paluu tulevaisuuteen?

Anteeksi anteeksi anteeksi! Hirveän pitkä tauko viime postauksesta - kiitos pöytäkoneeni. Se pirulainen ei käynnisty tai siis juu se jää junnaamaan alkuun, sammuu, käynnistyy uudestaan jonka jälkeen sammuu ja samaa rataa mennään niin kauan kunnes omat hermot palavat. On tullut nypittyä jokainen mahdollinen piuha irti, laitettua takaisin siinä toivossa että kone alkaisi toimimaan. Turhaan. Viime postaksen jälkeen kone ei ole toiminut ja nyt yritän saada veljeni katsomaan sitä onko se sanomassa itseään irti vai mikä sitä riivaa. Hauskaa?  Kaikki kuvat, videot ja muu mahdollinen löytyy siltä koneelta. Onneksi läppäri suostuu nyt yhteistyöhön jotenkin vaikka tämäkin on niin "loistavassa" kunnossa joten teen pikaisen postauksen.

Tosiaan kuukausi on kulunut ja paljon on tapahtunut! Suurin asia on se että vaihdoimme tallipaikkaa vajaa viikko sitten. Haikein mielin irtisanoin tallipaikan ja aloin pakkaamaan tavaroita mitä oli paljon. Nyt kun käytössä on oma auto joka syö ihan liikaa bensaa (+10 L / 100 km) se vaikutti päätökseeni. Nyt tilanne on se, että pääsen menemään suoraan töistä tallille kun osuu oikeastaan työmatkan varrelle ja kotiin on tasan 15 minuutin ajomatka, eli saman verran kuin edellisellekin. Jos haluan käydä maneesilla ratsastamassa niin ajomatka on alle 10 minuuttia! Rami kotiutui heti uuteen paikkaan, pääsi laumaan mistä sai heti toisesta ruunasta kaverin ja tulee hyvin toimeen kahden tammankin kanssa. Kenttää ei ole, mutta hyvin ollaan pärjätty ratsastamalla pellossa, Rami on ainakin tykännyt todella paljon! Maastoja löytyy kivasti eikä tarvitse mennä välttämättä autojen sekaan tielle ja meillä on käytössä todella iso sänkkäri minne pitäisi joku päivä mennä ratsastelemaan. Jos sitä lunta tulisi niin pääsisi hankeen treenaamaan. Tallilta löytyy kärryjä mitä varmaan saa lainata joten päästään sitten ajelemaankin (: Onhan tässä oma totuttelunsa vielä toki kummallakin, mutta eiköhän tässä vähitelle totu uusiin rutiineihin. Talliporukka on mukavaa mitä olen muutamia nähnyt ja ehtinyt jutella. Tuttujakin löytyy muutamia kappaleita mikä oli kiva yllätys!  

Muutenkin olen yrittänyt olla paljon sosiaalisempi mitä aikaisemmin ja tein itselleni pienen lupauksen, että tapaan tänä vuonna enemmän kavereita. Nyt olen pyrkinyt tapaamaan yhtä ystävää vähintään kerran viikossa. Vaikka ollaan tunnettu vasta vajaa kuukausi niin tuosta ihmisestä on tullut tässä pienessä ajassa todella tärkeä. Pari tuntia menee aina ajomatkoihin, mutta onhan se kuitenkin sen arvoista kun pääsee loistavaan seuraan ja samalla reissulla voin poiketa siskonikin luona. Huomaan itsessänikin pieniä muutoksia varsinkin sen että olen paljon iloisempi. Toki välillä joku asia painaa mieltä, mutta puhun siitä sitten yställeni ja jos en puhu niin kyllä huomaa heti että joku asia vaivaa vaikka yrittäisinkin väittää muuta ja sanookin sitten suoraan et hän huomaa että sua vaivaa joku asia. Kerro vaan hän kuuntelee. Välillä (jatkuvasti) mietin mitä hyvää olen tehnyt kun olen päässyt tutustumaan näin mahtavaan ihmiseen?

Mutta tosiaan hengissä ollaan enkä ole tarkoituksella jättänyt postailua, tilanne kun on mikä on tuon koneen kanssa. Uutta materiaalia löytyisi vähäsen, mutta en viitsi siirtää tälle koneelle koska tässä ei ole mitään muokkausohjelmaa ja toisekseen ei tähän sovi yhtään mitään muutenkaan. Toivottavasti saataisiin kone pian kondikseen niin pääsisin jatkamaan normaalia postailua. Pidetään peukut pystyssä!