kiitos vuodesta 2014

Vuosi 2014 on kohta taputeltu kasaan ja nyt on aika pysähtyä miettimään mitä vuosi toi tullessaan? Ollaanko yhtään viisaampia tämän vuoden jälkeen. Käydään ihan yleiskatsaus kaikin puolin.

Tämä vuosi on ollut noin muuten siis harvinaisen hyvä sen suhteen että klinikalla ollaa käyty harvinaisen vähän. Mutta sen sijaan satulat ovat tuottaneet läpi vuoden päänvaiva senkin edestä. Yleissatula vaihtui estesatulaan, koulupenkkiä on fiksailtu ihan urakalla. Toivon hartaasti että ensi vuonna saataisiin nämäkin ongelmat pakettiin ettei tarvitse jatkuvasti ressata.

Tallipaikkaa ollaan vaihdettu kaksi kertaa. Ensimmäisen kerran tammikuussa vaihdettiin hierojani talliin. Näin säästin ajomatkoissa, koska töistä tallille kesti 5 minuuttia ajaa. Sain itselleni mahtavan ystävän tältä tallilta, korvaamaton ihminen joka on tukenut aivan mielettömän paljon.
Heinäkuussa tuli toinen muutto ja silloin suunnattiin vielä lähemmäs kotia tämänhetkisen valmentajani luokse ja ollaan viihdytty hyvin. Tullaan hyvin juttuun valmentajani kanssa, nähdään päivittäin ja lisäksi saatetaan soitella ja viestitellä. Valmentaja itse tarjosi paikkaa meille ja otin tarjouksesta kiinni. En ole katunut hetkeäkään. Ramikin viihtyy hyvin, saa olla paljon ulkona (vähintään 12-14 tuntia), neljä kertaa päivässä heinät, talvella tarjotaan lämmintä vettä aina heinien yhteydessä.

marraskuu 2013

syyskuu 2014

 Ramin ratsastettavuus on parantunut paljon vaikka vieläkin on paljon töitä edessä. Ravi ollaan saatu hiottua sanotaanko näin jo melko hyväksi. Rami on paljon ryhdikkäämpi mitä viime vuonna ja nyt ollaan saatu enemmän liikettäkin irtoamaan. Jatketaan hiomista kuitenkin kahden pätevän valmentajan kanssa.

Laukka parani isoin askelin alkuvuodesta, mutta nyt se on tosiaan mennyt takapakkia. Syitä voi olla monia, laukka paranee aina kun satula istuu hyvin ja heti kun tulee vähänkin jotain ongelmaa se huononee. Herkkä hevonen reagoi heti jos satula liikahtaa johonkin suuntaan tai painaa edes vähän jostakin. Liinassa laukka toimii hyvin ja jätkähän ei tarjoakaan kun kolmitahtista laukkaa liinassa.

 

Hypättiin tänä vuonna alkuvuodesta säännöllisesti ja sitten se taas väheni. Kun halusin hyppäämään se tarkoitti aina kuskaamista muualle. Esteillä tehtiin kuitenkin pari läpimurtoa. Rami oli todella luottavainen oikeastaan tilanteessa kuin tilanteessa. Hypättiin uusina esteinä mm. maahankaivettua muuria, isompaa porttia, esteiden alla oli kaikenmaailman pelottimia ja kaikista mentiin yli. Se on jo paljon! Viikonloppuvalmennuksissa mentiin innareita, sarjoja eri väleillä ja kaikkien jälkeen ollaan edelleen hengissä. Toivottavasti ensi vuonna saataisiin kuitenkin hyppääminen ujutettua edes joka toinen viikko ohjelmaamme niin saataisiin sitä rutiinia. Korkeudet pidetään kuitenkin siinä 80 cm huippeilla maksimissaan.

 

Miten sitten tuon nallekarhun kanssa?

 

Näyttelykausi oli lyhyt mutta sitäkin parempi. Kaapissa on kaksi SERT:iä ja kunhan saadaan vielä yksi niin poitsusta tulee Suomen Muotovalio jonka jälkeen lähdetään Viroon hakemaan seuraavaa muotovalion titteliä. Kolmesta näyttelystä kahdesta saatiin mukaan muutama ruusuke, pokaali ja vuoden ensimmäisestä näyttelystä tosiaan VSP (=vastakkaisen sukupuolen paras). Luonnetesti kruunasi vuoden kun nalle sai kaikkien aikojen parhaan tuloksen oman rodun kohdalla (ja samoin koko viikonlopun paras tulos). Lisäksi poitsu komeilee jalostusuros-listalla mistä ainakin listan ylläpitäjä oli mielissään kun saatiin uutta verta listalle. 

Entäpä minä?

Olen yrittänyt opetella elämään niinkuin nuoren kuuluu. Lähtenyt vähän ulos pitämään hauskaa mitä teen yleensä äärimmäisen harvoin, käynyt muutamalla keikalla ja tanssinut jalat kipeiksi. Olen tehnyt ahkerasti töitä, olen jopa raahannut muutamia kertoja töitä kotiin saadakseni hommat tehtyä ajoissa. Mutta kaikki aherrus palkitaan sanotaan näin. 

Tutustuin moneen uuteen mahtavaan ihmiseen esimerkiksi valmentajaani ja hänen muutamaan hyvään ystäväänsä jotka ovat aivan mahtavia tapauksia. Töiden kautta olen tutustunut muutamiin ihmisiin vähän paremmin ja ollaan muutenkin heidän kanssaan tekemisissä. Ja tietty aivan ihana ihminen vanhalta tallilta joka on kyllä niin korvaamaton mulle. 

Tiivistettynä koko vuosi oli aika loistava, toki muutamia ei-niin-kivoja juttuja mahtuu jokaisen vuoteen, mutta niistä on selvitty hengissä.

Ja kiitän Teitä hyvät lukijat tästä vuodesta !

Jatketaan ensi vuonna samalla tavalla toivon mukaan.

Taivaanrannan maalarit

Tehdään taas paluu blogin ääreen. Viime postaus julkaistiin puhelimen avulla koska toshiban läppäristä kosahti ilmeisestikin emolevy kesken postauksen kirjoittelun. Aika kivaa vai mitä? Nyt sentään tämä kääpiöä läppäri toimii tai siis löysin laturin ja pääsen kirjoittelemaan.

Viime viikko oli aika treenipainotteinen pitkäkorvan kohdalla. Maanantaina sekä tiistaina ratsutusta jotka menivät hyvin. Rami oli ollut rento ja rauhallinen vaikka tiistaina kiskaisikin herneen syvälle sieraimeen. Ottaen kuitenkin huomioon sen, että koulupenkki kinnaa lapaan ja satula keikkaa oikealle vasemmassa kierroksessa. Tässä on tullut tämän päivän ajan pyöriteltyä sellaista asiaa että lähdetäämpä vielä neljännen sovittajan luo ja siinä vaiheessa varmaankin otetaan suunta kohti Hipposporttia. Ihan oikeasti epätoivo tässä meinaa iskeä kun satulan kanssa saadaan kamppailla jatkuvasti. Toppauksen jälkeen satula istuu hyvin, mutta hetken päästä lähtee keikkaamaan oikealle. Tänä vuonna satulan toppaukseen on uponnut jo ihan sievoinen summa kuitenkin ja jos tulevaisuus tulee olemaan sitä, että satula topataa vähintään 3 kertaa vuodessa niin kohta sitä on topattu jo sen ostoarvon verran (1450 €).

Keskiviikkona kiskaistiin reippaassa hengessä tunnin joulumaasto aivan järkyttävässä lumipyryssä. Vaatteethan kastuivat heti läpimäriksi ja tallille saapui kaksi aivan umpijäässä olevaa ratsastajaa. Hauskaa kuitenkin oli ja sehän on pääasia. Hevosetkin olivat aivan intopinkeinä kun lasketeltiin vähän reippaampaa vauhtia pariin otteeseen sen mukaan millainen pohja oli.
Perjantaina mentiin tunnin verta pellossa pientä hankitreeniä sen verran mitä sillä pohjalla pystyi. Koska alla ei ole sänkipohja vaan "rikottu" pelto niin pohja on vähän epätasainen. Rami rakastaa pellossa höntsäilyä ja varsinkin kahlaaminen on niiiiiin siistiä. Huomaa että tuo hevonen kaipaa sellaista höntsänhöntsän menoa ja heti kun tulee enempi lunta ja pohja olisi vähän parempi niin mehän löydetään itsemme baanattamasta pellossa. 

Lauantaina palattiin treenien pariin kouluvalmennuksen merkeissä. Rami oli alusta lähtien jännittynyt eikä noteeraanut pohjetta ollenkaan ja oli vahva. Kuumui ensimmäisen vartin aikana jo ihan huippulukemiin ja sen jälkeen rauhallisuuden etsiminen oli aivan yhtä tuskaa. Loppujen lopuksi kiitettiin jo siitä että rentoutui ja koska ravista otettiin niin hirveät kipinät otettiin laukkaa sitten jonkun verran. Puolikas ympyrä, nopeasti hyvään raviin ja puolikas ympyrä ravissa ja taas laukka ja sitä rataa. Oikealle pyöritti jo ihan mukavasti laukkaa, mutta nyt lähdetään työstämään siirtymää laukasta raviin. Siirtymässä Rami heittää pään ihan ylös kun otan kiinni ja nyt lähdettiin kokeilemaan jos saisi "huijattua" raviin siirtymisessä. No ehkä se siitä joku päivä.

Sunnuntaina jatkettiin valmennuksella, alussa oli ihan kiva käynnissä kunnes kuuli/näki jotain ja jännittyi siinä samassa. Aikamoista protestia otti kun komensin pariin otteeseen että hei noin ei vaan voi tehdä. Ravissa oli sentään vähän parempi, mutta aika kuumana kävi mikä kuitenkin ja varsinkin kun lähdin vaatimaan sitä että asetutaan ja taivutaan rehellisesti eikä vaan kallistelemalla päätä. Rami on sen tyyppinen hevonen että se mieluiten höntsäisi pitkällä ohjalla omaa vauhtiaan ja sitten kun lähditään vaatiman jotakin ja häntä ei juuri kiinnosta niin siinä vaiheesa kierrokset nousevat nopeasti. Rami jännittyi mm. kädellä kiittämisestä eli kun vähän rapsutin kaulasta. Siinä kun vaan rapsutteli ja äänellä kehui niin alkoi vähitellen olemaan sitä mieltä että jaa tää onki ihan jees juttu.
Laukkaa työstettiin myös tässä valmennuksessa. Saatiin paremmat nostot mitä edellisenä päivänä ja tällä kertaa aloitettiin vasemmasta kierroksesta joka on ollut vaikeampi. Vasemmassa kierroksessa Rami on nyt yllättänyt kuskin siitä kuinka näppärästi pystyy kääntymään äärimmäisen pienelle voltille. Nämäkin on olleet sellaisia vahinkoja kun en ole saanut siirretyä raviin kun käännän voltille.
Nostoissa lähti hienosti ylämäkeen, mutta pakka leviää nopeasti ja koska väsyy nopeasti laukkatyöskentelstä huomattiin se oikeassa kierroksessa kun ei vaan enään jaksanut. Loppukäynnit fiilistetiin kumpanakin päivänä pellossa, lauantaina oli hieno usva ja auringonlasku ja sunnuntaina jäätävä viima jälleen.

Valmentajan kanssa puhuttiin eilen illalla ihan jonkin aikaa ihan omista fiiliksistä miten meni tunti ja sitä rataa. Harmittelin siinä kun Rami oli niin jännittynyt. Laukkaan olin tyytyväinen koska nyt vasempaankin kierrokseen alkoi löytymään sitä pyöristymistä ja oikeaan saatiin kuitenkin laadukasta laukkaa. Mietittiin ja pohdittiin miten laukasta saataisiin sellainen normiasia Ramille. Vaikka se laukkaakin nyt lähes aina liikkuessa niin se on edelleen ruunalle jotenkin superhypermegasiisti asia kun saa laukata.

Tänään pidettiin ihan kevyt kävelypäivä maastakäsin sen verran mitä omat varpaat antoivat kävellä. Huomenna uskon että jatketaan samalla kevyellä kävelylinjalla koska viikonloppu oli kuitenkin rankka ja sen jälkeen taas katsotaan mitä kehitellään. Seuraavaksi otan kyllä taas synteettisen satulan käyttöön niin pystyisi edes vähän tuuppailemaan koulua vaikka synteettinen satula onkin aivan järkky istua. Murehditaan niitä myöhemmin! Lopuksi tarjoilen vielä jouluna otettuja kuvia.

puolukka on pop! Rami voi olla eri mieltä

Elämä on suora lähetys, ei uusintoja

Onnistuminen. Se on fiiliksenä aivan mahtava. Eilinen valmennus oli onnistumisia täynnä. Kuski, hevonen ja kaksi tarkkasilmäistä valmentajaa olivat tyytyväisiä menoon vaikka pieni pitkäkorvainen poni ottikin aikamoista kipinää jossakin vaiheessa.

Jonathan tuli siis pitämään jälleen valmennusta ja totesi aika alkuun jo että aivan eri hevonen mitä viimeksi. Rami oli alusta asti paljon rennnompi ja malttoi kuunnella ja kävellä tahdikkaasti. Ravissa jatkettiin samaa tahdin hakemista mikä saatiin pidettyä 90% paremmin mitä viimeksi. Pienen verkkailun jälkeen tehtävä muuttui ja  joka kulmaan tehtiin voltit. Voltit kylläkin venyivät kun itseltä katosi ulko-ohjan tuki joka välissä mistä sai aika monta kertaa huomauttaa. Miten se tuntuma voikin olla välillä niin vaikea asia. Toinen on rento käsi - kommentti joka kuuluu myös aika usein. Ihan hyvä että joku on huutamassa mitä pitää korjata.

Välikäyntien jälkeen J toivoi näkevänsä vähän Ramin laukkaa ja edustushan oli kaukana. Rami oli käynyt ennen laukkapätkää ihan kiitettävän paljon ylikierroksilla, oli tarjonnut jo volteilla laukkaa ja toista otti päähän kun ei saanut tehdä mitä halusi. Pieni laukkapätkä ja sitten yritettiin saada Rami raihoittumaan uudestaan kaksi kaarisella kiemuralla. Vasempaan taipui, mutta oikeaan punki pää ulkona kuuntelematta sanaakaan. Toki tässä vaiheessa tuli tärkeäksi se ulko-ohja joka valui käsistäni vähän väliä tai oikeastaan koko tuntuma. Reidellä kiinni suunnan vaihdon yhteydessä, tuntuma, rento käsi ja sisäjalka niin alkoi menokin muuttumaan siinä samassa. Kädellisenä vaan tulee tehtyä kädellä aivan liikaa vaikka Ramin kohdalla pitäisi käyttää istuntaa.

Seuraava J:n valmennus menee ensi vuoden puolelle, sillä välillä treenataan kotosalla valmentajan silmän alla. Se oli kiva kuulla että meno oli paljon parempaa mitä viimeksi, muutos oli huikea. Rami on siitä kiva hevonen, että se hiffaa asiat nopeasti ja kun kerran tai kaksi tekee asian kunnolla selväksi niin se on ihan fine juttu sen jälkeen.

Rami on liikkunut tällä viikossa myös liinassa ja on käyty ihan pelkästään kävelemässä rennosti. Tänään tarjosin kävelypäivän eilisen suhteellisen rankan valmennuksen vastapainoksi. Ilman satulaa kävelyä pellolla, villaviltti hevosen päällä, vähän lunta ja ihan jäätävä viima.

Mitä elämä tuo se tulkoon minun luo

Aurinko, pieni kirpakka pakkanen ja tyyni ilma. Voiko parempaa säätä toivoa edes kaiken tämän sateen lomassa? Päivä meni hujauksessa ohitse, asiointia sekä ystävän luona käymistä. Asioille lähdin puoli yhdeksän aikaan ja ajoin työkkäriin vieraalle paikkakunnalle (koska meidän kylällä ei ole enään työkkäriä) ja lopulta poistuin koko rakennuksesta todella tuohtuneena. Se minkä kohtelun sain oli ala-arvoista ja törkeää eikä edes suostuttu kuuntelemaan asiaani loppuun asti. Lopulta päädyin kahvittelemaan ystäväni luo mikä piristi mieltä. Hyvä seura kelpaa aina!

Tallille kerkesin ennen kolmea, Ramille juoksutuskamppeet päälle ja kentälle pyörimään. Rami oli aivan täpinöissään, pörhisteli ja otti pari lennokasta lähtöä loikkien varsan tavoin. Vähemmästäkin hiki tulee varsinkin kun jätkä on kasvattanut taas tuota talvikarvaa ihan kiitettävästi, klipperi pääsee taas kohta hommiin. Vasempaan saatiin hirmuisen paljon laukkaa, nosti helposti ja ylläpiti pyynnöstä. Oikealle taas keskusteltiin siitä nostetaanko vai ei ja kun tuli vähänkin tiukempi käännös vaihdettiin ristilaukalle meno. Ratsastaessa taas laukat ovat päinsvastoin - vasemmalle laukkaa heikommin kun oikealle. Toisaalta hyvä että laukkaa liinassa vasenta laukkaa mielellään, eiköhän se siitä ajan kanssa vahvistu.

Lauantain valmennus tosiaan auttoi meitä paljon. Sunnuntaina menin kentällä valmentajani kanssa samaan aikaan ja tein samoja juttuja mitä valmennuksessa. Rami oli paljon myötämielisempi sen suhteen että kävellään hitaasti ja ravataan hitaasti. Eli on kiva päästä lauantaina näyttämään miten treenit on sujunut.

Nyt vaan suurimman ongelman aiheuttaa oma istuntani - olen pahasti vino oikealle. Työnnän lantion vasemmalle vaikka yläkroppa on oikealle, Eikä siinä kaikki koska tämän kaiken takia joustan yläkropastani liikaa ja notkistan selkäni. Yritin venytellä ja tulin siihen tulokseen että kappas en taivu vasemmalle sitten yhtään ja oikealle sitäkin helpommin. Olen siis koko ajan oikea kylki rutussa. 

Joulu lähestyy uhkaavaa vauhtia, vielä olisi viimeiset ostokset tehtävä ja Ramille siis ostettava vielä yksi paksu ulkotoppaloimi. Onhan meillä jo kaksi ennestään, mutta toinen on Ramille pieni joten se toimii varaloimena. Bucaksen toppaloimi siis ostoslistalla, miehekäs berry tietty värinä. Kamppailen 145 ja 155 kokojen välillä, 145 cm ei ole mielestäni riittävän "syvä" kun sovitin sitä ja 155 cm en ole sovittanut. Vielä kun saisi tilattua irtonaisen mahakappaleen sisäloimiin niin se olisi siinä!

Eli lauantaina treenaillaan viimeistään valvovan silmän alla ja toivottavasti ensi viikolla ehdittäisiin treenailemaan lisää ellei sitten valmentajani ratsuta Ramia mistä on ollut puhetta. Näillä siis mennään.

Mä jään maailmaan koska tääl on kaikki parempaa [ special ]

Tasan 5 vuotta sitten sais elämäni hirveimmän soiton. 

Miten vuodet ovatkaan vierineet sen jälkeen? Jotenkin vieläkin on vaikea käsittää kaikkea mitä sinä iltana tapahtui. Se kummittelee ja tulee kummittelemaan loppuelämäni. Kuitenkin kaikesta on selvitty ja katson joka päivä rakasta hevostani joka selvisi siitä kaikesta. Jäljelllä jäi arpi kylkeen joka muistuttaa päivittäin siitä mitä kävi. Tärkeintä on kuitenkin se, että Rami selvisi koettelemuksesta vaikka turhan läheltä liippasi etten joutunut hyvästelemään Ramia. Ystäväni, perheemme yhden jäsenen.

Sain valtavasti tukea ja apua ystäviltäni, Ramin entisiltä omistajilta, klinikalta sekä mahtavalta tallin omistajalta Sailalta joka suostui ottamaan kipeän hevosen asumaan talliinsa vaikka se myös vaati muutamia erikoisjärjestelyjä. Pitkään sisällä oloa, pikkuhiljaa tarhassa oloa, 4 kertaa lääkitys päivässä mistä hoidimme itse kolme, tallin puolesta hoidettiin yksi kipulääke annostus mikä helpotti meidän elämää. Ja se kun jouduimme käymään antamassa Ramille viimeisen lääkkeen puolenyön aikaan meille jätettiin tallin pihalle valo palamaan ettei tarvinut niin paljoa palloilla taskulampun kanssa. Kaikki helpotti elämää ja olen siitä todella, todella kiitolllinen.

Klinikalta saimme tarvittaessa apua, yksi soitto riitti ja hommma pelasi. Vuosien jälkeen kun tikannut eläinlääkäri näki meidät hän muisti Ramin heti ja hämmästeli kuinka hienosti Rami kuntoutui siitä ja kuina siisti kylki onkaan. 

Kuntoutuksessa auttoi myös hieroja Carita joka opiskeli parhaillaan hierojaksi, selvitteli mitä kyljelle voi tehdä ja kävi hieromassa Ramia ja varsinkin kylkeä mistä oli myös apua. 

Miltä elämä näyttää nykyään kyljen kanssa? Kylki ei vaivaa oikeastaan yhtää, tottakai arven kohta on tunnoton. Ramilla oli yli 4 vuotta vaikeuksia päästä venyttämään itseään pissatessa, mutta nykyään sekään ei tuota mitään ongelmaa. Ennen Rami jätti saman puoleisen takajalan edemmäs pieneen lepuutukseen, mutta nykyään tosiaan takajalat ovat samoilla kohdilla. 

15.12.2009

1.11.2014

Ette tiedäkään miten onnessani olin kuin saimme hakea Ramin klinikalta joulupäivänä. Voiko parempaa toivoa? Olen onnnekas että Rami on edes hengissä. Jätkä on antanut niin paljon ja opettanut minua, että en voi olla kuin tälle vähän höpsölle ruunalle kiitollinen kaikesta. Ramin tarina koskettaa edelleen monia kun ovat kuulleet asiasta. Hämmästelyä siitä kuinka se on selvinnyt tästä kaikesta.

Monille Rami on tavallinen arvoton ex-ravuri, mutta minulle se on ehdottomasti maailman tärkein ja upein hevonen ja nautin joka hetkestä Ramin kanssa. 

Kiitollinen, siunattu, onnellinen

Matkannut tänne ohi ongelmien

Mietin miten mä ansaitsen tän kaiken?

Mitä ikinä uskalsin toivoa, mä sain sen