Miten ihminen voikin tulla onnelliseksi 10 minuutin käyntityöskentelystä hevosen kanssa? Kyllä se on niin mahdollista. Rami on tänään saanut etukengän sitten irti jonka löysin onneksi tarhasta aamuheiniä laittaessa. Päätin sitten vain kävellä kentällä ihan hetken ilman satulaa ja vähän tunnustella miten Rami toimii. 10 minuuttia käveltiin pitkin ohjin ja vähän katselin kentän kuntoa, sohjoinen mutta hei hiekka pilkottaa parissa kohtaa!
Kokosin sitten ohjia ja lähdin heti ajattelemaan omaa istuntaa, jalkojen paikkaa ja lonkkia. Rami kuunteli heti alusta alkaen ja rentoutui hyvin ja aina hyvän pätkän jälkeen annoin tiputtaa nenän aina maahan asti hiljaksiin ja kehuin paljon. Luulin laittaneeni kameran kuvaamaan itsekseen, mutta kappas vain ei se mitään videota ottanut vaan kuvan! Kun olin lopettamassa huomasin tämän ja laitoin sitten pyörimään hetkeksi niin tehtiin ihan pari minuuttia töitä ja sitten lopetettiin. Zoomasin vaan liikaa niin köh tuota näkeehän tuosta edes vähän jotain? Rami oli tosi mukava, oikein yritteliäs oma itsensä ja kuunteli loistavasti mitä pyysin. Pysyy hyvin alhaalla pohkeista ja hakeutuu alas pienestä puristuksesta vaikka pitkin ohjin. Vähän oikealla puolella selässä aristusta samoin oikean takajalan kintereessä vähän turvotusta ja lämpöä joka katosi liikutuksessa. Loppukäynnit tehtiin baanalla ja puhistiin pelottavaa halkopinoa ;) Onhan ne halkopinot aika vaarallisia kun eihän sitä koskaan tiedä jos joku halko hyppää kimppuun?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti