keskiviikko 30. joulukuuta 2015

Tähtiin kirjoitettu virhekö?

Useampi viikko on vierähtänyt huomaamatta. Tein 8. päivästä eteenpäin aina jouluaattoon asti töitä tauotta enkä enään iltaisin sitten jaksanut avaa konetta. Mitä on tässä välissä tapahtunut?


Sepon kanssa oltiin studiokuvauksisa alkukuusta, siis kyllä ihan oikeassa studiossa Helsingissä ammattikuvaajan kera. Aika huisia jos totta puhutaan kun oltiin isossa tilassa missä puolet oli valkoista ja puolet vihreää. Seppo oli vähän hämillään, mutta jaksoi hyvin kuvausten läpi jotka kestivät kuitenkin jonkun 5-6 tuntia? Sovittiin samalla alustavasti ensi vuoden mainoskuvauksista.

Sitten oli 12. päivä Teivossa startti, finaali. Rami lähti mukaan ja joutui möllöttämään kopissa koko sen ajan, mutta eipä tuo ollut moksiskaan asiasta. Seppo oli äärettömän hyvä startissa aina viimeiseen kurviin asti kunnes rikkoi laukalle, oliko ottanut sitten vähän kontaktia toiseen hevoseen ja siitä sitten laukanut? Lähti auton takaa todella vahvasti vaikka olikin ulkoradoilla ja paahtoi kolmatta rataa (eli toista) ja pääsi lopulta parijonoon. Lähti hyvin vastaamaan lähdön voittajalle kun lähti kiertämään joukkoa ja siinä vaiheessa oli vasta vedetty laput alas. Kurvissa oli sitten kolme hevosta aivan rinnan ja niin lähellä toisiaan että olisiko tosiaan siitä laukannut. Toki katsoin startin myöhemmin ja ravi ei ollut täysin puhdasta. Siinä meni toinen sija koska voimaa ja menohaluja riitti loppuun asti. Ketäköhän meistä harmitti eniten; kuskia, entistä valmentajaa ja minua? Kuskin kanssa tehtiin diili että katsellaan kummatkin monte lähtöjä ja ilmoitellaan puolin ja toisin ja hän on meillä kuskina aina kun mahdollista. Ensi vuosi aloitetaan joko 16. päivä Kuopiossa tai sitten 22. päivä Vermossa.


Pian startin jälkeen sain Sepolle klinikka ajan Vermoon ja lähdettiin tutkimaan takapäätä, taivutettiin kaikki jalat ylhäältä sekä alhaalta. Etujalat olivat aivan puhtaat taivutuksissa, Otj ylätaivutus 1,5/5 ja vtj ylätaivutus 1/5. Molempien jalkojen alataivutukset 0,5/5 eli ihan hyvät ja vertyi nopeasti. Eli kintereet ja oikea takapolvi piikitettiin sitten.
Rami oli Sepon klinikkareissun ajan naapurissa hoidossa ja oli sitten onnistunut telomaan itsensä siellä, eipä siinä voi illat huonomminki viettää kun tallissa putsaamassa peukalonpään kokoista haavaa.

Sen jälkeen pojat ovat olleet aika kevyellä liikutuksella. Sepolta lähti etupäästä kengätkin joten sitä ei voinut liikuttaa ja jaksaminen on ollut kortilla. Eilen käytiin sänkipellolla kävelemässä kun Seppo kengitettiin ja kokoonpano oli sama kun ylemmässä kuvassa, Rami ratsuna ja Seppo käsihevosena, toimii! Virtaa on kertynyt kummallekin ja Seppo on turhautunut pakko seisomiseen. Rami taas käy niin kierroksilla että mennään enemmänkin kylkimyyrää eteenpäin. Ovat ne vaan kuitenkin niin rakastettavia hölmöläisiä kaikkine temppuineen.


Entäpä oma tilanteeni? Totta puhuen on paremminkin mennyt. Olen nyt käynyt pari kertaa psykiatrisella hoitajalla juttelemassa ja seuraava kerta on viikon päästä. Olihan se aika shokki kun hän sanoi että selvästi "vaikea masennus". Täytin muutamia lappusia joiden pistemäärät ylittivät selkeästi vaikean masennuksen rajan ja tottakai tämä olotila kertoo paljon. 11. päivä on lääkärille aika ja tämä hoitaja tulee mukaan jos vain pääsee. Tarkoittaa sitä että saan lääkityksen vaikka suurin tekijä paranemisessa on oma motivaatio parantua. Hän on myös ehdottanut minulle terapiaa koska mulla on vuosien takaisia ongelmia mitä ei ole koskaan selvitetty, ne on vain sysätty sivuun ja olen oman pahan olon syrjäyttänyt sillä että olen auttanut muita kenellä on paha olo. 

Olen ollut nyt tästä asiasta avoin kavereillen, koska en todellakaan halua että muut joutuvat samaan tilanteeseen sen takia etteivät puhu ja myös ehkä kannustuksena että jos on oikeasti fiilis että on masentunut tai on jotain muuta niin hakekaa ajoissa apua. Toiset ovat jopa hylänneet "ethän sä voi olla et mistä se on muka nyt tullut" ja sitten on niitä jotka haluavat antaa täyden tukensa. Ensi vuoden lupaukseni onkin että aion parantua vaikka tiedossa on äärimmäisen pitkä tie, mutta haluan taas elää ja päästä tästä negatiivisuudesta eroon. Eletään päivä kerrallaan.

Huomenna vaihtuu vuosi, vuoteen mahtuu paljon hyvää ja huonoa. Pääosin kuitenkin hyvää jos totta puhutaan. Ampukaahan raketteja maltillisesti ja olkaa muutenkin nätisti!

perjantai 4. joulukuuta 2015

Kun joskus kaukaa katsoo on kaikki pientä niin

Kiitos viime postaukseen tulleista kannustuksista, sain ihan älyttömän virtapiikin kun avauduin asiasta. Aika on varattu ja menen tiistaina juttelemaan ammattilaiselle. :) Ehkä tää tästä!
En tajua taaskaan mihin päivät katoo, on niin paljon puuhaa ja tekemistä ettei ole ehtinyt konetta avaamaan. Pahoitteluni kuvaton postaus tiedossa! Parempia säitä odotellessa ja ootan et saisin serkulta Seposta otettuja kuvia radalta kun oltiin mainoskuvauksissa ja kerkisin sitten räpsimään jokusen kuvan.

Tiistaina kävin heittämässä valmentakani Nipsun kouluvalmennukseen, istuin itse koko ajan katsomossa kuuntelemassa ja sain ideoita taas ratsastukseen ja mihin pitäisi tähdätä Raminkin kanssa ja tietty Sepon kanssa, mutta koska Rami on kuitenkin se jota työstän enemmän selästä niin osaan ehkä hyödyntää ohjeita paremmin. Valmentaja on tulossa kyllä taas kunhan saataisiin vaikka kentälle valot niin voisi pimeässäkin mennä! Valkusta tulon jälkeen pääsin juoksuttamaan pojat irtona hänen kentällään kun ruunat olivat valmentajan orin seurana, eri tarhoissa toki. Rami oli ihan liekeissä, Seppo oli vähän ihmeissään mikä tää homman nimi on. No tulipahan ainakin poikkeava viimeistely starttiin!

Keskiviikkona oli siis startti päivä Sepolla! Viimeinen lähtö eli startti alkoi 21:15. Ennen lähtöä ehdin juoksuttaa Ramin kentällä, laitoin pojat edustuskuntoon ja ennen kuutta lastasin koppiin. Nyt ei tarvinut edes painia koppiin menon kanssa kun molemmat menivät kiltisti sisälle. Vermossa oli puoli kasin korvilla, kirjasin Sepon sisään, soitin kuskille ja suuntasin katoksille. Kuskin kanssa taluteltiin hetki poikia jonka jälkeen Sepolle kamppeita päälle ja kahdeksan aikaan hän lähti kävelemään Sepon kanssa. Kolme kierrosta väärään suuntaan lämmittelyä ja kärryhevosen selässä. Seppo saattaa painaa ohjalle jos ei ole ketään edessä ja niinhän pappa teki viimeisellä kierroksella, katseltiin serkun ja tutun kanssa kun Sepolla on painetta joten huudettiin että anna mennä vaan ja otti napakan pätkän ja vitsi kun näytti hyvältä! Hetki kävelyä jonka jälkeen Sepolle takkia niskaan, pissalla käynti ja odottelua. Rami viihtyy katoksen karsinassa ja näytti nytkin nukkuvan tyytyväisenä ja välillä kurkki oven yli.
Ysin aikaan sitten alkoi jännitys, kuskin punttaus selkään ja kävelemään ja itse painoimme radan varteen. Esittely jonka jälkeen bruuvi etusuoralla ja annettin ohjeeksi laskettaa kurvi vauhdilla niin nähtiin itse miten se menee, kun on kintereitä piikitetty ja on jänispattia niin kaarteet ovat sellaisia missä laukkaa jos on laukatakseen. Kuitenkin tuli puhtaasti kaarteen niin jäi hyvä mieli.
Seppo kävi kierroksilla kun lähestyivät auton siivekkeitä, meni tosi lähelle ja katselin kun kuski joutui oikeasti pitämään hevosta! Kiihdytys meni hyvin, Seppo lähti hyvin auton takaa vaikka ulkoradalta syöksyi yksi hevonen keulaan ja Seppo jäi kolmanneksi. Ensimmäinen 500 metriä mentiin niinkin reippaasti kun 11,0! Etusuoralla Seppo olisi päässyt johtavan taakse, mutta kuski ei uskaltautunut mennä välistä vaikka Seppo oli menossa, lisäksi se, että joutuu muille huutamaan etteivät päälle tule kun Seppo juoksi sisällä ja tilanne oli se, että kuski joutui ottamaan Seppoa kiinni ja kärki pääsi heti vähän lisää karkuun. Kierros mentiin aikaan 12,5 eli pirun kovaa laskettivat! Sitten alkoi kiri, kuski nykäisi lappujen narusta mutta laput oli jumissa! Ne eivät laskeutuneet mikä on siis merkki että nyt lähdetään kirimään pappa. Viimeinen kaarre ja taas joutui kuski ottamaan kiinni ja näin jäi joukon hännille että pääsisi kiertämään ja kirimään. Korvat auki ja kannustusta ja niinkin hyvin kävi että Seppo kiri viidenneksi (ja eka ilman rahaa, däm!)! Jos ei olisi tarvinut ottaa kiinni ja olisi etusuoralla uskaltanut laskettaa johtavan selkään niin tilanne olisi eri. Jos olisi päässyt johtavan selkään olisi aika varmasti ollut toinen ja jos ei olisi tarvinut ottaa vikassa kaarteessa kiinni olisi kolmas tai neljäs. Mutta aika hyvin lähdön vanhimmalta hevoselta ja kuitenkin kahdesta "vaihteesta" käytettiin yhtä? Eli meille aukesi finaali paikka! Eipä siinä lähdössä oli vaan 8 hevosta ja seitsemän parasta pääsi. Startin jälkeen Seppo oli edelleen paineissaan, ei ollut tippaakaan väsynyt ja niin tyytyväinen itseensä! Kuski kysyi itse saako ratsastaa finaalissa, tietty koska oltiin muutenkin kysymässä! Sanoi että häntä on harmittanut kun ollaan jokunen kerta kysytty kuskiksi ja on aina ollut varattu kun mielellään tällä hevosella menisi, fiksu hevonen joka ei startissakaan puske sisään tai ulos vaan menee siinä missä kuski pitää, mutta monte lähdöissä myös on sellanen et jos on joku rako mihin pääsisi niin sinnehän se painaa. Käytiin vielä pesulla, takkeja reippaasti niskaan jonka jälkeen kotiin, mäkin kautta. Puolenyön korvilla oltiin kotona, hevoset talliin, vettä ja ruokaa ja vein vielä serkun kotiin. Puoli kahdelta pääsin nukkumaan. Ja aika hyvän ajan Seppo sai 14,5a joka on siis tämän vuoden ennätys oli kiva mennä hyvin mielin nukkumaan.

Eilen olin valkun kanssa Helsingissä, kierreltiin kauppoja ja vähän heppa shoppailuja, ofc. Illasta kävin vielä taluttelemassa Seppoa kun startti lasketettiin niin kovaa ja hevonen millä on ollut paha lannehalvaus aikanaan niin ei todellakaan haluta mitään ongelmia sen takia. Valkku lähti koiriensa kanssa mukaan ja pari kilsaa käveltiin pilkkopimeässä, Rami söi tallissa heiniä sillä aikaa tyytyväisenä.

Tänään sitten on tullut juostua asioilla, Sepolle pronutrinia (mahalääke), porkkanoita pojille, talliin pleksit ja muuta tarpeellista tullut haettua. Jäätävä myrsky joten pojat sai tänään vapaan ja tulivat viiden aikoihin sisälle. Rami joutui klippauksen uhriksi ja pitääki ottaa kuvat mitä tällä kertaa tuli taiteiltua Ramin pyöreään pyllyyn.
Huomenna pitää keksiä mitä tehään poikien kanssa, viikon päästä on siis finaali ja sitä ennen ajan Sepolla yhden kerran ja sittenhän vuoden startit ovat tässä. Yritän saada Sepolle nopeasti ajan sitten klinikalle, kintereet ja uskoisin et takapolvet tarvis piikittää. Saa myös hyvän palautumisjakson kun kuukausi on starttivapaata aikaa. No mutta se on huomisen murhe mitä tehdään ja illasta Jukka Poikaa kattomaan! Ja maanantaina Seppo lähtee studiokuvauksiin ja Rami menee päivähoitoon valmentajan luo näillä näkymin.