maanantai 30. huhtikuuta 2012

Veeran estevalmenus & pelon voittamista

Nonniin vihdoinkin jaksoin tulla koneelle! Mutta päivä oli aivan loistava vaikka mitään materiaalia ei olekaan (ehkä jopa onneksi). Meillä kyllä olikin sitten kaksi apukättä mukana, joten jos olisin tiennyt olisin ottanut kameran mukaan. No ensi kerralla sitten. Onnistuin tänään nukkumaan kaiken lisäksi pommiin ja hirveässä paniikissa lähdin tallille, mutta valmennukseen ehdittiin ajoissa!

Eli meillä oli tänään estevalmennus tunnin ajomatkan päässä olevalla tallilla ja poimin matkalla kaverini mukaan. Rami oli oikein mukavasti koko matkan vaikka kyytiin asteli kiimainen tamma joka pari kertaa vinkaisi ja se oli siinä. Matkalla panikoitiin (tai siis minä) ja meille osui kaikenlaisia hidasteita vielä matkalle.

Ramia alkoi jänskättämään kun laitettiin varusteita ja kipusin selkään. Valmennus olikin kentällä ja edellinen ryhmä hyppäsi vielä ja päästiin lopulta kävelemään kentälle. Jossakin vaiheessa päästiin ravailemaan ja Rami alkoi kyttäilemään paria kulmaa ja pelästyi kahta autoa jotka kaasuttivat kentän ohitse jonka jälkeen oli edelleen jännittynyt. Laukkaa otettiin kumpaankin suuntaan, mutta herkkä pieni mies oli niin täpinöisään että sitten mentiin aika haipakkaa.

Aivan ensiksi tultiin ristikkoa jonka jälkeen piti saada laukka vasemmalle. Rami tuntui jännittyneeltä ja himmailin paljon esteelle ettei olisi tullut ryysäystä tuhatta ja miljoonaa. Ristikkoa ennen oli yksi puomi ja ensimmäinen hyppy oli järjettömän kokoinen tai tuntui siltä! Tultiin ristikko pari kertaa jonka jälkeen tultiin sitten kolmen esteen "rataa". Eli ensiksi ristikko jonka jälkeen kaarto vasemmalle pystylle (vai ristikko?) ja linjalla oleva n. 70 cm pysty. Ristikko ja toka este tulivat alas kun en päässyt toisessa hypyssä mukaan ja viimeinen päästiin yli. Tultiin tämä joitakin kertoja kunnes vaihdettiin vähän tehtävää.

Tultiin ensiksi taas ristikko, kaarto vasemmalle suoralla uralla olevalle pystylle korkeus joku 70 cm ja siitä viiden askeleen linja 70 cm pysty ja n. 70-80 cm pysty. EN edes ajatellut korkeutta, mutta kyllä sitä vähän katsoi niitä esteitä sillä fiiliksellä että A-P-UA! Minä pienenä estekammoisena ihmisenä krhm...
Lopuksi tultiin kuuden esteen rata eli yksi linja lisää mikä oli kolmen askeleen ja viimeinen este oli sen 80 cm arviolta. Rami juoksi kertaalleen ohi kun tultiin vain niin sivuun tai oikeastaan ohjasin sen sivusta ja tultiin linja uudestaan. Meinasin myös tippua tämän jälkeen kun menin reiän liian pitkillä jalustimilla ja jalat heiluivat joka hypyssä taakse. Jos olisi ollut se reiän lyhkäsemmät olisin saanut paremman tuen. Rami suoriutui kuitenkin mielestäni kiitettävästi vuoden ekasta hyppykerrasta! Ja voitin oman pelkoni samalla :) Vuosi sitten ilmoitin etten hyppää yli 40 cm esteitä ja viime vuonna hyppäsin kerran puhtaasti 70 cm pystyn Ramin kanssa ja muuten menin 50-60 cm esteitä. Ehkä tämä tästä?


Omistan paljon ongelmia kun olen nyt viimeiset no vajaa kaksi vuotta painottanut kouluun ja maastoiluun ja viime vuonna hyppäsin ehkä 15 kertaa jos sitäkään Ramilla. Hyppyrutiini on aivan onneton ja ehkä se tästä kun alkaa hyppäämään kerran tai kaksi viikossa. Ramilla korkeus ei tuota ongelmia ja nyt kun hypättiin nuo esteet ravissahan tulimme kaikki ja no osa puomeista tuli alas liiallisen vauhdin takia, mutta kun saatiin hyvä vauhti niin Rami hyppäsi kevyesti yli ja se yritti!
Nyt yritän keskittyä ainakin omassa ratsastuksessa kahteen asiaan: katson eteenpäin enkä sitä hevosen kaulaa ja yritän saada kädet rennoiksi etten vedä käsijarrua päälle hypyssä. Ramikin hyppäsi tänään paremmin kun pääsin mukaan hyppyyn ja pidin kädet lähellä kaulaa rentoina.

Kotimatkalla pysähdyttiin kaverin kanssa sitten siwassa, ostettiin jäätelöt ja munkit ja mutusteltiin niitä kopin luona tyytyväisinä kunnes jatkettiin matkaa kotiin. Kaverini jäi ensiksi poninsa kanssa pois kyydistä ja jäin juoruamaan hetkeksi hänen äitinsä kanssa joka oli sitä mieltä että Rami meni tosi kivasti hyppykertoihin nähden. Kotona sitten pesin Ramin, annoin kuivua hetken sisällä kun siivosin koppia ja hain varusteet jonka jälkeen vein vielä takin kanssa ulos ottamaan aurinkoa.

Mutta tässä päivässä oli myös tämä yksi todella loistava asia eli pelon voittaminen! Vaikka esteet olivat mielestäni aivan liian suuria ja olin varma, että kuolen niillä uskalsin luottaa Ramiin että kyllä se selviää. Esteet tuntuivat loppujen lopuksi pieniltä ja olen viimeksi hypännyt näin isoa rataa vuonna 2009! Aikamoinen voittajafiilis (:!

Sitten pari kuvaa eiliseltä tunnilta. Kiitos Eve!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti