sunnuntai 3. maaliskuuta 2013

pikku-Ramin menneisyys

En muista oikeasti olenko koskaan kirjoittanut Ramin menneisyydestä mitään, ehkä parilla sanalla, mutta nyt ajattelin muistella alkuajan tapahtumia kun näin Ramin sekä muistella mitä entiset omistajat ovat Ramista kertoneet. Sekavaa tekstiä mikä loikkii sinne ja tänne, mutta minkäs sille voi kun osaamaton kirjoittaja yrittää rustata jotain uutta? :D


Rami on syntynyt 2.5.2001 Kemijärvellä ja asusteli (tai ainakin paperilla) kasvattajallaan kaksi vuotiaaksi asti jonka jälkeen muutti tänne Etelän suunnalle. Puolen vuoden aikana silloinen oripoika vaihtoi omistajaa kolme kertaa jonka jälkeen sukulaiseni ostivat orista osan. Vuonna 2004  Rami siirtyi kokonaan sukulaisteni nimiin ja asui heillä nelisen vuotta kunnes tuli omistukseeni.

Ramilla on jonkunlainen hakkaamistausta, sitä ei tiedetä kuka/ketkä tai miksi ja ei sitä tulla koskaan saamaan selvillekään. Olemme arvuutelleet asiaa moneen otteeseen, mutta eipä sitä voi arvailujen varaan jättää, mutta se on varmaa että on saanut selkäänsä. Mistä muuten sanoisiko jopa viha ihmisiä kohtaan olisi tullut? Ramilla oli aikamoinen piiskakammo ennen, nykyään pystyn tekemään Ramille mitä vain niin kouluraipan kuin juoksutuspiiskankin kanssa eikä ruuna hätkähdä. Saan koskea päähän, voin pyörittää juoksutuspiiskaa pään yläpuolella hevosen ollessa vapaana ja kaikkea muutakin. Ensimmäisen kerran huomasin Ramin kammon noin vuoden päästä siitä kun Rami oli tullut omistukseeni ja menin karsinaan lyhyen raipan kanssa ihan vain mitatakseni säkää noin arviolta. En varmasti koskaan unohda ruunan reaktiota; Rami panikoitui, meni pitkin seiniä ja veti itseään kasaan ja ruunan silmistä näkyi pelko ja kun poistuin karsinasta Rami jäi epäileväiseksi. Sen jälkeen en käyttänyt raippaa melkein ollenkaan kunnes myöhemmin aloin vähitellen siedättämään Ramia.

Rami ruunattiin 2005 siinä toivossa, että vauhtia alkaisi löytymään, mutta ei. Edelliset omistajat jopa harmittelivat Ramin ruunausta kun oli kuitenkin fiksu käsiteltäessä eikä tehnyt koskaan mitään.
Ramilta löydettiin pari vuotiaana kaviosta kasvain joka leikattiin, mutta se uusiutui vuonna 2008. Ilmeisesti kavioon oli jäänyt hieman kasvainta ja se kasvoi uudestaan ja oli aikamoinen pala mikä kaviosta poistettiin.



Ramilla on ravitausta, mutta koskaan ei ole ollut mikään kummoinen juoksija. Upea ilmestys on kyllä ollut radalla. Ramia on treenattu paljon, on ollut hyvälläkin valmentajalla, mutta ei vaan vauhtia eikä mielenkiintoa löytynyt. Rami ei vain ole starttihevonen. Vauhtia ei löytynyt radoilla koskaan riittävästi, kerran voittanut lähdön muuten laukannut tai ollut ensimmäinen ilman rahoja. Ramilla oli 5 starttia ennen minua ja ne ovat juostu n. 2 kuukauden sisällä. Kun vauhti loppuu vaihdetaan ei-toivottuun askellajiin ja siinähän se sitten menikin. Rami vastaa hyvin rinnalle tuleville hevosille ja taistelee kyllä viimeiseen asti sen olen nähnyt. Muistan yhden startin (yläpuolella oleva kuva) missä Rami oli kärjessä loppusuoralle asti, mutta sitten takaa tuli hevonen rinnalle ja Rami lähti vastaamaan kunnes levisi laukalle ja laukkasi maaliin asti.
Mutta kun ravurin ura ei ollut tämän kaverin juttu sukulaiseni alkoivat kaavailemaan Ramille uutta uraa ratsuna.



Ramin tapasin loppuvuodesta 2006/2007 alussa ensimmäisen kerran. Aloin käymään silloin sukulaisillani tekemässä kerran viikossa tallitöitä ja palkkioksi sain ratsastaa ja kävin kisoissa hoitajana. Rami ei ollut silloin mistään kilteimmästä päästä mitä ei nykyään todellakaan uskoisi! Ruuna asui perimmäisessä karsinassa ja kun kävelin ovelle vastaan tuli korvat niskaan liimautunut tumma hevonen joka oli sen näköinen että tulepa vaan lähemmäs saat maistaa hampaista. Serkkuni varoittikin Ramista, että sitä pitää varoa kun se on vähän arvaamaton tapaus. Tarhasta Rami ei antanut edes kiinni vaan juoksi korvat luimussa karkuun, mutta hoitotilanteessa ihan mukava ja ajaessa erittäin helppo tapaus.

Tutustuin Ramiin vähitellen ja vaikka ensivaikutelma ei ollut ehkä paras, ihastuin ruunaan kuitenkin! Tykkäsin muutenkin vähän "häijyimmistä" hevosista ja Ramissa oli kaikki mitä toivoin oikeastaan. Vähitellen Ramistakin  huomasi muutoksia kun aloin oleskelemaan ruunan kanssa enemmän. Antoi helposti tarhasta kiinni, harjatessa saattoi nostaa turvan olkapäälle silmät puoliummessa tai hamuta kasvoja ja muuttui muutenkin luottavaisemmaksi. Sain vähitellen alkaa ratsastaa Ramilla ja sukulaisen alkoivat kaavailla Ramille ratsun uraa siinä vaiheessa.
uudessa kodissa
2007 loppuvuodesta serkkuni tuli juttelemaan mesessä ja aloitti keskustelun, että äiti soittaa sulle kohta Ramista. Hetkonen onko sille käynyt jotain?! Ei oo, mutta ajateltiin jos haluaisit Ramin omaksi.
Sitten sain puhelun missä serkkuni äiti tarjosi Ramia todellakin omaksi! He olivat huomanneet kuinka paljon tykkäsin Ramista ja huomasivat ruunan tykkäävän minusta. Toisena vaihtoehtona oli teurastamo, koska eivät halunneet Ramia kiertoon ja jos Rami pääsee uuteen kotiin niin ehdottomasti mulle. "Halutaan että Rami pääsee hyvään kotiin ja sellasen pystyt tarjoamaan". Pieni keskustelu vanhempien kanssa, isä soitti ja kyseli Ramista onko minkälainen tapaus ja vanhempani tulivat vielä katsomaan Ramia ja päätös oli selvä. En ole maksanut Ramista euroakaan, koska hyvä koti on tärkeämpää kuin raha kun kävin kysymässä paljonko haluatte Ramista. Niimpä aloitettiin tallipaikan etsintä ja löysimme mukavan paikan ja 29.3.2008 salaisesta haaveesta tuli totta ja Rami tuli omistukseeni.


Can't believe that I'm so lucky
I have never felt so happy
Every time I see that sparkle in your eyes

They say that good things take time
But really great things happen in a blink of an eye
Thought the chances to meet somebody like you were a million to one
I can't believe it, you're one in a million

3 kommenttia:

  1. Voi vitsi nää on just näit ihanii mis on onnellinen loppu :) En tarkota ihanalla sitä että Ramia on hakattu yms.. mut et loppu oli ihana <3 (:

    VastaaPoista
  2. Mikähän näitä meiä heppoja vaivaa kun ei ravurin ura maistu ilman laukkoja... Perskule! :D

    Ramin alku kuulostaa vähän samalta kun Niksun mutta Niksun hakkaamiset suurimmalta osalta tiedänkin ja sen heitteillejätöt, että vihaan ihmisiä jotka tekee elukoille noin...

    Mutta onnelline loppu, Ramilla on nyt hyvä äiskä! ;) <3

    VastaaPoista
  3. Ansu hih (: onnelliset loput on ihania ;)
    Pinja vaikee kysymys kyl :DD! Iso epäilys on kuka omistajista ois takana ainaki vanhat omistajat puhuneet et heitä edeltävä olis kyseessä mut eihän sitä tiiä. Eihän eläimen pitäs saada kärsiä missää välissä :/

    VastaaPoista