hädässä ystävä tunnetaan + maastoilua

c. Sini L. 2012

Niinhän se vaan menee, että hädässä se ystävä tunnetaan ja onneksi ympärillä on maailman parhaimmat ystävät jotka pelastavat päivän! Eilen käytiin Ramin kanssa kentällä n. puoli tuntia vähän ravia ja muuten käyntiä. 

Mutta tänään käytiin ensimmäistä kertaa maastossa kolarin jälkeen. Tallikaveri tuli hakemaan 8.45 tästä pihasta ja suunnattiin tallille tarkoituksena käydä mäkilenkki näin aamusta kun tiellä ei pitäisi olla kummempaa liikennettä. Tallin omistaja oli jättänyt Ramin ja Pokun (kuvassa) sisälle kun tiesi että tulemme aikasin ja alettiin laittamaan hevosia heti kuntoon. Rauhaksiin harjailtiin, varustettiin jonka jälkeen selkään ja kentälle. Käveltiin varmaan joku 20 minuuttia pelkästään pitkin ohjin jonka jälkeen vähän pyörittelin käynnissä pohtien omaa istuntaa samalla ja tehtiin muutama ravisiirtyminen ja vaadin Ramilta että se ei saa lähteä kaahaamaan pää ylhäällä vaan pysyy alhaalla ja parin toiston jälkeen asia selkeni Ramille ja ruuna ravaili rentona ja pyöreänä ja aika matalana. Kun oltiin ravattu yhteensä joku 2 kierrosta niin sen jälkeen pelkkää käyntityöskentelyä pieni hetki mm. harjoiteltiin vähän avoja miten ne oikein menivätkään. Sitten vaan maastoon kävelemään! Ratsastaja panikoi itse enemmän koko tilannetta kun hevonen otti asian rauhallisesti. Rami käveli tiellä aivan pitkin ohjin pää ihan alhaalla eikä hötkyillyt yhtään. Käännyttiin mäkeen ja siinä sitten höpistiin tallikaverin kanssa ja hän tarjosi hevostaan että voisin käydä maastossa joku päivä voittamassa oman pelkoni hevonen + auto + ohitustilanne. Idea kuulostaa enemmän kuin hyvältä, koska pakko se on myöntää että oikeasti pelkään tällä hetkellä maastoilua ja varsinkin pelkään sitä jos auto tulee vastaan, ei hidasta ja hevonen pelästyy sitä ja kääntyy auton eteen ja jos autolla on vauhtia enemmän kuin 20 km/h niin siinä vaiheessa on varmaa kumpi häviää. 

Vaikka maastossa ollessa kerran kuului jostakin läheltä aikamoinen kolahdus Rami vain nosti päätä, jännittyi hetkellisesti ja sen jälkeen oli taas aivan rento. Vaikka kolahduksia kuului useampaan kertaan ruuna vähät välitti. Tallin pihalla sai suuret kiitokset ja itsekin olen vähän varmempi taas maaston suhteen. Kuljetaan näin aluksi tallin nurkissa ja haetaan sitä varmuutta sieltä. 

2009