tiistai 28. lokakuuta 2014

toivoa, epätoivoa, motivaatio?

Oijoi johan oli taas päivä. Aina välillä tekisi mieli heittää hanskat tiskiin ja alkaa keräillä postimerkkejä ratsastuksen sijaan. Toisinaan on aivan loistavia päiviä ja sitten tulee se karu pudotus maanpinnalle.

Palataan vaikka lauantaihin kun käytiin maastossa. Meillä oli ihan superkivaa maastossa valmentajan kanssa, kiipeiltiin mäkiä ja seikkailtiin metsässä. Lopuksi mentiin vielä kentälle pyörähtämään ja Ramilla otin laukkaa kun käsky kävi. Rami toimi laukassa uskomattoman hyvin, saatiin oikein hyviä ja hienoja nostoja ja Rami laukkasi kaikessa rauhassa pyöreänä ja sain ratsastaa sitä jalalla ilman että otettiin kipinää. Niin kyllä se osaa laukata kaikesta huolimatta.

Tänään sitten..... Iski epätoivo, mutta ei niin paha jos olisin mennyt itsenäisesti kentällä. Tänään meillä oli valmennus, oikeastaan se sovittiin kun valmentaja soitti ihan muissa asioissa ja kun kysyi mitä teen tänään Ramin kanssa ja sanoin, että menen kentälle hän ehdotti valmennusta. Halleluuja kyllä kelpasi! Muuten ratsastus olisi päättynyt menetettyihin hermoihin kummankin osalta.


Miten valmennus sitten edes meni? Kaiken kyttäilyn, sinkoilun ja muun ohella selvittiin hengissä ja Ramistakin huomasi, että nyt on tehty kunnolla duunia. Kova puhuri ei todellakaan ole se meidän juttu, mutta pakko liikuttaa vaikka oon tullut siihen tulokseen monta kertaa että kummankin hermoja säästäen tuuliset päivät olisivat tyyliin juoksutusta tai muuta. Jo pelkästään taluttaessa Rami oli lentoon lähdössä.
Valmennus aloitettiin ihan aluksi sillä, että Rami asettuu ja taipuu ja käynti pysyy hyvänä ja että sain varsinkin oikean lavan hallintaani. Kun käynti sujui alettiin tekemään pysähdyksiä istunnalla, koska Rami kiskoo omenan nenään nopeasti jos ratsastan kädellä mihin tänään sorruin jälleen kerran! "Koska olemme kädellisiä"

Ravissa ratsastin ensin ihan uran pitkin yrittäen löytää sopivan temmon, välillä juostiin kovaa karkuun ja pelättiin kahisevia kasveja ja sitten taas oltiin hetkittäin rentoja ja oikein kivoja. Vasen kierros oli tänään se taistelun aihe, Rami kyttäsi ja suoraan sanottuna perseili toisella lyhyellä sivulla. Valmentajan opastuksella muutettiin tapaa siinä kun Rami sinkoili. Yleensä olen ottanut kovaa kiinni ja potkaissut ihan napakasti että hei nyt loppuu. Nyt pidettiin vaan sisäjalka napakasti kiinni, pehmeällä kädellä ja puolipidätteitä suunnilleen miljoona. Vähitellen Rami alkoi ravaamaan pelottavan paikan ohi jopa hetkittäin kiltisti kunnes oman herpaantumisen myötä aloitti sinkoilun.
Harjoitusravi oli tänään aivan tuskaa, Rami kipitti karkuun minkä kerkisi ja painoi ohjalle todella paljon. En saanut itseäni tasaiseksi ja Rami muistuttaa heti asiasta.


Laukat olivat tänään jotain aivan hirveää. En saanut tehtyä mitään hyviä nostoja kun syöksyin jälleen pieneen etukenoon noston yhteydessä. Ekan noston jälkeen Rami otti kipinää ja yritti tarjota kaikkia askellajeja sen jälkeen. Lisäksi jäin jatkuvasti vetämään ohjasta enkä uskaltanut ratsastaa yhtään. Vauhtia oli aivan liikaa ja epätoivo iski. Vasempaan ei ollut sen parempaa menoa. Lopuksi otettiin vielä oikeaan kierrokseen ja siinä vaiheessa huomasi Ramin väsyneen ja jatkettiin loppuraveissa. Niin missä tarjottiin taas säikkymiset, passit, laukat ym. Tehtiin voltteja pitkille sivuille missä voltin alussa Rami aina "lysähti" kun en saanut itseäni taas asettumaan enkä uskaltanut pyytää. Vasempaan tehtiin kolme volttia yhteen kohtaan niin, että saatiin lopuksin siisti voltti kunnes vaihdettiin suuntaa ja sama homma. Valmennus lopetettiin heti kun Rami ravasi tasaisesti ilman sinkoiluja. Loppukäynneissä saatiin vielä yksi slaagi ja kentältä tultiin kovaa pois - Rami näki kolme hirveä pellolla, kaukana meistä mutta kyllin pelottavina. Tarhaan viedessä oli edelleen todella varuilaan, eihän sitä tiiä jos hirvet hyökkäävät!

Tälle viikolle yritetään vielä saada valmennus ja viikonloppuna olisi edessä vielä yhdet kisat. Tämän päiväisen jälkeen kyllä vahvasti pohdin kannattaako, mutta ainahan sitä voi mennä yleisöä viihdyttämään. Valmentajani kannusti kuitenkin menemään ja kun ollaan keskusteltu Ramin kehityksestä niin onhan tuo mennyt ihan kivasti eteenpäin kesästä. Se mitä tarvitaan kummatkin on kisakokemusta ja sitä on hyvä lähteä hakemaan läheltä, meni miten meni.

9 kommenttia:

  1. Oletko miettinyt, että onko hevoselle kiva olla kivuissa aina ratsastuksessa? Jos hevonen kulkee suu auki, ymmärtää jokainen ettei kaikki asiat ole ihan kunnossa. Ennen seurauksien nitistämistä (=turpis) kannattaa miettiä syytä Ramin kivuille ja epämukavuudelle. Lisäksi kannattaa seurata ja arvioida tarkasti apuohjia ja niiden tarkoitusta. Tämän postauksen kuvia katsellessa nousi heti ajatuksiin "kuinka monta relettä pystyy hevoselle tunkemaan samaan aikaan?". Olisiko sinusta mukavaa ja mielekästä ratsastusta, jos sinun suupielestä olisi kokoaika paine taakse ja toinen alas? Tietenkin sinä teet päätökset, ja jos koet että Rami ei mene muotoon ilman releitä, voit toki käyttää niitä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Postauksen kuvat ovat kuukauden takaa jos siitä lähdetään. Käytän todella harvoin enään apuohjia ja ylemmässä kuvassa on gramaanit. Kipeä? Harmi ettei eläinlääkärit tai valmentajat ole samaa mieltä kanssasi :) ramilla on ollut jo ennen mulle tuloa inhottavana tapana aukoa ja mökeltää suullaan oli sillä suitset päässä tai ei. Jos ratsastan esimerkiksi hackamorella niin aukoo suuta senkin kanssa. Kun hoidan Ramia niin puomillakin mökeltää suullaan varsinkin jos joudun komentamaan tai on jännittynyt. Se tuskin liittyy ratsastukseen mitenkään ;) suu tarkistetaan säännöllisesti ja pian olisi tarkistus tiedossa kunhan saan sovittua ajan.

      Poista
  2. Eka ano mitä ihmettä? Toiset hevoset vaa on tosi levottomia suustaan. Eikä ramilkaa joka kuvas oo suu auki jos et oo huomannu eikä varsinkaa mitää apuohjii. Jos harvoin laittaa et saa hevosen ruotuu nii mitä sitte? Aika moni tekee silleen ku eihä siinkää oo mitää järkee antaa hevosen katella yläkautta silmiin.

    VastaaPoista
  3. haha noi gramaanit onki kamalan tiukalla :D estepuolella moni ammattilainen käyttää joka kerta sileällä gramaaneja enkä pidä sitä mitenkään kamalana asiana. älä tinttu välitä joidenkin valopäiden kommenteista, ramin kanssa on ihan oikea suunta joten jatka vaan duunia :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti tanja! Siis nehän on ihan sairaan tiukalla ku roikkuvat tuolleen :D

      Poista
  4. http://elainkoulutus.wordpress.com/2014/10/31/konfliktikaytoksien-ruokkiminen/

    "Jos hevonen on oppinut vastustamaan kuolainta esim. aukomalla suutaan, tietyt tilanteet saattavat saada sen aukomaan suutaan jopa ilman kuolainta."

    "Kannattaako konfliktikäytöksiä estää mekaanisesti sulkemalla hevosen suu turpahihnalla tai apuohjilla?"

    "Turpahihnan kiristäminen estää suun aukomisen, mutta ei poista tunnetilaa sen taustalta. Apuohjat estävät pään liikkeitä, mutta eivät opeta hevosta liikkumaan oikein"

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ohhoh :D kiitos aamun nauruista! Kuules ano joka käytät ilmesestiki Chrome 38.0 selainta ja win8 käyttöjär. mulle se on ihan yksi haile mitä kuvittelet ja kehittelet pienessä päässäsi ;) suun aukominen on ollut jo kauan ennen mulle tuloa, raviaikoina joten se ei ole mun aiheuttamaa. Mistä tiiät kuinka kireellä mulla on esimerkiksi turparemmi? Se on jopa liianki löysällä. Ja apuohjia käytös ratsastuksessa ehkä max 3 kertaa vuodessa. :D Ja harmi kun vaihoin eilen paksumman kolmipalan suuhun Rami oli tyytyväinen koko valmennuksen ajan ja suu pysyi kiinni koko ajan.

      Poista
    2. En ole sanonut sanaakaan teidän menosta, joten luit vähän rivien välistä. Linkitin vain tuon, kommentissanihan ei ollut mitään omaa tekstiäni. No mutta hyvä että tajusit vihdoin etsiä uuden kuolaimen mikä sopii :)

      Poista