Veeran estevalmenus & pelon voittamista

Nonniin vihdoinkin jaksoin tulla koneelle! Mutta päivä oli aivan loistava vaikka mitään materiaalia ei olekaan (ehkä jopa onneksi). Meillä kyllä olikin sitten kaksi apukättä mukana, joten jos olisin tiennyt olisin ottanut kameran mukaan. No ensi kerralla sitten. Onnistuin tänään nukkumaan kaiken lisäksi pommiin ja hirveässä paniikissa lähdin tallille, mutta valmennukseen ehdittiin ajoissa!

Eli meillä oli tänään estevalmennus tunnin ajomatkan päässä olevalla tallilla ja poimin matkalla kaverini mukaan. Rami oli oikein mukavasti koko matkan vaikka kyytiin asteli kiimainen tamma joka pari kertaa vinkaisi ja se oli siinä. Matkalla panikoitiin (tai siis minä) ja meille osui kaikenlaisia hidasteita vielä matkalle.

Ramia alkoi jänskättämään kun laitettiin varusteita ja kipusin selkään. Valmennus olikin kentällä ja edellinen ryhmä hyppäsi vielä ja päästiin lopulta kävelemään kentälle. Jossakin vaiheessa päästiin ravailemaan ja Rami alkoi kyttäilemään paria kulmaa ja pelästyi kahta autoa jotka kaasuttivat kentän ohitse jonka jälkeen oli edelleen jännittynyt. Laukkaa otettiin kumpaankin suuntaan, mutta herkkä pieni mies oli niin täpinöisään että sitten mentiin aika haipakkaa.

Aivan ensiksi tultiin ristikkoa jonka jälkeen piti saada laukka vasemmalle. Rami tuntui jännittyneeltä ja himmailin paljon esteelle ettei olisi tullut ryysäystä tuhatta ja miljoonaa. Ristikkoa ennen oli yksi puomi ja ensimmäinen hyppy oli järjettömän kokoinen tai tuntui siltä! Tultiin ristikko pari kertaa jonka jälkeen tultiin sitten kolmen esteen "rataa". Eli ensiksi ristikko jonka jälkeen kaarto vasemmalle pystylle (vai ristikko?) ja linjalla oleva n. 70 cm pysty. Ristikko ja toka este tulivat alas kun en päässyt toisessa hypyssä mukaan ja viimeinen päästiin yli. Tultiin tämä joitakin kertoja kunnes vaihdettiin vähän tehtävää.

Tultiin ensiksi taas ristikko, kaarto vasemmalle suoralla uralla olevalle pystylle korkeus joku 70 cm ja siitä viiden askeleen linja 70 cm pysty ja n. 70-80 cm pysty. EN edes ajatellut korkeutta, mutta kyllä sitä vähän katsoi niitä esteitä sillä fiiliksellä että A-P-UA! Minä pienenä estekammoisena ihmisenä krhm...
Lopuksi tultiin kuuden esteen rata eli yksi linja lisää mikä oli kolmen askeleen ja viimeinen este oli sen 80 cm arviolta. Rami juoksi kertaalleen ohi kun tultiin vain niin sivuun tai oikeastaan ohjasin sen sivusta ja tultiin linja uudestaan. Meinasin myös tippua tämän jälkeen kun menin reiän liian pitkillä jalustimilla ja jalat heiluivat joka hypyssä taakse. Jos olisi ollut se reiän lyhkäsemmät olisin saanut paremman tuen. Rami suoriutui kuitenkin mielestäni kiitettävästi vuoden ekasta hyppykerrasta! Ja voitin oman pelkoni samalla :) Vuosi sitten ilmoitin etten hyppää yli 40 cm esteitä ja viime vuonna hyppäsin kerran puhtaasti 70 cm pystyn Ramin kanssa ja muuten menin 50-60 cm esteitä. Ehkä tämä tästä?

Omistan paljon ongelmia kun olen nyt viimeiset no vajaa kaksi vuotta painottanut kouluun ja maastoiluun ja viime vuonna hyppäsin ehkä 15 kertaa jos sitäkään Ramilla. Hyppyrutiini on aivan onneton ja ehkä se tästä kun alkaa hyppäämään kerran tai kaksi viikossa. Ramilla korkeus ei tuota ongelmia ja nyt kun hypättiin nuo esteet ravissahan tulimme kaikki ja no osa puomeista tuli alas liiallisen vauhdin takia, mutta kun saatiin hyvä vauhti niin Rami hyppäsi kevyesti yli ja se yritti!
Nyt yritän keskittyä ainakin omassa ratsastuksessa kahteen asiaan: katson eteenpäin enkä sitä hevosen kaulaa ja yritän saada kädet rennoiksi etten vedä käsijarrua päälle hypyssä. Ramikin hyppäsi tänään paremmin kun pääsin mukaan hyppyyn ja pidin kädet lähellä kaulaa rentoina.

Kotimatkalla pysähdyttiin kaverin kanssa sitten siwassa, ostettiin jäätelöt ja munkit ja mutusteltiin niitä kopin luona tyytyväisinä kunnes jatkettiin matkaa kotiin. Kaverini jäi ensiksi poninsa kanssa pois kyydistä ja jäin juoruamaan hetkeksi hänen äitinsä kanssa joka oli sitä mieltä että Rami meni tosi kivasti hyppykertoihin nähden. Kotona sitten pesin Ramin, annoin kuivua hetken sisällä kun siivosin koppia ja hain varusteet jonka jälkeen vein vielä takin kanssa ulos ottamaan aurinkoa.

Mutta tässä päivässä oli myös tämä yksi todella loistava asia eli pelon voittaminen! Vaikka esteet olivat mielestäni aivan liian suuria ja olin varma, että kuolen niillä uskalsin luottaa Ramiin että kyllä se selviää. Esteet tuntuivat loppujen lopuksi pieniltä ja olen viimeksi hypännyt näin isoa rataa vuonna 2009! Aikamoinen voittajafiilis (:!

Sitten pari kuvaa eiliseltä tunnilta. Kiitos Eve!

turvaliivi - hyöty vai haitta?

Aloin tässä hetki sitten miettimään turvaliivejä ja niiden käytöstä. Käytän itse aina hypätessä tai jos menen puomeja niin turvaliiviä ihan suosiolla enkä koe sitä mitenkään "nolona" asiana vaikka on monia joiden mielestä on oikein noloa käyttää turvaliiviä. Miksi? Koen sen kuitenkin ehkäisevän jos tippuu puomin päälle tai osuu tolppaan, mutta eihän se toki suojaa käsiä ja jalkoja eikä päätä, mutta päätä vartenhan on kypärä. Mutta se suojaa kuitenkin mm kylkiluita, selkärankaa ja solisluita. Jos en olisi käyttänyt hypätessä turvaliiviä olisi varmasti pari kertaa solisluu murtunu sekä pari kylkiluuta. Sileällä ratsastaessa en käytä koskaan turvaliiviä enkä yleensä maastossakaan vaikka silloinkin voi aivan hyvin tippua. Kuitenkaan varusteet eivät ole aivan "idioottivarmoja".

Netissä lukiessa löytyy kommentteja turvaliiveistä ja miksei niitä käytetä eri syiden takia "ne on ahistavia/tulee kuuma, ei niillä pysty ratsastamaan koska ne on jäykkiä ja ne on ihan turhia, on noloo pitää turvaliiviä".

Toki varsinkin kesällä meinaa paahtua turvaliivissä, mutta mieluummin paahdun kun olen pitkään ratsastamatta sen takia kun vaikka se solisluu murtuu. Se on pieni asia kiskaista liivi päälle kun miettii kuinka paljon se ehkäisee vammojen suhteen.

Jäykkiä no osa on kyllä todella jäykkiä. Ensimmäinen liivini oli niin jäykkä, että oli pakko pitää se auki kun meni selkään tai tuli alas. Mutta se oli todella hyvä liivi ja sillä olen tippunut monta kertaa kuitenkin olen aina pysynyt ehjänä. Koskaan kun ei voi ennustaa mitä tulee tapahtumaan. Tällä hetkellä omistan mukavamman liivin joka on todella hyvä päällä ja se on ollut nyt neljä vuotta enkä vaihtaisi sitä pois.

Nolous on aivan omasta pääkopasta lähtevä ajatus. Mikä tekee siitä noloa jos oikeasti haluaa suojata omaa kroppaansa. Kuitenkin se on jokaisen oma asia mitä varusteita käyttää ja mitä ei. Joku ei käytä kypärää ja joku toinen käyttää, joku käyttää aina turvavöitä autolla liikkuessa toinen ei sitten koskaan.

Kuitenkin sekin pitää muistaa, että hommaa oikean kokoisen turvaliivin. Liian pieni tai liian suuri turvaliivi on enemmänkin vaarallinen kuin sopivan kokoinen joka istuu hyvin. Onhan niillä myös hintaa, mutta edelleen maksan mielelläni sen hinnan. Mieluummin maksan ja käytän sitä kuin makaan sairaalassa puoliksi halvaantuneena sen takia jos sattuisin lentämään puomin päälle selälteni ilman liiviä. Sama on kypärän suhteen; käytän AINA kypärää enkä voisi kuvitellakaan ratsastavani ilman kypärää. Pari kertaa tullut tätä harrastettua omaa tyhmyyttään, mutta en todellakaan enään. Ajaessa käytän myös kypärää, paitsi on joitakin kertoja kun en viitsi iskeä kypärää päähän lippiksen sijaan. Kärryiltäkin voi pudota ja teloa itsensä.

Käytättekö Te rakkaat lukijat turvaliiviä koskaan? Miksi tai miksi ette, nyt saa kertoa enkä tuomitse ketään (:

Panikointia valmennuksesta

Tällä bloggaajalla on järkyttävät paineet huomisesta valmennuksesta enkä tiedä miksi! Ehkä yksi syy on siinä, että ollaan hypätty Ramin kanssa viimeksi varmaan syys-lokakuussa? Puomejakaan ei olla vielä otettu esille joten no katsotaan miten huomenna sitten käy. Valmennus pidetään ilmeisestikin maneesissa ellei sitten kentällä, aivan vieraassa paikassa ja sitä en sitten tiedä miten Rami reagoi. On se kuitenkin jo vuodessa rauhoittunut ihan älyttömästi eikä enään niin paljon ota ressiä uusista paikoista tai kuljetuksista. Huomisesta ei tule mitään matskua ikävä kyllä kun epäilen ettei tallilla ole silloin ketään tuttua naamaa jota voisi vonkua kuvaajaksi :( ehkä ensi kerralla sitten. Voin kehittää pientä videopostausta huomisesta kuitenkin jos jaksan.

Tänään keikuin tunnilla suokkipojan kanssa ja tunti meni ihan mukavasti paitsi etten osaa oikeasti ratsastaa :D Ruuna oli oikein kivan tuntuinen ja laukka sujui ihan mukavasti. On kyllä kiva istua pitkästä aikaa suomipojan selässä! Molemmille tuli myös mukavasti hiki pintaan enkä kyllä valita. Edellee on mukava ratsastaa välillä muillakin hevosilla kun pelkästään Ramilla.

Menin vielä Ramilla maastossa tallin omistajan seurana ja käveltiin tunnin verta ja mentiin mäkilenkki kolme kertaa. Oli oikein kiva ilma niin mikäs siinä hevosen selässä istuessa? Hyvin tarkeni topilla ja hupparilla. Olen myös oikein tyytyväinen tuohon geeliin minkä ostin hetki sitten. Huovat pysyvät sentään paikallaan eivätkä valu satulan alle mikä alkoi jo tympäisemään kun siinä 5-10 minuutin ratsastuksen jälkeen huovan reuna oli satulan alla vaikka yritti miten saada sen huovan laitettua hyvin ym.

salakuva murhhh. c. Kiia K.

Pontus näyttelyissä

Tosiaan tänään olimme kansainvälisessä näyttelyssä Lahdessa Pontuksen kanssa pitkästä aikaa. Viimeksi olimme messarissa riekkumassa ja hakemassa kokemusta. Tänään Pontus myös oli ensimmäistä kertaa nuorten luokassa ja lähdemme havittelemaan sertejä niin että poitsu valioituisi jossakin vaiheessa.

Päivän aikataulu näytti tältä suunnilleen

6.00 - herätys
6.10 - aamulenkki
6.30 - tassujen pesu ja kuivaus
7.00 - tavaroiden kasailu ja oma naama edustuskuntoon
7.30 - lähtö kotoa
8.15 - Lahdessa
10.00 - arvostelu
11.35 - kotiin lähtö

Pontus matkusti hyvin vaikka aluksi vinkuikin syytä en tiedä. Näyttelypaikalla sitten sain raahata kahta kassia, kevythäkkiä ja koiraa mukana tai koira raahasi minua! Kehä löytyi helposti ja jouduin kertaalleen siirtymään toiseen paikkaan jonka jälkeen jätin tavarat häkille paitsi yhden kassin otin ja käytiin Pontuksen kanssa ulkona. Omaa porukkaa alkoi vähitellen valumaan paikalle ja oli kiva nähdä mm. Pontuksen äiti sekä veli sekä pentukodista yksi leikkisä uros. Treenattiin vähän kehässä Pontuksen kanssa ja katsottiin kenen kanssa Pontus menisi parhaiten ja vaihtoehdot olivat minä tai kasvattaja. Annoin kasvattajan esittää kun itselle iski jännitys, mutta tiistaina joudun itse esittämään pienemmissä näyttelyissä hui!
Kehä alkoi kymmeneltä ja Pontuksen luokka oli ekana eli nuoret urokset. Pontuksella oli tänään sellainen päivä eli vedän tai laahustan ja välillä kyllä kulki ihan nätisti. Pontus ei kuitenkaan jaksanut skarpata tänään ja olikin pääosin korvat taaksepäin joka tiputti heti pisteitä roimasti ja lopputuloksena oli erittäin hyvä (sininen nauha) ja kilpaluokassa toinen! Ensimmäiseksi sijoittunut uros oli kieltämättä upea ja esiintyi hyvin.

Siinä jäätiin sitten penkeille katsomaan muita luokkia ja siinä sitten kaksi vanhempaa urosta pysähtyivät Pontuksen kohdalla joten tuomari pyysi meitä siirtymään sitten pois siitä "häiriköimästä". Tämä toinen uroksista muutenkin tuijotteli muita koiria siinä ja tämä toinen on Pontuksen leikkikaveri. Häkissä Pontus ei viihtynyt hetkeäkään vaan alkoi haukkumaan heti joten kyykin sitten tuolien takana ikävä kyllä muiden ihmisten tiellä sitten häkkialueella.

Kävin vielä lopuksi ostoksilla Pontuksen kanssa ja ostin mm. uuden nahkahihnan kun vanha on venynyt niin pahasti että katkeaa kohta. Ostin myös tuollaisen peiton, pallon, namipussin, treenikassin mihin mahtuu tarvittavat näyttelytarvikkeet sekä "killer chow chow" kyltin joka naurattaa vaan niin paljon.

Kotiin lähdin puoli kahdentoista aikaan ja hain siwasta Pontukselle nakkeja palkkioksi joita se ei kelpuuttanut kuin vasta kotona.

Arvostelu näin vapaasti suomennettuna (google kääntäjää apuna käyttäen) :

18 kuukautta. kiva kompakti runko osa, hyvä maskuliininen pää, jossa vahva kuono ja erinomaisen syvät silmät. Hyvä pigmentti suussa, virheetön saksipurenta, virheettömän pienet korvat kääntyneenä oikein sisäänpäin, virheetön ylälinja, hyvä hännänkiinnitys, kääntää tassuillaan vähän liikaa ulospäin. Rinnan ja stirn ?? pitäisi olla kehittyneempi tässä iässä. Oikein kulmautunut takaosa, hyvä turkki, kiva liike, korrekti suora takaosa.

Eli olen todella tyytyväinen tähän arvosteluun. Hallikisat eivät ole Pontuksen vahvuus kun ollaan silleen "ahtaasti", hirveästi ihmisiä ja koiria ja kun koiralle tulee hätä joutuu pujottelemaan ties mitä kautta niin että pääsee ulos. No onneksi nyt näyttelyt alkavat olemaan ulkona niin on paljon kivempaa (paitsi sateella).

Kävin vielä ratsastamassa Ramin kentällä. Ruuna oli viimeisen päälle kompura ja juoksenteli miten sattui pysyi kuitenkin aika rentona. Istuin pääosin harjoitusravissa kun hain tuntumaa ja sitä oikeaa asentoa ja välillä keventelin ja hain siinä samaa eli etten könötä mitenkään. Otettiin kumpaankin suuntaan laukkaa ja lopussa keskusteltiin siitä tarviiko se pää ylhäällä juosta kuin ravuri konsanaan ja pari kertaa sain oikeasti siis rumasti vetää hevosen käyntiin kun vauhti kiihtyi. Lopetettiin siihen kun Rami ravasi rennosti alhaalla ja oli ainakin toisella hiki samoin ratsastajalla!

Huomenna menen kuvaamaan pitkästä aikaa koulukisoja ja kannustamaan kaveria jonka jälkeen eksyn tallille ratsastamaan pyöreällä suomenhevosella tunnille ja Ramin liikutan jollakin tavalla kun maanantaina meillä on estevalmennus.

Ostoksia, näyttely valmisteluja ja muuta

Noniin nyt taidan taas pikaisesti kirjoittaa kun oikeastaan tällä hetkellä pitäisi olla saunassa ja saunan jälkeen pitäisi Pontuksen kaulus pestä huomista näyttelyä varten heh heh. Mukavaa omistaa vaalea koira :D

Eilen hain satulamme levityksestä ja kun kävin sitten tallilla viemässä sen sinne ja laittelin sitten Ramin ruokia tallin omistaja pyyhälsi paikalle ja yllättäen kysyi ihanaan tapaansa "Tinttu onko sulla mikään kiire?" Ei sitten mihinkään. "Loistavaa voisit tulla pyörimään Lystillä tunnille ku en ehtinyt itse sitä liikuttamaan." 
Eli kipusin taas pienen pyöreän suomenhevosen selkään tunniksi vaikka kuvittelin että menen vain jonkun puolikkaan.
Jo alkutunnista ruuna sinkosi yhdestä kulmasta vauhdilla kun kävelin pitkin ohjin joten ohjat käsiin kunnolla ja aloin ratsastamaan voltteja. Oli todella jännittynyt koko tunnin paitsi laukkojen jälkeen alkoi jopa rentoutumaan. Aivan mieletön laukka tällä kaverilla! En ole koskaan istunut noin mukava laukkaisen suomenhevosen selässä ikinä. Kyllä jouduin pari kertaa kysymään opettajalta et ootko tosissas et mun pitää laukata tällä? Lopputunnista sitten tehtiin ravissa väistöjä mitkä alkoivat sitten lopulta onnistumaan samoin pysähdykset pienen neuvottelun jälkeen.

Tänään kävin työkkärissä jonka jälkeen käytin Pontuksen kävelyllä ja siitä sitten lähdin Lahteen ostoksille. Tarkoituksena oli löytää ainakin yhdet mukavat ratsastushousut kotikäyttöön ja jos hyvä tuuri käy niin valkoiset kisahousut. Kävin ensiksi Horsepro:lla katselemassa ja kuolaamassa suojista lähtien vähän kaikkea. Housuja en täältä löytänyt harmikseni, mutta mukaan lähdi ratsastussukat sekä kaksi namipussia Ramille.
Seuraava kohde oli Horze missä kokeilin ties kuinka monet housut, mutta tuloksetta. Yhdet farkkutyyppiset housut olivat ihan kivat, mutta niissä oli vyötärö jotenki tosi kapea ja ne puristivat sitten ikävästi. No housuja en löytänyt täältäkään. Löysin myös ihanat nauhalliset jodhpurit hinta 30 euroa! Kokoja oli vain 42 & 43 ja kokeilin sitten 42 kokoa vaikka se on sen numeron verta iso. En ostanut näitä kenkiä monesta syystä. Ensiksi ne olivat aivan järkyttävät jalassa; jotenkin tosi "koppuraiset" ja niissä kantapää pääsi liikkumaan aivan liikaa. Muuten olisivat olleet tosi kivan näköiset. Horzesta sitten ostin pelkästään valkoiset roecklin hanskat ja hexocilia.

Pohdin hetken pitäisikö käydä wahlstenilla katsomassa ja kävelinkin sitten liikkeeseen ja suuntasin heti housuja katsomaan. Siellä oli -50% alennukset ja joitakin kivoja housuja löytyi, mutta tilanne oli se että ne olivat vähän ahtaat jostakin. Kun olin menettänyt toivoni iskin silmäni koriin missä oli valkoisia kokopaikka housuja ja korissa oli lappu "Ratsastushousuja 19 euroa" Pienen kaivelun jälkeen löysin ison näköiset ja ne olivatkin isot ja katsoin sitten lapusta koon ja kävin penkomassa lisää kunnes löysin sopivan kokoiset ja nehän lähtivät mukaan. Niissä on jotain pieniä "virheitä" eli jtn kellertävää väriä mitä ei oikeastaan huomaa ellei oikein tarkkaan syynää ja housut ovat Equi comfortin. Pyörin vielä hetken ja löysin Ramille uudet ajokuolaimet eli bristolin mikä on perjaatteessa kolmipala kun tuo nivel painaa kitalakeen. Löysin vielä lopuksi aivan ylisöpön väriset keltaiset korvahupun joka oli pakko ostaa :D
Kävin vielä kärkkäisellä etsimässä näyttelyitä varten vaatteita ja löysin pelkästään punaisen topin/tunikan.

Ostoksilta tultuani lähdin suoraan tallille kun lupasin vetää Ramilla hevosajelun leiriläisille. Baanaa ei voinut kiertää ympäri parin petollisen kohdan takia joten mentiin sitten sellainen pikkuinen lenkki osittain baanalla ja pääsosin tiellä eli käännyttiin aina tieltä baanalle sellaisesta kohdasta missä on vähän tietä ojan yli ja baanalla aina ravattiin.
Laitoin nämä kaksi uutta ostosta Ramille ja ruuna toimi oikein hyvin uudella kuolaimella. Oli todella kevyt ajaa enkä oikeastaan pitänyt ohjista edes kiinni vaan aivan pieni sormien liikuttelu riitti esim hidastamisessa ja no pysäyttämisessä jouduin vähän enemmän pidättämään.
Rami tajusi pian jutun ja käveli aina silloin kun piti ja ravasi aina sen tietyn pätkän ja kääntyi jo itse oikeassa kohdassa ja oli ah niin loistava.

Nyt vielä pitäisi pakata huomisen tavarat kun mennään Pontuksen kanssa näyttelyihin Lahteen! Voisin kehitellä huomiseksi jtn kivaa postausta näyttelypäivästä vaikka. Mutta nyt hyvää yötä!