Kun Seppo tuli taloon

En olisi edes villeimmissä unelmissani uskonut koskaan omistavani ravihevosta joka tulisi vielä juoksemaan säännöllisesti kilpaa. Niin vain kuitenkin kävi. 

Mistä kaikki edes lähti? Olin alkuvuodesta mukana jonkun verran raveissa missä Seppo juoksi. Yllättäen heitettiin että tässä olis sulle hyvä hevonen! Naureskelin että juujuu kyllä. Aina välillä kuului sama lausahdus ja kun Ramia sitten sattui ja hain kipulääkettä hätäavuksi setäni luota niin uudestaan: Seppo olisi sulle hyvä hevonen. Fiksu käytökseltään, ei hätkähdä yhtään mitään, helppo käsitellä. Siinä sitten aloin oikeasti miettimään että niin no. Toinen hevonen tarvitaan kuitenkin kaveriksi ja saisin aikamoisen opetusmestarin itselleni. Seppoa tarjottiin mm. kurssihevoseksi jos C-ajokortti olisi järjestetty Vermossa, koska tämä hevonen on vaan niin fiksu kurssihevoseksi. No kurssia ei järjestetty joten ei siitä enempää.

Mietin asiaa pitkän aikaa, kävin koeajamassa ruunan ja lopulta päätin tarttua tilaisuuteen. Eikä puhuta mistään ihan huonosta hevosesta edes. Sepolla on takana 109 starttia ja yli 45 tuhata euroa tilillä rahaa. Auton takaa ennätys on 13,4 ja voltista 15,0, monte ennätykset ovat auton takaa 16,1 ja voltista 16,3. Siitepölyallergia on varjostanut pari vuotta ruunan elämää mikä aiheutti sen ettei kesäisin pääsyt edes treenaamaan, mutta nyt tämä kesä oli poikkeus kun apu löytyi.
On tämä ruuna rikkonut myös vanhassa kodisaan vetoa ottaessa ennätyksen - ruuna lasketti 500 metriä samaa vauhtia mitä mennään Suomessa isoissa päälähdöissä, rikkoi siis yhden tallin entisen asukin ajan joka oli kuitenkin kovatasoinen hevonen. Sitä ei olisi koskaan uskottu.

Miksi sitten entiset omistajat luopuivat näin kivasta hevosesta? Tällä hevosella on todella suuri tunnearvo heille. Kyllä kyyneleitä oli vuodatettu vaikka tulikin vain n. 20 km päähän minulle asumaan. Mutta totuus on se, ettei tienaamatonta ravihevosta kannata pitää, Hevosta ei viitsitty laittaa yleiseen myyntiin ja kun kysyin perustelua miten sitten minulle niin sanoivat että hevonen ei voi saada parempaa kotia muualta. Rami on hoidettu jo niin hyvin ja siitä on tullut hieno niin annetaan tällekin hevoselle sama mahdollisuus. Eivät ole hetkeäkään katuneet.

Seppo on siis vuonna 2004 Ruotsissa syntynyt amerikkalais ruuna.Säkäkorkeutta arvioisin 163-165 cm, mutta on aika silakka. Massaa on aika vaikea saada tälle hevoselle mikä on kyllä pikkuhiljaa onnistunut ruokinnan muutoksen myötä. Onhan tässä aikamoinen ero harrastehevon ruokintaan verrattuna, väkirehua menee päivässä arviolta 5 litraa ja vapaa heinä lisäksi.

Kun ystäväni näki tämän hevosen laitumella hän oli hetken hiljaa jonka jälkeen sanoi: tuossa on hyvä hevonen, olemus kertoo kaiken. Seppo on harkitseva ja oman arvon tunteva ruuna. Toisinaan tätä hevosta saa väistää kun tulee korvat luimussa kohti, mutta eipä se muuta tee kuin uhittelee ja silloinkin se on parhaassa kunnossa. Silloin se myös taistelee radalla viimeiseen asti. Pari kertaa on minulle uhitellut, muuten tulee kiltisti vastaan (ja ainakin sitten jos on joku herkku mukana)

Tämän hevonen ehdottomasti lempipaikkoja on metsä! Se rakastaa metsässä samoilua ja annankin sen päättää itse missä kulkee. Pysyypähän mieli korkealla kun saa tehdä mitä haluaa. Ajolenkin ovat 10-20 km pitkiä mitkä päätyvät siihen että kuskilla on kädet kipeät. Minulle tulon jälkeen on opetellut kyttäämisen salat ja enemmänkin se naurattaa kun vanha pappa on yllättäen muuttunut nuoreksi hevoseksi mikä nähdään positiivisena asiana. Sepon ilme muutui pian meille muuton jälkeen kun treenipaikatkin muuttuivat ja treenaus heitettiin täysin ympäri. Ehkä se vain kaipasi paikan vaihtoa?

Seppo on nyt juossut 6 starttia minun nimissäni. Ensimmäinen startti juostiin heinäkuun alussa Vermossa ajatuksella kunhan ravaa maaliin. Muistan sen fiiliksen kun ensimmäinen kierros oli menty ja olimme serkun kanssa että no se on puolessavälissä sijoituksessa. Yllättäen katsoimme kun ruuna lähtikin kirimään hurjaa vauhtia ohittaen muita leikiten. Siinä vaiheessa tarrasimme toisiimme kiljuen että katso mitä se tekee! Lopputuloksena oli n. 20 cm häviö voittajalle, mutta meille se oli kuitenkin voitto.

Seuraavaksi startattiin Turussa mailin matka kärryiltä. Tämän hevosen osalta kärrylähdöt alkavat olemaan siinä kun niissä mennään niin kovaa. Lisäksi päivää varjosti rata mikä oli aivan hirveässä kunnossa sateiden jäljiltä ja lähtö olikin linjalähtö kun auto ei päässyt enään karkuun hevosia. Eli kaikki elementit huonoon juoksuun tälle hevoselle. Toisin kävi! Seppo taisteli johtavan rinnalla hienosti ja juuri ennen maalia kaksi hevosta tuli muutamilla senteillä ohitse.

Sitten menikin kolme starttia laukkojen merkeissä. Kintereet vaivasivat joten ne sitten tietty hoidetitiin piikittämällä.Viimeksi montessa ruuna oli liian vahva ja kun kuski piti vastaan veti herra herneen nenään ja kiskaisi pään alas sillä tuloksella että osui lähtösiivekkeisiin ja laukkasi.
Viikko sitten tiistaina oltiin teivossa mailin kärrylähdössä ja saimme huonoimman radan ikinä lähteä mistä tarvittaisiin ihme että pääsisi kärkikahinoihin. Kuitenkin oli niin letkeä koko startin ajan että taas meinasi kyynel tulla silmään kun näköjään panostus on auttanut. Ja nyt tosiaan sunnuntaina juostaan jälleen kilpaa ja toivotaan ehjää juoksua.

Seppo opiskelee tässä ohella ratsastuksen saloja. Ikänsä ajettu ruuna on hirmuisen kankea, mutta tajuaa parin kerran jälkeen mitä haetaan. Yksi läpimurto tuli toissapäivänä kun ruuna tajusi että hei liinassahan voi ravata myös! Talvella yritetään päästä ylittämään puomeja valvotusti tietysti ja jos vaikka uskaltaisi ottaa valmentajan apuun niin saataisiin ongelmia ratkottua heti alkuunsa. Mutta katsotaan mihin tämän hevosen kanssa vielä päästään. Elämä ei käy ollenkaan tylsäksi näiden poikien kanssa!

Olen ollut hirmu tyytyväinen kuitenkin tähänkin ruunaan. Sepon kanssa olen päässyt harjoittelemaan mm. verikokeen ottamista, hiittaamista ja päässyt sisälle ravimaailmaan paremmin. Olen seissyt jokusen kerran radan varressa jännittämässä ja tänä vuonna tulen jännittämään ainakin 2 kertaa vielä miten käy ja ensi vuosihan on viimeinen kilpailuvuosi. Sepolta ei jätetä ajamista pois vaikka se ei enään sitten kisaakaan vaan sillä pidetään kuntoa yllä. Mitä tulevaisuus tuokaan tullessaan, kukaan ei tiedä. Sen tiedän että omistan kaksi aivan huippuluontoista jätkää!

P.s. Silmä tarkkana! Seppo on tuttu myös mainoksista ja jos bongaatte pojan jostakin niin kommentoikaa ihmeessä mistä ;)