34. Toivepostaus - Olipa kerran

Sain potkittua itseäni tarpeeksi ja löysin vihdoinkin vanhan läppärin laturin ja sain kuvat tälle koneelle!
Tämä toivepostaus kertoo Ramin ja minun ensikohtaamisesta aina omistukseen tuloon asti. Kaikki mitä tähän kirjoitan on totta ja jotkut kohdat voivat kuulostaa "oudoilta" vaikka ovatkin ihan totuutta. Päiviä ja kuukausia en todellakaan muista milloin mitäkin on tehty ym.

Oli vuoden 2006(?) loppupuoli. Olin tavannut serkkuni syksyllä estekisoissa hänen sen hetkisellä ratsu lämpöisellään ja siinä sitten kuulumisia vaihdellessa vaihdoimme numerot ym. Aloin käymään hänen mukanaan kisoissa kisahoitajana mahdollisimman usein. Tuli myös puheeksi tallin hevoset ja se että voisin tulla joskus käymään.

Niimpä kävikin ja joskus 2007 alkuvuodesta päädyin uuteen talliin. Tallissa asui sillä hetkellä 10 hevosta kaikki lämminverisiä; Mikki, Riku, Riki, Saku, Vellu, Kokis, Emppu, Gidde, Brooke ja Rami. Olin käynyt tallissa viimeksi varmaan 6 vuotta sitten ja muistin osan hevosista mm. Empun olin nähnyt aivan varsana ja samoin Vellun n. 15 minuutin ikäisenä vuonna -99. Sain tutustua hevosiin aamutallin aikana ja kävellessäni ensimmäisen osion perälle näin vasemmalla karsinan. Siinä samassa kuulin varoituksen: ei kannata seistä oven edessä se voi purra. Kurkistaessani karsinaan näin mustan ruunan jolla oli punamusta riimu päässä. Hevonen katseli epäluuloisen näköisenä ja tuli korvat luimussa ovelle kurkkimaan käytävälle. Se oli ensimmäinen kerta kun näin Ramin. Aloimme viemään hevosia ulos ja sain viedä Ramin. Ruuna kulki kuuliaisesti narun päässä ja se vietiin omaan tarhaan syynä se, että muut hevoset jahtasivat ja purivat sitä jatkuvasti.

Kun olimme käyneet ratsastamassa ja olin päässyt kotiin ryntäsin koneelle sukupostiin katsomaan Ramista kuvia ja rakastuin. Unelmieni hevonen!

 © Johanna 2007

Keväällä pääsin ajamaan ensimmäistä kertaa ravurilla ja kärryjen eteen valjastettiin Rami. Ruuna kuului tallin fiksuimpaan ajettavista jonka kärryille saattoi päästä kuinka aloittelijan tahansa. Ei pelännyt melkein mitään eikä lähtenyt rynnimään ja jos pelästyi jotakin sai helposti hallintaan. Kokemus oli upea! Aurinko paistoi ja ajettiin sänkipellolla. Rami näytti ravurin vauhdin, mutta ei tarvinut pelätä kärryillä istuessa mitä tapahtuu. Pari ensimmäistä kierrosta serkku istui mukana kunnes sanoi nyt saat ajaa yksin. Ensimmäinen kosketus ravimaailmaan ja syvempi rakkaus Ramia kohtaan.

 © Johanna 2007

Rami starttasi 5 kertaa joista olin mukana katsomassa 2 starttia + koelähdön. Sain myös todistaa Ramin ainoan voiton jonka jälkeen hypittiin radan vieressä tasajalkaa ja riemuittiin. Muuten Rami ei koskaan pärjännyt starteissa, laukkasi tai sitten oli ensimmäinen ilman rahoja. Kuitenkin yritti viimeiseen asti, teki parhaansa vaikka se ei aina riittänyt.
Lopulta Rami lähti Lahteen ravitreeniin. Sen ajan ratsastelin tallin muita hevosia kuitenkin kaivaten Ramia. Kävimme kerran katsomassa ruunaa kyseisellä treenitallilla.

Rami palasi takaisin syksyllä(?) jonka jälkeen alkoi hoitamis operaatio. Ruunan jalat olivat hirveässä kunnossa, aivan turvoksissa. Herra ei antanut tarhassa kiinni, juoksi karkuun jatkuvasti luimien. Välillä päästiin ajamaan. Sain Ramin ajettavaksi jopa tielle jossa lasketeltiin rauhallista hölkkää. Ramista tuli entistä tärkeämpi koko ajan ja pieni luottamus alkoi vähitellen kehkeytyä välillemme.
Hoidin Ramia mahdollisimman paljon ja tein vähän kaikkea mitä vain keksittiin. Pääosin kuitenkin painotettiin hoitamiseen. Syksyllä 2007 pitkäaikainen hoitohevoseni myytiin ja siirryin kokonaan yhdelle tallille.

Pian pääsin kapuamaan Ramin selkään. Ensimmäinen kerta oli melkein karmaiseva. Rami pyöri tallin pihassa, pelkäsi kaikkea ja yritti ryntäillä. Kuitenkin pienessä mielessäni ajattelin kuinka upea ratsu siitä voisikaan tulla. Joulukuussa pääsin ratsastamaan uudestaan tosin lännensatulalla lasketeltiin pitkin teitä ja peltoja ja sain kokea pienen rodeopätkänkin pellossa.

Vuosi vaihtui salakavalasti kunnes serkkuni tuli yhtenä iltana juttelemaan mesessä kanssani. "Äiti soittaa sulle kohta Ramista." oli kommentti jonka sain. Pienessä paniikissa odottelin soittoa mitä oli sattunut tai tulee tapahtumaan.

Soitto oli kuitenkin mukava joka sai hyppimään pitkin taloa.

"Me tiedetään kuinka paljon tykkäät Ramista ja se on sulle täydellinen hevonen. Kyllä siitä huomaa et se on valinnut sut omaksi ihmisekseen. Oot tehnyt niin paljon töitä sen eteen ja Ramikin luottaa suhun. Joten haluisitko Ramin omaksesi? Me ei tehdä sillä mitään kun ei siitä ole juoksijaksi niin siitä vois tulla ihan hyvä ratsu. Muuten joudutaan laittamaan Rami teuraaksi koska kiertoon sitä ei haluta pikkulapsille kiusattavaksi."

Puhelun loputtua ryntäsin vanhempien luo ja selostin asia. Olimme muutenkin etsineet sopivaa hevosta minulle joten kunnon edustuspuheet Ramin sutheen. Isä soitti veljelleen joka omisti siis Ramin ja kyseli vähän ruunasta millainen se on luonteeltaan ja näin. Nyt vaan enään tallipaikan etsiminen edessä.

© Johanna 2008

Ratsastelin Ramilla jo hiukan enemmän ja ajelin aina kun mahdollista. Uskallauduin jopa lähtemään ensimmäisenä ihmisenä Ramilla ilman satulaa ratsastelemaan maastoon serkkuni kera. Lasketeltiin pitkin teitä ja nautin olosta! Ramin pyöreässä selässä oli turvallista istua vaikka hevonen ei ollutkaan ihan hallinnassa koko aikaa. Kävin myös maaston jälkeen pellossa ratsastamassa serkkuni kuvatessa into pinkeänä meidän menoa. Rami toimi yllättävän kivasti vaikka kuski keikkuikin selässä miten sattui.

Muuttopäivä lähestyi kovaa vauhtia. Olimme Keravalla ostoksilla joten poikkesimme sitten hevostarvike kaupassa ostoksilla. Olin jo ostanut Ramille riimun + narun Lahdesta nyt vaan puuttui ainakin yksi loimi, suojat ja satulahuopa. Äiti oli ihan innoissaan ja ostimme Ramille eskadronin huovan, loimen ja suojat.

© Johanna 2008

Viimein koitti "maaginen" 29.3.2008. Ajoin Ramin ennen uuteen talliin lähtöä ja serkkuni halusi ikuistaa viimeisen ajon. Ajoin pellossa ihanassa auringonpaisteessa. Rami oli intona lenkistä jonka jälkeen pääsi lämpimään suihkuun ja pestiin shamppoon kera. Tämän jälkeen tuli muuton vuoro. Rami käveli koppiin mukisemassa ja kuskattiin n. 10 km päähän uudelle tallille. Ensiksi maattiin karsinassa jonka jälkeen juostiin tarhassa. Siitä alkoi meidän yhteinen elämä.

29.3.2008 uusi koti