roikutaan mukana

Hengissä ollaan edelleen kipulääkkeen avulla mistä ei kyllä totta puhuen ole mitään hyötyä! Lääkäri määräsi sunnuntaina näitä en-muista-minkä-nimisiä helpottamaan oloa ja niiden pitäisi olla todella vahvoja. Harmi kun eipä nuo elämää ole helpottanut, kyynärpää kipuilee edelleen kiitettävästi ja nyt vielä ranne johon on kehkeytynyt todella komia mustelma enkä tiedä edes mistä! 

Tänään kävin kuvauttamassa kyynärpään ja n. 20 minuuttia sitten lääkäri soitti ettei kyynärpäässä ole edes hiusmurtumaa jota ei suljettu listasta ennen kuvausta. "Pari viikkoa menee ainakin et paranee", mutta voi mennä puolisen vuottakin kevyesti ennen kuin paranee kunnolla. Siihen asti jatketaan kärsimistä :D sitä se on ollut öisin, mikään ei auta ja nukkuminen on aika huonoa. Kai siihen tottuu joskus?

Hevosrintamalla ei ole mitään erikoista. Perjantaina tallille tulee Hyvinkäältä satulaseppä ja katsotaan meidän molemmat satulat, koska kummassakin on sanomista vähäsen. Voi olla etten kerkeä itse paikalle kun olen viiteen töissä ja satulaseppä tulee 10-11 välillä. Mutta tallikaverini lupasi hoitaa Ramin jos en itse kerkeä paikalle. 

Rami ei ole tosiaankaan liikkunut viikkoon, paitsi tänään ruuna pääs kärrien eteen kun tallikaveri ehdotti että käydään ajamassa tuo, hän voi ajaa jos istun kyydissä. Hölmöläinen on muina päivinä liikuttanut itseään ihan urakalla laitumella, laukkaamalla päästä päähän, pukitellut ja riekkunut. Pari päivää sitten kun hain Ramin sisälle se tuntui rauhalliselta, mutta auta armias kun käänsin ruunan laittaakseni portin kiinni niin siinä vaiheessa kaviokas lähti melkein lentoon. Siinä vaiheessa muutama valittu sana karjaisten että nyt loppuu heti tuommonen. Myöhemmin sain kuulla ruunan riekkuneen ennen tuloani ihan mukavasti. Samaa katselin eilen kun pidin yhden tunnin kuinka Rami painelee laidunta päästä päähän reilun 5 minuuttia jonka jälkeen jatkoi syömistä.

Mutta tosiaan tänään Rami valjastettiin kärryjen eteen ja voi toisen onnea! Kuitenkin kärryjen edessä kulkeminen on se mihin lämminveriset on jalostettu sekä nuoresta asti treenattu. Rami rakastaa kärryjen edessä hölkkäämistä ja siitä näkee kuinka se nauttii siitä. Ramilla on viimeksi ajettu viime vuoden kesäkuussa, koska myöhemminhän ruunan jalka piikitettiin ja ajelut jäivät. Valjaiksi koppastiin tallikaverin pikalukolliset valjaat sekä pikalukolliset koppakärryt ja eikun menoksi!

Rami oli aivan onnessaan, suu alkoi toimimaan hyvin jo tallin pihassa ja ruuna oli koko ajan hyvin kuulolla. Vähän jänskätti kun Ramilla ajettiin ensimmäistä kertaa kokolappujen kanssa, mutta ruuna vähät välitti. Käveltiin pitkän aikaa kunnes annettiin ruunalle lupa hölkätä ja Ramihan ravaili ihan hissukseen vaikka ensin oli vähän kyselevä että voinko oikeasti ravata? Kierrettiin kohtuu kiva lenkki, käytiin myös metsässä ajelemassa ja ensimmäinen pelottava kohta oli vesilätäkkö. Taluttamalla yli ja matka jatkui koko matkan kävellen. Mitä sitten tapahtui? Päätettiin kiertää "isolle" tielle hiukan pidempää reittiä, mutta loppupeleissä jouduttiin kääntymään takaisin ja menemään toista reittiä. Nähtiin lauma hirmu söpöjä issikkavarsoja jotka parat painelivat ensiksi Ramia karkuun joka oli niin pörheänä kuin voi vaan olla. Seuraavaksi koko joukkio lähtikin laukkaamaan meidän luoksemme ja se oli viimeinen niitti Ramille, perse kirjaimellisesti maahan ja paikallaan ympäri, aisa napsahti (ONNEKSI) irti valjaista jonka jälkeen loikkimista paikallaan paniikissa. Hyppäsin kärrystä heti kun mahdollista pois, otin ruunan ohjista kiinni ja yritin saada sitä rauhoittumaan, mutta milläs rauhoitat! Samalla pelkäsin sen tulevan päälle kun eihän se tietty lappujen kanssa näe sivuille eikä taakse. Lopulta Rami suostui liikkumaan eteenpäin vaikkakin ryntäämis tyylillä kunnes rauhoittui, saatiin kärryt takaisin kiinni ja lähdettiin tulo suuntaamme turvallisuus syistä. Rami rentoutui kun päästiin pelottavasta paikasta hiukan kauemmas.

Tuo kävi niin nopeasti ettei sitä vaan tajua, Rami on kärryjen edessä aina niin varma vaikka se on tehnyt kerran saman mitä olisiko pari vuotta sitten kun se pelästyi kahta traktoria, mutta ei se noin paniikissa ollut kuin tänään, onneksi fiksu ruuna kuitenkin rauhoittuu ettei jää enään semmoiseen paniikkitilaan puoleksi tunniksi. Reaktio oli kyllä niin outo/uusi ettei sitä vaan meinaa tajuta. Varsinkin se pieni keuliminen, perse oli niin lähellä maata ettei tosikaan. Kyllä mieittiin olisiko vain pitänyt pyytää eteenpäin eikä antaa katsoa karvakavereita tai yrittää uudestaan ohitse. Mielestäni tuo oli turvallisin vaihtoehto.

Tallissa huuhdoin Ramia muutamista kohdista kun ei tuo ollut edes hionnut yhtään, laitoin back on trackin loimen selkään pitämään selkälihakset lämpiminä, kylmäsin jalat ja laitoin reilusti joint lotionia. Meillä on muutes jo 3 purkki menossa tuota horse powerin joint lotionia, suosittelen! Kyllähän se maksaa jonkun verran, mutta käytän tuota vain "rankempien" liikutusten jälkeen ja jos jaloissa on ollut nestettä niin eipä ole enään aamulla nestettä. 

Ostin viikko sitten Ramille hengitysteitä avaavaa yrttiä kun olin jo jonkun aikaa kuunnellut Ramin hengitystä liikutuksen yhteydessä kun kuulosti siltä, että ruunalla olisi limaa. Välillä saattoi yskähdellä ja jäi muutenkin esimerkiksi puhaltamaan pienenkin ravailun jälkeen. Ostin 1 kg purkin respirationia ja yskähtely on kadonnut ja tänään Rami pystyi "hengittämään" normaalisti ja talliin palatessamme ei puhaltanut. Syötän vielä viikon verran tuota jonka jälkeen laitan säilöön kun siinä on pari vuotta aikaa käyttää sitä kunhan säilyttää kuivassa ja viileässä. Kävin ostamassa purkin Hyvinkäältä, maksoi jotain 45 euroa mikä ei mielestäni ole silleen kuitenkaan paha hinta. 

Tylsän tekstin mausteeksi vähän videopätkää päivän menosta. Ainiin tultiin tänään siihen tulokseen että Rami ei ole 12 vuotias, vaan se on oikeasti 2 vuotias käytöksen perusteella :D. Kärryillä istuessa alettiin miettimään Ramin leikkisyydestä lähtien kuinka se tykkää viskellä etujalkoja joka suuntaan, tänään ajaessa tuli esille varsamaisia piirteitä mitä ollaan nähty varsojen tekevän, ei tuommoisten vanhempien konkareiden. Mutta siitä joskus lisää, palaillaan!