Lauantaina jouduin siis Helsinkiin kuvauttamaan nilkkani kaiken varalta ettei sieltä löydy mitään hiusmurtumaakaan vaikka eipä sille voisi mitään oikeastaan tehdä. Ensin käytiin kuitenkin rakkaan veljeni kanssa ostoksilla, ostin videokameran vihdoinkin! Ostosten jälkeen mentiin siis terveystalolle ja varattiin vielä aika uudestaan lääkärille joka katsoi kuvat ja juteltiin muutakin. Naureskeli samalla että sulle tuntuu sattuvan hevosten kanssa aina välillä jotain. Juu köh kyllä. Määräsi särkylääkettä ja kipulääkettä ja kuntoutus aloitetaan viikon päästä tasapainolaudalla.
Käytiin vielä mäkissä syömässä, veli tarjosi ja syötiin viimeisen päälle liikaa ;) mutta välillä saa läskeillä?
Maanantaina Ramilla oli hieronta sekä sai taas vähän sähköä selkään. Takapäässä ei ollut mitään jumeja, oikeassa lavassa oli hiukan ja selkää aristi myös jonka takia saa tätä sähköä kun se vaikuttaa syvempiin lihaksiin.
Eilen oli kouluvalmennuksen vuoro jälleen kerran ja tätä ollaan taas odotettu. Tallille lähdin neljän jälkeen kun oltiin ensiksi vähän siivottu pihalla ja etsiskelin kaikki tarvittavat tavarat ennen kuin hain Ramin sisälle. Piiitkät puunaukset ja puoli kuudelta verkkailemaan kentälle kun oma vuoro oli kuudelta. Kävelin pitkän aikaa ihan pelkästään pitkin ohjin ja ohjien keräilyn jälkeen pyörittelin ympyröillä ja tein pysähdyksiä. Ravissa ihan siirtymiä ja jatkettiin ympyrällä hengailua.
Muistelimme avoa valmentajan kanssa ensiksi käynnissä, mikä onnistui loistavasti jopa ja jatkettiin "piakkoin" ravissa. Oikealle ei ollut mitään ongelmia paitsi jarruttava, sisäohjassa roikkuva kuski. Onneksi asiansa osaava ihminen muistuttaa heti kun teen jotain väärin niin saadaan asia korjattua ja voidaan jatkaa harjoitusta. Vasemmalle sitten saatiin hetki työstää ruunaa kun en ollut saanut ratsastettua sisäpohjetta läpi, mutta pienen työstön jälkeen avo sujui ihan hyvin. Onneksi on kannustava valmentaja joka myös tykkää hevosesta ja kehui taas kerrankin ravin makeaksi.Harmitteli kun ei ollut mitään kameraa niin olisi saatu kuva (video kelpais mulle) todisteeksi että osaa lämppäritkin liikkua. Fiilikset katossa ja vielä lisää onnistumisen tunnetta toi se, että pystyin istumaan mielestäni todella hyvin ravissa.
Laukka olikin oma haasteensa suprise. Ensimmäisessä nostossa pieni otus lennätti persettä jonka jälkeen kaahattiin häntä suorana. Kuskille tuli tässä vaiheessa Mikki Hiiri merihädässä olo kun ei tienny minne mennään ja pysyykö penkki selässä. Tilanne korjaantui kiristämällä vyötä parilla reiällä ja kappas selässä pysyttiin. Vasempi laukka on Ramille vaikeampi ja tässä vaiheessa voi osoittaa syyttävällä sormella ratsastajaa - ollaan tehty vähemmän töitä vasemmalla laukassa.
Pienen lepokäynnin jälkeen nostoja oikealle vähän paremmalla tuloksella vaikka poni ei todellakaan ollut hanskassa, mutta nyt ei tullut mitään pusketaan lapa edellä meininkiä kun nostin pieneltä voltilta laukan. Tai okei kerran yritti jonka sain nopeasti korjattua. Jouduin ottamaan aika reilusti kiinni laukan jälkeen ettei tule mitään Vermon ravisuora aukeaa hetkeä (=hevonen painaa ravia miljoonaa eteenpäin) vaan heti rauhalliseen käyntiin ja kehutaan paljon. Kuumalle, herkälle hevoselle jopa hirveää, mutta Ramikin hyväksyi asian ettei pääse juoksemaan laukan jälkeen. Laukat jätettiin hyvän noston jälkeen rauhaan kun Rami tuntui jo väsyneeltä ja käveltiin hetki jonka jälkeen yritettiin loppuraveja. Rami oli eri mieltä; laukataan. Jumankauta mihin tuo eläin pystyy! Nosti super rauhallisen laukan ja laukkasi paikallaan jonka jälkeen pyysin vähän eteenpäin ja hei sehän oikeasti laukkasi hitaasti ja sain ratsatettua pienen voltin. Tiputti itse raville ja kun yritin alkaa keventelemään nosti uudestaan laukan ja toki annoin laukata kun käsky kävi. Lopulta tiputti raville ilman paniikkia ja ravaili tyytyväisenä pidemmällä ohjalla eteen-alas. Ja se fiilis? M I E L E T Ö N!
Kommenttina varsinkin tähän viimeiseen esitykseen tuohon lähes paikallaan laukkaamiseen tuli valmentajalta että tuosta olis saanu tehtyy laukkapiruetin, ihan hitusen nelitahtista, mutta niin se olisi kaikilla hevosilla tuossa mitä Ramikin esitti. Kuskille muistettavaa että vähän pidemmällä ohjalla mentävä, Rami rullaa itseään liian helposti muuten edestä ja sitähän ei haluta. Ja tuttu ja turvallinen usko hevoseen ja sen kykyihin. Todellakin! Ja se sisäohja etten jää siihen vetämään kun se tappaa oikeastaan kaiken, varsinkin laukan.
Loppukäyntien aikana viimeisen ratsukon kuski totesi että ihan selvä Totilashan tuo on. Heh :D Meidän tallin oma pikku Totilas. Talliin käveli hymy korvissa oleva kuski sekä väsynyt ja hikinen karvakorva.Pesut, pusut, loimitukset ja jalkojen kylmäys sekä muu hemmottelu oli paikallaan. Ramin ollessa letkuissa kerkesin hyvin laittelemaan tavaroita paikoilleen ja taisin kuskata läpimärän satulahuovankin kuivumaan.
Tänään oli ihan kevyt päivä maastoilun merkeissä ettei toinen mene jumiin. Pääosin käveltiin ja vähän ravattiinkin mikä oli toisen mielestä hirrmuisen kivaa. Aristeli vähän toista takalajalkaa, oli nestettä ja lämmin joten liikutuksen jälkeen kylmäsin sekä laitoin vielä linimenttiä kaiken varalta. Huomenna katsotaan minkälaisessa kondiksessa koipi on.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti