Millainen hevosenomistaja olen?

Sain Kaktulta eräänlaisen haasteen jossa minun pitäisi kertoa todellisesti millainen hevosen omistaja olenkaan oikeasti.

Homman nimi on siis se, että sinun täytyy kertoa millainen hevosenomistaja olet. Mitä haluaisit itsessäsi parantaa, ja mistä asioista olet ylpeä? Muistattehan olla rehellisiä, muuten tästä menee kokonaan maku. Jokainen postauksen kirjoittanut voi haastaa 3 henkilöä tekemään tämän.

http://kouluponi.blogspot.com/, http://rulleponi.blogspot.com/ ja http://emppaa.blogspot.com/

Rami on astunut elämääni reilu kolme ja puoli vuotta sitten ja on ehdottomasti elämäni hevonen. Rami on opettanut millaista onkaan elää kaltoin kohdellun ruunan kanssa jonka menneisyys on hämärän peitossa. Kuulun kastiin hysteeriset hevosenomistajat monien vastoikäymisten takia mutta koskaan en ole tyrkännyt hevosen hoitamista kenellekään. Perheenjäsenet ovat auttaneet tarvittaessa vähäsen, mutta olen aina hoitanut Ramin itse ja hoidan loppuun asti. Kaikesta muusta voi tinkiä paitsi ei hevosen hyvinvoinnista.

Tallille lähtiessä varaan yleensä paljon aikaa jos suunnittelen meneväni ratsastamaan. En kuitenkaan hingu päivittäin ratsastamista vaan pelkkä yhdessäolokin riittää mainiosti. Alkuaikoina teimme paljon kävelyretkiä metsässä jolloin teimme paljon erilaisia pikkuharjoituksia ja luottamus kasvoi niin paljon, että uskalsin sitoa narun Ramin kaulalle ja päästää irti. Hevonen kulki ja ravasi rinnallani metsässä ja pysähtyi jos itse pysähdyin. Osaan arvostaa pieniä asioita joita kaikki eivät osaa arvostaa. Olkaa onnellisia jos hevosenne ovat terveitä! Olen jopa miettinyt onko Ramin tuleminen mulle jonkunlainen kohtalon johdattama asia vai pelkkä hyvä sattuma? Vaikka meillä on ollut paljot vastoinkäymisiä kaikesta ollaan selvitty ja noustu entistä vahvempina enkä koskaan tule luovuttamaan Ramin suhteen.

Muistatteko kun kirjoitin yhteen erikoispostaukseen Ramin tapaturmista, leikkauksista ja sen sellaisesta? En tyrkännyt vastuuta kenellekään vaan hoidin itse hevosen vaikka välillä tuntuikin rankalta kun en ehtinyt tehdä muuta kuin käydä koulussa ja hoitaa koulun jälkeen hevosta ja välillä katsoa kuinka kipeä Ramikin oli että pahaa teki. Kun on ottanut hevosen vastuulleen se pitää myös hoitaa kunnialla loppuun.

Myönnän laiskuus iskee aina välillä. EN jaksa ratsastaa päivittäin ja olen sitä mieltä että hevonen tarvii niitä vapaapäiviä vähintään yhden viikossa ja tarvittaessa vaikka kokonaisen viikon jos tilanne niin vaatii. En hingu edes selkään päivittäin vaan voin ajaa tai sitten lähdemme kävelemään narun kanssa metsään tai teemme maastakäsin juttuja. Tai sitten pyhitän jonkun päivän pelkästään hoitamiselle josta Ramikin tykkää.
Ratsastaessa menetän aina välillä malttini joka on huono asia ja tiedostan tämän asian. Jos hevonen tuntuu huonolta 10 minuutin ratsastuksen jälkeen lopetan mieluummin kun alan tappelemaan.
Panostamme paljon kouluun ja menemme vähintään kerran viikossa tunnilla koska tarvitsen apua ratsastukseeni ja hevosta kohtaan on reilumpaa mennä valvovan silmän alla. Jos ratsastaisin itsenäisesti tulisi paljon virheitä joista hevonenkin saa osansa joten mieluummin maksan tunnin kun ratsastan päin mäntyä! Olen laiska myös lähtemään mukavuusalueelta ratsastaessa. Vaikka siltä mukavuusalueelta pitää lähteä joskus en lähde vaan teen helpompia tehtäviä enkä vaadi hevoselta melkein mitään. Nyt olen yrittänyt tehdä vaikeampi harjoituksia joissa Ramikin joutuu ajattelemaan tosissaan ja tekemään oikeasti töitä.
Suurimpia ongelmia ratsastaessa on ollut oma muuttuminen selässä. Jos Rami on säikähtänyt jotain olen aina hidastanut tai alkanut pyörittämään jossakin tietyssä päädyssä vaikka silloin pitäisi jatkaa normaalia ratsastamista. Hevonen menee hämilleen kun ratsastaja muuttuu selässä pelottavan tilanteen kohdalla jolloin hevonen on sitä mieltä, että nyt on jotain pelottavaa! Istuntani ei ole mikään paras ja virheitä on kasaantunut istunnan kohdalla paljon. Käsien kanssa on isona ongelmana kyynärkulman pitäminen ja käsien nostaminen josta haluan joskus eroon.

Hyppäämistä harrastetaan silloin tällöin. En kuitenkaan ole niin innostunut hyppäämisestä kuin ennen ja nytkin on ollut yli kuukauden tauko kunnon hyppäämisestä koska koen koulun tärkeimmäksi asiaksi. Jaksan hetken keskittyä kunnolla teiden ratsastukseen kunnes into meneekin varsinkin jos Rami ei jaksa kuunnella mitä pyydän niin siinä vaiheessa tiet menevät miten sattuvat.
Olen tehnyt virheitä ratsastaessa, teen edelleen ja tulen aina tekemään jonkunlaisia virheitä. Siitä ei pääse yli eikä ympäri eikä kukaan ole täydellinen.


kuva: Sebastian

 Hoidosta en kuitenkaan tingi. Aina on aikaa hoitaa Ramin jalat ja selkä huolella niin vältytään isoimmilta ongelmilta. Selkään hieron liikutuksen jälkeen arnikaa, laitan selänlämmittimen, roikun hännässä ja teen muita selkälihaksia venyttäviä liikkeitä. Näistä on ollut hyötyä eikä jumeja pääse tulemaan. Jalat hoidan todella huolellisesta koska ne ovat hevoselle tärkeät. Jos olen hypännyt kylmään ne joko pesarissa laittamalla kylmäysletkut jalkoihin ja ne saavat olla 10-20 minuuttia jonka jälkeen laitan arnikaa tai sitten menen heti kentältä lähtiessä kahluualtaaseen jossa on vettä yli polvien ja tallissa taas arnikan hieromiset. Jos jaloissa on vähänkin nestettä menen taluttelemaan tai ratsastan todella keyvesti eli pelkästään käyntiä. Menen hevosen voinnin mukaan ja sen ehdoilla eletään.