myönteinen ajattelu: check !

Puolitoista viikkoa kävelyä takana Ramin kanssa ja mun on pakko myöntää et se on ollut älyttömän kivaa aikaa. On tehty maastakäsin hommia, kahlailtu pellossa, pyöritty kentällä ja ohjasajettu. Ja opittu uusia asioita ja on ehtinyt itse tekemään huomioita omista virheistä ja heikkouksista. Ja oma äkkipikaisuus on hyvää vauhtia katoamassa ja tilalle on tullut positiivinen ajattelu ihan pienestäkin asiasta.

Torstaina kävin jälleen ystäväni suomenhevosen selässä ja tehtiin napakka puolen tunnin koulutreeni hangessa kahlaten. Ruuna on peruskiva, mutta alussa eteenpäin ratsastettava ja ihan huolella. Lähdin käynnissä vaatimaan sitä kävelyä ettei jäädä maleksimaan ja ravissa jatkettiin samalla linjalla. Ravasin aivan pitkällä ohjalla reipasta ravia pitkin peltoa joko keventäen tai kevyessä istunnassa ja kehuin kun ruuna liikkui hyvin eteenpäin ja hevonenkin oli ihan tohkeissaan asiasta. Reippaan ravipätkän jälkeen pieni välikäynti jonka jälkeen itse työskentelyyn.

Ratsastin paljon ympyröitä ja kaaveria uria, paljon suunnanvaihtoja tavoitteena saada ruuna vielä vetristymään kyljistä ja herkistymään siirtymien avuilla. Jokaisesta hyvästä suorituksesta tai "kohdasta" kehuin vuolaasti ja aika pian allani olikin helposti taipuva hevonen joka oli herkkä jalalle ja siirtymistä saatiin tosi kivoja. Enemmänkin tuotti ongelmia saada herra käyntiin kun yleensä se on ollut vähän toisinpäin eli käyntiin siirtyy helposti ja ravin kanssa sitten työstetään pidempää pätkää että siirtyy taas haluttuun askellajiin.Tein lopuksi vielä yhden pysähdyksen ns. keskihalkaisijalle eli tulin käynnissä, pysähdys ja suoraan raviin missä tuli yksi käyntiaskel, mutta hyvin meni.

Lopuksi otin vielä laukkaa kumpaankin suuntaan ja varsinkin oikea mikä on heikompi ja baanatin suoraan ihan reipasta laukkaa niin, että sain paketin rullaamaan. Vähän ruuna ihmetteli baanatus käskyä, mutta vastasi lopulta pyyntööni. Vasemmalle laukka on helpompaa ja sain vähän työstettyä sitä, mutta olin tyytyväinen kun laukka rullasi eikä tarvinut koko aikaa ratsastaa eteenpäin. Loppukäynnit tehtiin sitten tiellä ja soitin vielä ystävälleni ja kerroin kuinka hieno hänen hevosensa oli ollut.

Mitäpä muuta kuuluu? Pontuksen kanssa on heitetty 2-4 km aamulenkkiä ja lisäksi olen kulkenut valmentajan mukana katsomassa valmennuksia ja samalla oppinut myös itse. On se ihan hauskaa puuhaa päästä mukaan katsomaan valmennuksia.
Ramin kanssa on puuhailtu edelleen joka päivä jotakin joko taluttelua tai ratsastusta. Ratsastukset ovat menneet koko ajan paremmin ja paremmin vaikka työskennelläänkin vain käynnissä perusasioita. Paljon siirtymiä seka temmonvaihteluita, suoristelua, väistöjä siis ihan kaikkea. Lisäksi on haettu perus voimaa hangessa kahlaamalla mitä nyt vielä on mahdollista tehdä ja toivotaan että tulisi lisää lunta ja paljon.

Ramin kanssa on ollut pitkään ongelmaa oikeassa kierroksessa kun ei taivta eikä asetuta vaan kuljetaan jäykkänä lapa edellä enkä ole saanut siis oikeaa pohjetta mitenkään läpi. Toissapäivänä sain läpimurron tässäkin asiassa kun ratsastettiin pimeässä kentällä ja pyörittelin ja pyörittelin ja lopulta pohje meni läpi ja alla oli rento hevonen. Vuolaat kehut näinkin pikkuisesta asiasta ja tänään sitten Rami oli paljon parempi mitä pitkään aikaan. En enään reagoi ns. väärään asiaan vaan onnistumisen kautta kehutaan joko äänellä tai äänellä sekä kiittämällä vaikka pienellä rapsutuksella kaulasta. Oikeasti voiko näin pienellä asialla olla näin suuri vaikutus?

Jotenkin itselläkin on hyvä mieli kun huomaa miten onnellinen Rami on nyt ollut. Ratsastaessa on paljon rennompi myös suusta eli se epämääräinen mökeltäminen on vähentynyt ja sitä on myös ihan käsittelytilanteissa ehdollistettu pois. Sormi pystyyn kun mökeltää ja jos ei lopeta niin pieni napautus turvalle ja kun suu pysyy kiinni silitetään ja kehutaan. Loimittaessa sekä hoitotilanteissa tämä on tehonnut ja mökeltäminen loppunut 95 %:sesti!

Puhuin alussa taas omien virheiden huomaamisesta. Käyntijakson aikana olen ehtinyt kiinnittämään huomiota omaan ratsastukseen. Perjantaina ratsastuksen jälkeen kun lähdettiin vielä kahlaaman peltoon analysoin omia virheitäni valmentajalle. Edelleen oikea kylki kipristää oikeassa kierroksessa. Ärsyttävä ongelma! Teen jo sitä että kurkkaan vasemman olkapään yli jolloin suoristun hetkeksi, mutta sitten taas palaan siihen kipristävään tyyliin. Ajattelin marssia joku päivä hierontaan ja kysyä hierojalta vinkkejä miten voisin vahvistaa/suoristaa oikeaa kylkeä. Onko ongelman lähtökohta se kun kolmisen vuotta sitten reväytin oikean puolen pitkän selkälihaksen joka aina silloin tällöin kiukuttelee?

Uusin ongelma on se, että vasemmasta kädestä on puristusvoima heikentynyt todella paljon. Ja mitä se vaikuttaa? Se etten pysty pitämään vasenta ohjaa kädessä kunnolla jonka takia oikeassa kierroksessa tuki katoaa ja mistä kierre jatkuu siihen, että pidän taas liian vahvan tuntuman oikeassa ohjassa tai oikeastaan roikun sisäohjassa kiinni ja Rami kiskoo herneen sieraimeen. Ensiksi ajattelin että tämä johtuu toissavuotisesta potkusta minkä sain kyynärpäähän, mutta oireet viittaisivat kuitenkin tenniskyynärpäähän. Ei auta kuin marssia lääkäriin asiasta, koska kyynärpää on kipuillut nyt muutenkin aika pahasti.

Elikkä torstaina saadaan alkaa ottamaan ensimmäisiä raviaskelia mitä odotan innolla! Mitä on seuraillut Ramin ravailua tarhassa niin liike on taas niin hienoa että huh huh! Kiva toisaalta päästä taas treenin makuun.