Tähtiin kirjoitettu virhekö?

Useampi viikko on vierähtänyt huomaamatta. Tein 8. päivästä eteenpäin aina jouluaattoon asti töitä tauotta enkä enään iltaisin sitten jaksanut avaa konetta. Mitä on tässä välissä tapahtunut?

Sepon kanssa oltiin studiokuvauksisa alkukuusta, siis kyllä ihan oikeassa studiossa Helsingissä ammattikuvaajan kera. Aika huisia jos totta puhutaan kun oltiin isossa tilassa missä puolet oli valkoista ja puolet vihreää. Seppo oli vähän hämillään, mutta jaksoi hyvin kuvausten läpi jotka kestivät kuitenkin jonkun 5-6 tuntia? Sovittiin samalla alustavasti ensi vuoden mainoskuvauksista.

Sitten oli 12. päivä Teivossa startti, finaali. Rami lähti mukaan ja joutui möllöttämään kopissa koko sen ajan, mutta eipä tuo ollut moksiskaan asiasta. Seppo oli äärettömän hyvä startissa aina viimeiseen kurviin asti kunnes rikkoi laukalle, oliko ottanut sitten vähän kontaktia toiseen hevoseen ja siitä sitten laukanut? Lähti auton takaa todella vahvasti vaikka olikin ulkoradoilla ja paahtoi kolmatta rataa (eli toista) ja pääsi lopulta parijonoon. Lähti hyvin vastaamaan lähdön voittajalle kun lähti kiertämään joukkoa ja siinä vaiheessa oli vasta vedetty laput alas. Kurvissa oli sitten kolme hevosta aivan rinnan ja niin lähellä toisiaan että olisiko tosiaan siitä laukannut. Toki katsoin startin myöhemmin ja ravi ei ollut täysin puhdasta. Siinä meni toinen sija koska voimaa ja menohaluja riitti loppuun asti. Ketäköhän meistä harmitti eniten; kuskia, entistä valmentajaa ja minua? Kuskin kanssa tehtiin diili että katsellaan kummatkin monte lähtöjä ja ilmoitellaan puolin ja toisin ja hän on meillä kuskina aina kun mahdollista. Ensi vuosi aloitetaan joko 16. päivä Kuopiossa tai sitten 22. päivä Vermossa.

Pian startin jälkeen sain Sepolle klinikka ajan Vermoon ja lähdettiin tutkimaan takapäätä, taivutettiin kaikki jalat ylhäältä sekä alhaalta. Etujalat olivat aivan puhtaat taivutuksissa, Otj ylätaivutus 1,5/5 ja vtj ylätaivutus 1/5. Molempien jalkojen alataivutukset 0,5/5 eli ihan hyvät ja vertyi nopeasti. Eli kintereet ja oikea takapolvi piikitettiin sitten.
Rami oli Sepon klinikkareissun ajan naapurissa hoidossa ja oli sitten onnistunut telomaan itsensä siellä, eipä siinä voi illat huonomminki viettää kun tallissa putsaamassa peukalonpään kokoista haavaa.

Sen jälkeen pojat ovat olleet aika kevyellä liikutuksella. Sepolta lähti etupäästä kengätkin joten sitä ei voinut liikuttaa ja jaksaminen on ollut kortilla. Eilen käytiin sänkipellolla kävelemässä kun Seppo kengitettiin ja kokoonpano oli sama kun ylemmässä kuvassa, Rami ratsuna ja Seppo käsihevosena, toimii! Virtaa on kertynyt kummallekin ja Seppo on turhautunut pakko seisomiseen. Rami taas käy niin kierroksilla että mennään enemmänkin kylkimyyrää eteenpäin. Ovat ne vaan kuitenkin niin rakastettavia hölmöläisiä kaikkine temppuineen.

Entäpä oma tilanteeni? Totta puhuen on paremminkin mennyt. Olen nyt käynyt pari kertaa psykiatrisella hoitajalla juttelemassa ja seuraava kerta on viikon päästä. Olihan se aika shokki kun hän sanoi että selvästi "vaikea masennus". Täytin muutamia lappusia joiden pistemäärät ylittivät selkeästi vaikean masennuksen rajan ja tottakai tämä olotila kertoo paljon. 11. päivä on lääkärille aika ja tämä hoitaja tulee mukaan jos vain pääsee. Tarkoittaa sitä että saan lääkityksen vaikka suurin tekijä paranemisessa on oma motivaatio parantua. Hän on myös ehdottanut minulle terapiaa koska mulla on vuosien takaisia ongelmia mitä ei ole koskaan selvitetty, ne on vain sysätty sivuun ja olen oman pahan olon syrjäyttänyt sillä että olen auttanut muita kenellä on paha olo. 

Olen ollut nyt tästä asiasta avoin kavereillen, koska en todellakaan halua että muut joutuvat samaan tilanteeseen sen takia etteivät puhu ja myös ehkä kannustuksena että jos on oikeasti fiilis että on masentunut tai on jotain muuta niin hakekaa ajoissa apua. Toiset ovat jopa hylänneet "ethän sä voi olla et mistä se on muka nyt tullut" ja sitten on niitä jotka haluavat antaa täyden tukensa. Ensi vuoden lupaukseni onkin että aion parantua vaikka tiedossa on äärimmäisen pitkä tie, mutta haluan taas elää ja päästä tästä negatiivisuudesta eroon. Eletään päivä kerrallaan.

Huomenna vaihtuu vuosi, vuoteen mahtuu paljon hyvää ja huonoa. Pääosin kuitenkin hyvää jos totta puhutaan. Ampukaahan raketteja maltillisesti ja olkaa muutenkin nätisti!