Täällä taas !

Hei lukijat!

Pahoitteluni pitkästä tauosta mikä ei ollut ehkä ihan tarkoituksellinen. Tämä vuosi on ollut aikamoista myllerrystä mikä on vienyt omat energiat moneen otteeseen ja kun kone hajosi niin ei ole ollut mitään millä päivittää. Itse kamppailen oman hyvinvointini kanssa, rehellisesti sanottuna olen nähnt yli puolen vuoden ajan painajaisia, nukkunut äärimmäisen huonosti (heräilen siis 1-5 kertaa yössä) ja moni epäilee masennusta. Mutta onneksi on aivan ihania ystäviä jotka ovat pitäneet pinnalla ja tietty rakkaat karvakorvat. Varsinkin yksi henkilö on sellainen jota en voi kun kiittää kaikesta, on kuunnellut ja avittanut mitä on pystynyt. Monesti mietin millaista elämä olisi jos en olisi vastannut alkuvuodesta tämän ihmisen viestiin ja tavannut häntä niin pian.

Mitä meille kuuluu? 

Ramin kanssa oli maaliskuussa ongelmaa mikä johti muutaman kuukauden saikkuun. Liukastuminen tarhassa johti pieneen repeämään vasemman etujalan tukisiteen alareunassa mitä sitten paranneltiin kaikessa rauhassa. Harmitti ihan vietävästi silloin! Talven kova työ valui hukkaan siinä samassa....
Toukokuun 15. päivä Rami muutti lopultakin kotiin ja silloin korkkasin skumppa pullon, istuin tarhan vieressä kivellä ja katselin Ramia kun se käyskenteli onnellisena tarhassa. Kaksi viikkoa meni hujauksessa kunnes elämä muuttui vähän lisää.

Sain maaliskuussa mielenkiintoisen tarjouksen meinaan Ramin entisiltä omistajilta. He tarjosivat minulle hevosta, 11 vuotias Ruotsista 2009? tuotu täysikuntoinen ravihevonen! Ideana olisi siirtää ruuna pikkuhiljaa eläkkeelle kun juokseminen ei oikein enään kiinnostanut ja kesäisin ruuna kärsii siitepölyallergiasta. Kun tarpeeksi kauan mietin ja pyöritin asiaa päätin tarttua tarjoukseen ja kesäkuun 1. päivä Seppo saapui.Pojat tulivat heti toimeen keskenään vaikka Seppo ei siedäkään toisia ruunia ja ovat aikamoinen pari! Kaksi täysin erilaista hevosta mutta täydentävät toisiaan erinomaisesti. Yhteiselo sujuu hyvin ja kyllä siinä sydän suli kun pari viikkoa myöhemmin menin aamulla ruokkimaan hevosia ja kummatkin makasivat heinäkasassa selät vastakkain kiinni toisissaan. Selvittelin vähän allergiaan liittyviä asioita ja lopulta löysinkin yrttejä jotka alkoivat auttamaan ruunaa, hengitys kulki hyvin ja kun kävimme hiitillä ruuna lasketti sellaista vauhtia mitä se ei ole pystynyt pariin vuoteen. Ja ensimmäisessä startissa minkä juoksi nimiini (omistaja&valmentaja) otti maalikamerahäviön ja rikkoi monté ennätyksensä! Seuraava startti juostaan 22. päivä Kouvolassa joten peukut pystyyn. Seposta kerron seuraavassa postauksessa lisää :)

Mitähän muuta? Elämä sujuu omassa tallisa lunkisti. Onhan toki hommaa vieläkin vaikka kuinka ja paljon, mutta elämä on älyttömän helppoa. Pystyn menemään ja tulemaan helpommin mitä ennen ja olo on rauhallinen. Meillä on käytössä hienot maastot ja oma ihana kenttä minkä huippu lankoni ja ystäväni tekivät! (Sama henkilö kenet mainitsin jo aikaisemin) Ei siinä kauankaan nokka tuhissut kun iso kaivinkone oli pihassa ja 20x38 m alue kaavittiin auki ja ystäväni joka on koneurakoitsija teki kyllä niin näppärästi tasoitukset ym. että oli kiva katsela. Päivässä oli pohja valmis, kaksi päivää ajettiin maata ja perjantaina tuli hiekat ja se oli siinä. Aidat pitäisi vielä rakentaa, mutta hyvin on pystynyt menemään.

Tässä siis tällä hetkellä mennään. Yritän aktivoitua taas! Blogille pitäisi keksiä uusi ulkoasu, kenties nimikin? Sisältöhän tulee muuttumaan sen verran että kerrotaan myös starteista, treenaamisesta ja samalla kuitenkin Seppoakin työstetään kentällä niin ruuna saa sitten raviuransa jälkeen uuden ammatin. Mutta palaillaan!