turhautumista ja satula ongelmia

Reilu viikko viimeisestä postauksesta, ei vaan ole ollut aikaa kävellä työpäivän + tallilla olon jälkeen yläkertaan, käynnistää konetta ja alkaa rustaamaan. Töihin olen mennyt ysiin, päässyt viideltä, puoli kuusi ollut kotona jonka jälkeen olen suunnannut tallille ja tullut kotiin parhaimmillani puoli kymmeneltä. Ruuna on liikkunut ahkerasti, ollaan maastoiltu, kiipeilty ja kouluiltu.

Turhauttaa liikaa, ruuna liikkuu koulusatulan kanssa oikesti huonosti. Toppauksessa on se "riski" että satula voi kaventua samalla ja niin kävi. Kun laitan vyön kiinni kunnolla, satulan väliin ei mene kuin puolet sormista, Ramin kävellessä saan sormen päät satulan väliin koko matkalta. Lapa ei pääse liikkumaan kunnolla satulan  kanssa vaan se kinnaa kiinni, pitkänä ruuna liikkuu ihan ookoosti, kootessa lähtee tikittämään eikä raville löydy mitään tahtia, laukka ei toimi ollenkaan. Pelkän ympyrän ja voltin ratsastus on tuskaa ja mitään muuta en edes lähde yrittämään. Kävin eilen Hyvinkäällä Haapasen luona, selitin tilanteen ja varattiin 25. päivä aika ja aletaan katsomaan varmaankin uutta koulupenkkiä mikä sopisi ruunalle hyvin ja että se pystyy taas liikkumaan hyvin. Samalla katsotaan varmaankin onko selkä ihan ok, hieroja vilkaisi eilen pikaisesti ja pientä jumin alkua vasemmalla puolella. Nyt hoidan sunnuntaihin asti ruunaa sähköllä ja hieroja tulee sitten maanantaina hieromaan Ramin läpi.

Palataksemme viime viikkoon käytiin maanantaina puolentoista tunnin maastolenkki! Mukaan lähti "uusi" yksäri, mukava tyttö sekä hupaisa pv tamma (Ramin uusi nainen) ;D. Mentiin pitkä matka tietä pitkin, jouduttiin kääntymään kertaalleen metsässä kun vastassa olikin kaivinkone ja kierrettiin toista kautta metsään ja samoiltiin siellä. Satoi vettä, tuuli ihan kiitettävästi ja oli kylmä. Selvittiin kaikesta huolimatta ja oli hauskaa ainakin posket olivat kipeät nauramisesta. Tiistaina taidettiin käydä kiipeilemässä ja keskiviikkona menin muistaakseni kentällä hetken ja torstai oli ruunalla vapaa. Perjantaina tuuppailin kentällä hetken todellakin epätoivoisena.

Lauantaina menin ilman satulaa ja kierrettiin tämän samaisen maastokaverin  kanssa baana ensin kaksi kertaa jonka jälkeen mentiin kentälle pyörimään hetkeksi. Rami liikkui hyvin, ravi oli tahdikasta ja oli tasainen edestä ja hirmu herkkä ratsastaa. Käveltiin pääosin, vähän ravailtiin. Tallin jälkeen hain Pontuksen kotoa ja lähdettiin siskoni luo kyläilemään. Peeäs koirani on oikeasti pimeä - poitsu rakastui pieneen 2 kk ikäiseen kääpiökaniin ja pesi pitkäkorvaa vähän väliä varsinkin päästä. Pimahtanut?

Sunnuntaina hui hai vaihdettiin tämän pv tamman omistajan kanssa ratsuja! Olihan siinä hetken aikaa mietittävää miten tammuska toimii, hyvien ohjeiden kanssa päästiin pian samalla aaltopituudelle ja tamma toimi ihan kiitettävästi ja saatiin aika paljon hyviä pätkiä kun tamman sai ratsastettua pienen työstön jälkeen peräänantoon. Mielettömät liikkeet pakko sanoa! Laukan kanssa vähän keskusteltiin, en osannut nostaa kunnolla, mutta loppujen lopuksi muutaman pukin jälkeen laukattiin kentällä, tehtiin joitakin vaihtoja ja laukkailtiin lisää. Tamman omistaja meni sillä välin Ramilla, ravaili jonkun verran ja sai ruunan toimimaan helposti ja uskalsi ottaa vähän laukkaakin.

Maanantaina kouluilin Ramilla vähän, huonolla tuloksella ja meinasin tippua kun satula keikkasi kyljelle. Ruuna oli täpinöissään ja keskittyminen miinuksen puolella joten tehtiin ravi-seis-ravi harjoituksia sekä ravi-seis-peruutus-ravi siirtymisiä. Eipä siitä sen enempää sanottavaa. Epätoivo iski jälleen kerran kun kentältä poistuminen tallin suunnalle oli liian jännää, kertaalleen liinat kiinni kävellessä kun edessä oli pieni lätäkkö.

Eilen urheilin Ramin sekä tammuskan kanssa ensin tietty oma kullanmuru käsittelyyn. Kävin kaivamassa kotoa Ramin ensimmäisen satulan, synteettisen koulupainotteisen yleispenkin jonka toivoin sopivan jätkälle vähän paremmin. Sovittelin sitä hetken, laitoin vyön kiinni ja kyllä vaan nyt lavoille jäi vähän enemmän tilaa kun kiefferin kanssa. Joudun kuitenkin vähän varmaan korjaamaan satulaa romaanilla ettei se laskeudu liian alas. Menin 35 minuuttia ja tunnustelin miten Rami liikkuu. Ensin venyttelyt, vähän ravia pitkin ohjin jonka jälkeen vähän kokosin ja kappas sehän liikkui! Ei edelleenkään niin hyvin mitä voisi, mutta huomattavasti paremmin kuitenkin kaikesta huolimatta. Ratsastelujen jälkeen hevonen ulos ja toinen tilalle.

Tamman kanssa kouluiltiin tunnin verran ja fiilis oli hyvä kun sain tamman nopeasti avuille. Pari sinkoamista kentän toisesta päästä toiseen kun onhan nyt hevoskaverit aika pelottavia kun liikkuvat kentän ulkopuolella! Laukat nousivat helposti, pitkillä sivuilla otin muutamia keskilaukkoja ja yritin epätoivoisesti istua tamman isossa laukassa. Ravissa taivuttelin ympyröillä, mentiin kolmikaarista molempiin suuntiin ja paljon kävelyä. Super tamma :)

Tänään aamu alkoi 45 minuutin lenkillä Pontuksen kanssa, samoilua metsässä ja reipasta kävelyä ja vähän juoksemista. Hetki lusmuilua jonka jälkeen auton nokka kohti tallia ja Ramin selän hoito heti ensimmäiseksi urakaksi. Pienen haparoinnin jälkeen sain lätkät oikeille paikoilleen ja ensimmäinen vartin hoitojakso alkoi. Toinen hoitojakso oli myös vartin mittainen joka vaikutti koko selkään. Rami haukotteli käytävällä ja selkeästi tykkäsi. Karvakorva takaisin pihalle ja seuraavan karvakorvan vuoro jonka selkään eksyin.

Eli tosiaan ohjelmassa oli "uudella" tuttavuudella ratsastelua, jonkun aikaa tallilla asunut todella sympaattinen eestinhevosruuna Vekku. Mielenkiinnolla odotin mitä urakasta tulee, löydänkö itseni nielemästä kentän hiekkaa, turhaa pelkoa. Hirmuisen kiltti kaveri kyseessä! Ensiksi halusin ruunan liikkuvan reippaasti käynnistä lähtien, hyvin lähti ainakin alku. Ravissa sama juttu jonka jälkeen työstin jonkun aikaa ruunaa kivaksi. Laukoissa oli todella kiva, vähän testailua olenko tosissani ja onko pakko tehdä kunnolla töitä. Kokeilin vähän lävistäjällä askeleen pidennystä sekä laukassa yritin saada ruunan menemään loppuun asti oikeassa laukassa ilman vaihtoa, pari onnistunutta pätkää jes! Loppuraveissa ruuna väläytteli oikein urakalla, kantoi itsensä hyvin ja moottori pelasi kunnolla ja herkistyi todella paljon avuille. Testasin vielä peruutukset, pysähdykset sekä peruutuksesta raviin siirtymiset mitkä onnistuivat oman perstuntuman mukaan hyvin. Tykkäsin todella paljon ruunasta ja sen yritteliäisyydestä kuinka se yritti tosissaan kun sain oman tahtoni läpi. Hieno kaveri! Kiitos tytöt poitsun lainaamisesta <3.

Ah ihanaa vihdoinkin uusia kuvia käyttöön. Ainiin peeäs ostin "uuden" kameran. Käytettynä kuitenkin eli veljeni Canon EOS 1100D, omaan käteen sopiva vaikka haikeudella hylkäsinkin rakkaan EOS 400D:ni.