitään ikävää enään.

Mutta aloitetaan tämä pieni listaus tapaturmista, leikkauksista ym. muusta. Kaksi ensimmäistä ovat ennen minulle tuloa sattuneita ja loput sitten näiden upeiden yhdessä vietettyjen vuosien aikana. Rami voi kuitenkin hyvin ottaen huomioon mitä on kokenut, paljon seisomista ilman että pää on pehmennyt.

2 vuotiaana: Kaviokasvain (näin olen asian kuullut)

Rami muutti noin kaksi vuotiaana entiselle omistajalle oripoikana. Jossakin vaiheessa kuitenkin Rami tuli kipeäksi ja matkasi klinikalle tutkimuksiin. Silloin ei saatu heti selville mikä on vikana ja epäiltiin influenssaa joten Rami eristettiin omaan osastoonsa. Pikkuinen oli todella kipeä, hikoili jatkuvasti ja oli apaattinen. Lopulta tavalla tai toisella kasvain löydettiinkin ja operoitiin vasemmasta etukaviosta. Rami pääsi kotiin puoli kaviota poistettuna ja siitä seurasi pitkä sairasloma. Kavioon laitettiin kuitenkin "korjauspala". Tämä tarkoitti kavion huuhtelemista ja paketointia päivittäin kuukausien ajan. Rami parani tästä ja sai jatkaa elämäänsä normaalisti.

3-4 vuotiaana: Hankoside riks raks poks

Niin hankoside on aika yleinen joka menee ravureilta jos olen oikein käsittänyt? Kuitenkin näin kävi Ramillekin noin neljä vuotiaana ellei hiukan aikaisemmin. Tämä esiintymistä rakastava oripoika otti todella lennokkaita lähtöjä jatkuvasti jonka seurauksena oli hankositeen meneminen oikeasta takajalasta. Ei auttanut muu kuin lopettaa treenaaminen ja antaa hevosen olla vuosi rauhassa - hankoside parantui loistavasti! Eihän se toki oli entisensä, mutta kestää. Tottakai edelleen välillä pelkään jos hankoside menee uudestaan ja pahasti. Sen takia hoitelen jalkoja mahdollisimman hyvin ja yritän välttää rikkomista.

7 vuotiaana: Kaviokasvain

Kyllä kasvain uusiutui 7 vuotiaana. Rami oli tuolloin ollut omistuksessani puoli vuotta. Ensiksi ei edes tajuttu mitään kunnes Ramille laitettiin pidemmät naulat kengityksen yhteydessä. Olin lähdössä kisojen jälkeiselle palautumislenkille maastoon ilman satulaa. Yllättäen Ramilta katosi vasen etujalka loivassa alamäessä jonka seurauksena kompuroitiin mäessä ja hevonen ontui. En tippunut ihme kyllä, mutta tulin alas selästä katsomaan mitä kävi. Kävelytin eteenpäin eikä enään ontunut joka ihmetytti mutta kipusin takaisin selkään ja tehtiin todella lyhyt lenkki.

Vajaa viikko tästä olin yksityisellä tunnilla Ramin kanssa naapuritallilla. Tehtiin kolmikaarista kiemurauraa ravissa vasemmassa kierroksessa ja viimeisen suorituksen jälkeen Rami kaatui. Siinä ei ehtinyt kissaa sanomaan kun löysin itseni maasta  Siinä vaiheessa kun pääsin ylös viskasin etujaloista suojat kentälle ja kävimme opettajan kanssa jalat läpi. Kuitenkaan mitään ei löydetty enkä saanut enään mennä selkään oman turvallisuutemme takia. Maanantaina soitimme klinkalle ja saimme lopulta ajan.

Päivää en muista tarkalleen oliko se tiistai kun lähdimme matkaan serkkuni ja äitini kanssa. Klinikalla Ramille tehtiin taivutukset, juoksutettiin käytävällä sekä jalka kuvattii. Mitään ei kuitenkaan löytynyt joten jätimme Ramin klinikalle kengitettäväksi.

Keskiviikkona äiti sai soiton klinkalta; kengittäjä löysi kaviosta jotain ei sinne kuuluvaa ja hoitajien kanssa oli sitten katsottu mikä oli kyseessä ja se oli kasvain. Äiti sitten soitti minulle kouluun että näin on käynyt ja leikataanko. Tottakai! Pääsimme samana iltana katsomaan Ramia miten herra voi. Kävely oli viimisen päälle huonoa, ei varannut painoa jalalle. Kaviosta lähti iso pala ja kasvainta poistettiin aina kavioluuhun asti. Mutta seuraavana päivänä olisi mahdollista hakea kotiin!



kavio 2 päivää leikkauksesta



Vaihdoimme samalla tallia jossa pääsisi huuhtomaan kaviota ja apu olisi lähellä eli Ramin entiset omistajat. Muutto sujui hyvin ja siitä alkoi 3 kuukauden huuhtelu-paketointi urakka. Ja ratsasastus ym. oli kielletty jo sen takia, että kavio alkoi vuotamaan verta herkästi. Alussa Ramia pidettiin sisällä lepäämässä kunnes pääsi sairastarhaan ulkoilemaan.

Lopulta sainkin luvan taluttaa Ramia jo vähän pidemmälle kuin talliin ja takaisin ja se tunne oli mahtava! Tammikuussa sain jo luvan juoksuttaa liinassa ja myöhemmin vasta pikku hetkiä selässä.

Jos kasvain uusiutuu vielä kerran niin otetaan koepala joka lähtee jatkotutkimuksiin. Kavion kasvamisessa kesti vuoden verta. Ramilla oli pitkään sairaskenkä joka tuki kaviota alhaaltapäin. Sekin kyllä onnistui katoamaan pariin otteeseen tarhassa joten isä sitten väsäsi uuden sairaskengän.



vajaa vuosi leikkauksesta

8 vuotiaana: Etujalan "murtuma"

Elettiin toukokuuta 2009. Hain Ramin normaalisti sisälle ja kiinnitin huomion vahvasti turvonneeseen vasempaan etujalkaan ja hevosen ontumiseen. Tallissa sitten tutkin jalan kokonaan läpi ja löysin pienen reiän joka oli tullut hokista. Aluksi kylmäsin jalkaa ja kutsuin sitten tallin omistajan etttä mitäs tehdään. Kotikonstein hoidettiin, mutta turvotus ei laskenut ja tallin oma "eläinlääkäri" katsoi jalan ja epäili että luukalvo on vahingoittunut. Joten matkattiin taas klinikalle ruunasen kanssa.

Klinikalla jalka kuvattiin ja havaittiin luuhippua jonka potku oli aiheuttanut. Ohjeina saatiin katsoa eteenpäin jos jalka jatkaa oireilua antibioottikuurin jälkeen joudutaan mahdollisesti leikkaamaan. 2 viikon kuuri ja lisänä sairastarhassa seisomista. Jalka parani onneksi hyvin kunnes tuli uusi ongelma.

Rami oli päässyt takaisin isoon tarhaan kavereiden luo kunnes yhtenä iltana sitten ontui taas. Oikeassa takareidessä oli haava sekä haavan alapuolelta oli lähtenyt karvoja isolta alueelta.

Ensitöiksi ajeltiin reidestä karvoja niin että nähtiin kuinka paha haava on. Tämän jälkeen huuhtelu ja huolellinen putsaus.

Rami oli pitkän aikaa kipeä, käveli heikosti näiden viimeisten ongelmien vuosi. Sairastarhassa sai majailla 2 viikkoa ihan hevosen oman turvallisuuden vuoksi. Lopulta Ramiakin pääsi alkaa liikuttamaan kunnes elokuussa herran selkä tuli kipeäksi joten pitkä saikku eteen.

8 vuotiaana: 10 tuskaista päivää

Oli joulukuun 15. päivä tiistai. Olin päässyt juuri koulusta ja lähtemässä tallille kunnes sain tallin omistajan vaimolta hätäisen puhelun "Ramia on sattunut tosi pahasti ja sitä lähdetään viemään klinikalle kiireellisesti". Siinä sitten yritin huulta purren saada vastattua että tuun vastaan niin lähden mukaan. Puhelun loputtua tuli vahva tunteenpurkaus. Itkin 10 minuuttia enkä saanut sanaakaan sanottua. Pian sain uuden soiton "koppia eis aatu auton perään se tipahti pyörältä mutta me soitettiin jo Saaren klinikalle niin sieltä tulee ensiapu."

Siinä vaiheessa lähdettiin ja pikaisesti tallia kohti. Onneksi meillä oli oma koppi pihassa juuri silloin. Lähdin äidin ja siskon kanssa tallille ja itkin vieläkin koko matkan pahinta peläten. Matka tuntui kestävän ikuisuuden kunnes tallin valo kajasti ja olin rauhoittunut näkemään mitä hevoselle on oikeasti käynyt.

Avasin tallin oven ja käytävällä seisoi tärisevä, hikinen hevonen loimi repeytyneenä lavan kohdalta. Ruuna oli vahvasti shokissa eikä tajunnut mistään mitään.

Kurskistin loimen alle ja sieltä tuli vastaan karu näky jota tuskin koskaan unohdan. Kyljessä oli n. 15 cm pituinen haava ja näin suoraan sanottuna hevosen sisälle. Luulin aluksi, että kyljestä roikkui pelkkää ihoa, mutta totuus oli että se olikin lihas joka oli repeytynyt poikki pahasti.

Rami oli sisään ottaessa päässyt karkuun, energisenä herrana juossut pitkin poikin kunnes oli rynnännyt tyhjään tarhaan, mutta olikin törmännyt porttiin kovalla vauhdilla. Ruuna oli kaatunut siitä kyljelleen, noussut ylös ja juossut tarhan taakse. Serkkuni oli ottanut hevosen kiinni ja tuonut sisälle.

Vaihdoimme loimen pois ja laitoimme hevosen päälle fleece loimia niin ettei loimet koskettaisi haavaa. Lopulta ensiapu tuli ja ensiksi hevonen sai kipulääkettä suoraan suoneen. Klinikan väki alkoi sitten huuhtomaan haavaa ja lopulta hevonen paketoitiin pinteleillä kasaan ja ensiapu porukka soitti klinikalle ja ilmoittivat hätätapauksesta. Koppikin saapui juuri sopivasti pihaan joten puettiin hevonen hyvin matkaa varten. Matka kesti yli puoli tuntia.

Klinikalla Rami otettiin heti toimenpidehuoneeseen. Vaihtoehtoina tikata nukkuen tai seisten joten kokeiltiin seisaaltaan tikkausta. Kello oli jotain yli seitsemän illalla kun tikkaus aloitettiin. Molemmat vanhemmat olivat mukana ja lopulta isä haki meille hiukan evästä kun illasta oli tulossa pitkä. Ramille annettiin kipulääkettä lisää ja antibioottia suoraan suoneen sekä rauhoittavaa. Siinä sitten pitelin narusta 3 tuntia tai no söin hiukan kunnes palasin takaisin pitämään narusta. Rami antoi tikata ihmeellisen nätisti ja rauhoittavan vähitellen loppumassa hevonen alkoi tutkimaan ympäristöä, välillä vilkaisi kylkeä, haisteli kaappeja ja tutki hoitajia. En voinut kuin ihailla ruunan käytöstä. Kolme tuntia kunnes urakka oli ohitse. Onni onnettomuudessa ettei haavan yläpuolella ollut iso verisuoni vaurioitunut koska siinä vaiheessa olisin joutunut jättämään Ramille hyvästit. Se oli vain parista sentistä kiinni... Lopuksi Ramin ympärille laitettiin sidettä vielä ja vietiin karsinaan lepäämään. Yöllä otettiin vielä mahalaukusta jotain nesteitä tutkimuksia varten. Kotona oltiin vasta puolenyön jälkeen ja seuraavana päivänä en mennyt kouluun yllätäen.

Seuraavana iltana matkattiin klinikalle katsomaan herraa. Rami oli joutunut tiputukseen ja sai erilaisia lääkkeitä. Lisäksi ruunalla todettiin vatsakalvontulehdus joka johtui stressistä. Rami antoi poistaa kääreen hienosti ilman mitään näykkimistä vaikka varmasti sattui (liimasidettä).  Ramia sai kävelyttää käytävällä, hoitajat eivät saaneet ruunaa karsinasta millään. Siitä seurasi 10 päivää käymistä klinikalla hoitamassa hevonen, taluttelemassa ja harjailemassa. Rami parani kivasti, oli jo mennyt makuulleenkin terveelle kyljelle ja piristyi huomattavasti.

25. päivä haimme Ramin kotiin eli muutimme uudelle tallille. Ilta oli jo pitkällä kun auto kaarsi tallin pihaan ja tallin omistaja ryntäsi katsomaan mitä oli oikeasti käynyt.

ennen tikkien poistoa

Hoitona oli 4 kertaa lääkitsemistä (aamulla, päivällä, illalla ja yöllä) sekä kyljen huuhtomista 2 kertaa päivässä ja koppihoito pitkäksi ajaksi. Ei auttanut kuin mennä aamulla antamaan antibiootti ruuan seassa ja kipulääke (muistaakseni), päivällä piti antaa joku, illalla antibiootti ja kipulääke ja yöllä viimeinen lääke. Päivässä tuli 160 km kevyesti ajettua tallille ja takaisin äidin kanssa. Lisäksi kyljen huuhtomiseen meni 10-20 minuuttia per kerta. Tätä jatkui todella pitkään ja koulukin kärsi kun jouduin jättämään kaksi ensimmäistä tuntia välistä hevosen hoitamisen takia. Vähitellen sai päästää pieneksi hetkeksi ulos (aluksi vartti) kunnes alettiin pidentämään aikaa. Kiitos ihanan tallin omistajan joka jaksoi rahdata hevosta sisään ja ulos tuplaloimitettuna. Tallissa Ramilla oli jatkuvasti päällä tallitoppis, villaloimi tai fleece pitämässä hevosta vähän lämpimänä edes.

kentällä haahuilua

Lopulta Ramilta poistettiin niitit ja putkilot kyljestä kotona klinkan ohjeiden mukaan. Pääsääntöisessä koppihoidossa oltiin ainakin kuukausi kunnes saatiin myös lupa alkaa liikuttamaan mm. (irto)juoksuttamalla ja selästä kävellen. Tähän mennessä hevonen oli seissyt yhteensä n. puoli vuotta. 3 kuukautta kipeän selän takia ja nyt vielä tämä saikku päälle. Rami pelkäsi kuollakseen portteja eikä uskaltautunut porttien lähelle oikeastaan pahemmin.

Lopulta kipusin selkään olikohan se helmikuussa ja voi sitä tunnetta! Rami oli ihan innoissaan kun vihdoinkin päästiin lenkille. Aluksi käveltiin vain pieniä hetkiä kentällä ilman satulaa. Ramia oli myös liikutettu taluttelemassa maastossa ja ratsastaessa oli aina loimi päällä.Vajaa kuukausi tästä sai jo hiukan ravaillakin. Kuitenkin selkäkivut jatkuivat joten otettiin hieroja sitten hoitamaan ruunaa. Satulavyöhön ostettiin lampaankarvapehmuste niin sai vähitellen mennä satulankin kanssa pikkusia pätkiä.

© Milla Tulkki 2010

8 kuukautta meni hevosen henkisen paranemisen kanssa. Pelkäsi kaikkia pieniä ääniä ja muuttui vähän jopa kiukkuiseksi ja alkoi uhoamaan irtojuoksuttaessa. Tuntuu edelleen pelkäävän joitakin ääniä, mutta on jo paljon parempi kuitenkin. Kylki ei enään toimi normaalisti, ei jousta kunnolla eikä tunto ole niin hyvä. Kylkeen jää ikuinen arpi muistuttamaan tapahtumasta ja siitä kuinka hienosti ruuna kamppailikaan taas kerrankin.

10 vuotiaana: Munuais häiriö

Viimeisimpänä on munuaisten häiriö. Ramin selkäkivut palasivat taas kerrankin ja kutsuttiin hieroja. Lopulta sitten lähdin viemään Ramia klinikalle tosin kiropraktikolle joka pienen hetken tunnusteltua hevosta kertoi totuuden. Ramin munuaiset eivät toimi kunnolla, ongelma on ollut jo todella pitkään ja siitä johtuvat myös nämä ristiselän kivut, luonteen muuttuminen todella araksi ja moni muu ongelma. Nyt kuitenkin ruuna voi loistavasti ottaen huomioon mitä kaikkea on sattunut ja tapahtunut vuosien varrella.

Toivottavasti jaksoitte lukea tämän ylipitkän selostuksen ja jos joku jäi vaivaamaan saa kysellä. (:

31. Tunnelmia ja erikoispostaus toive

Tänään aiheena on tunnelmia kisojen jälkeen. Teen vielä selväksi sen että meitä ei harmita hylky sillä voitimme kuitenkin itsemme josta olen oikeasti iloinen!
Mutta ratsastin eilen Ramin kentällä. Bongailin heti alussa missä kunnossa kavio oli ja pahalta näytti. Oli ehtinyt kulumaan aika pahasti parin päivän aikana, mutta pakko hevonen on liikuttaa.
Työskenneltiin vasemmassa kierroksessa ravissa oikesti paljon. Hevonen tuntui muuten kivalta vaikka pientä epäpuhtautta oli ilmassa. Nostettiin kumpaankin suuntaan laukat jopa ja oikeassa kierroksessa työstettiin laukkaa todella paljon. Jäin päätyyn pyörimään ympyrälle hevosen kanssa ja nostelin laukkoja ravista ja käynnistä. Aina kun rikkoi raville ratsastin heti mukavaksi pohkeilla yrittäen myös saada sitä pohjetta läpi. Rami tajusi pien idean ja oli loistava! Laukat nousivat kevyesti joka kerta ja seasta löytyi taas kivaa kolmitahtista ja tasapainoista laukkaa. Hetkittäin mutta siitä se lähtee. Takapääkin oli hyvin messissä. Eli lisää nostoharjoituksia niin laukkakin tulee kehittymään.

Tänään olikin herran kenkäys päivä. Kavio näytti jo tässä vaiheessa todella huolestuttavalta ja mietin miten tuohon saa enään edes kenkää kiinni. Kuitenkin kengittäjä sai kenkäsen paikoilleen ja ruunakin käveli huomattavasti paremmin kuin laitumelta hakiessa. Huomenna on sitten luvassa hyppypäivä!

Sitten erikoispostaus toiveita.

Annan pari vaihtoehtoa ja olisi kiva jos edes joku jaksaisi kommata :'D Kaikkiin tulee mukaan kuvia jonkun verran siinä vaiheessa.

a. "tallikoira" Pontus
- esittely 9 kuisesta chowi pojasta joka pyörii välillä tallilla mukana.

b. Rami - epäonnen kundi
- Ramin onnettomuudet, leikkaukset ym. Kuvien kera tottakai.

c. Olipa kerran tyttö ja hevonen
- Tarina ensikohtaamisesta, omista ajatuksista sekä yhteisestä elosta ennen omistukseen tuloa. Kuvia ja mahd. video

d. Varustepostauksia
- Suitset, satulat ja muut härpäkkeet. Niistä tulee oikeasti PITKÄ lista. Jokaisesta "varusteosiosta" tulee oma postaus kuvien kera.

e. Joku muu, mikä ?
- Toiveita, ehdotuksia kaikki kelpaa!

30. Seuraeste Jokela 16.7.11

30 postaus wuhuu! Tämän kertainen postaus kertoo sitten tämän päivän kisareissustamme parin kuvan ja videon kera. Kisat olivat kummankin ensimmäiset seuratason kilpailut kun aina on tullut kisattua vain harjotuskisoissa sen hetkisten omien tallien kisoissa.



aika tyylikkäät?



Tallille saavuttiin puol yheksän aikaan, hevoset kuntoon ja koppiin. Rami ei edes stressannut hoitaessa eikä kuljetussuojien laitosta joka oli yllättävää. Koppiin meni muutaman yrityksen + liinan kera ja ehdittiin siivota hevosten karsinat. Matkaan lähti myös Ramin laidunkaveri ja karsinanaapuri Poku. Matkaan lähdettiin myöhässä ja kisapaikalla oltiin 10.15 suunnilleen. Äkkiä kävelemään rata joka oli sokkeloloinen. Verryttelyyn lähdössä tuli hoppu kun yritettiin laittaa hevosia kuntoon ja yksi avustaja vaan mukana. Rami oli tähän asti rauhallinen kunnes pääsin selkään asti. Siitä sitten alkoikin hevosen megahermoilut. Verkassa kiristelin vielä vyötä ja vähän aikaa katsoin kun radalla oli verkkaamassa jo 6 hevosta ja me kaksi sekaan. Oli ahdasta! Ramin kanssa ei voinu tehdä melkein mitään, ravia välillä pari hassua askelta jonka jälkeen käyntiin.

Ekassa verkkahypyssä kielsi jonka jälkeen uudestaan ja yli meni hyvin! Uudestaan ilman ongelmia. Suunnan vaihdon jälkeen verkkaesteetä oli okseri jolle Rami meni kivasti ja sille joka kerta isot hypyt. Verkan jälkeen ulos kävelemään ja ehdin vaihtamaan pari sanaa kaverin kanssa ja ehdittiin jo vatvomaan radan vaikeus ja verkkaryhmän iso koko.

Lopulta saatiin kutsu maneesiin tosin Rami sanoi etten mene yksin! Poku sitten saattoi meidät ovelle ja Rami siinä sitten hermoili kävellessä maneesin toisessa päädyssä. Kolahdukset ym. olivat pelottavia herralle.


Poku, Rami ja Peksu



Itse rata oli katastrofi ! Ennen tervehdystä saatiin hypätä kakkos este jolle Rami sitten puski lapa edellä. Pillin vihellys ja rata alkoi. Rami ei todellakaan ollut hallinnassa, jännitin käden siihen lisäksi. Ykkösellä jäin suuhun kiinni, kakkoselle puskettiin lapa edellä ja heti esteen jälkee katselin kuinka kenkä lähti omille teilleen ja vieri esteen alle. Kolmoselle sitten tuli kielto, toisella yrityksellä yli mentiin. Neloselle uusi kielto huonon tien takia. Saatiin kuitenkin jatkaa rata loppuun ja seuraavalla yrittämällä mentiin yli tosin itse syöksyin vähän ennen estettä joten kuski kämmäsi hypyssä. Vitoselle sitten Rami oli sitä mieltä et käännympäs tuonne, mutta loppujen lopuksi oli kuskin moka. Kutosen hyppäsi reilusti joka oli okseri. Seiskalle tuli sitten kielto en tiedä häiriintyikö rappusissa liikkuvista ihmisistä niin että keskittyminen herpaantui vai mistä. Kasi mentiin sitten puhtaasti yli.

Tallilla pestiin herra ja laitumelle viedessä aristeli jo kaviota vähäsen. Pitää pyytää joku iskemään kenkä kiinni.

29. Estetunti ja panikointia

Oho olimpa ahkera ja laitoin numeron monesko postaus tämä on. Seuraavaksi on 30. täynnä hui!

© Elviira L.

Mutta siis tänään oli tarkoitus hypätä itsenäisesti, mutta päädyinkin ratsastustunnille Ramin kanssa. Kuudelta alkoi tunti joten varustin hevosen viimeisen päälle hyppäystä varten ja itsekin nappasin turvaliivin kentän aidalle roikkumaan. Aluksi tuuppailtiin koulua tai yritettiin saada hevonen avuille jotenkin. Lisäksi mentiin neljän puomin linjaa ravissa yrittäen löytää hyvää tahtia. Ihme kyllä Rami ei nytkään kaahaillut puomeilla pahemmin vaikka pari kertaa laittoikin sen rallivaihteen silmään. Lisäksi pyörittiin paljon volteilla yrittäen epätoivoisesti saada hevonen rentoutumaan. Ensiksi nostettiin vasempaan kierrokseen laukat tavalla tai toisella. Kuski taas kämmäsi hommassa ja lopetti tukemisen nostossa kunnes muistin "hei muija tue hevosta!" ja laukat nousivat. Parin askeleen jälkeen raviin ja rauhoittelut jonka jälkeen uusi nosto. Suunnan vaihdon jälkeen jäin pyörimään päätyyn ympyrälle ja nostelin laukkoja Ramin kanssa. Välillä kaahattiin mutta seasta löytyi yksi hyvä laukka jossa hevonen oli suht hyvässä tasapainossa ja takajalat laukassa mukana! Näiden jälkeen taas rauhoittelut ja ravissa mukavaksi ratsastus.

© Elviira L.

© Elviira L.

Sitten olikin pitkät lepokäynnit. Meitä enen hyppäsi 3 ratsukkoa jotka menivät neljän esteen radan 2 kertaa läpi. Sitten tulikin Ramin hyppynäytös. Ensiksi tultiin keltamusta pysty pitkällä sivulla. Rami tuli kivasti esteelle eikä edes tuntunut siltä että kieltäisi. Yli mentiin niin että hurahti. Seuraavaksi kaarrettiin oikealle pitkä tie liilakullalle pystylle. Tajusin kaarteessa että olisi pitänyt mennä hiukan pidemmälle ennen kaartamista koska tultiin hiukan vinosti, mutta hevonen meni yli nätisti. Kaarre vasempaan ja punavihreä okseri. Tämän Rami tiputti ja tuntui jo tässä kohtaa hiukan vetelälle jopa. Siitä jatkettiin vielä vasemmalle kaartaen keltamustalle pystylle joka meni leikiten yli. Ja sama rata uudestaan. Kaikki meni hyvin kunnes tultiin taas okserille; kolinaa ja puomi tuli alas. Viimeinen este meni kivasti. Hypättiin uudestaan pelkkä okseri; kolinaa ja puomi alas. Viimeisen kerran sitten maiskutin ennen estettä ja annoin tilaa vähän enemmän ja yli mentiin ilman tiputusta! Eli nyt kuskin pitää muistaa antaa hevoselle enemmän tilaa hypätessä.

© Elviira L.

Loppuverkoissa sitten Rami tuntui jo kivalta, vähän kaahaili mutta oli muuten hirmu hyvän tuntuinen! Loppukäynneissä kysyin radan korkuuden ja vastaus oli 60 cm. Olin ehkä hiukan hämmästynyt että 60 cm on loppujen lopuksi noin pieni. Kuskille jäänyt viime vuodesta pieni "estekammon" poikanen ilmeisesti, koska pelkään hypätä 50 cm isompia esteitä jo sen takia kun Rami oli viimeksi kipeä ja herra vei esteiden jälkeen. Kyllä luottamus vielä palaa kunhan jaksaa treenata ja luottaa ratsuun! Tunnin jälkeen pesu, coolerit jalkoihin, iltaruokinta ja laitumelle.

Huomenna tiedossa onkin sitten kevyt kävelytys päivä ja hiukan ravailua jonka jälkeen varusteiden puunailua ja panikointia. Jos huomenna vaikka saisin muutaman kuvan vaikka varusteiden puunauksesta :D

28. Maastoilua, valmennusta ja ilman satulaa!

Herra pipopää.

Nyt tuleekin pitkä postaus kolmelta päivältä lisänä kuvia ja video joten pitäkää penkeistänne kiinni!

Maanantai 11.7 oli tiedossa maastopäivä med Hanna. Tarkoituksena oli näyttää Hannalle tallin maastoja koska kys. henkilö aloitti ratsastamaan kerran viikossa toisella yksityisellä hoppusella. Lähdimme siis raunioille tai järvelle miten vain halutaan sanoa (se missä laskettelin viime postauksessa montéa). Sää oli aika mainio tai no kuuma kuuma kuuma! Välillä aurinkokin katosi pilven taakse kunnes tuli takaisin. Ravailtiin pitkin teitä Rami kärjessä hölkötellen aivan pitkin ohjin viimeisen päälle laiskana heppasena. Loppujen lopuksi pääsimmekin tälle pienelle metsäpätkälle jossa ravailtiin ja käytiin ensiksi järvellä ihmettelemässä. Siitä matka jatkui eteenpäin tietä pitkin joka vei pellolle josta käännyttiin takaisin. Ravailtiin hetken aikaa kunnes tultiin suurimman raunio luo eli päärakennukselle. Tämän jälkeen avautuu aivan ihana laukkasuora jonka Hanna laukkasi ekana Pokulla ja me Ramin kanssa höyryvetureina perässä. Laukkapätkän jälkeen matka jatkui ravissa tielle jonka jälkeen suurimmaksi osaksi käveltiin. Maastoreissuun kulutimme reilun tunnin ja oli varsin mukava reissu! :)

Tiistai 12.7 luvassa oli hikinen kouluvalmennus jota oli jo innolla odoteltu. Tallilta lähtiessä sää ei ollut mitenkään lupaava; vettä tuli oikein urakalla, välillä hellitti ja sitten taas vähän enemmän. Päästyämme paikkaan jossa valmennus pidettäisiin laitoimme hevoset kuntoon ja kipusimme selkään. Aluksi käveltiin kunnon alkukäynnit jonka jälkeen hiukan ravia ennen valmentajan tuloa. Pikaisesti vaihdettiin kuulumiset jonka jälkeen tuli käsky tulla ympyrälle. Aluksi tehtiin Ramin kanssa käynnissä paljon töitä niin että saatiin pohje läpi jonka jälkeen päästiin vähän "vaikempaan" tehtävään eli käynti-ravi siirtymisiin. Hevosen nenä piti saada pysymään siirtymisissä siinä missä se oli käynnissä, mutta se ei ole aina niin helppoa. Lopulta sekin alkoi onnistumaan joten saatiin jatkaa uralla. Tosin Ramin kanssa pyörittiin paljo ympyröillä kun herra yritti karata alta eikä avut menneet toivotulla tavalla läpi. Eli aina kun Rami yritti paeta otin käyntiin, ratsastin taas "kartalle" jonka jälkeen raviin. Tätä jatkettiin niin kauan kunnes saatiin sitten uusi käsky korjata hevonen ravissa aina kun karkasi. Rami alkoi toimimaan hirmu kivasti omasta mielestäni, rauhottui kummasti eikä kaatunut enään pohjettakaan vasten niin paljon mitä aikaisemmin. Välikäynnin ja suunnanvaihdon jälkeen tuli käsky nostaa laukka. Pelkkä nosto riitti eli menee se askeleen tai kaksi se riittää jonka jälkeen ravissa taas piti ratsastaa Rami mukavaksi. Ruuna kuumeni aivan hirmuisesti ja oli sitä mieltä että nyt mennään! Monien yritysten jälkeen laukka nousi ihan kivasti vaikka itse alussa lopetin tukemisen nostossa (virhe virhe virhe, pitää päästä eroon) Lopulta oikeaan kierrokseen asiat alkoivat sujumaan joten suunnanvaihto ja vasempaan nostot. Kaahaamisen ja pohjetta vasten kaatumisien jälkeen vasen laukka nousi myös jonka jälkeen ravissa mentiin välillä lapa edellä. Laukkojen jälkeen työstettiin vielä ravissa vähäsen mm. suunnanvaihtoja. Rami rauhottui hirmuisesti ja oli tasapainoinen ja mukava ratsastaa pitkästä aikaa! Kuskillekin jäi hyvä mieli valmennuksen jälkeen ja positiivinen palaute antoi lisää "energiaa" ratsastaa hevosta kunnolla niin että päästäisiin näyttämään minkälainen helmi Rami osaakaan olla. Kommentti "miellyttävän näköinen" lämmitti mieltä. Tästä on hyvä jatkaa kotitreenissäkin. (:

Keskiviikko 13.7  olikin ns. hulluttelupäivä. Ilman satulaa, suitsia, käsiä ja järkeä. No ei nyt sentään kyllä järki sentään oli mukana meidän touhuissa. Mentiin kaverini kanssa ratsastamaan kultamussukoillamme kentälle. Tänään tehtäisiin siis kaikkea kivaa ja epämääräistä. Aluksi käveltiin ja tunnusteltiin millainen hevonen olisi tänään. Parin ravipätkän jälkeen aloin sitten kokeilemaan mitä Rami tykkää jos kuski on polvillaan herran selässä. Tämä herra vähät välitti mitä mami teki selässä. Sen jälkeen tuli makoiltua ihanassa turvallisessa selässä ja tehtyä maailmanympärysmatkaa ja tottakai rapsuteltua pikku ruunaa. Välillä sitten mentiin käynnissä neljän puomin linjaa antaen hevosen tehdä kaikki työ. Uskallauduin jopa ravailemaan hiukan enemmän aivan löysin ohjin tosin puristin rystyset valkoisina hevosen harjaa :D. Ja taas välillä tehtiin kaikenmaailman "temppuja" selässä. Onnistuin jopa tipahtamaan selästä maailmanympärysmatkan aikana. istuin sivuttain Ramin selässä kunnes nälkäinen hevonen huomasi mehukkaan ruohotupon kentän laidalla ja lähti sitten liikenteeseen. Ja takaisin selkään mars nauraen.
Innostuimme kaverin kanssa menemään puomeja ravissa. Hui hirvitys mikä idea mutta olihan se pakko kokeilla. Pakko kertoa etten ole koskaan mennyt edes yhtä puomia Ramilla ravissa ilman satulaa ja tässä olikin extremeä kerrakseen. Rami meni kuitenkin tosi rauhallisesti puomien yli kuskin jännittäessä miten käy. Siitähän sitten innostuttiin menemään vähän enemmän puomeja. Onnistuin tippumaan toistamiseen tälläkin kerralla. Tultiin siis Ramin kanssa ravissa puomilinja toisesta suunnasta ja siinä sitten herpaannuin hetkeksi ja muks löysin itseni seisomasta hevosen vierestä viimeisen puomin jälkeen. Tasapaino päätti käydä kahvitauolla ja se kostautui.

Uusi ennätys! Tämän korkeammalle en uskaltautunut

Mutta mikä sen parempaa kun viettää laatuaikaa hyvän kaverin kanssa ja turvallinen hevonen takamuksen alla ??

Lisäksi päivän säätämisestä sain kasattua videon. Enjoy (:

 

27. Montéhevonen

Murh joudun aloittamaan tämän postauksen alusta, kiitos bloggeri <3

Eilen lähdettiin maastoilemaan kuuden aikoihin ja ideana mennä vähän montéa pitkästä aikaa. Aluksi kierrettiin baana jossa kokeilin ravipätkää kevyessä istunnassa. Tosin joudun seuraavalla kerralla lyhentämään jalustimia vielä yhdellä reijällä niin saan paremman asennon enkä häiritse hevosta niin paljon. Tiellä hölkkäiltiin jonkun verran ja otettiin jopa yksi laukkapätkä ja lasketeltiin reippaasti siinäkin. Rami alkoi vasta myöhemmin syttymään ja tajusi idean. Käytiin myös metsässä ravailemassa pehmeää metsätietä romahtaneiden rakennusten luona jossa oli ihanan viileää! Käytiin pyörähtämässä järvellä ja siinä sitten takaisin tullessa lasketeltiin keskireipasta hölkkää itse kevyessä istunnassa (vihdoinkin kun löysin hyvän tyylin!) ja yllättäen kuuluu NAPS ! Jalustin katosi ja pikainen vilkaisu alas kertoi liikaa; jalustin itse roikkui hevosen polven kohdalla ja siinä yritin tasapainotella toisen jalustimen varassa kunnes sai ruunan käyntiin. Hyppäsin sitten alas selästä ja tein pikatutkimuksen hihnan kanssa ja totesin ettei se ainakaan poikki ollut. Oli vain irronnut tavalla tai toisella satulasta. Ei auttanut kun laittaa takaisin ja kavuta selkään ja jatkaa kävellen hetki ja miettiä miten on mahdollista että se irtosi. Tielle päästyä jatkettiin hölkkäilyä ja otettiin pieni "veto" siinä ja pysyi loistavasti ravilla! Kierrettiin kerran baana ja talliin pesulle ja coolerit jalkoihin vartiksi. Rami näytti siltä että nautti lenkistä! 40 minuuttia ja oli ihan hikinen ja hengitystiet aukesivat kivasti.

5.6.2011

Tänään sitten oli suunnitelmissa hypätä tosin sekin jäi aika minimaaliseksi. Lähdin aamulla suht aikaisin paitsi kävin tankkaamassa auton johon kului n. 25 minuuttia. Tallille tultaessa kaduin jo sitä että lähdin aikaisin enkä odottanut viileämpää hetkeä. Aurinko paahtoi suoraan ja meinasin läkähtyä heti. Ramikin tuntui hirmu laiskalta jo taluttaessa ja pesarissa oli hissuksiin. Kentällä laskin esteitä 50-60 cm korkeuksiin; yksi ristikko, 2 pystyä ja okseri. Alkuverkoissa hirmu vetelä, ei jaksanut nostella jalkoja ja näin. Annoin paljon välikäyntejä kunnes alettiin hyppäämään. Ensiksi ristikkoa jonka jälkeen vähän ravailua ja 50 cm pysty joka meni kivasti. 60 cm pystylle tultaessa Rami ei vaan jaksanut nostaa jalkoja ja puomi tuli rysähtäen alas. Ihme ja kumma Rami ei edes pelästynyt sitä ääntä. Käveltiin hetki, nostin puomin takaisin ja hyppäsin 50 cm pystyä ja pari kertaa ristikon. Sitten alkoikin leiritunti joten lopetin homman loppuverkkojen jälkeen. Tallissa pesu, coolerit koipiin vartiksi ja jätin suosiolla herran sisälle lepäämään jos vaikka nukkuisi hetken.

Lisäksi kävin tänään ostoksilla! Kävin horzessa, Kärkkäisellä ja puuilossa. Horzelta mukaan lähti uudet hanskat, ratsastussukat (joita ei koskaan ole liikaa) ja super söpö vaaleansininen korvahuppu jonka löysin ja maksoi 5 euroa! Tottakai se lähti sitten vahingossa mukaan. Kärkkäiseltä ostin koiralle näyttelyitä varten taavraa ja puuilosta matkaan lähti liila piikkisuka sekä biomag purkki.
Tarkoitus olisi että saisin ostettua ruskeat nahkaohjat jossakin vaiheessa heti kun taas saldo on plussan puolella.

Noh huomisesta ja sunnuntaista ei mitään käryä mitä tekisi vai tekisikö mitään. Molempina päivinä on koiran kanssa näyttelyt joihin mennään jännittämään. Voisin jossakin postauksessa kertoa herra tassusta jotain (:

26. Puoli vuotta ~ Rest In Peace

Eilen tuli täyteen tasan puoli vuotta rakkaiden hevosystävien menetyksestä jotka kuuluivat niin minun kuin Raminkin elämään monia vuosia. Jokainen jonka tunsin tallista opettivat paljon ja olen siitä kiitollinen ikuisesti! Sain tutustua kilpahevosten maailmaan hoitajana, tutustua erilaisiin persooniin ja tehdä töitä upeiden hevosten kanssa.

Tulemme Ramin kanssa ikuisesti muistamaan teidät ♥

25. Kuulumisia

Pariin viikkoon ei ole tullut pahemmin rustailtua jo sen takia että olin leirillä avustajana.
Viime viikolla ratsailin vain muutamia kertoja niinkuin edelliselläkin viikolla. Ensin oli hirmuisen kylmää, vettä tuli oikein urakalla ja sitten hirmuinen helle!
Toissaviikolla menin ilman satulaa kävin mm. laukkailemassa maastossa ilman satulaa ja vähän väännettiin koulua.
Viime viikolla ratsastin kolmena päivänä jopa silloin kun kerkesin. Maanantaina harrastin itsemurhayritystä eli riimulla ratsastusta aivan pitkin ohjin. Tarkoituksena oli ratsastaa painon ja äänen avulla. Siirtymiset ravista käyntiin onnistuivat parhaiten! Rami oli ihan ihmeissään ensin mitäs tämä tämmöinen peli on kunnes tajusi, että tämähän on kivaa! Tehtiin maailmanympärysmatkaa ja löhöiltiin selässä. Oli hirmu kivaa!
Keskiviikkona ilman satulaa päivä suitsien kanssa tällä kertaa. Käytiin pikkukentällä käppäilemässä ja otettiin vähän raviakin. Välillä oikein tunsi oman takamuksen alla miten ruuna käytti koko selkäänsä ravissa. Lopuksi käytiin laskettamassa mäki kiitoravissa vaikka piti mennä laukassa. Pienet vaikeudet yrittää pysyä selässä :D
Torstaina menin kentällä hetken, mutta siitä ei tullut kuin tappelu joten lähdettiin maastoon. Ensiksi lasketettiin baanalla laukkaa jonka jälkeen mäkeen laukkailemaan jossa laukattiin kunnon pätkät ja lopuksi baanalle vielä kerran montépätkää vetämään. Oli hauskaa ja Ramikin oli ihan innoissaan!

Tänään olikin taas itsemurhapäivä nimeltä ilman suitsia ratsailua. Heti selkään päästyä Rami oli ihan töttöröö, kyttäsi kaikkea mahdollista. Kentällä ekassa ravissa lähti kaahaamaan joten pakko kerätä "ohjia" kätösiin niin saatiin homma hanskaan. Tänään tehtiin myös kaikenlaisia maailmanympärysmatkoja, maattii selässä ja oltiin polviltaan ja jopa kyykyssä selässä! En ole koskaan harrastanut millään hevosella tätä joten nyt oli pakko kokeilla. Rami vaan möllötti paikoillaan eikä tehnyt elettäkään liikkuakseen.
Tosin tulin tänään taas selästä alas vastoin omaa tahtoani. Käveltiin pitkin ohjin ja Rami sitten säikähti jotain. Pienen roikkumisen jälkeen tipuin onneksi jaloilteni ja eikun takaisin selkään! Tänään ravailtiin paljon, vähän vauhdikkaasti jopa niin vauhdikkaasti että kuskilta lensi kengät jaloista. Tosin heitin ne omasta tahdostani pois (:

Tänään ilmottaudun estekisoihin Jokelaan 60 cm luokkaan. Ja ensi viikolla tiedossa Mintun kouluvalmennus!

Ps. Yritin laittaa näytille kisavideon mutta tämä ei tunnu löytävän sitä. Joku toinen kerta sitten. Ja pahoitteluni todella tylsästä postauksesta, yritän saada uusia kuvia pian.