kolarointia

Aarrgh vammanen bloggeri! Ehti poistamaan stoorin jo tässä välissä. Että silleen taas.

salakuva otettu n. 10 minuuttia ennen kolarointia

En jaksa enään kirjoittaa yhtä pitkää tekstiä joten saatte vähän lyhyemmän version. Veljelläni on puhelimessa klinikalta otettuja kuvia ja saatte niitä sitten joskus näytille.

Eilinen ei todellakaan mennyt niinkuin hyvissä elokuvissa. Lähdin tallille töiden jälkeen tarkoituksena käydä Ramin kanssa pieni kävelylenkki jonka jälkeen putsata varusteet ja laitella kaikki huomista varten kuntoon. Lähdin pitkästä aikaa eri suuntaan vaihtelun vuoksi ja ideana tosiaan etten tee kuin jonkun noin puolen tunnin lenkin.

Rami oli vähän ihmeissään, mutta muuten Ramiksi suhteellisen rento. Oltiin edetty noin kilometrin verran rauhallisesti kunnes kuulin että takaa tulee auto. Käänsin Ramin vastaan ja vaihdoimme puolta. Auto hidasti hyvistä ajoin ja meni aivan tien sivuun ohittaakseen meidät. Kun auton nokka oli kohdallamme Rami jännittyi ja käännähti hetkessä autoa kohti ja sitten rytisi ja kovaa. Rami panikoitui, pyöri hetken aikaa, peruutteli ojaan eikä tiennyt minne pitäisi singota tai mitä tehdä. Itse vain yritin pysytellä kyydissä ja saada hevosen rauhoittumaan. Lopulta Rami pysähtyi ja pääsin alas selästä rauhoittelemaan hevosta. Kuski tuli autosta ulos pelästyneenä ja ensimmäinen asia mitä tuli mieleen oli anteeksi pyytäminen. Kummatkin alkoivat soittelemaan sinne ja tänne itse soitin vanhemmilleni ja selitin sekavasti tilanteen. Puhelun lopussa aloin itkemään hysteerisestä enkä vain saanut enään itseäni rauhoittumaan. Rami sentään oli jo siinä vaiheessa rauhallinen ja kiehänsi ympärilläni hinkaten päätä käteeni ja seisoi ihan kiinni.

Vanhempani tulivat ja taas hysteerinen itkukohtaus äidin rauhoitellessa. Isä jutteli kuskin kanssa, katsoivat auton vahinkoja, vaihtoivat tietoja sekä keskustelivat missä auton voi korjauttaa ym. Autolla pystyi kyllä ajamaan hyvin ei siinä mitään. Mies oli edelleen järkyttynyt tilanteesta ja isän mukaan hän tärisi. Kuski oli kuitenkin todella mukava ja sanoi että sehän oli pelkkä vahinkoja ja näitä sattuu sille ei voi mitään ja meilläkin on onneksi Ramilla vakuutus joka korvaa auton korjaukset ym.
Mutta kyllä kummasti tiellä liikkuvat autot alkoivat hidastaa kohdalla ja menivät nätisti ohi. Otin auton etulokarista ja etuovesta kuvan mikä oli sitten rytyssä ja äiti bongasin Ramin karvoja ja ihoa auton etuoven saumasta.

Äiti soitti klinikalle ja ilmoitti että olisimme tulossa auton kanssa kolaroinutta hevosta ja klinikalla oltiin samoilla linjoilla että se on parasta tulla kyllä näyttämään kun kintereessä on niitä liikkuvia osia ihan jonkun verran. Seuraavaksi piti saada koppi paikalle joten soitettiin veljelleni joka haki kopin, kuljettussuojat sekä passin meiltä. Kun asiat saatiin selvitetyä lähdin taluttamaan Ramia tallille.

 Tallilla Rami meni heti vesariin ja aloin huuhtelemaan haavoja ja laitoin kylmäysletkut kintereen yläpuolelle valuttamaan ja ehdin itse sillä välillä etsimään Ramin nahkariimun, pari fullneck fleeceä kuljetukseen sekä viemään muut tavarat pois. Paketoin myös kinnertä sen verran ettei sinne päässyt likaa, kuljetusuojat jalkoihin ja hevonen koppiin.

Klinikalla meitä olikin tuttu eläinlääkäri vastassa joka ompeli kolmisen vuotta sitten Ramin kyljen umpeen. Hänkin katseli Ramia että hevosessa on jotain todella tuttua ja kun nimen sanoin niin muisti täysin että tämähän on SE hevonen jolla oli kylki auki ja hän ompeli sen! Katsoi kyljen miten se onkaan parantunut ja sitten alkoi tutkimaan jalkaa. Päällisin puolin jalka oli kunnossa mutta päätettiin kuvata se kaiken varalta. Kuvista ei löytynyt mitään outoa ja saatiin huokaista helpotuksesta. Jalka paketoitiin kumminkin ja Ramille määrättiin viikko karsinalepoa jalka paketissa ja kipulääkettä. Pääsimme lähtemään kotisuuntaan seitsemän aikoihin. Eläinlääkärikin totesi että meillä on ollut onnea matkassa ja onneksi auto antoi periksi.

Matkalla soitin tallin omistajalle tilanteesta että nyt ollaan sitten sisähoidossa mikä on ok juttu. Tallille saavuttiin kahdeksan jälkeen, Rami pesariin seisomaan hetkeksi niin että saatiin märät loimet pois päältä, kuiva tilalle ja hevonen karsinaan syömään. Annoin myös kipulääkkeen jonka Rami otti nätisti. Kotiin päästiin lähtemään ennen yhdeksää ja ehdittiin poiketa siwassa hakemassa syötävää. Käytiin saunassa ja aika pian sen jälkeen nukahdin sohvalle.

Tänään menin aamusta tallille katsomaan Ramia ja harjaamaan ruunan. Oli ihan virkeä ja potki seinää kun onhan se toki vähän kipeä ja Rami ei muutenkaan tykkää jos takajaloissa on jotain ylimääräistä ja varsinkin nyt kun jalkaa on paketoitu riittävästi. Kuvasin tallin koulukisat, kävin kotona lepäämässä pari tuntia ja lähdettiin äidin kanssa tallille ja haettiin kaveri matkan varrella. Tehtiin iltatalli ja samalla vaihdoin Ramille puhtaat siteet jalkaan ja katsottiin samalla missä kunnossa jalka on. Haavat näyttivät olevan ok eikä kintereessäkään näy suurempaa turvotusta. Siivosin karsinan, ruunalle uusi side jalkaan ja takaisin syömään.

Mutta pahemminkin olisi voinut käydä! Jos olisi ollut joku muu kuski kuin tämä fiksu mies esim joku joka olisi vain kaasutellut ohi niin voisi olla ettei olisi selvitty näin pienellä jutulla. Tilanne voisi olla se että kinner olisi täysin sökönä eikä olisi reilua pitää hevosta kärsimässä siinä vaiheessa. Tällä kertaa selvittiin näin.
Eräs ystäväni laittoi eilen viestiä "Mut tuntuu et teit ois jossai vaihees testattu kyl tarpeeks". Hän tietää kaikki Ramin ongelmat mitä ollaan kestetty. Onneksi on olemassa ihania ihmisiä joilta saa tukea ja apua kun sitä tarvitsee (: