tää ei oo niin haudan vakavaa

Tämän postauksen pyhitän kokonaan koulukurssin pohdiskelulle tarkoittaen suomeksi sitä mitä ahaa elämyksiä koin ja mitä pitää treenailla hiki päässä lisää. Ramin liikutan vasta tuossa kymmenen aikaan ja nyt on siis oiva tilaisuus heittäytyä persiilleen tuolille ja miettiä.

Onnistumiset - ah se niin ihana asia ainakin näin yli kuuden ja puolen vuoden jälkeen on aina yhtä kivaa. Voiko asian ilmaista näin? Aina välillä kun on semmonen jäätävä epätoivo et hei ei tästä tuu ei niin yhtikäs mitään ja sitten kun saat jonkun asian toimimaan ja tajuat miten homma menee niin voi sitä lapsen onnea. Hevosta en voi moittia vaan omaa ratsastusta koska ongelmathan ovat sielä satulan päällä.

Ensinnäkin mietin ja pohdin eilen illalla sekä yöllä vielä viikonloppua ja mitä haluan petrata. Ehdottomasti suurin asia on keskivartalo! Kun keskivartalon tuki katoaa niin koko pakka leviää korttitalon tavoin siinä samassa. Vaikka omaan kuitenkin hyvät lihakset (haha sitä ei tän mahan alta varmaan nää :D) niin kaikesta huolimatta aina välillä tuli se, etten saanut pidettyä korsettia tiukkana ja homma levisi.
Seuraava asia mitä haluan petrata liittyy edelleen keskivartaloon. Kun käytän niitä vatsalihaksiani jännitän samalla muun kropan huomaamattani. Jalat jännittyvät eivätkä enään "lepää" ja jännitän yläkropan. Ja sitten ihmetellään kun joka paikka on jumissa. Haluaisin saada tähän nyt semmoisen hyvän tuntuman. Pitäisi muistaa vain hengittää ja samalla pitää korsetti tiukkana niin jännittyneisyys jäisi pois.

Kädet - se ikuinen ongelma. Vähitellen muistan kantaa käteni paremmin vaikka helposti ulkokäsi valahtaa turhan alas eikä kädet ole enään samalla tasolla. Aikaisemmin oli sisäkäsi ongelmana joka valui alas ja nyt on sitten ulkokäsi. Great! Jään myös helposti sisäkädellä esimerkiksi väistöissä kiinni vaikka pitäisi muistaa rentouttaa käsi. Hyvä kun joku ihminen huomauttelee asiasta. Nyrkit eivät pysy pystyssä edelleenkään. Tuskin kamppailen tämän ongelman kanssa yksin?
Myös se narut käsissä. Liima olisi ihan kiva kun päästän ohjan helposti valumaan käsistä ja kun otan taas tuntuman se tuntuu hevosestakin inhottavalta. Tätä mietittiin teoriassa eli se on hevoselle pahempi jos ohja löystyy, otetaan narut käsiin, löystyy, kerätään ja sitä rataa. Tietty. Tuki katoaa hetkeksi ja kun se otetaan taas kunnolla se on kova. En osaa selittää mutta idean varmaan ymmärsitte ja varmasti tiedättekin tämän homman. Vaikka itsestä tuntui että mulla on varmasti sairaan kova käsi, mutta valmentaja lohdutti ettei kenelläkään ollut vaikka se varmasti tuntuu siltä kun ohjat on napakasti kädessä.

Onnistumisiakin löytyi viikonlopun aikana. Halusin saada sen fiiliksen kun pääsen oikeasti ratsastamaan Ramia ilman että ruuna ottaa mitään kipinää asiasta. Se kuuntelee, on läsnä. Ensimmäisenä päivänä sain semmoista fiilistä että hei nyt saan ratsastaa ruunaa jalalla ja se ei ota mitään kilaria siitä hyvästä kun käytän kannusta ja tarvittaessa avustan raipalla pienellä näpäytyksellä. Sain pidettyä ohjat käsissä, jalan hevosen ympärillä ja ratsastettua ja siinä samassa alla olikin joku aivan muu hevonen. En vaan aikasemmin ole uskaltanut ratsastaa ja pitää ohjaa kädessä ja vaatia oikeasti mitään. Kuolaimen taakse painuminen jäi ja kun sai Ramin kulkemaan ryhdikkäästi se fiilis oli aika hyvä. Ja kun tuli kommentti että nyt se on tosi hyvä! Tarvitsen jonkun pätevän kertomaan koska teen väärin ja koska teen jonkun asian hyvin. Pystyin työstämään pitkään harjoitusravissa hommia vaikka yleensä oon kamppaillut sen kanssa etten kykene istumaan Ramin ravissa. Mainitsin jo aikaisemmin ettei laukka ollut mitenkään hyvää tällä kertaa, mutta pääsin istumaan laukassa kunnolla satulaan vaikka siirtymä laukasta raviin oli edelleen aikamoista kamppailua.

Ehkä yksi suurimmista onnistumisista liittyi laukan jälkeiseen raviin. Sain Ramin nopeasti ja pelottavan helposti ohjan ja pohkeen väliin kulkemaan tasaisesti ilman merkkiäkään että alkaisi sähläämään. Tämä on ollut myös aika haasteellista, mutta se tunne kun saat hevosen kulkemaan ryhdikkäänä ja rentona. Yleensä mennään joko rentona mutta ei ryhdikkäänä tai ryhdikkäänä mutta ei täysin rentona.

Oivalsin myös sen miten Rami reagoi lantion asennon muuttumiseen. Valmentaja tämän asian näytti viime ratsutuksessa ja kehui siitä Ramia kuinka hyvin se kuuntelee. Eli liikkeelle lähtiessä "käännän" lantion eteenpäin ja hidastaessa taaksepäin. En oo koskaan ajatellut asiaa sen enempää ja kun otan taas tämän hengityksen mukaan niin reaktio on loistava. Nyt oon eilisen päivän miettinyt asiaa, kokeillut ja tunnustellut miten lantio liikkuu siinä vaiheessa. Tajusin! Ja kun tehtiin harjoitusta missä meidän piti siirtää hevoset lantion asennon muuttamisella joko käyntiin/raviin tai hidastaa/pysäyttää joutui miettimään että mites se meni, aina ei onnistunut ja sitten taas sai ajatuksesta kiinni. Pakko myöntää etten koskaan ole oikein miettinyt tätä asiaa.

Huomasin myös kuinka paljon se oma istunta vaikuttaa Ramiin ja mistä esimerkiksi epämääräiset kiihdyttelyt ovat johtuneet. Kun istuin pystymmässä Rami kulki kivan tasaisesti, horjahdus taaksepäin saivat ruunan juoksemaan alta. Oon nyt aika paljon ratsastanut pienessä takakenossa mikä on ollut vähän sitä kyllä, että Rami ottaa omia spurtteja jatkuvasti. Pääsin istumaan paljon syvemmälle satulaan, sain pidettyä kropan hyvin kasassa, kädet rauhallisena ja pystyin oikeasti istumaan vaikka tuntui välillä aika epämääräiseltä kun ei löytynyt oikein mitään askellajia. Tunne oli oikeastaan sama kun jokunen vuosi sitten pilatestunnilla. Rami liikkuu paljon paremmin ja hengitys. Muista vaikka joskus hengittääkin :D!

Mutta vielä on parannettavaa ja sain ideoita miten jatkan ratsastusta jatkossa. Onneksi olen löytänyt valmentajan jonka kanssa ollaan päästy kehittymään ja oon saanut taas ideasta kiinni.
Valmentaja antoi myös palautteen ja hämmästyin suuresti sitä ettei istuntani ole edes paha. "Vaikka ratsastat paljon ilman valvontaa niin istunta on pysynyt tosi hyvänä. Ei oo menny semmoseksi köyryksi niinku paljon näkee". Myönnän on ollut joskus tätäkin ongelmaa.

Pakko sanoa et en tiiä saitteko mitään käsitystä tästä postauksesta. Pakko oli purkaa vähän omia mietteitä tässä samalla. Mutta nyt lähden laittamaan rakkauslasta kuntoon vähitellen niin lähdetään vähän maastoilemaan ihan lyhyesti. Huomenna vähän tuuppaillaan tuossa pellossa ja keskiviikkona olisi tiedossa ainakin uusia, erilaisia kuvia. Ei pelkkää tarhassa möllötystä tai perus ratsasteluja.