Till the end [ erikoispostaus ]

Jokaiselle hevosenomistajalle joka haluaa pitää hevosensa loppuun asti tulee väistämättä joskus eteen luopuminen. Luopuminen voi tulla yllättäenkin eteen kenelle tahansa esimerkiksi pahan sairastumisen vuoksi tai onnettomuuden kautta. Haluan jakaa ajatukseni millainen olisi ihanteellinen viimeinen päivä, mutta sitähän ei tiedä minkälainen se sitten tulee joskus olemaan. En saanut tästä aivan sellaista kun olisin halunnut, toivottavasti saatte edes pientä käsitystä tästä.

Ramin kohdalla olen jo entisille omistajille luvannut pitää Ramin loppuun asti. Minulta se lähtee vain ja ainoastaan taivaslaitumille. Toki toivon että Rami pysyy pitkään terveenä ja saa viettää rentoja eläkepäiviä kotosalla, kukapa ei toivoisi? Rami on koko perheen lellikki ja tiedän sen nyt jo, kun joskus joudun Ramista luopumaan se on kova paikka koko perheellemme. Nyt on jo yli kuusi vuotta yhteistä taivalta takana ja toivon että saadaan monia vuosia vielä lisää.

Ensimmäinen asia minkä haluan on se, että Rami lopetetaan kotona. En haluaisi enään viimeisenä päivänä stressata herkkää hevosta joka jännittää kopissa matkustamista. Rami saisi syödä kaikkia herkkuja mistä eniten tykkää eli porkkanat, omenat sekä kuiva leipä ovat ehdottomia suosikkeja. Harjattaisiin korvista kavioihin viimeisen päälle huolella, paljon kuvia ja muistoksi mm jouhituppo hännästä.

Käytäisiin kävelemässä tutut paikat läpi, jos terveys ja kunto sallii voitaisiin mennä vähän reippaamminkin. Joko kärryiltä, selästä ilman satulaa tai maastakäsin eli hevosen ehdoilla loppuun asti.

Uskon että koko perhe on saattamassa Ramia viimeiselle matkalleen, halauksia, rapsutuksia, herkkujen syöttämistä, paljon kyyneleitä. Haluan itse olla viimeiseen asti ruunan rinnalla, sen olen oikeastaan sille velkaa kiitoksena monista hienoista vuosista, Kaikki tapaturmat ja muut ollaan kestetty ja selvitty niin vielä viimeinen asia "koetaan" yhdessä.
Lopetuksen haluaisin piikillä vaikka on muitakin vaihtoehtoja, mutta itse koen piikin ainakin tällä hetkellä paremmaksi vaikka se ei olekaan nopein tapa päästää hevosta pois. Ken tietää mikä on loppupeleissä se tapa millä ruuna lähtee. 

Rami tullaan tuhkaamaan. Miksi? Emme pysty hautaamaan omalle maallemme joten tuhkaus on oikeastaan ainoa vaihtoehto ja mielestäni ihan hyvä vaikka onkin "hintava". Eipä siinä vaiheessa tule enään ajateltua miten paljon mikäkin maksaa. Taku (chinchilla) on tuhkattu ja tulemme tuhkaamaan myös toisenkin joskus.
Haluan pitää pienen osan Ramin tuhkasta jonka laitan edesmenneen vaarini sodassa tehtyyn rasiaan. Elämää nähnyt kaunis sydämen muotoinen rasia on juuri täydellinen. Loppu tuhka tullaan sirottelemaan varmaankin kotiin pelloille. Pieneksi muistoksi olen miettinyt ottavani pienen tatuoinnin ranteeseen missä on kaksi sydäntä - musta ja valkoinen eli Rami ja Pontus. Ensimmäinen oma hevonen ja ensimmäinen oma koira.

Millaisena Te hevosenomistajat olette miettineet viimeisen päivän vai oletteko jo kenties joutuneet luopumaan rakkaasta karvakorvastanne?

 Kertokaa ihmeessä ajatuksianne!