Mun täytyy luottaa ja antaa vaan mennä

Otsikossa päivän fiilikset. Mitä sitä ennen on tapahtunut?

Viime viikolla lupailin lisää postauksia, kaikki ei mene aina niinku suunnittelee ainakaa mun kohalla! Alkuviikosta hipsin lääkäriin, kolme päivää saikkua sekä lääkkeitä naamaan; virusperäinen keuhkoputkentulehdus. Fiilikset aika maassa siinä vaiheessa kun tajusin et tän takia ruuna seisoo jälleen vähän lisää, onneksi juoksutus on keksitty ja olo alkoi kyllä kohentua joten uskalsin mennä selkään lopulta.

Kaksi ekaa ratsastuskertaa Rami oli jopa hankala, sileellä työskentelyä ei ole ollut sitten koulukurssin ja sen kyllä huomasi! Onneksi eilen tuli pelastava enkeli joka kipusi Ramin selkään ja ratsasti jätkän ravissa ja käynnissä läpi. Thänks Tiitu <3! Itse laukkasin sitten Ramilla ja laukka olikin ihan kohtuu hyvää ja kun tilaa oli tällä kertaa reilusti.

Eilen piti mennä karvapallon kanssa näyttelyyn, homma tyssäsi siihen kun katsoin rokotuskorttia ohimennen...... Koiruus on käynyt marraskuussa rokotuksessa ja piti saada kaksi rokotetta, toisen ja "mitättömämmän" se on saanut mutta tärkeintä ei! Kaiken piti olla kunnossa, mutta ei näköjään olekaan. Tiistaina marssin eläinlääkäriin kysymään tilannetta ja sitten vaan koira nopeasti rokotukseen. Ilmoitin poitsun just äsken Helsinkiin ja tarkoitus olisi ilmoittaa vielä Porvooseen. Toivottavasti ei tule enemää takapakkia. Oikeesti oon miettiny monta kertaa et miks sitten kun on hienot elukat niille sattuu ja tapahtuu aina kaikkea ja kaikki menee pilalle?

Ei siinä vaikka eilinen ei mennyt muuten kovinkaan vahvasti, käytiin aivan mahtavan likkakaverin kanssa katsomassa näyttelyt, Pontus sai uuden hienon, leveän nahkapannan joka on suomalaista käsityötä (pinkki!! :D ) ja hinta oli myös sellainen et meinas itkettää. Käytiin shoppailemassa mm. Ramille kylmäsavea kun sitä kuluu meillä jonkin verran, kiinalaisessa syömässä massut täyteen, Ramin liikutus ja loppuilta vietettiin meillä, tehtiin banaanipannaria (jäätelön kera) ja katsottiin vähän hurjapäitä. Ja puolenyön korvilla Porvoon yöhön ajelemaan. Mahtia !

Mutta palataan tähän päivään eli estevalmennukseen. Esteitä ollaan hypätty viimeksi kisoissa toukokuun lopulla, sen jälkeen pohjat on ollut niin huonot ettei ole ollut mahista edes hypätä. Ja toisekseen valvova silmä on tosi kova sana.
Paikalla oltiin hyvissä ajoin, valmennus pidettiin Jatilan tallilla tälläkin kertaan ja maneesissa. Maneesissa hyppääminen on jotenkin itelle tosi jänskää, Rami on hypännyt maneesissa viimeksi 3 vuotta sitten ja kohta on vuosi viimeisestä maneesissa käynnistä. Pitäiskö selvitä hengissä? Esteiden korkeus hengaili siinä max 65 cm paikkeilla joten ei kuoltu.

Aluksi haettiin hevoset kuulolle, siirtymiä, pysähdyksiä jonka jälkeen alettiin tulemaan ravissa puomeja päädyissä. Toisessa päädyssä oli yksi puomi ja toisessa kaksi. Rami on oppinut ettei puomilla tarvitse hypätä kun mennään nykyään melkein joka kerta puomin yli kun kotona treenataan. Pari kertaa sähläsin itse, mutta muuten Rami toimi hyvin. Laukassa tultiin yksittäistä puomia, laukka oli kyllä tänään niin laakeaa ettei tosikaan kun ite pelkään. Maneesin seinät tulevat liian nopeasti vastaan.

Ensin estetehtävänä tultiin sarjaa missä alussa oli neljä puomia (ennen kuin nostettiin a osa ylös) ja B osa oli este. Kolmella ensimmäisellä puomilla Rami meni hyvin, neljäs puomi siinä piti kiihdyttää ja sitten hyppy. Valmentaja neuvoi että ennen neljättä puomia mikä oli "erillään" muista pyydän ihan vähän ettei lähde ryysäämään ja sitten käsi harjaan ja hyppy. Kyllä me onnistuttiin tässä sittenkin!
Seuraavaksi tultiin innaria, voihan kauhu sentään kun kammoksun innareita kuollakseni! Ensin innari jonka jälkeen yksi askel ja puomikasa mikä nousi myöhemmin ristikoksi. Oma ongelmani on innareilla varsinkin se, että menen liikaa kaulalle ja alan säätämään liikaa. Rami suoriutiu kuitenkin tosi kivasti tehtävästä.

Aa apua mitähän me sitten tehtiin. Tultiin ihan perus linjaa pysty - okseri jonka jälkeen otettiin muistaakseni lisäksi muuri. Meinasin siinä vaiheessa että varmasti kieltää muurille kun ei ole koskaan hypännyt, ihan sama vaikka oli lähes maahan kaivettu, mutta olin taas väärässä Ramin suhteen joka hyppäsi ihan innoissaan esteen. Vaihdeltiin vähän tehtäviä, erilaisia linjoja ja paloiteltiin "esteet" omiksi tehtävikseen. Tarkoittaen sitä jos pakka levisi esteen jälkeen fine, tehdään vaikka voltti, homma kasaan ja sitten este. Haettiin onnistuneita hyppyjä ja hyvää fiilistä.

Hypätään ihan suosiolla viimeiseen tehtävään joka olikin sitten ihan rata. Eli ensin tuli sarja vinossa linjassa, pysty jonka jälkeen portti. Portilla Rami kielsi mikä ei yllättänyt koska se tuotiin vasta loppuvaiheessa puomin  tilalle minkä alla oli jonkinsortin "portti". Oma moka tuo kielto kun en istunut vaan jäin kaulalle hengaamaan ja meinasin maastoutua tämän takia. Seuraava yritys ja Rami hyppäsi kun muistin istua ja pitää jalan tiukasti kiinni. Kaarre oikealle pitkälle sivulle missä oli linja; okseri ja pysty. Kaarto oikealle, vinossa linjassa olevalle ristikolle jonka jälkeen okserille (suhteutetun siis). Kaarto vasemmalle muuri ja lopuksi pitkä tie innarille. Muuten kaikki meni ihan ookoosti, mutta ensimmäinen sarja sekä innari otettiin uusiksi koska niillä oli ongelmia. Portti meni paljon paremmin, mutta innarilla jatkettiin hommia. Päästin Ramin liian kovaa innarille ja  käänsin myös liian myöhään jonka takia ei osuttu keskelle ristikkoa vaan tultiin sivusta, ensimmäinen este lähti mukaan ja seuraavat hypyt Rami pelasti! Olin varma et lennän leppäkeihään tavoin alas tai Rami juoksee ohitse, mutta rehdisti meni ylitse mistä iso kiitos. Otettiin lopuksi ennen ensimmäistä hyppyä apupuomi niin saatiin myös Rami tulemaan laukalla koko välikkö. Lopuksi saatiin hyvät hypyt ja siihen lopetettiin meidän osalta. Keventelin loppuravit ja loppukäynnit taluteltiin ja loppujen lopuksi purettiin esteet samalla pois. 

Hevosten pesujen ja muun jälkeen istuttiin vielä alas syömään mutakakkua, ruissipsejä sekä juotiin pommacia ja käytiin fiilikset läpi sekä valmentajan kommentit. Itselleni jäi ihan super fiilis vaikka esteet nähtyäni meinasin livistää paikalta ;). Mutta onnistumisia mitä itse koin, että sain katseen pidettyä ylhäällä, vaikka pari kertaa se livahtikin alas. Kaksi ns. uutta estettäkin selvitettiin kunnialla eli muuri ja tämä jonkinsortin mikälie kaari mikä oli esteen alla.  

Valmentaja kehui jälleen kerran Ramia ihan kohtuullisesti. Sanoikin että Rami on todella rehellinen hyppääjä, se osaa asetella jalkansa mihin tahansa väliin vaikka tilanne näyttäisikin ehkä toivottomalta, mutta se hyppää ja se tykkää siitä. Pitäisi tosiaan vaan luottaa Ramiin, koska se osaa kyllä homman todella hyvin. 

Myös kuski sai palautetta, yllätyin siitä että oon kuulemma rauhallinen ratsastaja, haha minäkö :D! Mutta tosiaan luottaa hevoseen, koska se on niin mieletön. "Joka kerta mun käsitys tosta hevosesta vaan vahvistuu et siinä on sulla oikea kultakimpale". 

Kotona hoidettiin Rami Tiitun kanssa pois, kylmäsavet jalkaan, ruokinta ja takaisin laitumelle. Huomenna tarjoan Ramille kevyen päivän, kävelyä ja vähän ravia ja katsoo mitä tiistaina kehitellään. Tässä on muutenkin tulossa taas uusia tuulia ensi kuussa. Sen voin vinkata, että meillä tulee treenit muuttumaan ihan jonkin verran. 

Eipä siinä kello on kaksitoista tällä hetkellä, huomenna pitäisi könytä tosiaan töihin ja tiistaina on vapaa! Ruokintapostaus on suunnitteilla kun viimeisestä on jo aika paljon aikaa, joten yritetään kehitellä jotain kivaa.

Kaikista ratsastuskuvista iso kiitos Tiitulle ja tietty parhaasta seurasta :)