Vermon valoissa

Hävettävän pitkä tauko taas takana! Oikeastaan ei ole ollut mitään kerrottavaa paitsi nyt. Eilen käytiin Vermossa klinikalla tutkimassa suu ja mitä sieltä paljastui?

Jätkä sai päheen loimen testattavaksi

Kovasti on monia ihmetyttänyt tai kauhistanut kun Rami pelaa suullaan ihan järkyttävän paljon. Aukoo suuta vähän väliä kun on kuolaimet suussa, mutta samalla tavalla aukoo myös riimu päässä ym. Puhuin asiaa sitten suun tutkivalle eläinlääkärille joka kuunteli, kyseli varsinkin missä tilanteissa aukoo suutaan, tutki suun, kyseli kuinka kauan on tehnyt tätä. No ainakin sen 8 vuotta vastasin eli niin kauan kun olen Ramin tuntenut. Lopulta eläinlääkäri sanoi ettei suusta löydy mitään, pientä terävyyttä hampaista, mutta hampaiden naksuttelu sekä leukojen vääntely on ihan korvien välinen asia. Se on tapa minkä se on kehittänyt itselleen kun se on jännittynyt tai stressaantunut. Rami kun vielä on äärimmäisen herkkäsieluinen mies ja saa asiasta kuin asiasta itselleen vähän turhankin jännnittävän. Suosittelikin että tämän tyyppiselle hevoselle voi antaa reilummin magnesiumia sekä B-vitamiinia, koska niillä on "rauhoittava" vaikutus. Hyvin mielin lähdettiin kotiin klinkalta, koska nyt asia on tutkittu, suu ei ole kipeä mistään ja hampaat olivat kuitenkin ihan ookoo kunnossa.

Rami oli Vermossa todella hermostunut, kuopi vähän väliä, väänteli leukojaan ja säpsyi kaikkea mahdollista, kihnutti päätään etujalkaa vasten. Aika yllättävä reaktio,koska yleensä Rami on äärimmäisen rauhallinen uudessa paikassa. Toki voi olla että matka oli jännittävä kun osuttiin ruuhkaan kehä 1:sellä, liikenne seisoi, molemmilta puolilta paineli autoja ohi, autoja poukkoili meidän eteen ja sitä rataa. Kotiin tullessa moottoritiellä meidän perässä roikkui vielä täyspitkä rekka, aivan niin liki kun vaan voi olla ja lähti ihan liki vielä ohitse. Harmi kun ei pysähtynyt huoltoasemalle, olin niin kiukkunen että olisin käynyt sanomassa vähän vahvemmin pari valittua sanaa siitä että tajusiko kuski, että meillä on eläimiä kyydissä! Silloin ei todellakaan roikuta 2-4 metrin päässä hevoskopista.

Tärähtänyttä meininkiä

Miten muuten meillä menee? Rami oli viime viikolla tosi kevyellä liikutuksella, lumi tuli ja tuotti ongelmia liikutuksen suhteen kun tilsakumit uupuvat. Sen verran hirveät tilsat keräsi hetkessä, edes reipas ravi ei auttanut ja kaarteissa hevonen meinasi olla nurin. Mutta nyt kun lunta ei ole niin on helppo ja kiva taas liikuttaa! Tänäänkin jätkä sai juosta liinan päässä, vitsi miten kiva oli katella kun Rami vinkui vähän väliä, otti vähän kipinää parissa kohdassa ja jokusen kerran loikkasi ilmaan. Laukkaili paljon tai enemmänkin saatiin tänään todella paljon nostoja, muutama askel laukkaa, ravia ja sitten taas nosto. Huomenna kapuan selkään, lauantaina varmaan samalla linjalla mennään ja illasta tämä kirjoittelija lähtee juhlimaan vanhenemista Hyvinkään yöhön. Empä tiedä kannattaako sitä juhlia kun ensimmäinen kriisi lähestyy kovaa vauhtia.