Mä jään maailmaan koska tääl on kaikki parempaa [ special ]

Tasan 5 vuotta sitten sais elämäni hirveimmän soiton. 

Miten vuodet ovatkaan vierineet sen jälkeen? Jotenkin vieläkin on vaikea käsittää kaikkea mitä sinä iltana tapahtui. Se kummittelee ja tulee kummittelemaan loppuelämäni. Kuitenkin kaikesta on selvitty ja katson joka päivä rakasta hevostani joka selvisi siitä kaikesta. Jäljelllä jäi arpi kylkeen joka muistuttaa päivittäin siitä mitä kävi. Tärkeintä on kuitenkin se, että Rami selvisi koettelemuksesta vaikka turhan läheltä liippasi etten joutunut hyvästelemään Ramia. Ystäväni, perheemme yhden jäsenen.

Sain valtavasti tukea ja apua ystäviltäni, Ramin entisiltä omistajilta, klinikalta sekä mahtavalta tallin omistajalta Sailalta joka suostui ottamaan kipeän hevosen asumaan talliinsa vaikka se myös vaati muutamia erikoisjärjestelyjä. Pitkään sisällä oloa, pikkuhiljaa tarhassa oloa, 4 kertaa lääkitys päivässä mistä hoidimme itse kolme, tallin puolesta hoidettiin yksi kipulääke annostus mikä helpotti meidän elämää. Ja se kun jouduimme käymään antamassa Ramille viimeisen lääkkeen puolenyön aikaan meille jätettiin tallin pihalle valo palamaan ettei tarvinut niin paljoa palloilla taskulampun kanssa. Kaikki helpotti elämää ja olen siitä todella, todella kiitolllinen.

Klinikalta saimme tarvittaessa apua, yksi soitto riitti ja hommma pelasi. Vuosien jälkeen kun tikannut eläinlääkäri näki meidät hän muisti Ramin heti ja hämmästeli kuinka hienosti Rami kuntoutui siitä ja kuina siisti kylki onkaan. 

Kuntoutuksessa auttoi myös hieroja Carita joka opiskeli parhaillaan hierojaksi, selvitteli mitä kyljelle voi tehdä ja kävi hieromassa Ramia ja varsinkin kylkeä mistä oli myös apua. 

Miltä elämä näyttää nykyään kyljen kanssa? Kylki ei vaivaa oikeastaan yhtää, tottakai arven kohta on tunnoton. Ramilla oli yli 4 vuotta vaikeuksia päästä venyttämään itseään pissatessa, mutta nykyään sekään ei tuota mitään ongelmaa. Ennen Rami jätti saman puoleisen takajalan edemmäs pieneen lepuutukseen, mutta nykyään tosiaan takajalat ovat samoilla kohdilla. 

15.12.2009

1.11.2014

Ette tiedäkään miten onnessani olin kuin saimme hakea Ramin klinikalta joulupäivänä. Voiko parempaa toivoa? Olen onnnekas että Rami on edes hengissä. Jätkä on antanut niin paljon ja opettanut minua, että en voi olla kuin tälle vähän höpsölle ruunalle kiitollinen kaikesta. Ramin tarina koskettaa edelleen monia kun ovat kuulleet asiasta. Hämmästelyä siitä kuinka se on selvinnyt tästä kaikesta.

Monille Rami on tavallinen arvoton ex-ravuri, mutta minulle se on ehdottomasti maailman tärkein ja upein hevonen ja nautin joka hetkestä Ramin kanssa. 

Kiitollinen, siunattu, onnellinen

Matkannut tänne ohi ongelmien

Mietin miten mä ansaitsen tän kaiken?

Mitä ikinä uskalsin toivoa, mä sain sen

Jonathanin kouluvalmennus

Uusi valmentaja ja uudet kujeet ja uudet näkökulmat. Jonathan tuli tänään pitämään meille valmennusta, kieltämättä jännitti ihan pirusti! Turhaan jännitin koska valmennus meni kuitenkin hyvin, sain uusia eväitä miten pitäisi ratsastaa ja koska valmentajani oli myös kuuntelemassa ja katsomassa meidän menoa niin pystytään treenaamaan samoja asioita tässä välissä. 

Suurimman jännityksen aiheutti itselle se, miten hän reagoi tämmöiseen ratsukkoon, mutta asenne oli mielestäni aivan ihana "hevosia ne ovat kaikki rotuun katsomatta". Niillä eväillä mennään mitä on suotu rakenteen puolesta ja se ei tee hevosta huonommaksi. Aamen !

Ensin verkkailin itseseni, Jonathan seurasi jonka jälkeen töihin. Eli meidän suurin ongelma on tasainen tahti. Tahti vaihtelee todella paljon ympyränkin aikana joten sitä lähdetään nyt työstämään oikein urakalla. Ja oma kroppa hallintaan, jos Rami ottaa esimerkiksi isomman harppauksen oma kroppani heilahtaa jolloin pakka leviää, joudun ottamaan isommin kiinni ja joudun tekemään hommia että saan homman kasaan.

Käynnissä jatkettiin tahdin etimistä, Rami on aikamoinen ADHD hevonen, koko ajan pitäisi tehdä ja mennä vaan kovaa ja sitten kun alkaa vaatimaan keskisormi uhkaa nousta pystyyn ja nousikin tänään pariin otteeseen kun vaadin hidasta käyntiä. Jokaisella askeleella puolipidäte niin että kuunteli ja joutui kävelemään määräämääni tahtia, kun yritti kehitellä pakoreittiä se piti estää ja sanoa että hei minä määrään. Rami yritti olla joka välissä eri mieltä. 

Ravissa tehtiin samaa tehtävää eli haettiin hidasta ravia, ei liian koska muuten Rami lähtee tarjoamaan peitsiä joten siinä vaiheessa pyytää hiukan isompaan raviin. Rami yritti siinäkin tarjota kaiken mahdollisen, kiihdyttää, himmata, säikkyä ym. mutta kyllä lopulta alettiin olemaan aika kivassa yhteisymmärryksessä tahdin suhteen. Viimeinen siirtymä ravista käyntiin oli hyvä, siinä saatiin heti rauhallinen käynti ja käynnistä raviin siirtymä saatiin todella hyvin tehtyä joten aika pian sen jälkeen alettiin lopettelemaan hommia. I

Nyt pitää vaan itse muistaa uskaltaa vaikuttaa enemmän, ensin vaikutan, sitten lopetan vaikuttamisen kun hevonen tekee oikein vaikka pitäisi vaan uskaltaa rohkeammin ratsastaa. Olen vino oikealle ja jokusen kerran sai huomauttaa että istu suorassa. Pitäisi vahvistaa omaa oikeaa puolta, koska lähden herkästi kipristämään oikeaa kylkeä. Vinkkejä ?

Tuosta suun aukomisesta kommentoi että se on todellakin korvien välissä, ressaa sitä kun ei saa tehdä sitä mitä haluaisi ja kunhan se korvien väli rauhoittuu niin rauhoittuu suukin. Näimpä sitä sanoi edellinen valmentajakin joka katseli meidän menoa viime vuonna. Henkisesti ja fyysisesti tämä on tällä hetkellä Ramille raskasta kun se on tottunut menemään vähän omaa vauhtiaan ja nyt kun siltä vaatii hidasta vauhtia se käy rankaksi. No uskon että kun tässä asiaa aletaan työstämään niin Ramikin siedättyy asiaan.

Toivotaan että hän nyt jatkaisi meillä valmentamista aina kun mahdollista ja jos vaikka saisi Raminkin selkään kipuamaan. Se tekisi jätkälle hyvää tai siis enemmän kuin hyvää jos selkään kapuaisi vieras ihminen. Mielenkiinnolla jään odottamaan tulevia valmennuksia. Kotitreenejä olisi myös tarkoitus jatkaa piakkoin oman valmentajan kera nyt kunhan saadaan aikataulut mätsäämään sekä ratsutusta olisi tiedossa jossakin vaiheessa. 

Mutta nyt heittäydyn sohvalle makaamaan, katson Hobittia ja otan rennosti! Huomenna tulee toppaaja katsomaan vielä kertaalleen satulat ihan varmuuden vuoksi.

Pitkis ja +6 vuotta vanha villaloimi jota on käytetty tätä ennen ehkä 2 kertaa? 

elän täysillä hetkessä matkalla nauttien retkestä

Sataa ja on harmaata, ihan oikeesti koska joulukuut muuttui tälläisiksi ankeiksi? Ei aleta sitä murehtimaan sen enempää vaikka kyllä tuo nyt vähän tuppaa latistamaan fiilistä..! Aamulla kävi semmoinen puhallus kun menin ennen seitsemää talliin, tuntui siltä että meinasin lähteä lentoon siinä samassa. 

Kelit eivät tosiaankaan suosi maneesittomia ihmisiä, yleensä en maneesiin kaipaa, mutta tänään tuli fiilis et maneesi ois ihan jees siinä kun jäätävässä tuulessa ja sateessa tein tallihommia.

Rami on liikkunut taluttaen, liinassa sekä selässä tuli käytyä eilen. Jätkä tarjosi kyllä semmoiset pukit ettei tosikaan, tiennyt pitäiskö nauraa vai suuttua siitä. Samaa teki juoksuttaessa. Hyppi ja pukitteli, vinkui kuin vinkulelu konsanaan. Kyllä sillä on kaikki muumit lähestulkoon laaksossa, muutama taitaa vaan uupua. Muuten oli oikein kiva ratsastaa vaikka ottikin aikamoista kipinää ihan kaikesta mistä vaan keksi ottaa. 

Lauantaille on sovittu valmennus eli meille tulee vieraileva tähti pitämään valmennusta ja jännittää kieltämättä mitä hän sanoo Ramista ! Valmentajanikaan ei osannut yhtään sanoa hänen mielipidettään lämpöisiä kohtaan joten sittenhän se selviää. Toivottavasti saan taas oman selän kondikseen ennen sitä, oikea puoli on alaselästä edelleen vähän jumissa ja sieltä heijastuu kipua läpi oikean jalan. 

Kraniota ja satuloiden fiksausta

Pitkäkorvalla oli tänään pitkästä aikaa kranio hoito ja Puoliverisen Prinssin omistaja Susanna oli käsittelijänä. Ihan suuri kiitos vielä kertaalleen kun tulit hoitamaan jätkän! Lisäksi meiltä lähti koulupenkki uudelleen pieneen fiksaus toppaukseen ja saan sen perjantaina takaisin. 

Tosiaan tänään oli ohjelmaa ihan riittävästi ja upean päivän kunniaksi päätin käydä Ramin kanssa pitkästä aikaa kunnon narukävelyllä metsässä kameran kanssa. Aluksi Rami oli kuitenkin sitä mieltä et hei et oo tosissas? Kaveri jäi syömään heiniään ja hän joutuu lähtemään kävelemään. 40 minuuttia talsittiin pitkin metsäpolkuja, käytiin kotosalla ja takaisin päin tassuteltiin asfalttia pitkin. Yksi tilannehan siinä tuli kun vastaan tullut autoilija kaahasi arviolta 60-65 km/h ohitse viidenkympin alueella viiden metrin päästä hevosesta. Rami meinasi ensiksi loikata päälleni, tipahtaa ojaan ja lopulta pyörähti keskelle tietä. Kyseessä oli joku tässä lähellä asuva, yleensä porukka hidastaa kun hevonen tulee vastaan. Ja varmasti jos näen hänet käyn sanomassa asiasta että hei kun vastaan tulee hevonen silloin hidastetaan. Tulikohan kuskille mieleen että pahimmassa tapauksessa hänen pienen henkilöauton konepellillä olisi ollut hevonen, hirven kohdalla kyllä hidastetaan joka painaa vähemmän kuin hevonen.. Auto tuli vielä takaisinpäin mutta oltiin siinä vaiheessa pois tieltä menossa metsään. Että pisti vihaksi.....

Ennen neljää tuli toppaaja katsomaan hevosten satuloita. Ramilla tosiaan keikkaa koulupenkki tällä hetkellä hiukan eteen minkä takia se ei ole tykännyt liikkua. Eli pientä fiksausta ja jos ei vieläkään istu niin fiksataan lisää. Estepenkki oli todella hyvä, yksi pieni muhkurainen kohta löytyi joka kyllä katsotaan, mutta akuutimpi satula eka alta pois. Toppaaja kommentoikin että Rami on saanut viime näkemästä tosi kivasti massaa ja näyttää tosi hyvältä. Oma silmä ei sitä hahmotakaan kun katsoo joka päivä, mutta kun aloin siinä katsomaan tarkemmin ajan kanssa niin tottahan se on. 

voiko yhtään enempää muulilta näyttää?

Sitten olikin kranion vuoro! Ramia on hoidettu kraniolla viimeksi varmaankin toukokuussa ja odotin pienellä jännityksellä mitä Susanna löytääkään. Sen aavistin että kyllä sieltä löytyy jotakin ja niinhän löytyi. Tutut paikat minkä kanssa on ollut ongelmia enemmän tai vähemmän eli selkä, lavat sekä takapää. Joitakin happamia ilmeitä Ramikin tarjosi kohdista missä oli jumia, mutta olo lähti ruunalla helpottumaan. Huomenna Ramilla on kävelypäivä eli varmaan maastakäsin hommia tai sitten taluttelen pitkin pihaa sinne ja tänne. Kuulostaapa järin fiksulta... Odotan sitä että pääsen Ramin selkään nyt kun jätkä on hoidettu ja varusteet kunnossa niin miltä tuntuu ja miten homma lähtee rullaamaan.

Ei vitsi kello no 22:26, kohta pitäisi mennä nukkumaan, aamulla aamutallin tekoon ja töihin. Loppuun vielä tämän päivän otoksia. 

Entäs ratsastajan hyvinvointi?

Kuulun siihen kastiin joka upottaa hevoseen rahaa vaikka kuinka paljon, on hierontaa, kiropraktikkoa  ja milloin mitäkin. Aina maksetaan kiltisti ja aika helpostikin tulee varattua aikaa toisen hyvinvoinnin eteen. Mutta sitten kun puhutaan että itse pitäisi mennä hierojalle joka maksaa alle 50 € / 45 min niin ei pysty kun nyt ei ole rahaa ja samaan aikaan saattaa kaviokaverille olla hieronta varattuna. Näimpä,...

Kävin eilen yli vuoden tauon jälkeen itse kiropraktikolla ja todellakin oli jo sen aika. Ratsastus alkoi olemaan epämukavaa kun itsellä kolotti joka paikkaa, en pystynyt enään kääntämään kroppaani ilman kipua ja jatkuvat, rajut päänsäryt pakottivat ottamaan rauhallisesti. Puhuin sitten kiropraktikolle kuinka joka paikkaa kolottaa, lantiota, polvia, nilkkoja, kädet puutuvat, hirveitä päänsärkyjä unohtamatta. Oikea puoli oli tällä kertaa jumissa ja se tunne kun olo alkaa helpottua. Otetaan esimerkiksi oikean puolen lapaluun väli joka on ollut reilusti yli puoli vuotta jumissa. Välillä herätessäni lapaluun väli on ollut niin kipeä etten ole pystynyt hetkeen tekemään mitään oikealla kädellä kunnes kipu helpotti. No se olikin ensimmäinen kohta mikä aukaistiin.

Totta puhuen kun kiropraktikko kävi läpi myös jalkapohjat niin hän löysi päkiöistä sekä holvikaarista jännitteitä. Oikeassa polvessa, molemmissa ranteissa sekä kyynärpäissä oli lukkoja, olkapäissä pientä jännitettä.Alaselässä oli oikealla puolella kunnon lukko mikä saatiin kuitenkin auki sekä lopuksi oli niska. 

Käsittelyn jälkeen liikeradat paranivat huimasti ja tänään kun kokeilin ratsastusta oli aivan ihanaa kun missään ei tuntunut mitään ikävää kohtaa. Pystyin istumaan suorassa, sain alapohkeen helposti kiinni kylkeen (mikä on ollut ongelmana) ja pystyin istumaan helposti harjoitusravissa. Ihana tunne !

Mitä muuta meille kuuluu? Rami on liikkunut klinkan jälkeen suhteellisen kevyesti, on juoksutettu ja ratsasteltu estepenkin kanssa. Koulusatula on tällä hetkellä ollut ahtaan oloinen ja Rami ei edes suostu liikkumaan sen kanssa tai siis se liikkuminen on sitä, että allani on todella kireä hevonen joka ottaa kipinän mistä tahansa kun taas estepenkillä mennessä alla on ihanan rauhallinen ja rento hevonen. Ilman satulaakin on tullut keikuttua jonkun verran kyydissä, silloin tehdään pääosin käynnissä hommia.

Huomenna on luvassa paljon ohjelmaa. Ajattelin käydä valosan aikaan taluttelemassa maastossa ja jos vaikka ottaisin kameran mukaan niin saisi uusi kuvia, neljän aikoihin meille tulee satulan toppaaja katsomaan satulat ja viiden jälkeen Rami pääsee kranioitavaksi. Odotan mielenkiinnolla mitä ongelmakohtia paljastuu. Jossakin vaiheessa tosiaan olisi tarkoitus varata Ramille kiropraktikko, ihan sellainen "vuositarkastus" olisi kyseessä. Mutta palataan huomenna iltasella asiaan!