maanantai 23. syyskuuta 2013

ei oo olemassakaan oikotietä onneen

Pari kentällä työskentely päivää takana ja fiilikset no jaa aika sekavat? Rami on ollut paikoitellen suht kiva jonka jälkeen muuttunut pää pystyssä tikittäväksi hevoseksi millä ei mene pidätteet tai mikään muukaan läpi. Eilen otin ratsastuksen jälkeen edellisen paksun kolmipalan ja tämän hetkisen kolmipalan vertailuun ja olihan niissä eroa. Tämän hetkinen on 16 mm paksu, aikaisempi on olisiko 18 mm paksu ja keskiosa on erilainen. Paksun kolmipalan kanssa Rami liikkuu paljon rennommin, tukeutuu tasaisesti ja toimii kuin ajatus. Tämän aavistuksen ohuemman kanssa on todella epätasainen edestä, pidätteisiin reagoi nostamalla pään ylös ja juokemalla karkuun. Pitkällä ohjalla ratsastaessa toimii paremmin, mutta auta armias kun yrittää ottaa ohjia käteen paremmin niin koko homma leviää totaalisesti. Nyt suitsiin on taas vaihdettu paksumpi kuolain takaisin ja katsotaan miten hevonen liikkuu tämän jälkeen. Eipä siinä kuskissakin on kyllä vikaa kun ei osaa ratsastaa. Pitääkin soittaa valmentajalle ja itkee etten osaa enään ratsastaa ja nyt tarvitaan apua. 

Perjantaina kävi siis satulaseppä ja molemmat penkit topattiin uudestaan, molemmat keikkuivat ja toisessa satulassa täytteet olivat suht heikossa hapessa. Nyt kummatkin penkit ovat uudessa uskossa ja yleispenkki on paljon parempi istua ja Rami liikkuu paljon paremmin sen kanssa. Olisi pitänyt toppauttaa satulat jo aikaisemmin, ongelmana oli vaan se kenet olisi pyytänyt? Satulat topattiin tallilla, sovitettiin aina välillä miten satula istuu, lisättiin tai otettiin täytettä pois ja sitä rataa. Hinta ja laatusuhde kohtasivat - 170 € kokotoppaus per satula. Kyllä se vähän rahapussissa tuntui kun seuraavana päivänä oli vielä kengitys tiedossa.

Eipä siinä eilen tuli vietettyä 8 tuntia tallilla, ensin oli tallin kisat mitkä kuvasin, ratsastin Ramin ja ihana Suski tuli kuvaamaan <3 jonka jälkeen tein iltatallin. Tänään olisi tarkoitus treffata yhden yksityisen kanssa ja lähdetään vähän maastoilemaan.

Mutta siis kuvista iso kiitos Suskille, oot paras! Vaikka rakas Canon EOS 400D:ni sinnittelee juuri ja juuri elävien kirjoissa. Onhan se ollut allekirjoittaneella +5 vuotta käytössä ja veljellä pari vuotta ja kuvia on tullut räpsittyä about 300 tuhatta?

"Mutta mamma ei sinne voi mennä! Siel leijuvia lehtiä"

"Hui siel on lisää niit pelottavii lehtii mitkä hyökkää kimppuu"
vähän tihutti vettä






"Oonhan mä hei oikeesti aika söpö"

keskiviikko 18. syyskuuta 2013

roikutaan mukana



Hengissä ollaan edelleen kipulääkkeen avulla mistä ei kyllä totta puhuen ole mitään hyötyä! Lääkäri määräsi sunnuntaina näitä en-muista-minkä-nimisiä helpottamaan oloa ja niiden pitäisi olla todella vahvoja. Harmi kun eipä nuo elämää ole helpottanut, kyynärpää kipuilee edelleen kiitettävästi ja nyt vielä ranne johon on kehkeytynyt todella komia mustelma enkä tiedä edes mistä! 

Tänään kävin kuvauttamassa kyynärpään ja n. 20 minuuttia sitten lääkäri soitti ettei kyynärpäässä ole edes hiusmurtumaa jota ei suljettu listasta ennen kuvausta. "Pari viikkoa menee ainakin et paranee", mutta voi mennä puolisen vuottakin kevyesti ennen kuin paranee kunnolla. Siihen asti jatketaan kärsimistä :D sitä se on ollut öisin, mikään ei auta ja nukkuminen on aika huonoa. Kai siihen tottuu joskus?

Hevosrintamalla ei ole mitään erikoista. Perjantaina tallille tulee Hyvinkäältä satulaseppä ja katsotaan meidän molemmat satulat, koska kummassakin on sanomista vähäsen. Voi olla etten kerkeä itse paikalle kun olen viiteen töissä ja satulaseppä tulee 10-11 välillä. Mutta tallikaverini lupasi hoitaa Ramin jos en itse kerkeä paikalle. 

Rami ei ole tosiaankaan liikkunut viikkoon, paitsi tänään ruuna pääs kärrien eteen kun tallikaveri ehdotti että käydään ajamassa tuo, hän voi ajaa jos istun kyydissä. Hölmöläinen on muina päivinä liikuttanut itseään ihan urakalla laitumella, laukkaamalla päästä päähän, pukitellut ja riekkunut. Pari päivää sitten kun hain Ramin sisälle se tuntui rauhalliselta, mutta auta armias kun käänsin ruunan laittaakseni portin kiinni niin siinä vaiheessa kaviokas lähti melkein lentoon. Siinä vaiheessa muutama valittu sana karjaisten että nyt loppuu heti tuommonen. Myöhemmin sain kuulla ruunan riekkuneen ennen tuloani ihan mukavasti. Samaa katselin eilen kun pidin yhden tunnin kuinka Rami painelee laidunta päästä päähän reilun 5 minuuttia jonka jälkeen jatkoi syömistä.

Mutta tosiaan tänään Rami valjastettiin kärryjen eteen ja voi toisen onnea! Kuitenkin kärryjen edessä kulkeminen on se mihin lämminveriset on jalostettu sekä nuoresta asti treenattu. Rami rakastaa kärryjen edessä hölkkäämistä ja siitä näkee kuinka se nauttii siitä. Ramilla on viimeksi ajettu viime vuoden kesäkuussa, koska myöhemminhän ruunan jalka piikitettiin ja ajelut jäivät. Valjaiksi koppastiin tallikaverin pikalukolliset valjaat sekä pikalukolliset koppakärryt ja eikun menoksi!

Rami oli aivan onnessaan, suu alkoi toimimaan hyvin jo tallin pihassa ja ruuna oli koko ajan hyvin kuulolla. Vähän jänskätti kun Ramilla ajettiin ensimmäistä kertaa kokolappujen kanssa, mutta ruuna vähät välitti. Käveltiin pitkän aikaa kunnes annettiin ruunalle lupa hölkätä ja Ramihan ravaili ihan hissukseen vaikka ensin oli vähän kyselevä että voinko oikeasti ravata? Kierrettiin kohtuu kiva lenkki, käytiin myös metsässä ajelemassa ja ensimmäinen pelottava kohta oli vesilätäkkö. Taluttamalla yli ja matka jatkui koko matkan kävellen. Mitä sitten tapahtui? Päätettiin kiertää "isolle" tielle hiukan pidempää reittiä, mutta loppupeleissä jouduttiin kääntymään takaisin ja menemään toista reittiä. Nähtiin lauma hirmu söpöjä issikkavarsoja jotka parat painelivat ensiksi Ramia karkuun joka oli niin pörheänä kuin voi vaan olla. Seuraavaksi koko joukkio lähtikin laukkaamaan meidän luoksemme ja se oli viimeinen niitti Ramille, perse kirjaimellisesti maahan ja paikallaan ympäri, aisa napsahti (ONNEKSI) irti valjaista jonka jälkeen loikkimista paikallaan paniikissa. Hyppäsin kärrystä heti kun mahdollista pois, otin ruunan ohjista kiinni ja yritin saada sitä rauhoittumaan, mutta milläs rauhoitat! Samalla pelkäsin sen tulevan päälle kun eihän se tietty lappujen kanssa näe sivuille eikä taakse. Lopulta Rami suostui liikkumaan eteenpäin vaikkakin ryntäämis tyylillä kunnes rauhoittui, saatiin kärryt takaisin kiinni ja lähdettiin tulo suuntaamme turvallisuus syistä. Rami rentoutui kun päästiin pelottavasta paikasta hiukan kauemmas.

Tuo kävi niin nopeasti ettei sitä vaan tajua, Rami on kärryjen edessä aina niin varma vaikka se on tehnyt kerran saman mitä olisiko pari vuotta sitten kun se pelästyi kahta traktoria, mutta ei se noin paniikissa ollut kuin tänään, onneksi fiksu ruuna kuitenkin rauhoittuu ettei jää enään semmoiseen paniikkitilaan puoleksi tunniksi. Reaktio oli kyllä niin outo/uusi ettei sitä vaan meinaa tajuta. Varsinkin se pieni keuliminen, perse oli niin lähellä maata ettei tosikaan. Kyllä mieittiin olisiko vain pitänyt pyytää eteenpäin eikä antaa katsoa karvakavereita tai yrittää uudestaan ohitse. Mielestäni tuo oli turvallisin vaihtoehto.

Tallissa huuhdoin Ramia muutamista kohdista kun ei tuo ollut edes hionnut yhtään, laitoin back on trackin loimen selkään pitämään selkälihakset lämpiminä, kylmäsin jalat ja laitoin reilusti joint lotionia. Meillä on muutes jo 3 purkki menossa tuota horse powerin joint lotionia, suosittelen! Kyllähän se maksaa jonkun verran, mutta käytän tuota vain "rankempien" liikutusten jälkeen ja jos jaloissa on ollut nestettä niin eipä ole enään aamulla nestettä. 

Ostin viikko sitten Ramille hengitysteitä avaavaa yrttiä kun olin jo jonkun aikaa kuunnellut Ramin hengitystä liikutuksen yhteydessä kun kuulosti siltä, että ruunalla olisi limaa. Välillä saattoi yskähdellä ja jäi muutenkin esimerkiksi puhaltamaan pienenkin ravailun jälkeen. Ostin 1 kg purkin respirationia ja yskähtely on kadonnut ja tänään Rami pystyi "hengittämään" normaalisti ja talliin palatessamme ei puhaltanut. Syötän vielä viikon verran tuota jonka jälkeen laitan säilöön kun siinä on pari vuotta aikaa käyttää sitä kunhan säilyttää kuivassa ja viileässä. Kävin ostamassa purkin Hyvinkäältä, maksoi jotain 45 euroa mikä ei mielestäni ole silleen kuitenkaan paha hinta. 

Tylsän tekstin mausteeksi vähän videopätkää päivän menosta. Ainiin tultiin tänään siihen tulokseen että Rami ei ole 12 vuotias, vaan se on oikeasti 2 vuotias käytöksen perusteella :D. Kärryillä istuessa alettiin miettimään Ramin leikkisyydestä lähtien kuinka se tykkää viskellä etujalkoja joka suuntaan, tänään ajaessa tuli esille varsamaisia piirteitä mitä ollaan nähty varsojen tekevän, ei tuommoisten vanhempien konkareiden. Mutta siitä joskus lisää, palaillaan!




lauantai 14. syyskuuta 2013

näin meillä mites teillä?


Ny tiiän miltä tuntuu kun saa kaviosta suoraan kyynärpäähän. Tuo oli kuvaa ottaessa paljon tummempi, mutta salaman takia näyttää melkein puolet vaaleammalta. Mutta siis tosiaan ei ole pienen kullanmurun tekosia vaan ihan puhtaasti vahinko erään toisen kaviokkaan kohdalla. Satuin vain olemaan väärässä (tai oikeastaan oikeassa) kohdassa ja inhottavien öttiäisten kiusatessa ponia yritti pikkuinen paeta öttiäisi pukittamalla. Loppupeleissä olen ihan tyytyväinen jopa että osui tuohon kohtaa, pieni horjahdus eteenpäin ponin kiskaistessa niin kaviot olisivat kohdanneet pääkopan. Käsi oli kyynärpäästä aivan tunnoton aluksi, yllättävää kun osui varmasti hermoon, turposi palloksi ja on edelleen muutamasta kohdasta kosketusarka.

Huomenna oli tarkoitus mennä koulukisoihin, torstai iltana kokeilin mitä käsi kestää ja ei auttanut kuin perua osallistuminen. En saa kunnolla satulaa selkään, Ramin nykäistessä ohjista kyynärpäätä vihlaisee ja selästä alas tulo on pahinta kun joudun vähän nojaamaan vasempaan käteen. Kavioiden putsaaminen on hankalaa kun kyynärpäätä vihloo kiitettävästi, en saa nukutuksi kun käsi kipuilee vaikka otan panadolia ennen nukkumaan menoa, turhaan kun ei se enään auta. Harmittaa toki kun nyt löytyy intoa ratsastaa ja kelit ovat olleet oikein kivoja, mutta minkäs teet kun tilanne on mikä on.

Ilmoitin meidät ensi kuussa pidettäviin tallimme koulukisoihin ja menemme helppo C:n sekä helppo B / K.N specialin. Raviohjelmaan meidän ei kannata enään mennä kun kyseessä on harjoituskilpailut vaan ensin päätin että mennään tuo helppo C ainakin ja no ainahan helppoa B:täkin voi kokeilla, mitäs siinä häviää näin kotioloissa?

sunnuntai 8. syyskuuta 2013

lupa laiskotella

Viikko vierähtää yllättävän nopeasti kun päivät venyvät väkisinkin 21-22 korville eikä sen jälkeen vaan enään jaksa kävellä yläkertaan avaamaan konetta. Mennään jälleen kerran vanhoilla kuvilla.



Lähdin tosiaan maanantaina "lomalle" tai no pikkainen koulutus reissu. Maanantaina suuntasin työkaverin seuraksi joka hemmotteli oikeasti pilalle ja tiistai aamuna jatkoin matkaa tunnin verran kunnes saavuin oikeaan paikkaan. 9-17 opiskeltiin, muutama tunti vapaata joka vietettiin kylpylässä ja illalla oli vielä seremonioita sekä ruokailu. Menin ajoissa nukkumaan kun seuraavana aamuna piti herätä kuitenkin ajoissa. Keskiviikko meni koulutuksen parissa ja neljän jälkeen päästiin kotimatkalle. Noin 3 tuntia kotimatkaa ja kotona kaaduin sohvalle nukkumaan kun väsytti niin paljon. Nukuin jonkun 2 tuntia, heräsin syömään, katsoin hetken telkkaa jonka jälken nukahdin uudelleen. Muutenki stressi alkaa pikku hiljaa laukeamaan ( 3 kk sitä on kestänytkin) niin se väsyttää vielä lisää. Nyt on koko ajan tosi väsynyt olo ja tänään annoin itselleni luvan nukkua pitkään.

Torstaina en ehtinyt tekemään Ramin kanssa mitään ja väsytti edelleen kun olin ollut sen 8 tuntia töissä ja muutenkin tallille meno venähti yli tunnilla. Tyydyin harjaamaan ruunan joka kärsi pahasta halipulasta ja mamman kultaa piti rapsutella, halia ja hemmotella. Ruokin ja jäin vielä hengailemaan tallille. 
Perjantaina kävin keikkumassa Ramin selässä ilman satulaa baanan ympäri sekä pieni pyörähdys kentällä. Heti tallin pihasta lähtiessä takaa alkoi kuulumaan moottiripyörän ääni. Ajattelin et joo päästään baanalle ennen kun se tulee ihan lähelle, nii vissii. Jouduin vanhan kentän kohdalla hyppäämään alas selästä kun pieni ruuna hermostui totaalisesti. Siinä vaiheessa kun hevonen liikkuu juuri ja juuri eteenpäin jokainen lihas jännittyneenä valmiina sinkoutumaan johonkin suuntaan niin kyllä se on fiksumpaa hypätä itse alas. Pyörä pääsi ohitse kun väistettiin tieltä pois ja siitä vaan kävelemään takaisin tallille, selkään ja takaisin tielle. Rami oli todella säikky, kyttäsi ja kavahteli pientäkin rapsahdusta. Kentällä oli todella kiva ja pyörittiin joku alle 10 minuuttia.

Eilen en edes ehtinyt mennä  Ramilla vaikka olin suunnitellut meneväni edes kävelemään. Ensin 5 tunnnin työpäivä, kävin kasvattajan luona kun hän täytti 50 ja samalla hän ilmoitti että ultrassa on näkynyt kaksi pentua jeej! Olin tunnin juhlissa, olin viideltä kotona jonka jälkeen lähdin iltatallin tekoon. Kotiin tulin puoli yhdeksän jälkeen ja jos olisin liikuttanut Ramin olisin tullut varmaan vasta puoli kymmeneltä. Loppu ilta meni leffaa katsoen ja syöden kun siskoni ja hänen mies olivat meillä.

tuleva isukki

Tänään pyörähdettiin kentällä ja mentiin puomia jopa. Pakko itkeä että tuo yleissatula tuntuu jotenkin nykyään inhottavalta istua. Tai sitte vaan oon tottunut meidän koulupenkkiin liikaa, siinä on vaan niin hyvä istua. Yleispenkissä vaikka vain kävellessäkin sisäreidet kipeytyvät ja huutavat hoosiannaa ravatessa. Mutta siis joo alkukäynneissä tehtiin jokaiseen kulmaan n. 10 metrin voltit ja ihan vain venyteltiin. Ravissa annoin kulkea pitkin ohjin vaikka kevetäminen tuntui maailman hirveimmältä asialta - satula ohjaa tuoli-istuntaan ja kun yritän siirtää omia jalkoja oikealle paikalleen niin siinä vaiheessa keventäminen muuttuu todella vaikeaksi. Rami oli oikein kiva ratsastaa ja selkeästi innoissaan kun pääsi töihin. Ratsastelujen jälkeen tehtiin vielä toisen tallilaisen kanssa iltatalli.

Tiistaina suunnittelin lähteväni käymään Hyvinkäällä ostamassa Ramille jotain kivaa sekä voisin jo vähän etukäteen kysellä miten löytyy aikoja kiropraktikolle. Pyrin käyttämään Ramin ainakin kerran vuodessa tarkistuksessa ihan kaiken varalta. En halua enään siihen tilanteeseen, että hevosella on selässä lukko. Mutta siitä sitten enemmän joskus. Tsau!

sunnuntai 1. syyskuuta 2013

niin hyvin että hävettää

Ihan pakko oli laittaa tuo :D Ensimmäinen reaktio oli lievä ärsytys jonka jälkeen alkoi huvittamaan ja linkkasin tekstin parille kaverillekin. Tultiin siihen tulokseen että enemmänkin surullista kun joku jaksaa stalkata ja jos on ihan paska blogi niin miksi edes lukee. :D Kaverini sanoin: myötähäpeä. Terveisiä vaan anonyymille että kun seuraavan kerran tulet kommentoimaan niin saan saan heti selville mm. IP osoitteesi ja miltä suunnalta kirjoittelet. :)

Mutta palataksemme oikeaan aiheeseen eli viikko on ottanut ja vierähtänyt. Maanantaina Rami vietti vapaata ja tiistaina kävin olisiko ollut ilman satulaa keikkumassa kentällä. Rami oli sanotaanko hankala ratsastaa ja keräsi kierroksia ihan urakalla. Ravatessa ei meinannut kuunnella istuntaa eikä pidätteitä ja jännittyi todella herkästi. Laukkaa otin noston per suunta ja siinä oli kuitenkin ihan kiva jälleen kerran. Laukkaamisen jälkeen ravin löytäminen oli hakusessa, enemmänkin jännittynyttä tikitystä. Siinä vaiheessa kun Rami rentoutui otin loppukäynnit.

Keskiviikkona ratsastin Ramin urakalla läpi. Kyttäsikö? No juu todellakin! Syksyn tullen Rami muuttuu aina todella säikyksi, siinä vaiheessa pieni kahahdus tai rapina riittää sinkoamaan pienen kaviokkaan kuuhun. Siinä vaiheessa kun lumi tulee maahan ja pysyy hetken Ramikin rauhoittuu, mutta auta armias muuten! Kyllä se tuosta jossakin vaiheessa taas rauhoittuu toivon mukaan. Läpiratsastus meni ihan mukavasti, ensiksi sain kuitenkin tehdä kunnolla töitä niin että Ramikin rentoutui ja hakeutui alas. Ravailin aluksi aivan pitkällä ohjalla vaikka välillä jouduin vähän keräämään naruja hetkeksi käteen jonka jälkeen annoin taas enemmän tilaa ruunalle. Laukat sujuivat normaalisti, vauhtia piisasi kun Rami oikein odotti lupaa laukata! Ravailusta ei meinannut aluksi tulla mitään laukan jälkeen kunnes sain ratsastettua Ramin rennoksi jonka jälkeen oli hyvä lopettaa. Kunnon pitkät loppukäynnit jonka jälkeen talliin. Seuraavana päivänä Ramilla olikin kevyt päivä?

Perjantaina oli valmennus omalla tallilla. Olisin muuten mennyt valmentajan luokse, mutta vetoautoon tuli joku pieni vika joten valmentaja tuli meille. Ennen valmennusta kävin hakemassa Ramille builder mixiä sekä greenlinea sekä ostin yhden loimen varaloimeksi. 
Valmennus haha meni aika hupaisasti :D Onnistuin maastoutumaan jälleen kerran! Alku lähti ihan kohtuu kivasti käynnissä, ravissa Rami alkoi jännittämään kahluaaltaan puoleista kulmaa sekä sivua ja auta armias kun ravasin Ramilla pitkällä ohjalla ja siinä vieressä/takana kuuluu rasahdus, ihan kuin oksa olisi mennyt poikki. Voitte vain kuvitella miten Rami reagoi asiaan - vahvasti. Siinä vaiheessa kun paino jää ulkopuolelle keikkaa satula kyljelle ja löydän pian itseni maasta ohja kiertyneenä kämmenen ympärille. Rami ei onneksi lähtenyt riuhtomaan tai mitään vaan odotti siinä, että pääsin ylös, satula korjattiin oikealle paikalle ja takaisin selkään ja homma jatkui ravissa. Rami jäi koko loppuvalmennuksen ajaksi vähän epäileväiseksi mikä vähän vaikeutti ratsastusta. Saatiin kuitenkin ihan hyviä pätkiä kaikesta huolimatta ja Rami liikkui kivasti. 
Otettiin myös laukkaa ja voi kuinka pientä ruunaa otti päähän paikoitellen. Otettiin mm. pysähdyksestä nostoja vaikka Rami ei jaksanut seistä vaan hiipparoi sivusuunnassa pitkin kenttää tai tepasteli paikoillaan. Miten niin odottaa tuota laukkaamista, positiivista kuitenkin. Otettiin nostoja myös peruutuksesta ja käynnistä.Yritettiin harjoitella muutamaa kohtaa kouluohjelmasta, mutta Ramin mielestä ei voinut mennä kulmiin kun siellä oli mörköjä joten otettiin vain muutamia juttuja. Valmentaaja harmitteli kun ei pääse katsomaan kisoja, mutta kokeillaan seuraavalla kerralla sitten.



Eilen kävin taluttelemassa Ramia ja siistin ruunan muutenkin. Kesän aikana ei ole tullut paljonkaan siistittyä koipia eikä harjaa joten eiköhän ollut aika.

Tänään oli vuorossa pitkästä aikaa kisat! Viimeksi ollaan käyty ulkopuolisissa kisoissa kesäkuussa 2012 ja maneesissa toukokuussa 2012. Kyseessä oli Ramin 7 koulustartti ja oliskohan ollut 6 kerta maneesissa 5 vuoden aikana. Heräsin 5:60, yritin työntää jotain ruuan tapaista kurkusta alas huonolla tuloksella. Vetoautona oli tänään veljeni neliveto subaru, kerran aikaisemmin olen ajanut sillä ja vähän jänskätti lähteä "vieraalla" autolla liikenteeseen. Hain kisahoitajani mukaan jonka jälkeen kurvattiin tallille. Rami sai ensin aamuruokansa, laitettiin kaikki muut tavarat järjestykseen, pakattiin koppi jonka jälkeen pikainen harjaus ruunalle, kuljetussuojat jalkaan, loimi päälle ja menoksi. Rami käveli kiltisti koppiin ja matka sujui hyvin.

Kisapaikalla Rami oli varsin säpäkkänä, pää pystyttä ihmetteli maailman menoa, pelästyi kertaalleen vähäsen jotain kun hoitaja talutteli, muuten käyttätyi kivasti. Erään olisiko ollut hevosrekan ohi oli hurja mennä kun sisältä kuului kolinaa, Rami tärisi allani joten hoitaja talutti meidät ohitse ja myöhemmin katoksen ohi joka oli myös hirmu pelottava. Kentällä verkassa Rami oli kuitenkin suht rauhallinen! Muutama pieni säpsyminen kuuluvat asiaan, muuten olen tyytyväinen verkkaan. En alkanut kikkailemaan verkassa enkä harjoitellut mitään kohtaa radasta, halusin vain saada hevosen kuuntelemaan pohkeita sekä istuntaa. Luokassa oli lisäkseni toinen ratsukko joten päästiin molemmat sisään samaan aikaan. Rami oli maneesin ovella hetken hui kunnes käveli rohkeasti sisään. Ovien vetäminen kiinni oli hiukan jännittävää, mutta sen jälkeen kävelin pitkin ohjin Ramin kanssa kun odoteltiin vuoroamme. 

Suoritus miten se meni? Ottaen huomioon tilanteemme niin hyvin! Tuomarin pöytä sekä katsomo olivat päivän jännittävimmät paikat minkä huomaa sitten videoltakin kunhan saan sen joskus siirrettyä edes koneelle (piuha on kadoksissa). Alku alkoi ihan mukavasti vaikka Rami jäi jännittyneeseen tilaan suoritusta alottaessa. Alku lähti ihan mukavasti, Rami tuntui kivalta vaikkakin hätäiseltä. "Alamäki" alkoi tuomarin päädyssä kun piti peruuttaa, en tiedä mitä Rami näki vai näkikö se mitään, mutta Rami alkoi siinä vaiheessa jännittämään vielä enemmän. Emme pystyneet esittämään peruutusta joten pisteet karisivat vauhdilla ja siitä oikeastaan oli kiinni se, että oltaisiin saatu hyväksytty suoritus. Pyysin Ramia eteenpäin, mutta jännitys voitti pienen hevosen ja loppurata meni aika epämääräisesti. Katsomo oli pelottava koska hei eihän sitä tiedä jos siellä piileekin mörköjä. Jouduin aika paljon pyytämään Ramia äänellä, jalalla olisi ollut turha edes pyytää. Kun yritin käyttää istuntaa, vähän koota niin Rami oli aina siinä vaiheessa rikkomassa ravia pois joten ei siitäkään olisi ollut hyötyä. Kuitenkin tunnen oman hevoseni sen verran hyvin ja tiedän mikä pahentaa tilannetta ja mikä on paras ratkaisu. Täyskaarrot nojaa siinähän ne menivät jännittyneen hevosen kanssa ja viimeinen osuus meni rikkoen käynnille. Mutta olin tyytyväinen kaikesta huolimatta. Rami teki oman osuutensa hienosti ja jännittyneisyys on ihan ymmärrettävää. Ramilla ei ole mitään rutiinia kisoihin ja maneesikin on vieras paikka ruunalle. Prosentteja saatiin 48,947 eli sanotaan näin 2-2,5 pistettä niin oltaisiin saatu hyväksytty rata. Seuraavalla kerralla ehkä paremmin.

Radan jälkeen riisuttiin Rami, loimi päälle ja hain kahdelle nälkäiselle ihmisolennolle syötävää, pari kuvaa jonka jälkeen ruuna autoon ja kotiin. Hoitajan tiputin matkalla kotiinsa ja jatkoin lopun matkaa yksin tallille. Rami pääsi jalkojen kylmäykseen. Tallimme omistaja katsoi radan videolta, luki arvostelun ja tuli samaan tulokseen: ei ole rutiinia joten hevonen jännitti ja kuski tietty. Pitkän tauon jälkeen kuitenkin hyvä suoritus 

Videon saatte toivon mukaan loppu viikosta, joudun lähtemään huomenna koulutukseen ja tulen vasta keskiviikko iltana kotiin. Kaverini kävelyttää Ramin huomenna jonka jälkeen ruuna saa kaksi vapaapäivää. Lähden huomenna lähes suoraan töistä ajamaan ja menen ensiksi työkaverin mökille ja jatkan tiistai aamuna matkaa. Jos en olisi päässyt työkaverin luokse (hän ehdotti) niin olisin joutunut heräämään tiistaina 4:00 ja matkaan olisin lähtenyt viiden aikoihin, ei inspaa. Matkaan menee suunnilleen 3 tuntia jos tästä omasta pihasta lähtisin, työkaverin mökiltä on vain tunnin ajomatka. 

Mutta nyt rampa rustaaja lähtee saunaan ja tietty pakkaamaan! Juu en todellakaan jaksanut pakata kisojen jälkeen vaan nukuin hetken järkyttävää päänsärkyä pois. Niska on aivan jumissa perjantain tippumisesta, mutta eiköhän tää tästä. Näkyillään!

mamma mua ei kiinnosta