Pari kentällä työskentely päivää takana ja fiilikset no jaa aika sekavat? Rami on ollut paikoitellen suht kiva jonka jälkeen muuttunut pää pystyssä tikittäväksi hevoseksi millä ei mene pidätteet tai mikään muukaan läpi. Eilen otin ratsastuksen jälkeen edellisen paksun kolmipalan ja tämän hetkisen kolmipalan vertailuun ja olihan niissä eroa. Tämän hetkinen on 16 mm paksu, aikaisempi on olisiko 18 mm paksu ja keskiosa on erilainen. Paksun kolmipalan kanssa Rami liikkuu paljon rennommin, tukeutuu tasaisesti ja toimii kuin ajatus. Tämän aavistuksen ohuemman kanssa on todella epätasainen edestä, pidätteisiin reagoi nostamalla pään ylös ja juokemalla karkuun. Pitkällä ohjalla ratsastaessa toimii paremmin, mutta auta armias kun yrittää ottaa ohjia käteen paremmin niin koko homma leviää totaalisesti. Nyt suitsiin on taas vaihdettu paksumpi kuolain takaisin ja katsotaan miten hevonen liikkuu tämän jälkeen. Eipä siinä kuskissakin on kyllä vikaa kun ei osaa ratsastaa. Pitääkin soittaa valmentajalle ja itkee etten osaa enään ratsastaa ja nyt tarvitaan apua.
Perjantaina kävi siis satulaseppä ja molemmat penkit topattiin uudestaan, molemmat keikkuivat ja toisessa satulassa täytteet olivat suht heikossa hapessa. Nyt kummatkin penkit ovat uudessa uskossa ja yleispenkki on paljon parempi istua ja Rami liikkuu paljon paremmin sen kanssa. Olisi pitänyt toppauttaa satulat jo aikaisemmin, ongelmana oli vaan se kenet olisi pyytänyt? Satulat topattiin tallilla, sovitettiin aina välillä miten satula istuu, lisättiin tai otettiin täytettä pois ja sitä rataa. Hinta ja laatusuhde kohtasivat - 170 € kokotoppaus per satula. Kyllä se vähän rahapussissa tuntui kun seuraavana päivänä oli vielä kengitys tiedossa.
Eipä siinä eilen tuli vietettyä 8 tuntia tallilla, ensin oli tallin kisat mitkä kuvasin, ratsastin Ramin ja ihana Suski tuli kuvaamaan <3 jonka jälkeen tein iltatallin. Tänään olisi tarkoitus treffata yhden yksityisen kanssa ja lähdetään vähän maastoilemaan.
Mutta siis kuvista iso kiitos Suskille, oot paras! Vaikka rakas Canon EOS 400D:ni sinnittelee juuri ja juuri elävien kirjoissa. Onhan se ollut allekirjoittaneella +5 vuotta käytössä ja veljellä pari vuotta ja kuvia on tullut räpsittyä about 300 tuhatta?
 |
| "Mutta mamma ei sinne voi mennä! Siel leijuvia lehtiä" |
 |
| "Hui siel on lisää niit pelottavii lehtii mitkä hyökkää kimppuu" |
 |
| vähän tihutti vettä |
 |
| "Oonhan mä hei oikeesti aika söpö" |
Millon tää on raspattu? Aukoo suutaan aivan helkkaristi nääs(ainakin kuvien perusteella..
VastaaPoistaAnonyymi about 3 kk sitten. Tarkoitus olisi ensi kuussa kiikuttaa klinikalle kengitykseen ja samalla hampaat katottaisiin. Aikaisemminkin on tuota suun aukomista ihmetelty mille ei oikeastaan löydy selitystä paitsi se ilmenee silloin kun hevonen on jännittynyt/hermostunut. Sitten kun rentoutuu täysin suun aukominen loppuu heti. On harrastanut tuota suun aukomista ainakin 6-7 vuotta eli jo edellisilläkin omistajilla.
VastaaPoistaKiva ku aina tullaan pätemään esimerkiksi tosta suunaukomisesta, omakin tekee sitä välissä samalla ku yrittää purra kuolaimeen kiinni (silloinku jännittyy..) Ja se on vaan tapa koska hampaissa ei ole mitään vikaa :) Rambolla autto ainakin tuo kuparirolleri kuolain, sen kanssa on pitänyt suutaan paremmin kiinni :)
VastaaPoistaEmmi näinpä. :D hevosilla on omia tapoja, sama jos Rami pelästyy alahuuli alkaa väpättämään oikein urakalla ilmeisestikin rauhoittaa itseään sillä. :D
VastaaPoista