Vaikea arvata? Itseasiassa on! Kummatkin lapsoseni ovat yhtä rakkaita ja mahtavia joten kirjoitan kummastakin.Ramissa ja Pontuksessa on paljon hyviä puolia mitkä tekevät niistä ehdottomasti parhaita.
Mikä on Ramisa parasta?
Ramissa niin. Koko pakkaus! Rami on aivan ihana luonteeltaan koska se on toisaalta niin varsamainen, leikkisä 14 vuotias jätkä. Toisessa hetkessä se on fiksu elämää nähnyt hevonen joka on äärimmäisen kärsivällinen ja opettavainen. Lasten kanss Rami on hirmu varovainen ja jos kyseessä on joku kokematonkin käsittelijä niin se on ihan fine.
Kotioloissa Rami osaa olla ehkä hiukan raivostuttavakin tällä vähän kakaramaisella luonteellaansa, mutta se tekee joka päivästä erilaisen. Se on vähän sellanen hömelö, ADHD kun pitää häslätä ja halia. Vähän pitää kehitellä jotain pelättävää vaikka olisi nähnyt joku kohtakin miljoona kertaa, pitää aina keksiä siitä jotain vähän kytättävää. Ramin special liike on irtojuoksuttaessa (tai tarhassa riekkuessa) saksihypyt eli huidotaan ja hosutaan etujaloilla joka suuntaan ja saatetaan vinkua.
Narun päässä riekkuessa tai jos alkaa hyppimään niin ei se kisko itseään vapaaksi. Kun naru vähänkin kiristyy niin loikkimisraja menee siinä ja piste. Pari kertaa Rami on juossut ylitseni vahingossa, kummatkin tilanteet ovat olleet omaa tyhmyyttäni kun olen seissyt suoraan edessä ja paniikissa oleva hevonen on tullut ylitse, muta pysähtynyt sitten kun olen rähmälläni maassa.
Rami on toiminut leiriläisillä opetushevosena ja siinä on mitä parhain! Ramin kanssa vedettiin ennen leiriajelut, ensiksi teoriassa käytiin varusteet läpi ja Rami seistä möllötti käytävällä kiltisti ja kärryjen edessä annoin usein leiriläisille ohjat käteen ja sanoin aja. Lapsille se oli huisia kun saivat ajaa hevosta itse joka on juossut kilpaa. Rami on opetusmestari tällä saralla, itse ajoin ensimmäistä kertaa yksin juuri Ramilla kun ruuna oli mitä ihmettä 5 vai 6 vuotias. Tallissa oli liuta muitakin ajohevosia, kilpailevia ja eläkkeellä olevia, mutta koko porukasta Rami oli se varmin ajettava. Rami oppi ajettavan reitin itse, osasi kääntyä oikeasta kohtaa kapeaa väylää pitkin baanalle ja siitä jatkoi itse ravissa.
Ramin yksi ihana puoli on myös se, että sitä on helppo käsitellä ja hoitaa. Klinikalla olo on tullut meille tutuksi ja Ramia on aina kehuttu klinikalla kuinka kiva hevonen se on. Kipulääkkeet tai lääkkeet yleensä otetaan vastaan ihan mielellään ilman mitään vääntöä ja tappelua. Ehei meillä aukaistaan suu ja kopataan ruisku suuhun eikä päästetä enään irti.
Kun Ramia tikattiin viisi vuotta sitten klinikalla se 3 tuntia seisten ja jätkä alkoi siinä sitten tokenemaan niin ei se mitään. Vähän tutkitaan kaappeja, tutkitaan tikkaavaa eläinlääkäriä ja vähän hapuillaan että löytyiskö mitään ja sitten taas kaapin vuoro ja sitten ehkä vähän mammaakin voidaan tutkia. Rami ottaa kaikki hoitojutut avoimesti vastaan ja antaa tehdä työn rauhassa. Ja varmasti kun on tehnyt joskus joku kipeää niin kuitenkin käyttäydytään tyynen rauhallisesti.
Kärsivällisyttä Rami on myös tarjonnut tilanteissa kun olen joutunut vaihtamaan kenkiin nauloja muutamia kertoja tai ottamaan kenkää irti. Siinä vaiheessa ei hötkyillä mihinkään suuntaan ja ihanan kärsivällisesti antaa tehdä mitä tahansa. Kengittäjän kanssa puhutiinkin asiasta ja hän tykkää Ramista kengitettävänä. Kun muut hevoset alkavat nyppimään jalkaa siinä vaiheessa kun pitäisi lyödä nauloja niin tämä kultamussukka on ihan hiljaa.
Mikä Pontuksessa on parasta?
Pontuksessa parasta on avoin ja leikkisä luonne. Rotumääritelmän mukaan vähä sinikielet ovat pidättyväisiä vieraita ihmisiä kohtaan, no on tainut mennä meidän pojalta ohi kun jokaiselle heilutetaan häntää ja mennään innoissaan tutustumaan. Parempi näin, koska rodussamme on paljon koiria jotka ovat pidättyväisiä kaikin puolin ja tämmöinen avoimuus on tervetullutta.
Kaikki eläimet ovat Pontuksen mielestä kavereita. Kissat, hevoset, jyrsijät ja tietty muut koiruudet. Agressiivinen ei ole mitenkään päin ketään kohtaan, ei edes niitä koiria jotka ovat käyneet Pontukseen kiinni. "Rähinä" tilanteissa Pontus on se joka vetäytyy heti pois eikä provosoidu tai provosoi muita. Ongemaksihan tulee se, että muut koirat eivät osaa oikein lukea sinikieliä joiden staili on "karvat pystyssä" minkä muut kokevat uhaksi.
Pontus rakastaa leikkimistä! Siis se on ihan parasta jos nallelta kysytään asiaa. Juuri äskenkin kun poitsu pääsi sisään niin heti ampaistiin vinkuvan lelun luo ja raahattiin sitä pitkin kämppää vingutellen sitä samalla. Niin ja ikää on kertynyt mittariin 4 vuotta. Joka päivä leikitään, Pontus saa ihania hepuleita aina kun tulen kotiin olimpa sitten 5 minuuttia tai kolme tuntia poissa, aina sama meno ja meininki.
Joka päivä myös näkee kun meidän kaksi 3 vuotiasta kollia ja Pontus juoksevat pitkin taloa leikin merkeissä. Pontus hoitaa kissoja ja kissat hoitavat vastineeksi Pontusta.
Perus itsepäinenhän tuo karvapallo on ja niin sen pitääkin olla. Edes joku koht täsmää rotumääritelmässä! Yhteistä Ramilla ja Pontuksella on se, että Pontuskin menee eläinlääkäriin into pinkeänä. Jo pelkästään sana eläinlääkäri saa koiran aivan täyteen intoa ja eläinlääkäristä saan yleensä raahata tuon koiran pois, koska sinnehän se jäisi muuten palloilemaan.
Loppuun vielä video siitä kuinka meillä pelaa tuo toisten hoitaminen. EI taida olla ihan normaalia meininkiä?
Osallistu sinäkin blogitallin viikkohaasteeseen! Ohjeet osallistumiseen löydät täältä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti