jalat maassa pää pilvissä

Moikkelis! Hetki aika istua koneen ääreen vaikka sen ihmeempää päivitettävää ei edes löydy. Tasan jälken olisi pieni idea lähteä tallille ratsastamaan Rami valoisan aikaan kerrankin ja samalla pääsee katsastamaan missä kunnossa kentän pohja on. Eilen pohdittiin että olishan se toisaalta ihan jees pitää hevosta maneesitallilla, mutta ei se oikeasti nappaa. Saat maneesin, mutta joudut tinkimään jostakin muusta asiasta. Laskettiin ohimennen jos maneesitallin vuokra on joku 500-600 euroa kuussa, bensakulut koska ajan päivittäin tallille niin siitä kertyy jo kevyesti 150-200 euroa, väkirehut ym. niin niihin menee päälle 100 euroa kuussa. Ja jos vielä haluaisin valmentautua vähintään kerran viikossa ja valmennus mksaa 50 euroa/kerta niin siitä tulee 200 euroa. Kyllä se siihen tonniin pomppaa. Ja tähän hintaan joudun luopumaan jostakin esimerkiksi pitkistä tarhauksista. Juu unohdetaan koko homma. Mieluummin pidän Ramia rauhallisella pikkutallilla missä pidetään kuin kukkaa kämmenellä ja elämä on kummallekin helppoa.

Niin mitäs ihmettä. Ramin kävelykuuri on nyt loppunut ja ensimmäiset ravipätkät otin pellossa keskiviikkona. Oltiin valmentajan kanssa poikien kanssa pellolla ja siinä 40 minuuttia käveltyämme tultiin siihen tulokseen et nääh mihinkään kentälle jakseta mennä. Etsittiin pellosta hyvä kohta ja työskenneltiin siinä ja lopuksi käytiin vielä ravailemassa suoralla. Ramin liike on taas piikityksen jälkeen älyttömän hyvä ja mitä olen tarhassa katsellut jätkän ravailuja niin liikkuu synmetrisesti. Totuushan on se, että Rami tulee kuitenkin aika varmasti koko loppuelämänsä kiertämään takajalkaa koska se on tehnyt sitä nyt jo sen 12 vuotta tai ellei jopa kauemmin ja sen kanssa eletään. Oikea takajalka on heikompi mitä yritän nyt taas jälleen kerran lähteä vahvistamaan myös sileällä. Silloinhan ei kierretä kun käytetään yhtä paljon kumpaakin jalkaa, mutta helposti se toinen koipi vaan jää matkasta.

No mutta siis tosiaan ollaan nyt kahlailtu aika paljon pellossa tai ainakin tehty 20 minuutin alku- sekä loppukäynnit ja välissä käyty vähän kentällä tekemässä töitä. Paljon siirtymiä sekä temmonvaihteluja ja yhden päivän pyhitin pelkästään venyttelylle ratsastaessa. Ollaan haettu rentoutta vaikka olisi kuinka jännä tilanne (otsalamppujen valossa ratsastus siis) ja sitä että kuski muistaa ratsastaa ja uskaltaa vaikuttaa. Ongelma mikä korostuu varsinkin kisoissa.....

Katsotaan koska on taas valmennusta, viikon päähän on kyselty J:ltä, mutta vastausta ei ole vielä tullut. Pitääkin siis oman valmentajan kanssa sopia miten kerittäisiin ottamaan tuntia. Nyt on pakko rientää tallille niin kerkeää liikuttamaan ennen talkoita! Tänään aletaan tekemään lämmintä hoitotilaa niin pääsee kengittämään, hieromaan ja klippaamaan lämpimässä! Viikonlopun suunnitelmat ovat vielä vähän auki ja jos kelit sallii maastoon olisi kiva lähteä taapertamaan. Onhan toi pellossa höntsäilykin ihan nastaa puuhaa, mutta ei se kunnon maastoa voita!

myönteinen ajattelu: check !

Puolitoista viikkoa kävelyä takana Ramin kanssa ja mun on pakko myöntää et se on ollut älyttömän kivaa aikaa. On tehty maastakäsin hommia, kahlailtu pellossa, pyöritty kentällä ja ohjasajettu. Ja opittu uusia asioita ja on ehtinyt itse tekemään huomioita omista virheistä ja heikkouksista. Ja oma äkkipikaisuus on hyvää vauhtia katoamassa ja tilalle on tullut positiivinen ajattelu ihan pienestäkin asiasta.

Torstaina kävin jälleen ystäväni suomenhevosen selässä ja tehtiin napakka puolen tunnin koulutreeni hangessa kahlaten. Ruuna on peruskiva, mutta alussa eteenpäin ratsastettava ja ihan huolella. Lähdin käynnissä vaatimaan sitä kävelyä ettei jäädä maleksimaan ja ravissa jatkettiin samalla linjalla. Ravasin aivan pitkällä ohjalla reipasta ravia pitkin peltoa joko keventäen tai kevyessä istunnassa ja kehuin kun ruuna liikkui hyvin eteenpäin ja hevonenkin oli ihan tohkeissaan asiasta. Reippaan ravipätkän jälkeen pieni välikäynti jonka jälkeen itse työskentelyyn.

Ratsastin paljon ympyröitä ja kaaveria uria, paljon suunnanvaihtoja tavoitteena saada ruuna vielä vetristymään kyljistä ja herkistymään siirtymien avuilla. Jokaisesta hyvästä suorituksesta tai "kohdasta" kehuin vuolaasti ja aika pian allani olikin helposti taipuva hevonen joka oli herkkä jalalle ja siirtymistä saatiin tosi kivoja. Enemmänkin tuotti ongelmia saada herra käyntiin kun yleensä se on ollut vähän toisinpäin eli käyntiin siirtyy helposti ja ravin kanssa sitten työstetään pidempää pätkää että siirtyy taas haluttuun askellajiin.Tein lopuksi vielä yhden pysähdyksen ns. keskihalkaisijalle eli tulin käynnissä, pysähdys ja suoraan raviin missä tuli yksi käyntiaskel, mutta hyvin meni.

Lopuksi otin vielä laukkaa kumpaankin suuntaan ja varsinkin oikea mikä on heikompi ja baanatin suoraan ihan reipasta laukkaa niin, että sain paketin rullaamaan. Vähän ruuna ihmetteli baanatus käskyä, mutta vastasi lopulta pyyntööni. Vasemmalle laukka on helpompaa ja sain vähän työstettyä sitä, mutta olin tyytyväinen kun laukka rullasi eikä tarvinut koko aikaa ratsastaa eteenpäin. Loppukäynnit tehtiin sitten tiellä ja soitin vielä ystävälleni ja kerroin kuinka hieno hänen hevosensa oli ollut.

Mitäpä muuta kuuluu? Pontuksen kanssa on heitetty 2-4 km aamulenkkiä ja lisäksi olen kulkenut valmentajan mukana katsomassa valmennuksia ja samalla oppinut myös itse. On se ihan hauskaa puuhaa päästä mukaan katsomaan valmennuksia.
Ramin kanssa on puuhailtu edelleen joka päivä jotakin joko taluttelua tai ratsastusta. Ratsastukset ovat menneet koko ajan paremmin ja paremmin vaikka työskennelläänkin vain käynnissä perusasioita. Paljon siirtymiä seka temmonvaihteluita, suoristelua, väistöjä siis ihan kaikkea. Lisäksi on haettu perus voimaa hangessa kahlaamalla mitä nyt vielä on mahdollista tehdä ja toivotaan että tulisi lisää lunta ja paljon.

Ramin kanssa on ollut pitkään ongelmaa oikeassa kierroksessa kun ei taivta eikä asetuta vaan kuljetaan jäykkänä lapa edellä enkä ole saanut siis oikeaa pohjetta mitenkään läpi. Toissapäivänä sain läpimurron tässäkin asiassa kun ratsastettiin pimeässä kentällä ja pyörittelin ja pyörittelin ja lopulta pohje meni läpi ja alla oli rento hevonen. Vuolaat kehut näinkin pikkuisesta asiasta ja tänään sitten Rami oli paljon parempi mitä pitkään aikaan. En enään reagoi ns. väärään asiaan vaan onnistumisen kautta kehutaan joko äänellä tai äänellä sekä kiittämällä vaikka pienellä rapsutuksella kaulasta. Oikeasti voiko näin pienellä asialla olla näin suuri vaikutus?

Jotenkin itselläkin on hyvä mieli kun huomaa miten onnellinen Rami on nyt ollut. Ratsastaessa on paljon rennompi myös suusta eli se epämääräinen mökeltäminen on vähentynyt ja sitä on myös ihan käsittelytilanteissa ehdollistettu pois. Sormi pystyyn kun mökeltää ja jos ei lopeta niin pieni napautus turvalle ja kun suu pysyy kiinni silitetään ja kehutaan. Loimittaessa sekä hoitotilanteissa tämä on tehonnut ja mökeltäminen loppunut 95 %:sesti!

Puhuin alussa taas omien virheiden huomaamisesta. Käyntijakson aikana olen ehtinyt kiinnittämään huomiota omaan ratsastukseen. Perjantaina ratsastuksen jälkeen kun lähdettiin vielä kahlaaman peltoon analysoin omia virheitäni valmentajalle. Edelleen oikea kylki kipristää oikeassa kierroksessa. Ärsyttävä ongelma! Teen jo sitä että kurkkaan vasemman olkapään yli jolloin suoristun hetkeksi, mutta sitten taas palaan siihen kipristävään tyyliin. Ajattelin marssia joku päivä hierontaan ja kysyä hierojalta vinkkejä miten voisin vahvistaa/suoristaa oikeaa kylkeä. Onko ongelman lähtökohta se kun kolmisen vuotta sitten reväytin oikean puolen pitkän selkälihaksen joka aina silloin tällöin kiukuttelee?

Uusin ongelma on se, että vasemmasta kädestä on puristusvoima heikentynyt todella paljon. Ja mitä se vaikuttaa? Se etten pysty pitämään vasenta ohjaa kädessä kunnolla jonka takia oikeassa kierroksessa tuki katoaa ja mistä kierre jatkuu siihen, että pidän taas liian vahvan tuntuman oikeassa ohjassa tai oikeastaan roikun sisäohjassa kiinni ja Rami kiskoo herneen sieraimeen. Ensiksi ajattelin että tämä johtuu toissavuotisesta potkusta minkä sain kyynärpäähän, mutta oireet viittaisivat kuitenkin tenniskyynärpäähän. Ei auta kuin marssia lääkäriin asiasta, koska kyynärpää on kipuillut nyt muutenkin aika pahasti.

Elikkä torstaina saadaan alkaa ottamaan ensimmäisiä raviaskelia mitä odotan innolla! Mitä on seuraillut Ramin ravailua tarhassa niin liike on taas niin hienoa että huh huh! Kiva toisaalta päästä taas treenin makuun.

Varustepostaus: satulat

Koska tämä aihe sai muutaman äänen niin aloitetaan sitten satuloilla! Nopea postaus näistä ennen kuin ampaisen tallille siivoamaan ja ruokkimaan ruunia.

Ramin ensimmäinen satula on siis synteettinen ja aina silloin käytössä kun muiden satuloiden kanssa on enemmän tai vähemmän ongelmaa. Ja tätä voi huoletta käyttää varsinkin silloin jos sataa, eipähän mene pilalle! Tällä hetkellä tässä satulassa on koulupenkin jalustimet kiinni mistä kerron kohta. Vyö on nyt horzen tuommoinen pehmeä vyö, koska kouluvyö ei mennyt ihan kiinni.
Eihän tuo nyt ole mikään maailman ihanin satula edes istua, onneton takakaari ja tuon kanssa ei kyllä mitään kunnollista koulutreeniä saa aikaiseksi. Mutta Rami liikkuu sen kanssa kivasti tällä hetkellä niin se on vaan itse yritettävä istua ettei häiritse hevosta.

Ostettu vuonna 2008 agrimarketista ja hinta taisi olla jonkun 160 €?

 

Suuri rakkauteni ja samalla murhekryyni! Kentaur Ithaka koulusatula, 17" ja leveys taisi olla 4. Aivan ihana satula istua ja tuon kanssa ei voi edes istua väärin vaan se on justiinsa eikä melkein. Plussana on siirrettävät polvituet ratsastajan mukaan ja söpönä yksitiskohtana tuollainen "kultainen" ohut koristenauha. Tässä penkissä jaksaa istua vaikka kuinka kauan. Ainut ongelma tämän kanssa on ollut se, että täytteet valuvat keskelle ja satula topattiin siis viime vuonna 3 kertaa.

W-profilen 145 cm jalustinhihnat sekä kiefferin jalustimet. Uudet jalustinhihnat pitäisi kyllä ostaa koska hihnat olivat kiefferin satulassa ennen tätä ja siihen sopivat, mutta tämän penkin kanssa hihnojen päät jäävät roikkumaan koska ne eivät yltä tuohon mihinlie nahkalenkkiin. 

Kouluvyö onkin sitten löytö kirpputorilta! Prestigen nahkainen oikeen napakoilla joustoilla, elämää nähnyt mutta kun hinta oli 20 euroa niin hei kyllä se mukaan lähtee siinä vaiheessa. Pituus 75 cm.

Satulan ostin 2013 syys-lokakuussa uutena 1450 €

 

Uusin satula on Sydneyn SP 17" estesatula. Ennen tätä meillä oli Kentaurin estepainotteinen yleissatula, mutta halusin sitten ihan puhtaasti estepenkin. Mitä teen yleissatulalla millä korkeintaan hyppään eikä se ollut siihen kuitenkaan mikään parhaiten tukea antava. Hyvä tuki hypätessä ja on tällä tullut jopa koulua tuuppailtua mikä on luonnistunut ihan kivasti. Estesatulan alla pidän aina romaanin vähän iskuja vaimentamassa.

Jalustinhihnat ovat käytettynä hommatut jotkut Hööksin ja jalustimet ovat nivelletyt kaverilta ostettu myös käytettynä. Thorowgoodin satulavyö missä on toisella puolella jousto ja talvisin käytetään lampaankarva pehmustetta.

Tämän satulan ostin olisiko ollut huhtikuuss 2014 uutena. Vaihdossa meni yleissatula ja tämän hinnaksi jäi n. 700 €, ilman vaihtokauppa satulan hinta olisi ollut 1400 €.

Kotona roikkuu vielä yksi Hööksin puurunkoinen halppissatula mitä käytettiin hetken aikaa mutta sehän on Ramille älyttömän kapea nykyään. Nelisen vuotta se on ollut käyttämättömänä. Jos joku tarvitsee vaikka puuhevoselle satulaa niin kommenttia kehiin.

Tavoitteita tälle vuodelle ?

Nyt kun vuosi on lähtenyt ihan mukavasti käyntiin voisi pohtia vähän tämän vuoden tavoitteita vaikka empä tiedä tulevatko ne edes kummemmin toteutumaan. Kuitenkin on hyvä ehkä kirjata vähän tavoitteita motivoimaan tämän vuoden treenejä ja menoa. Kiirushan tässä näpytellessä tulee kun nyt pitää lähteä tallille ja illasta lähden vielä kuunteluoppilaaksi valmentajani mukaan.

• Valmentautua säännöllisesti

Ikävä kyllä kaikki aikasemmat vuodet ovat menneet siinä että syksystä kevääseen lusmuillaan ilman valvovaa silmää. Jotenkaan vaan en ole rehellisesti sanottuna inspiroitunut, mutta nyt ei enään lusmuilla! Valmentajani kyllä pitä huolen että vähintään kerran viikossa yritetään pitää valmennus ellei jopa ole kahta valmennusta. Kuitenkin hevosen jaksamisen mukaan pitää treenit suunnitella. Valmennuksissa saadaan työstettyä laukkaa ja tänä talvena en tee sitä virhettä että jätän laukkaamisen pois. Ramilla on tasapaino kehittynyt eikä enään tarvitse pelätä, että ruuna vetäisi itsensä nurin.

• Hypätä säännöllisesti

No menee osittain tuohon ylempään kohtaan. Mutta tosiaan haluaisin saada hyppäämisen rutiiniksi. Meillä ei voi tallilla hypätä joten aina pitää lähteä jonnekin. Haluaisin joskus maalis-huhtikuussa aloittaa treenaamisen esteillä niin ei jää hyppykausi niin lyhyeksi mitä ennen on jäänyt. Tästä puhuttiinkin jo valkun kanssa että voin joko kuskata Ramin tallille missä on maneesi ja hän käy muutenkin valmentamassa tai sitten onhan tuossa ihan mukavan välimatkan päässä Ehon talli missä olisi esteet aina valmiina ja saisi samalla rutiinia maneesissa hengaamiseen.

• Startata muutamat kisat

Jos vaan mahdollista käydään tuossa lähellä vanhan tallin harkkakisoissa hakemassa vähän rutiinia ja missä uskaltaa aloittaa vaikka korkeamman luokan hyppäämisen esimerkiksi 70 cm ja koulupuolen katsoo sitten mitä menee. Seurakisoissakin haluan käydä pyörähtämässä vaikka se vähän jänskättää. Onneksi saan valmentajani mukaan koutsaamaan joten se vähän lievittää jännitystä.

• Pysyä terveenä

No tätä ei varmaantarvitse pahemmin perustella.

• Saada kotitalli valmiiksi

Ehkä asia mitä odotan eniten! Ulkotyöt on tehty joten nyt on vielä sisätöitä tiedossa vaikka ne ovatkin edistyneet talven aikana hitaasti, mutta varmasti. Toki on vielä kentän (20x40m) väsääminen sekä tarhan/tarhojen ja ulkokatoksen. Hevoskaveri ongelma on ratkaistu ja ajattelin tarjota valmentajalle paikka meidän tallista. Pari erikoisjärjestelyähän se vaatii, mutta se on varmasti sen arvoista. Karsinoihin haluan ehdottomasti jossakin vaiheessa kumimatot koska se vähän säästää kuivikkeissa. 10,5 neliön karsinaan uppoaa ihan kiitettävästi turvetta ja kun miettii, että niitä on kaksi niin no arvatkaa vaan.

Onko teillä tavoitteita tälle vuodelle?

2013 c. Emilia

kannetaa vaa ja väliiks sillä onkse niin kannattavaa

Aloitetaan ensiksi koko homma kysymällä ja toivon edes yhtä vastausta tähän kysmykseen. Varusteet ovat muuttuneet tai oikeastaan niitä on kertynyt lisää joten teenkö varustepostauksen? Aikaa on luvattoman paljon joten kerkiäisin kuvailemaan varusteita (kunhan löydän osan jostakin) ja esittelisin niitä hissuksiin. Tai ellei teillä ole jotain ehdotuksia niin antaa tulla vaan! Yksi erikoispostaus roikkuu edellen luonnoksissa mikä pitäisi rustata valmiiksi. Tarkoitus oli tehdä siihen vielä video, mutta kun toisilla ei mikään kestä niin kaikki videomatsku on pöytäkoneella joka ei vieläkään toimi.

Sitten kuulumisiin. Keskiviikkonahan siis kurvattiin klinikalle uusinta piikitykseen. Meillä oli nyt eri eläinlääkäri mitä yleensä, mutta luotan Hyvinkään eläinlääkäreihin, koska he ovat auttaneet meitä sen +6 vuotta ja tuntevat Ramin 12 vuoden takaa. Rami kyllä viihtyy turhankin hyvin klinikalla, hyvä ettei alkanut taas nukkumaan käytävällä kun odoteltiin eläinlääkäriä!
Perus juoksutukset käytävällä jonka jälkeen piikitettiin. Koska tiedän missä ongelma piilee niin en nähnyt tarpeelliseksi lähteä tutkimaan asiaa sen enempää. Jos ongelma vain jatkuu ja jatkuu niin sitten aletaan tutkimaan tarkemmin tietty. Harmi vaan kun kyseessä on oikea takajalka mitä vakuutustaan ei enään korvaa hankositeen takia.
Kotiin lähtiessämme poikkesin hakemaan vielä nivelravinnetta Ramille. Onhan se ihan suolaisen hintaista kun 450 grammaa maksaa 57 euroa! Mutta kun mietin taas asiaa ja viime talvea niin Ramille ei ollut mitään ongelmia ja silloin jätkä söi tätä kyseistä valmistetta. Voihan olla että kuvittelen koko asian.

Ramille määrättiin kahden viikon kävelykuuri ja tätä ohjetta noudatetaan kiltisti. Yleensä se on ollut viikon, mutta eipä tuo oikeastaan haittaa yhtään. Käynnissäkin voi tehdä ihan mainiosti töitä ja niin ollaan tehtykin torstaista lähtien. Piikitys helpotti ruunan oloa, volteille käännytään kiltisti eikä roikuta oikeassa ohjassa kiinni tai oteta kipinää siitä. Lisäksi synteettinen satula on nyt käytössä vaikka se onkin ihan järkky istua, mutta jos hevonen tykkää liikkua sen kanssa niin kuski voi kärsiä sen aikaa.

Nyt ollaankin sitten pyöritty kentällä suoristelujen merkeissä sekä taas ihan näitä perusjuttuja mitä ollaan tehty J:n valmennuksissa. Rami on ollut myötämielinen työskentelyn suhteen ja perjantaina saatiin paljon onnistumisia. Eilen jatkettiin samalla harjoituksella eli suoralla uralla asetin ulos ja siirsin takaosaa sisälle. Lisäksi vaadin taas hidasta kävelyä ja kyllähän sitä sainkin vaadittua. Siinä vaiheessa Rami yrittää hakea tukea aidasta koska homma on edelleen rankkaa toiselle joten aika vahvan ulkopohkeen sai pitää ettei päässyt valumaan aidan viereen.

Tämä päivä onkin valunut ohi vauhdilla. Lähden takaisin tallille tuossa viiden aikaan hoitamaan loppuja tallihommia mitä on. Olen nyt tehnyt koko viikonlopun tallilla arviiolta 90 % kaikista hommista kun toinen osapuoli on kipeänä eikä se edes haittaa ja varmaan huominenkin jatketaan samalla moodilla läpi. Ramin kanssa pitäisi tehdä tänään jotain koska lupasin oikeastaan itselleni että nämä kaksi viikkoa mitä on kävelyä niin teen joka päivä ruunan kanssa jotakin. Tänään varmaan naksutellaan piiiitkästä aikaa koska tuohon pikkuiseen myräkkään en ajatellut mennä ratsain. Aamusta lähtien vähän kytännyt ruunan käytöstä pelkästään tarhassa niin ei kiitos.

maanantain kaveri, hyvän ystäväni hevonen alla.

Blogihaaste: Kisakenttien todellinen kauhu

Viikon blogihaasteena on mielestäni loistava aihe ja kun luin anonyymin koulutuomarin tekstiä (mikä oli tosi hyvä vink vink) ja aloin heti miettimään aihetta. Kaikki innokkaat kipin kapin naputtelemaan omia positiivisia sekä negatiivisiä kisakokemuksianne. Ohjeet osallistumiseen löydätte täältä.

Itse en ole kovinkaan aktiivinen kisaaja mikä on pakko myöntää ihan ensimmäisenä. Syitä? Työt sekä tasapainottelu hevosen ja koiran välillä sekä suuri kynnys lähteä kisaamaan. Miksi? Selvennetään vähän asiaa.

Mikä minulla on ratsuna? Kyllä! Lämminverinen ex-ravuri joka puistattaa osaa ihmisistä. Hevonen siinä missä muutkin, eri ammatti vain lähtökohtana ja uudelleen koulutuksen myötä ammatti vaihtui. Ei ole mikään huippu kisatykki joka tulisi kisaamaan vaativia luokkia tai hyppäämään +100 cm ratoja, mutta mun käyttöön sopiva.

Hämeenkoski 2012, ei mennyt rata ihan läpi mutta hauskaa oli!

Ennen kun Ramin kanssa suunnattiin kisakentille olin kisahoitajana serkkuni lämppäri ruunalle useita kertoja. Heidän lajinaan olivat esteet ja vaikka ei menestystä tullut niin meillä oli aina hauskaa kisoissa. Kisoihin lähdettiin hyvällä fiiliksellä ja vaikka olisi tullut hylky niin pois lähdettiin nauraen ja todeten et hei ens kerralla menee ehkä paremmin. Näistä tulee niitä positiivisia muistoja kisoista.

Negatiivisia on myös. Kun katsomossa katsoin ratsukon rataa kuulin usein ympäriltä siis miks se on tullu lämppärillä kisoihi?Tosi noloo. Niin no eihän missään säännöissä lue ettei tämän rotuisella saisi tulla? Vielä enemmän kuului pahaa puhetta jos tämä "karmaisev"a lämppäri sattui sijoittumaan. Mitä se ketään haittaa jos joku haluaa omaksi iloksi käydä rennolla fiiliksellä kisaamassa?

2012 kun pelottava este koitui kohtaloksi ja hylky tuli. Rami kuitenkin yritti!

Silloin kun ei toiminut hoitajana kisoissa kävin aktiivisesti kuvaamassa. Samalla päätyi vieraiden ihmisten juttusille, yleensä kuvien takia, mutta myös ns. vapaana kätenä joku kilpailija saattoi kysyä että ehditkö auttamaan vaikka pitämällä hevosta. Siinä sitten pääsi taas juttusille ja joskus muistan höpötelleeni ihan jonkun aikaa erään kilpailijan kanssa hänen hevosestaan. Tässä on taas jotain positiivista.

 Mutta auta armias kun kisoissa on törmännyt siihen kuinka huonosti menneen suorituksen jälkeen ratsastaja on itkenyt ja haukkunut taustajoukkonsa ja hevosen ja pahimmillaan on piesyst raipan kera ratsunsa. Onko se hevosen vika jos rata menee huonosti? Siinä vaiheessa on aika katsoa peiliin että mikä mättää. Aina ei voi mennä hyvin ja se on hyväksyttävä ja vaikka rata olisi mennyt huonosti pitää kuitenkin kiittää hevosta vaikka ottaisi päähän kuinka paljon. Mutta kiukkuamisella ja syyttelyllä luodaan huonoa ilmapiiria.

 

 

 

 

 

 

2013 tehtiin läpimurto esteradalla, ensimmäinen sijoitus

Tässä on siis se kynnys kun en uskalla lähteä kisoihin. Allani on siis lämminverinen jota katsotaan ikävä kyllä nenänvartta pitkin. Pelkään. EI kuitenkaan pitäisi, koska olen ylpeä omasta työstäni.Onnistumiset tuovat mitä makeimman fiiliksen kun tajuaa että näin pitkälle ollaan tultu. Kova työ on taas palkittu. Kaikki ne lukuisat kuntoutukset joiden takia ollaan otettu todella paljonkin takapakkia niin tässä me ollan. Ehkä pitäisi vaan hätyyttää se peikko pois mielestä ja uskaltautua kisaamaan. Oma pelkoni ja jännitykseni ovat niin vahvana osana meidän suorituksia että sen takia mennään varmasti penkin alle. Kuitekaan en ole koskaan syyttänyt Ramia vaan joka suorituksen jälkeen on tullut isot kehut ja taputukset meni miten meni.
 

Ja samana vuonna 2013 läpimurto koulupuolella, raviohjelmassa toinen sija!

 Omalle kohdalle on osunut yksi negatiivinen kisakokemus. Siitä on jo jokunen vuosi aikaa enkä kummemmin edes muista koko asiaa. Koko päivä oli täyttä kaaosta jo ihan tallilta lähtien. Aikataulu lähti heittämään mitä ihmettä yli puolella tunnilla joka kostautui kisapaikalla. Hevosen selkän vauhdilla, pikainen verkkailu ja suoritus. Niin jos oltaisiin edes päästy ensin maneesiin suosiolla. Rami pelkäsi eikä uskaltautunut valoisasta hämärään mikä aiheuttu pahennusta muissa kisaajissa. Meitä oli vain muutamia ulkopuolisia ja loput olivat tallin omaa porukka muistaakseni. Koska Rami ei mennyt sisälle niin taisteltiin hetki oven ulkopuolella ja samaan aikaan maneesista tulee ratsukko ulos ja ahtautuu pienestä välistä meidän ohitse ja tilannehan on se, että Rami meinaa osua kyseiseen hevoseen. Lopulta hoitajani sai talutettua meidät sisälle ja no rata meni penkin alle mutta ei voi mitään! Myöhemmin sain kommenttia kuinka hevoseni on vaarallinen.Tässä vaiheessa tämä ratsukko joka ahtautui ulos olisi voinut fiksuna jäädä odottamaan sisäpuolelle vähän myös vetoavuksi samalla. Kisoissa oli mutenkin negatiivinen ilmapiiri joten sinne en ole sen jälkeen mennyt.

2014, 50 cm puhdas, 60 cm 4 vp

 Kaikki muut kisat ovat positiivisia oikeastaan. Harjoituskisoissa on aina paras tunnelma, kisat ovat pienet ja ne missä mekin ollaan käyty niin porukka on tuttua ja meillä on aina ollut hirmuisen hauskaa!
Kannustetaan toisiamme ja vaikka menisi vähän huonomminkin niin kannustetaan toisia. Ei pidä olla nuttura niin tiukalla.

Mieleenpainuvimmat kilpailut niin. Kaikki muistan ja toki ne kisat missä on tehty joku pieni saavutus eli ollaan vaikka päästy jopa palkintojenjakoon muistuvat nopeasti mieleen. Ne ovat olleet sellaisia tilanteita että olen meinannut haljeta ylpeydestä. Oma käteni jälki on siinä.

Syksyn koulukisat jäivät kyllä hyvin mieleen. Oma valmentajani tuli katsomaan vaikka kyseessä oli harjoituskisat, koutsasi kun lähdin säätämään liikaa ja suoritusten jälkeen tuli palaute ja vielä myöhemmin käytiin radat läpi mikä oli hyvää ja missä parannetaan. Ja toki myös se kun vanha tallimme omistaja sanoi odottavansa ensi vuotta miten pitkälle on päästy ja kuinka paljon tulemme yllättämään. Hevosen kehityksestä on aina kiva saada palautetta ja joka kerta kun paperissa lukee "Raamikas hevonen" tulen iloiseksi. Pieniä asioita, mutta toisaalta niin suuria.

2014 raviohjelman verkassa

Yritetään kukin omalta osaltamme pitää kilpailuissa hyvä fiilis yllä. Tervehditään tuttuja ja ehkä tuntemattomiakin eikä olla naama rytyssä. Toisen päivää ei tarvitse pilata sillä jos oma rata ei sujunut hyvin. Ei pureta sitä turhautumista hevoseen, hevosenhoitajaan, kuskiin tai helposti sanottuna omaan tukijoukkoon. Vaikka nimesi koreilee tuloslistan loppupäässä niin ei siitä pidä masentua. Aina ei voi olla hyvä päivä ja seuraavalla kerralla toivoa että menee paremmin. Tuloslistaa ei voi tehdä jos joku ei ole viimeinen. Tällä periaatteella mennään ja näin on minulle opetettu kotona.

Tänä vuonna yritetään pyörähtää muutamissa kisoissa ja jos ei päästä niin ei voi mitään. Jos seurakisoissa ei saada ratoja hyväksytysti läpi niin maailma ei kaadu siihen. Siinä on jokunen tavoite tuon kisakenttien kauhun kanssa joten eiköhän sillä mennä.

Meni miten meni voittajat ei pelkää hävii!

Äiskän oma ylpeys, 2014

kirkkaana loistaa eikä se lakkaa koskaan [kuvapostaus]

Päivän toinen postaus joka tarjoilee teille kuvia. Upea ilma niin eihän sitä voi jättää kameraa kotiin pölyttymään. 

Tänään oli myös valmennus minkä pungin läpi estepenkin kanssa, koska sen kanssa kuljetaan rennosti. Ihan kevyesti mentiin, paljon suoristeluja koska Rami on niin vino ja otti kyllä kierroksia pariin otteeseen. Huomenna pakataan jätkä traileriin ja käydään heti vuoden alkuun piipahtamassa klinkalla. Tänään valmentaja tsekkaili Ramin takajalan käyttöä mikä on vielä ihan ookoota, mutta ottaa välillä vähän töpömmän askeleen kun vasen jalka ja volteilla ratsastus on nyt ollut hiukan hankalaa. Joten ennen kun tilanne pahenee käydään uusinta piikityksellä. Eli pitkäkorva saa vielä yhden kevyen viikon koska seuraava viikko vain kävellään jonka jälkeen aletaan hissuksiin palaamaan taas normaaliin arkeen.

Löytyykö joukosta suosikkia?

Tykkään susta niin että halkeen !

Vaikea arvata? Itseasiassa on! Kummatkin lapsoseni ovat yhtä rakkaita ja mahtavia joten kirjoitan kummastakin.Ramissa ja Pontuksessa on paljon hyviä puolia mitkä tekevät niistä ehdottomasti parhaita.

Mikä on Ramisa parasta?

Ramissa niin. Koko pakkaus! Rami on aivan ihana luonteeltaan koska se on toisaalta niin varsamainen, leikkisä 14 vuotias jätkä. Toisessa hetkessä se on fiksu elämää nähnyt hevonen joka on äärimmäisen kärsivällinen ja opettavainen. Lasten kanss Rami on hirmu varovainen ja jos kyseessä on joku kokematonkin käsittelijä niin se on ihan fine.

Kotioloissa Rami osaa olla ehkä hiukan raivostuttavakin tällä vähän kakaramaisella luonteellaansa, mutta se tekee joka päivästä erilaisen. Se on vähän sellanen hömelö, ADHD kun pitää häslätä ja halia. Vähän pitää kehitellä jotain pelättävää vaikka olisi nähnyt joku kohtakin miljoona kertaa, pitää aina keksiä siitä jotain vähän kytättävää. Ramin special liike on irtojuoksuttaessa (tai tarhassa riekkuessa) saksihypyt eli huidotaan ja hosutaan etujaloilla joka suuntaan ja saatetaan vinkua.
Narun päässä riekkuessa tai jos alkaa hyppimään niin ei se kisko itseään vapaaksi. Kun naru vähänkin kiristyy niin loikkimisraja menee siinä ja piste. Pari kertaa Rami on juossut ylitseni vahingossa, kummatkin tilanteet ovat olleet omaa tyhmyyttäni kun olen seissyt suoraan edessä ja paniikissa oleva hevonen on tullut ylitse, muta pysähtynyt sitten kun olen rähmälläni maassa.

Rami on toiminut leiriläisillä opetushevosena ja siinä on mitä parhain! Ramin kanssa vedettiin ennen leiriajelut, ensiksi teoriassa käytiin varusteet läpi ja Rami seistä möllötti käytävällä kiltisti ja kärryjen edessä annoin usein leiriläisille ohjat käteen ja sanoin aja. Lapsille se oli huisia kun saivat ajaa hevosta itse joka on juossut kilpaa. Rami on opetusmestari tällä saralla, itse ajoin ensimmäistä kertaa yksin juuri Ramilla kun ruuna oli mitä ihmettä 5 vai 6 vuotias. Tallissa oli liuta muitakin ajohevosia, kilpailevia ja eläkkeellä olevia, mutta koko porukasta Rami oli se varmin ajettava. Rami oppi ajettavan reitin itse, osasi kääntyä oikeasta kohtaa kapeaa väylää pitkin baanalle ja siitä jatkoi itse ravissa.

Ramin yksi ihana puoli on myös se, että sitä on helppo käsitellä ja hoitaa. Klinikalla olo on tullut meille tutuksi ja Ramia on aina kehuttu klinikalla kuinka kiva hevonen se on. Kipulääkkeet tai lääkkeet yleensä otetaan vastaan ihan mielellään ilman mitään vääntöä ja tappelua. Ehei meillä aukaistaan suu ja kopataan ruisku suuhun eikä päästetä enään irti.
Kun Ramia tikattiin viisi vuotta sitten klinikalla se 3 tuntia seisten ja jätkä alkoi siinä sitten tokenemaan niin ei se mitään. Vähän tutkitaan kaappeja, tutkitaan tikkaavaa eläinlääkäriä ja vähän hapuillaan että löytyiskö mitään ja sitten taas kaapin vuoro ja sitten ehkä vähän mammaakin voidaan tutkia. Rami ottaa kaikki hoitojutut avoimesti vastaan ja antaa tehdä työn rauhassa. Ja varmasti kun on tehnyt joskus joku kipeää niin kuitenkin käyttäydytään tyynen rauhallisesti.

Kärsivällisyttä Rami on myös tarjonnut tilanteissa kun olen joutunut vaihtamaan kenkiin nauloja muutamia kertoja tai ottamaan kenkää irti. Siinä vaiheessa ei hötkyillä mihinkään suuntaan ja ihanan kärsivällisesti antaa tehdä mitä tahansa. Kengittäjän kanssa puhutiinkin asiasta ja hän tykkää Ramista kengitettävänä. Kun muut hevoset alkavat nyppimään jalkaa siinä vaiheessa kun pitäisi lyödä nauloja niin tämä kultamussukka on ihan hiljaa.

Mikä Pontuksessa on parasta? 

Pontuksessa parasta on avoin ja leikkisä luonne. Rotumääritelmän mukaan vähä sinikielet ovat pidättyväisiä vieraita ihmisiä kohtaan, no on tainut mennä meidän pojalta ohi kun jokaiselle heilutetaan häntää ja mennään innoissaan tutustumaan. Parempi näin, koska rodussamme on paljon koiria jotka ovat pidättyväisiä kaikin puolin ja tämmöinen avoimuus on tervetullutta.

 

Kaikki eläimet ovat Pontuksen mielestä kavereita. Kissat, hevoset, jyrsijät ja tietty muut koiruudet. Agressiivinen ei ole mitenkään päin ketään kohtaan, ei edes niitä koiria jotka ovat käyneet Pontukseen kiinni. "Rähinä" tilanteissa Pontus on se joka vetäytyy heti pois eikä provosoidu tai provosoi muita. Ongemaksihan tulee se, että muut koirat eivät osaa oikein lukea sinikieliä joiden staili on "karvat pystyssä" minkä muut kokevat uhaksi.

Pontus rakastaa leikkimistä! Siis se on ihan parasta jos nallelta kysytään asiaa. Juuri äskenkin kun poitsu pääsi sisään niin heti ampaistiin vinkuvan lelun luo ja raahattiin sitä pitkin kämppää vingutellen sitä samalla. Niin ja ikää on kertynyt mittariin 4 vuotta. Joka päivä leikitään, Pontus saa ihania hepuleita aina kun tulen kotiin olimpa sitten 5 minuuttia tai kolme tuntia poissa, aina sama meno ja meininki.

Joka päivä myös näkee kun meidän kaksi 3 vuotiasta kollia ja Pontus juoksevat pitkin taloa leikin merkeissä. Pontus hoitaa kissoja ja kissat hoitavat vastineeksi Pontusta.

 

Perus itsepäinenhän tuo karvapallo on ja niin sen pitääkin olla. Edes joku koht täsmää rotumääritelmässä! Yhteistä Ramilla ja Pontuksella on se, että Pontuskin menee eläinlääkäriin into pinkeänä. Jo pelkästään sana eläinlääkäri saa koiran aivan täyteen intoa ja eläinlääkäristä saan yleensä raahata tuon koiran pois, koska sinnehän se jäisi muuten palloilemaan.

Loppuun vielä video siitä kuinka meillä pelaa tuo toisten hoitaminen. EI taida olla ihan normaalia meininkiä?

Osallistu sinäkin blogitallin viikkohaasteeseen! Ohjeet osallistumiseen löydät täältä

Tallirutiineista

Kyseinen aihe oli blogitallissa viikkohaasteena ja tänään kun istuin tallilla odottamassa, että vedenkeitin saisi hommansa päätökseen pohdin asiaa ja ajattelin sitten kirjoittaa tästä postauksen. Minkälaiset ovat meidän tallirutiinit?

Aloitetaan siitä että Rami asuu täysihoitotallilla. Kuitenkin teen tallilla paljon hommia esimerkiksi aamutalleja teen 5-6 kertaa viikossa. Meillä on halpa vuokra minkä takia myös teen aamuja. Sovittiin että teen 5 aamua, mutta haluan helpottaa tallin omistajan elämää ja teen yhden ylimääräisen aamun omaksi ilokseni. Ja kuitenkin kun on tarjolla näin yksilöllistä hoitoa ja muutenkin tykkään tehdä tallilla hommia.
Käyn tallilla keskimääräisesti 3 kertaa päivässä. Tänään kävin neljä kertaa, parhaimmillaan käyn 6-7 kertaa ja lyhyt ajomatka mahdollistaa näin usein käymisen.

Vähän käsityksiä ajankäytöstäni:
"Käyn nopeasti" eli menee noin tunnin verta, palloilen tallissa laittamalla vaikka ruokia, lakaisemalla tai jotain muuta.
"Mulla menee jonku aikaa" tarkoittaa tunnista kolmeen tuntiin. Siinä ehtii liikuttamaan, hoitamaan, laittelemaan ruokia ja kenties siivoamaan
"Oon aika kauan" eli kolmesta tunnista eteenpäin.

Mutta rutiineihin !

Herään aamulla noin 6:30 ja lähden tallille joskus 6:45 ja minuuttia myöhemmin olen jo tallin pihassa. Aloitan antamalla toiselle hevoselle heinät karsinaan ja samalla vien Ramin aamuruuat tarhaan odottamaan, useinmiten vesiastian viereen. Haen sen jälkeen lämmintä vettä satulahuoneesta.
Seuraavaksi haen loimen sekä leipää, porkkanaa tai hevosnameja taskuun. Ramin karsinaan mennessä annan jätkälle yhden herkun mistä on tullut meille yksi tapa. Rami odottaa oikein sievästi höristen namia jonka jälkeen saan laitettua loimen, riimu päähän ja Rami tarhaan eli noin seitsemän aikaan.

Hevoset saavat seuraavat heinät n. 12-13 välillä ja samalla tarjotaan lämmintä vettä. Ramilla on sekoitettu nyt melassia sekaan kun on juonut huonommin.
Iltaheinät hevoset saavat 17-17.30 välillä eli ajan töistä suoraan tallille heittämään heinät ja menen hetkeksi kotiin. Nyt kun en ole töissä niin no varmaan tulen edelleen heittämään samoihin aikoihin heinät. Saampahan jotain tekemistä itselleni!

Ramin liikutan mihin aikaan ehdin vaan liikuttamaan. Aika paljon mennään esimerkiksi sään mukaan tai jos itsellä on jotain menoa niin vähän yritän sovitella miten saisin järkevästi aikaa ettei tule mitään kiirettä. Ensiksi haen kaikki varusteet valmiiksi odottamaan harjauspuomin luokse, itselle kypärä päähän, hanskat taskuun ja jos menen saappailla niin kiskon ne siinä välissä.
Ramin tarha on taaempana joten joudumme kulkemaan toisen hevosen tarhan läpi. Eipä tuo mitään ongelmia tuota, mutta aina pitää olla vähän varuillaan.

Ramin harjaus, kelistä riippuen harjataan joko hitaasti tai vähän nopeammin. Kaviot putsaan aina ensimmäisenä, käyn samalla jalat läpi onko mitään epämääräistä turvotusta, kolhuja tai muuta.
Harjaan aina ensiksi jalat niin saan laitettua heti suojat jalkaan ja vasta sen jälkeen harjaan koko hevosen ja viimeisenä harjataan pää mihin käytetään enempi aikaa. Rami tykkää päänharjauksesta joten suokaamme se pieni onni pienelle hevoselle.
Ennen suitsitusta tarjotaan pieni makupala, jälleen vaihtoehtoina on joko porkkana, leipä tai pari namia.

Liikutuksen jälkeen pyrin laittamaan mahdollisimman nopeasti villaloimen takaisin päälle jos on kylmää ja kylmimmillä keleillä heitän vielä villaviltin siksi aikaa että ehdin ottamaan suojat pois, kääriä tarvittaessa villapintelit, juottaa melassia ja sen jälkeen vasta ulkoloimi ja tarhaan takaisin.

aamu- sekä iltaruoka. Porkkanat vaan puuttuvat

Normaalisti laitan liikutuksen jälkeen vasta ruuat, mutta jos on vaikka aamulla aikaa jonkun syyn takia niin saatan laittaa väkirehut jo silloin valmiksi, 
Hevoset tulevat sitten joskus illalla myöhään sisälle säästä riippuen. Tänään hevoset tulivat tässä ysin aikaan kun ulkona on aikamoinen myrsky, muuten tulevat vähän myöhempään eli joskus kymmenen korvilla, yöheinät odottavat karsinoissa sekä iltaruuat ja tietty lämmintä vettä.

Oikeastaan ei meidän rutiinit ole sen ihmeellisemmät. Ehkä meidän rutiinit eroavat jonkun verran muiden hevosten omistajiin jotka pitävät kullanmurujaan täysihoidossa, mutta tämä tyyli sopii meille.

 

Uusi vuosi on alkanut rauhallisesti. Rakettien pauke oli pienelle pitkäkorvalle liikaa kuitenkin vuoden vaihtuessa ja pieni ressukka pelastettiin karsinaan, pallot korviin ja luukku kiinni. Myöhemmin pitkäkorva kuitenkin rauhoittui ja katseli raketteja kaverin kanssa, hiukan taisi naurattaa kun kaveri kulkee pitkin tarhaa sen mukaan missä näkyi raketteja. Tallin omistaja (=valmentaja) kävi pahimman ryskeen aikaan katsomassa hevoset että kaikki on fine.

Tänään oli kengityksen vuoro, saatiin takakenkä mikä lähti parisen viikkoa sitten ja saatiin samalla tilsakumit! Nyt ei tarvi pelätä sitä että kuljetaan koroilla ja sitä että pieni poni reväyttää jonkun paikan jos päättää sinkoilla korkojen kera. Nyt uskaltaa liikuttaakin paremmin, jos siis säät haluavat suosia meitä.

Kolme vapaapäivää takana ja tänään käytiin kävelemässä maastakäsin kentällä 20 minuuttia tuossa myrskyssä. Ajattelin vähintään jotain slaagia pitkikseltä, muutama hyppy jonka jälkeen kuljettiin enemmän tai vähemmän laamana narun päässä, käytiin ihmettelemässä vesilätäköitä ja syötiin kentän laidalla kasvavaa pikkuista pajua.

Huomiselle on luvattu lunta oikein kunnolla ja sunnuntaille pakkasta ja ensi viikolle vähän enemmän pakkasta... Kuinkahan tästä selvitään?

Mainiota Uuttavuotta 2015 !