Tulppis päätti haastaa mut tekemään tämmötteen haasteen ja tässä se tulloo.
Säännöt a) kiittää haasteen antajaa: iso kiitos tulppis ;)
b) antaa haaste kahdeksalle bloggaajalle: Milla, Laura, Emmi, + jo haastetus Meri, Riina, Anna ja muita en keksiny :D
c) ilmoittaa näille kahdeksalle haasteesta
d) kertoa kahdeksan satunnaista asiaa itsestään
1. Rakastan sudokujen ratkomista! Päivässä ratkon yleensä + 10 sudokua kun ne on niin kivoja. Saatan alkaa yölläkin ratkomaan niitä jos en saa nukutuksi. Jos katson jotain leffaa teen samalla sudokua.
2. Pidän/rakastan ruotsalaisia poliisisarjoja ja ohjelmia. Päivittäin tulee katottua Beckiä ja aina kun muistan Ruotsalaiset pelastajat tulee seurattua.
3. En osaa neuloa tai käyttää ompelukonetta. Sorveja, sirkkeleitä ja muita osaan kyllä käyttää.
4. Saan outoja siivouskohtauksia keskellä yötä. Silloin on vaan pakko siivota vaikka kello olisi 2.00
5. Vaikka olenkin sen 178 cm pitkä tykkään käyttää + 5 cm korkoja.
6. Jos siivoan kunnolla hukkaan kaikki tavarani.
7. Jos ratsastan en voi sietää sitä jos joku alkaa puhumaan kesken kaiken varsinkin jos yritän keskittyneesti tehdä jotain harjoitusta.
8. En oo koskaan hypännyt 80 cm isompaa estettä.
keskiviikko 9. marraskuuta 2011
maanantai 7. marraskuuta 2011
Kouluilua pimeässä
Pakko sanoa et kyl tuo eilinen maastolenkki väsytti kuskia viimisen päälle. Tänään on ollut ihan kuollu olo ja paikatkin on vähän jumissa. Selkäkin taas jumittaa pahasti ja kipu on ihan hirveä! Heinäkuussahan reväytin selkäni pahasti töissä ja meni viikkoja ennen kuin lääkäriin mentiin. Nyt selässä on joku paha jumikohta joka tuntuu kävellessä ja ratsastaessa. Eilen ei tuntunut mut nyt taas tuntuu entistä pahemmalta. No onneksi pääsen edes 22.11 erikoislääkärille näyttämään oikeaa jalkaa! Yli kuukausi sitten Rami astui tuohon jalan päälle ja siitä lähtien yksi varvas ja jalkapöytä on ollut turvoksissa. Nyt jalkapöytä on myös kosketusarka ja käveleminen tuntuu inhottavalta.
Mutta päivän aiheeseen. Päätin tänään mennä Ramilla koula kentällä ja tallille lähdin vasta puoli neljältä. Koko päivä oli muutenkin hämärä ja pimeys iski nopeasti! Tarkoituksenani oli laittaa kamera kuvaamaan tolpan päälle, mutta eipä se olisi edes kannattanut. Ramille laitoin tänäänkin gramaanit ihan varmuuden vuoksi ja aion pitää niitä varmaan kuukauden verta.
Ennen ratsastamaan lähtöä oli pakko mennä laittamaan kentälle valot kun oli jo pimeää. Tehtiin lyhkäset alkukäynnit ja aluksi työstin käynnissä isolla ympyrällä. Oli vähän raskas ohjalle ja yritin keskittyä myös omaan istuntaani. Alussa tein vatsalihasten avulla temponvaihteluja käynnissä. Kun rutistin vatsalihaksia Rami hidasti käyntiä ja kun lopetin tämän itseni rääkkäämisen niin annoin Ramin pidentää askeltaan ja tätä tehtiin ihan jonku aikaa. Rami tuntui jopa hermostuneelta kun jatkuvasti kihnutti jalkaansa ja tekee sitä vain silloin kun hermostuu. Sitten joitakin siirtymisiä ja aina kun hevonen oli hyvä eli liikkui rentona ja pyöreänä annoin lepokäynnin ja kehuin paljon. Mutta kyl huomaa ettei oo viikkoon oltu kentällä kun oli jotenkin vaikeeta työstää. Oikealle oli kuitenkin yllättävän hyvä joten vaihdoin vasemmalle ja ravissa työstöä vaikka tää meiän kääntyminen on ongelmallista. Kun oli taas hyvä päätin ottaa oikealle laukat. Reagoi todella todella hitaasti pyyntöihin! Raviinkin pyytäessä sai jo oikeasti patistaa. Laukat eivät nousseet mitenkään nätisti ja halusi heti rikkoa joten kerran sitten lisäsin sitä vauhtia ettei riko ja otin itse sitten laukan alas. Rauhottui kummasti ja otin jonku 5 nostoa oikealle. Vasen jätettiin suosiolla välistä kun kuumui jo pahasti ja vastaisi vielä hitaammin nostoihin. Tehtiin loppuravit ja menin hetken ilman jalustimia ja kunnon loppukäynnit. Tulipahan työstettyä joku 40 minuuttia ja oon suht tyytyväinen. Huomenna olisi tarkoitus vähän hypätä pieniä esteitä pitkästä aikaa.
Ps. Kysymyksiä saa edelleen lähetellä ja kaipaisin niitä ainakin muutaman lisää (:
Mutta päivän aiheeseen. Päätin tänään mennä Ramilla koula kentällä ja tallille lähdin vasta puoli neljältä. Koko päivä oli muutenkin hämärä ja pimeys iski nopeasti! Tarkoituksenani oli laittaa kamera kuvaamaan tolpan päälle, mutta eipä se olisi edes kannattanut. Ramille laitoin tänäänkin gramaanit ihan varmuuden vuoksi ja aion pitää niitä varmaan kuukauden verta.
Ennen ratsastamaan lähtöä oli pakko mennä laittamaan kentälle valot kun oli jo pimeää. Tehtiin lyhkäset alkukäynnit ja aluksi työstin käynnissä isolla ympyrällä. Oli vähän raskas ohjalle ja yritin keskittyä myös omaan istuntaani. Alussa tein vatsalihasten avulla temponvaihteluja käynnissä. Kun rutistin vatsalihaksia Rami hidasti käyntiä ja kun lopetin tämän itseni rääkkäämisen niin annoin Ramin pidentää askeltaan ja tätä tehtiin ihan jonku aikaa. Rami tuntui jopa hermostuneelta kun jatkuvasti kihnutti jalkaansa ja tekee sitä vain silloin kun hermostuu. Sitten joitakin siirtymisiä ja aina kun hevonen oli hyvä eli liikkui rentona ja pyöreänä annoin lepokäynnin ja kehuin paljon. Mutta kyl huomaa ettei oo viikkoon oltu kentällä kun oli jotenkin vaikeeta työstää. Oikealle oli kuitenkin yllättävän hyvä joten vaihdoin vasemmalle ja ravissa työstöä vaikka tää meiän kääntyminen on ongelmallista. Kun oli taas hyvä päätin ottaa oikealle laukat. Reagoi todella todella hitaasti pyyntöihin! Raviinkin pyytäessä sai jo oikeasti patistaa. Laukat eivät nousseet mitenkään nätisti ja halusi heti rikkoa joten kerran sitten lisäsin sitä vauhtia ettei riko ja otin itse sitten laukan alas. Rauhottui kummasti ja otin jonku 5 nostoa oikealle. Vasen jätettiin suosiolla välistä kun kuumui jo pahasti ja vastaisi vielä hitaammin nostoihin. Tehtiin loppuravit ja menin hetken ilman jalustimia ja kunnon loppukäynnit. Tulipahan työstettyä joku 40 minuuttia ja oon suht tyytyväinen. Huomenna olisi tarkoitus vähän hypätä pieniä esteitä pitkästä aikaa.
Ps. Kysymyksiä saa edelleen lähetellä ja kaipaisin niitä ainakin muutaman lisää (:
sunnuntai 6. marraskuuta 2011
Se reissu jossa eksyttiin [kuvatuksia]
Ei pahemmin oo ollu kirjoteltavaa klinikan jälkeisestä elämästä. Ramihan rokotettiin keskiviikkona joten herra sai kolme täyttä vapaata tai no torstaina tehtiin maastakäsin juttuja. Rami oli ihan onnessaan kun pitkästä aikaa tehtiin jotain muuta kun pyörittiin kentällä kuski selässä.
Tänään päätettiin mennä kevyt maastolenkki joka venähti sellasella parilla tunnilla. Ramille laitoin satulan alle tämä uuden romaanin ja kolme palaa nostattamaan penkkiä ja sai kummasti lavatkin tilaa. Mentiin maitolenkin suuntaan ja käännyttiinkin Kärkölään päin kun oltiin viimeksi keväällä käyty sillä suunnalla. Ravailtiin muutamia pätkiä kunnes bongattiin reilun puolen tunnin ratsastuksen jälkeen mukavan näköinen metsäpolku joka taisikin olla joku retkeilypolku. Poikettiin tieltä metsään jossa ratsasteltiin ja bongailtiin sieniä seuraten merkkejä joita oli siellä ja täällä. Hevoset olivat ihan tohkeissaan tästä erikoisesta metsäänpoikkeamisesta ja jatkettiin tyynesti matkaa kunnes tuli pieni "risteys" josta käännyttiin oikealla.
Polku muuttui vähän vaikeammaksi kulkea ja johti kalliolle jonne mentiin ja otettiin muutama kuva. Kalliolta reitti jatkui hiukan suomaisen pienen pätkän jälkeen hakkuuaukealle jossa pujoteltiin polkua pitkin. Seuraava havainto olikin hiekkatie! Tämä ihana hiekkatie jatkui ties kuinka pitkälle ja tarjolla oli pitkää pehmeää suoraa ja muutamia ylämäkiä, mikä löytö! Jatkettiin kuitenkin kävellen kunnes alettiin näkemään muutamia taloja. Siinä vaiheessa oltiin jo hiukan pihalla missä tarkalleen ollaan kunnes huomio kiinnittyi voimalinjaan ja tiedän mistä se kulkee tarkalleen tai ainakin muutaman paikan. Ravailtiin pätkiä kunnes tulikin maatilan piha vastaan sekä risteys. Vaisto käski kääntyä oikealle ja niin käännyttiinkin ja jatkettiin varmaan 3-4 km kunnes tulikin "talouskeskus" vastaan ja nyt tuli kyltitkin. Pieni epäusko iski kun luin kylttejä ja yhdessä kyltissä luki kartanon nimi ja 7 (en mainitse kartanoa) ja aloin laskemaan että hei me ollaan pujoteltu pitkin metsiä ja takana on jo yli 10 kilometriä!
Tässä vaiheessa oli jo pakko soittaa isä serkulle joka asuu siinä lähistöllä (noin 10 km tyylii) jolle nauroin asiaa ja joka myös nauroi että johan ootte pitkälle ratsastanut! Pienen selvityksen jälkeen sainkin jo pienen havainnon minne suuntaan jatketaan ja otettiin riski ja jatkettiin uuteen suuntaan. Kärkölä oli yksi vaihtoehto suuntana, mutta jatkettiin risteyksestä taas oikealle. Pienen taaperruksen jälkeen alettiin miettimään hitto pitäisikö kääntyä takaisin. Liikenteessä oltiin oltu siinä vaiheessa vajaa kaksi tuntia. Otettiin riski ja jatkettiin suoraan. Meinattiin jo pysäyttää auto, kunnes eteen alkoi ilmestymään rakennuksia ja siinä vaiheessa hoputin Ramin raviin ja mikä ihanuus: tuttu näky! Olin ajanut satoja kertoja tämän maatilan ohi/läpi, mutta kun metsää oli hakattu läheltä en tuntenut paikkoja. Siinä vaiheessa tuli helpottunut olo. Jatkoimme tallin suuntaan vajaan tunnin verta.
Tallissa sitten riisuttiin hevoset pikaisesti ja laitettiin loimet päälle. Aikaa kulutimme 3 tuntia ja 10 minuuttia ja kilometrejä kertyi yli 15 arvion mukaan, ei paha?! Rami ei väsynyt melkein yhtään tästä lenkistä. Muutama auto sai myös peloteltua pienen hevosen kunnolla. Loppupuolella tultaessa edestä tuli auto joka ei yhtään hidastanut ja Rami pelästyi tätä vähäsen. Heti perään takaa tuli maasturi joka ei tuntunut hidastavan joten lähdin käännättämään Ramin takamusta tien keskustaa kohti joka ei tepsinyt. Rami kuitenkin hermostui tästä tilanteesta ja steppasi tiellä aivan poikittai kunnes kääntyi autoa vastaan puhisten etujalat harallaan. Tässä vaiheessa kuski pysähtyi ja rauhoittelin hevosta ja kävelimme auton ohi ja käännyimme perään. Takaa tuli vielä muutama auto joita vastaan käännyttiin eikä Rami hätkähtänyt yhtään. Ehkä se kyseinen tilanne et kaks autoa tulee pienellä aikavälillä vastaan kohdassa jossa saattoi vähän kaikua..
Tänään päätettiin mennä kevyt maastolenkki joka venähti sellasella parilla tunnilla. Ramille laitoin satulan alle tämä uuden romaanin ja kolme palaa nostattamaan penkkiä ja sai kummasti lavatkin tilaa. Mentiin maitolenkin suuntaan ja käännyttiinkin Kärkölään päin kun oltiin viimeksi keväällä käyty sillä suunnalla. Ravailtiin muutamia pätkiä kunnes bongattiin reilun puolen tunnin ratsastuksen jälkeen mukavan näköinen metsäpolku joka taisikin olla joku retkeilypolku. Poikettiin tieltä metsään jossa ratsasteltiin ja bongailtiin sieniä seuraten merkkejä joita oli siellä ja täällä. Hevoset olivat ihan tohkeissaan tästä erikoisesta metsäänpoikkeamisesta ja jatkettiin tyynesti matkaa kunnes tuli pieni "risteys" josta käännyttiin oikealla.
Polku muuttui vähän vaikeammaksi kulkea ja johti kalliolle jonne mentiin ja otettiin muutama kuva. Kalliolta reitti jatkui hiukan suomaisen pienen pätkän jälkeen hakkuuaukealle jossa pujoteltiin polkua pitkin. Seuraava havainto olikin hiekkatie! Tämä ihana hiekkatie jatkui ties kuinka pitkälle ja tarjolla oli pitkää pehmeää suoraa ja muutamia ylämäkiä, mikä löytö! Jatkettiin kuitenkin kävellen kunnes alettiin näkemään muutamia taloja. Siinä vaiheessa oltiin jo hiukan pihalla missä tarkalleen ollaan kunnes huomio kiinnittyi voimalinjaan ja tiedän mistä se kulkee tarkalleen tai ainakin muutaman paikan. Ravailtiin pätkiä kunnes tulikin maatilan piha vastaan sekä risteys. Vaisto käski kääntyä oikealle ja niin käännyttiinkin ja jatkettiin varmaan 3-4 km kunnes tulikin "talouskeskus" vastaan ja nyt tuli kyltitkin. Pieni epäusko iski kun luin kylttejä ja yhdessä kyltissä luki kartanon nimi ja 7 (en mainitse kartanoa) ja aloin laskemaan että hei me ollaan pujoteltu pitkin metsiä ja takana on jo yli 10 kilometriä!
Tässä vaiheessa oli jo pakko soittaa isä serkulle joka asuu siinä lähistöllä (noin 10 km tyylii) jolle nauroin asiaa ja joka myös nauroi että johan ootte pitkälle ratsastanut! Pienen selvityksen jälkeen sainkin jo pienen havainnon minne suuntaan jatketaan ja otettiin riski ja jatkettiin uuteen suuntaan. Kärkölä oli yksi vaihtoehto suuntana, mutta jatkettiin risteyksestä taas oikealle. Pienen taaperruksen jälkeen alettiin miettimään hitto pitäisikö kääntyä takaisin. Liikenteessä oltiin oltu siinä vaiheessa vajaa kaksi tuntia. Otettiin riski ja jatkettiin suoraan. Meinattiin jo pysäyttää auto, kunnes eteen alkoi ilmestymään rakennuksia ja siinä vaiheessa hoputin Ramin raviin ja mikä ihanuus: tuttu näky! Olin ajanut satoja kertoja tämän maatilan ohi/läpi, mutta kun metsää oli hakattu läheltä en tuntenut paikkoja. Siinä vaiheessa tuli helpottunut olo. Jatkoimme tallin suuntaan vajaan tunnin verta.
Tallissa sitten riisuttiin hevoset pikaisesti ja laitettiin loimet päälle. Aikaa kulutimme 3 tuntia ja 10 minuuttia ja kilometrejä kertyi yli 15 arvion mukaan, ei paha?! Rami ei väsynyt melkein yhtään tästä lenkistä. Muutama auto sai myös peloteltua pienen hevosen kunnolla. Loppupuolella tultaessa edestä tuli auto joka ei yhtään hidastanut ja Rami pelästyi tätä vähäsen. Heti perään takaa tuli maasturi joka ei tuntunut hidastavan joten lähdin käännättämään Ramin takamusta tien keskustaa kohti joka ei tepsinyt. Rami kuitenkin hermostui tästä tilanteesta ja steppasi tiellä aivan poikittai kunnes kääntyi autoa vastaan puhisten etujalat harallaan. Tässä vaiheessa kuski pysähtyi ja rauhoittelin hevosta ja kävelimme auton ohi ja käännyimme perään. Takaa tuli vielä muutama auto joita vastaan käännyttiin eikä Rami hätkähtänyt yhtään. Ehkä se kyseinen tilanne et kaks autoa tulee pienellä aikavälillä vastaan kohdassa jossa saattoi vähän kaikua..
perjantai 4. marraskuuta 2011
Kysymyksiä kehiin !
 |
| lv-o. Gidde ja Rami |
Pitkään aikaan ei oo ollut kysymyspostausta joten nyt kaikki ketkä haluavat saavat viskellä kysymyksiä kehiin. Kysymysten ei tarvitse liittyä pelkästään Ramiin vaan saa kysellä mitä haluaa ja vastaan kaikkiin ellei kysymykset mene liian henkilökohtaisiksi. Mutta keksikää rohkeasti mitä mieleen juolahtaa ja yritän parhaan mukaan vastata kysymyksiin tekstin muodossa ellen innostu videoimaan.
Aikaa on ensi viikkoon lauantaihin 12.11 ja yritän seuraavana päivänä vastata eli 13. päivä.
Kiittäen ja kumartaen
ps. videopostausta on aloiteltu jo vähäsen ja katsotaan milloin sekin saadaan esille.
Millainen hevosenomistaja olen?
Sain Kaktulta eräänlaisen haasteen jossa minun pitäisi kertoa todellisesti millainen hevosen omistaja olenkaan oikeasti.
Homman nimi on siis se, että sinun täytyy kertoa millainen hevosenomistaja olet. Mitä haluaisit itsessäsi parantaa, ja mistä asioista olet ylpeä? Muistattehan olla rehellisiä, muuten tästä menee kokonaan maku. Jokainen postauksen kirjoittanut voi haastaa 3 henkilöä tekemään tämän.
http://kouluponi.blogspot.com/, http://rulleponi.blogspot.com/ ja http://emppaa.blogspot.com/
Rami on astunut elämääni reilu kolme ja puoli vuotta sitten ja on ehdottomasti elämäni hevonen. Rami on opettanut millaista onkaan elää kaltoin kohdellun ruunan kanssa jonka menneisyys on hämärän peitossa. Kuulun kastiin hysteeriset hevosenomistajat monien vastoikäymisten takia mutta koskaan en ole tyrkännyt hevosen hoitamista kenellekään. Perheenjäsenet ovat auttaneet tarvittaessa vähäsen, mutta olen aina hoitanut Ramin itse ja hoidan loppuun asti. Kaikesta muusta voi tinkiä paitsi ei hevosen hyvinvoinnista.
Tallille lähtiessä varaan yleensä paljon aikaa jos suunnittelen meneväni ratsastamaan. En kuitenkaan hingu päivittäin ratsastamista vaan pelkkä yhdessäolokin riittää mainiosti. Alkuaikoina teimme paljon kävelyretkiä metsässä jolloin teimme paljon erilaisia pikkuharjoituksia ja luottamus kasvoi niin paljon, että uskalsin sitoa narun Ramin kaulalle ja päästää irti. Hevonen kulki ja ravasi rinnallani metsässä ja pysähtyi jos itse pysähdyin. Osaan arvostaa pieniä asioita joita kaikki eivät osaa arvostaa. Olkaa onnellisia jos hevosenne ovat terveitä! Olen jopa miettinyt onko Ramin tuleminen mulle jonkunlainen kohtalon johdattama asia vai pelkkä hyvä sattuma? Vaikka meillä on ollut paljot vastoinkäymisiä kaikesta ollaan selvitty ja noustu entistä vahvempina enkä koskaan tule luovuttamaan Ramin suhteen.
Muistatteko kun kirjoitin yhteen erikoispostaukseen Ramin tapaturmista, leikkauksista ja sen sellaisesta? En tyrkännyt vastuuta kenellekään vaan hoidin itse hevosen vaikka välillä tuntuikin rankalta kun en ehtinyt tehdä muuta kuin käydä koulussa ja hoitaa koulun jälkeen hevosta ja välillä katsoa kuinka kipeä Ramikin oli että pahaa teki. Kun on ottanut hevosen vastuulleen se pitää myös hoitaa kunnialla loppuun.
Myönnän laiskuus iskee aina välillä. EN jaksa ratsastaa päivittäin ja olen sitä mieltä että hevonen tarvii niitä vapaapäiviä vähintään yhden viikossa ja tarvittaessa vaikka kokonaisen viikon jos tilanne niin vaatii. En hingu edes selkään päivittäin vaan voin ajaa tai sitten lähdemme kävelemään narun kanssa metsään tai teemme maastakäsin juttuja. Tai sitten pyhitän jonkun päivän pelkästään hoitamiselle josta Ramikin tykkää.
Ratsastaessa menetän aina välillä malttini joka on huono asia ja tiedostan tämän asian. Jos hevonen tuntuu huonolta 10 minuutin ratsastuksen jälkeen lopetan mieluummin kun alan tappelemaan.
Panostamme paljon kouluun ja menemme vähintään kerran viikossa tunnilla koska tarvitsen apua ratsastukseeni ja hevosta kohtaan on reilumpaa mennä valvovan silmän alla. Jos ratsastaisin itsenäisesti tulisi paljon virheitä joista hevonenkin saa osansa joten mieluummin maksan tunnin kun ratsastan päin mäntyä! Olen laiska myös lähtemään mukavuusalueelta ratsastaessa. Vaikka siltä mukavuusalueelta pitää lähteä joskus en lähde vaan teen helpompia tehtäviä enkä vaadi hevoselta melkein mitään. Nyt olen yrittänyt tehdä vaikeampi harjoituksia joissa Ramikin joutuu ajattelemaan tosissaan ja tekemään oikeasti töitä.
Suurimpia ongelmia ratsastaessa on ollut oma muuttuminen selässä. Jos Rami on säikähtänyt jotain olen aina hidastanut tai alkanut pyörittämään jossakin tietyssä päädyssä vaikka silloin pitäisi jatkaa normaalia ratsastamista. Hevonen menee hämilleen kun ratsastaja muuttuu selässä pelottavan tilanteen kohdalla jolloin hevonen on sitä mieltä, että nyt on jotain pelottavaa! Istuntani ei ole mikään paras ja virheitä on kasaantunut istunnan kohdalla paljon. Käsien kanssa on isona ongelmana kyynärkulman pitäminen ja käsien nostaminen josta haluan joskus eroon.
Hyppäämistä harrastetaan silloin tällöin. En kuitenkaan ole niin innostunut hyppäämisestä kuin ennen ja nytkin on ollut yli kuukauden tauko kunnon hyppäämisestä koska koen koulun tärkeimmäksi asiaksi. Jaksan hetken keskittyä kunnolla teiden ratsastukseen kunnes into meneekin varsinkin jos Rami ei jaksa kuunnella mitä pyydän niin siinä vaiheessa tiet menevät miten sattuvat.
Olen tehnyt virheitä ratsastaessa, teen edelleen ja tulen aina tekemään jonkunlaisia virheitä. Siitä ei pääse yli eikä ympäri eikä kukaan ole täydellinen.
Hoidosta en kuitenkaan tingi. Aina on aikaa hoitaa Ramin jalat ja selkä huolella niin vältytään isoimmilta ongelmilta. Selkään hieron liikutuksen jälkeen arnikaa, laitan selänlämmittimen, roikun hännässä ja teen muita selkälihaksia venyttäviä liikkeitä. Näistä on ollut hyötyä eikä jumeja pääse tulemaan. Jalat hoidan todella huolellisesta koska ne ovat hevoselle tärkeät. Jos olen hypännyt kylmään ne joko pesarissa laittamalla kylmäysletkut jalkoihin ja ne saavat olla 10-20 minuuttia jonka jälkeen laitan arnikaa tai sitten menen heti kentältä lähtiessä kahluualtaaseen jossa on vettä yli polvien ja tallissa taas arnikan hieromiset. Jos jaloissa on vähänkin nestettä menen taluttelemaan tai ratsastan todella keyvesti eli pelkästään käyntiä. Menen hevosen voinnin mukaan ja sen ehdoilla eletään.
Homman nimi on siis se, että sinun täytyy kertoa millainen hevosenomistaja olet. Mitä haluaisit itsessäsi parantaa, ja mistä asioista olet ylpeä? Muistattehan olla rehellisiä, muuten tästä menee kokonaan maku. Jokainen postauksen kirjoittanut voi haastaa 3 henkilöä tekemään tämän.
http://kouluponi.blogspot.com/, http://rulleponi.blogspot.com/ ja http://emppaa.blogspot.com/
Rami on astunut elämääni reilu kolme ja puoli vuotta sitten ja on ehdottomasti elämäni hevonen. Rami on opettanut millaista onkaan elää kaltoin kohdellun ruunan kanssa jonka menneisyys on hämärän peitossa. Kuulun kastiin hysteeriset hevosenomistajat monien vastoikäymisten takia mutta koskaan en ole tyrkännyt hevosen hoitamista kenellekään. Perheenjäsenet ovat auttaneet tarvittaessa vähäsen, mutta olen aina hoitanut Ramin itse ja hoidan loppuun asti. Kaikesta muusta voi tinkiä paitsi ei hevosen hyvinvoinnista.
Tallille lähtiessä varaan yleensä paljon aikaa jos suunnittelen meneväni ratsastamaan. En kuitenkaan hingu päivittäin ratsastamista vaan pelkkä yhdessäolokin riittää mainiosti. Alkuaikoina teimme paljon kävelyretkiä metsässä jolloin teimme paljon erilaisia pikkuharjoituksia ja luottamus kasvoi niin paljon, että uskalsin sitoa narun Ramin kaulalle ja päästää irti. Hevonen kulki ja ravasi rinnallani metsässä ja pysähtyi jos itse pysähdyin. Osaan arvostaa pieniä asioita joita kaikki eivät osaa arvostaa. Olkaa onnellisia jos hevosenne ovat terveitä! Olen jopa miettinyt onko Ramin tuleminen mulle jonkunlainen kohtalon johdattama asia vai pelkkä hyvä sattuma? Vaikka meillä on ollut paljot vastoinkäymisiä kaikesta ollaan selvitty ja noustu entistä vahvempina enkä koskaan tule luovuttamaan Ramin suhteen.
Muistatteko kun kirjoitin yhteen erikoispostaukseen Ramin tapaturmista, leikkauksista ja sen sellaisesta? En tyrkännyt vastuuta kenellekään vaan hoidin itse hevosen vaikka välillä tuntuikin rankalta kun en ehtinyt tehdä muuta kuin käydä koulussa ja hoitaa koulun jälkeen hevosta ja välillä katsoa kuinka kipeä Ramikin oli että pahaa teki. Kun on ottanut hevosen vastuulleen se pitää myös hoitaa kunnialla loppuun.
Myönnän laiskuus iskee aina välillä. EN jaksa ratsastaa päivittäin ja olen sitä mieltä että hevonen tarvii niitä vapaapäiviä vähintään yhden viikossa ja tarvittaessa vaikka kokonaisen viikon jos tilanne niin vaatii. En hingu edes selkään päivittäin vaan voin ajaa tai sitten lähdemme kävelemään narun kanssa metsään tai teemme maastakäsin juttuja. Tai sitten pyhitän jonkun päivän pelkästään hoitamiselle josta Ramikin tykkää.
Ratsastaessa menetän aina välillä malttini joka on huono asia ja tiedostan tämän asian. Jos hevonen tuntuu huonolta 10 minuutin ratsastuksen jälkeen lopetan mieluummin kun alan tappelemaan.
Panostamme paljon kouluun ja menemme vähintään kerran viikossa tunnilla koska tarvitsen apua ratsastukseeni ja hevosta kohtaan on reilumpaa mennä valvovan silmän alla. Jos ratsastaisin itsenäisesti tulisi paljon virheitä joista hevonenkin saa osansa joten mieluummin maksan tunnin kun ratsastan päin mäntyä! Olen laiska myös lähtemään mukavuusalueelta ratsastaessa. Vaikka siltä mukavuusalueelta pitää lähteä joskus en lähde vaan teen helpompia tehtäviä enkä vaadi hevoselta melkein mitään. Nyt olen yrittänyt tehdä vaikeampi harjoituksia joissa Ramikin joutuu ajattelemaan tosissaan ja tekemään oikeasti töitä.
Suurimpia ongelmia ratsastaessa on ollut oma muuttuminen selässä. Jos Rami on säikähtänyt jotain olen aina hidastanut tai alkanut pyörittämään jossakin tietyssä päädyssä vaikka silloin pitäisi jatkaa normaalia ratsastamista. Hevonen menee hämilleen kun ratsastaja muuttuu selässä pelottavan tilanteen kohdalla jolloin hevonen on sitä mieltä, että nyt on jotain pelottavaa! Istuntani ei ole mikään paras ja virheitä on kasaantunut istunnan kohdalla paljon. Käsien kanssa on isona ongelmana kyynärkulman pitäminen ja käsien nostaminen josta haluan joskus eroon.
Hyppäämistä harrastetaan silloin tällöin. En kuitenkaan ole niin innostunut hyppäämisestä kuin ennen ja nytkin on ollut yli kuukauden tauko kunnon hyppäämisestä koska koen koulun tärkeimmäksi asiaksi. Jaksan hetken keskittyä kunnolla teiden ratsastukseen kunnes into meneekin varsinkin jos Rami ei jaksa kuunnella mitä pyydän niin siinä vaiheessa tiet menevät miten sattuvat.
Olen tehnyt virheitä ratsastaessa, teen edelleen ja tulen aina tekemään jonkunlaisia virheitä. Siitä ei pääse yli eikä ympäri eikä kukaan ole täydellinen.
 |
| kuva: Sebastian |
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)