Hullu sä et ole mutta riittävän raivostuttava

Otsikkoon on kiteytetty kätevästi vajaan viikon fiilikset erään Pitkäkorvan kohdalla. Kirjoitan aivan nopean hengissä-ollaan-edelleen postauksen ja palataan viikonlopppuna paremmin asiaan.
Viime alkuviikko meni kuskin manatessa kipeää selkää kun kaikki mitä tein sattui kiitettävästi. Selkään en kyennyt joten Rami oli alkuviikon todella kevyellä liikutuksella. Perjantaina oli valmennus missä Rami esitti kyllä hyviä pätkiä, mutta oli todella vahva koko valmennuksen ajan ja valmis sinkoamaan itsensä kuusen oksaan.

Lauantaina kävin yksin vajaan tunnin maastossa, vähän hölkkäiltiin ja yksi veto hiekkakuopalla riittivät meille ja oli kyllä kivaa. Rami vaan oli niin häslä että meinasi kaatua jokaisen kiven ja juurakon kohdalla. Pimeys kun tulee nyt niin äkkiä niin maastoonkin kerkiää viikonloppuisin.
Sunnuntaina piti olla valmennus ja valmennuksena aloitettiin. Rami oli kuitenkin koko ajan alusta alkaen todella vahva ja hermostunut ja ei reagoinut pidättäviin apuihin yhtään eikä kyllä väistättävään pohkeeseenkaan. Valmentaja kiipesi Rami selkään ja yli tunnin yritti saada Ramia paremmaksi. Sanotaan näin Ramin paras ja huonoin puoli on sitkeys. Se on selvinnyt monesta asiasta sitkeän luonteensa takia, mutta ratsastaessa sitkeys ilmenee siten, että hän ei ole se joka luovuttaa. Vähän sellainen keskisormi pystyssä meininki siis sunnuntaina. Pelkäsi taas kaikkea mahdollista, tai siis kehitteli niitä mörköjä joka väliin. Tehtiin kuitenkin huomio koulusatulan kohdalla; se valuu lavoille ja on ahdas edestä. Ramin seistessä paikallaan satulan ja hevosen väliin menee nippa nappa sormen päät. Ei auta kun mennä estesatulalla sitten.

Maanantaina juoksutin Ramin, aika paljon saatiin laukkaa alle ja oikein nätisti nosti laukatkin kumpaankin suuntaan. Ennen juoksutusta ja loppukäynneissä tehtiin ihan perus maastakäsin hommia. Maastakäsin kyllä väistää ihan pienestä pyynnöstä eli osoitan kylkeä, napsutan sormia ja sanon väistä niin Ramihan väistää mukisematta. Sitten selästä ei voida väistää?
Eilen kävin selässä ilman satulaa ja suitsia, itsemurhahan se loppupeleissä oli. Rami kyttäsi portin päätyä ja lopputilanne oli se, että alla oli steppaava, ylijännittynyt hevonen joka ei pysähtynyt, reagoinut pohkeeseen vaan meni miten huvitti. Lopulta hyppäsin alas ja tein maastakäsin juttuja missä oli sitten oikein kiltisti.

Tänään oli jätkällä vapaa kun itellä on aivan jäätävä päänsärky ja huomenna olisi tarkoitus mennä selkään ja ratsastaa ruuna läpi kunnolla. Tämä aamu ei muutenkaan vakuuttanut kun Rami pelkäsi omia aamuheiniään...?? Käsittämätön pöljä. Perjantaina yritettäisiin maastoon ja viikonloppu ollaan estevalmennuksessa kumpanakin päivänä. Katsotaan saanko ketään kuvaajaa vai tyydytäänkö johonkin perus selostukseen. Lisäksi pitäisi nyt päättää mennäänkö reilun viikon päästä koulukisoihin vai ei. Ohjelma olisi kiva ja suht simppeli, ajomatkaa yli tunti kuitenkin, mutta pitää vähän keskustella valmentajan kanssa. Muutenkin pitäisi varata Ramille aika Vermoon suuspecialistille, katsotaan miten rahat riittävät kun viime kuulta rapsahtaa vajaa 300 euroa palkkaa tilille perjantaina ja seuraava palkka tulee kuukauden päästä.

"kuule äiskä mä oon ihan normaali"