Sumuinen aamu, herätys ennen seitsemää heikosti nukutun yön jälkeen, tie oli hiljainen kun ajoin tallille. Tallilla oli vastassa hevoset jotka odottivat innoissaan aamuruokiaan. Ramin kanssa vietettiin pieni yhteinen hetki rapsutellen ja halaillen. Maailman rakkain.
Soitin tänään klinikalle ja sain ajan 18. päivä kello 10.30. Kerroin eilisestä ja selostin vähän aikaisempaa historiaa. Sitten se nähdään mitä löytyy. Toivotaan parasta ja pelätään pahinta.
Tallille mennessä istuin Ramin laitumella ja katsoin kun ruuna söi heiniään. Välillä Rami laittoi pään syliini hetkeksi ja haki rapsutuksia. Kuuntelin kappaletta jonka takia itkin avoimesti, harvinaista. Katsoin Ramia kun ruuna käveli juomaan, seurasin takajalkoja tarkkaan, miten käyttää jalkaansa mistä oli eilen epäpuhdas.
Pelkoa, turhautumista, pettymystä.
Huomenna on uusi päivä ja mitä se tuokaan tullessaan?
"Yksinäisyyttäpä ei ole olemassakaan, kaikki kaikkeen liittyy palapelin osii oomme vaan. Usko pois se mitä teet koko kuvaan vaikuttaa. Sulla merkitystä on et sitä unohtaa sä saa"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti