keskiviikko 17. heinäkuuta 2013

usko vain yhdessä me selvitään



Maanantai ilta - totaalinen paniikki. Hevosen siistiminen, ruokinta ja tärkeimpien tavaroiden pakkaaminen ja koppi perään. Illalla yritin mennä aikaisin nukkumaan huonolla tuloksella. Pyörin sohvalla vaihtaen asentoa koko ajan ja pöyssään tyynyjä. Lopultakin nukahdan kunnes 3:48 koira havahtuu, juoksee tupaan ja haukkuu vihaisesti. Kurkataan ikkunasta ulos ja kukas muukaan kuin postinjakaja pörrää postilaatikoilla. Koira palaa takaisin olohuoneeseen, käy makuulleen kunnes ponkaisee uudestaan ylös ja ryntää tupaan. Tämän jälkeen en enään saa unta vaan havahdun vähän väliä. Kello soi 5:30 ja herään pirteänä meikkaamaan ja kuuden jälkeen lähden suunnistamaan tallille.
Ramin ruokinta, harjaus, kuljetussuojat sekä verkkoloimi viileän aamun vuoksi. Ruuna on sitä mieltä etten mene koppiin, mutta pienen keskustelun jälkeen käveli nätisti perässä, laitoin kuljetushihnaan kiinni jonka jälkeen väliseinä paikoilleen, takapuomit kiinni, silta ylös ja autoon. Matkaan menee tarkalleen tunnin verran ja klinikalla olimme vähän ennen kahdeksaa. Ilmottautuminen ja ruuna talliin, koppi pois perästä ja suoraan töihin.


Hermoja raastava odotus alkoi. 11.30 oli Ramin aika ja kellon lähestyessä ruunan aikaa tulee huono olo enkä tiedä miten päin olisi. Toisaalta luottavaisin mielin kun tietää miten hyvässä hoidossa ruuna on, mutta pieni pelko takaraivossa JOS löytyykin jotain vakavampaa. Ennen yhtä puhelin soi ja vastaan välittömästi. Eläinlääkäri kertoo tarkasti mitä ovat tehneet ja mitä on selvinnyt. Ovat ottaneet verinäytettä, tutkineet ihoa sekä ottaneet Ramista koepaloja ihosta ja lähettäneet ne eteenpäin tutkittavaksi. Tutkimuksista selvisi, että ruunalla on ihotulehdusta, mutta pään koepaloista odotamme tuloksia vielä. Mutta sitä ei tiedä edes eläinlääkäri mistä ihotulehdus on tullut, mikään ei ole muuttunut, samat ötökkämyrkyt olleet ennen tätä eikä ympäristössä ole mitään muutoksia. Se voi loppujen lopuksi olla monen asian tulos, mutta se jää ilmeisestikin arvoitukseksi. Hoitona viikon antibiootti kuuri, pesemistä klinikalla saadulta shampoolla, salvaa sekä putkilot uutta verikoetta varten minkä itse otan ennen kuurin loppua jonka jälkeen tiedämme saammeko luvan normaaliin liikutukseen. Jos verikokeista näkyy jotain niin sitä aletaan tutkimaan vielä lisää. Helpotus! Puhelun jälkeen soitan äidille ja kerron tilanteen sekä arvion paljonko reissu maksaa - kiitettävästi.


Työt loppuvat viideltä, ajan kotiin hetkeksi jonka jälkeen äiti lähtee mukaani hakemaan Ramia. Saavumme klinikalle ennen seitsemää, tallissa Rami hörisee ja käyn rapsuttamassa ruunaa tyytyväisenä. Klinikan sisätiloista löydämme hoitajan joka ojentaa 2 paperia ohjeita sekä tutkimusten tuloksia. Pienen tavaamisen jälkeen saan jotain selkoa asiasta. Kassillinen hoitotarvikkeita (3 purkkia antibioottia, pari pakettia salvaa, ruiskuja, neuloja, koeputkiloita sekä shampoota) sekä laskun maksaminen. Yli 600 euroa, mutta oli myös sen arvoista kun syy selvisi. 

Pihalla napataan Ramista muutamat kuvat, lastataan jonka jälkeen lähdemme suunnistamaan kotia. Matkalla pysähdymme kertaalleen kopin heilahdellessa katsomaan onko kaikki hyvin jonka jälkeen matka jatkui. Ennen yhdeksää palasimme tallille, Rami pääsi karsinaansa ja sai iltaruuan jonka seassa oli 12 mittaa antibioottia. Laitan aamuruuat valmiiksi ja lähdemme kotiin. Kotona menen suoraan suihkuun ja käperryn sohvalle makaamaan. 


Aamulla puhelin hälyttää 6:20, puen päälleni ja suuntaan auton nokan tallia kohti. Ensiksi ruokin Ramin jonka jälkeen rasvaan ruunan kainalot, varmistan että poskissa olevat tikit ovat ok, ötökkähuppu päähän ja hevonen laitumelle. Voi pienen hevosen pieniä iloja - vauhdilla oman naisen luo muutaman pukin kera. Lähden kotiin, suihkuun jonka jälkeen töihin. Töiden jälkeen suuntaan tallille, pesen Ramin kokonaan ohjeiden mukaan, levitän salvaa kaulaan, kainaloihin sekä päähän Ramin ollessa sitä mieltä että ei saa. Hoidan vielä takajalan tavoitteena saada ruvet pois lopullisesti klinikan hyvien ohjeiden mukaan, katsotaan miten käy. Tiedä sitten kuvittelenko vain, mutta Rami tuntui tänään paljon pirteämmältä pitkästä aikaa. (Yli)touhukas hevonen on palannut. 

kaksi tikkiä oikeassa poskessa, yksi vasemmassa.

3 kommenttia:

  1. Ei voi muuta kuin ihailla tuota sun sitkeyttä ja jaksamista heppasi hoidossa. Olen seuraillut blogiasi ja kyllä teillä todellakin sattuu ja tapahtuu suuntaan jos toiseenkin. Onneksi on niitä hyviäkin hetkiä joukossa jotka varmaan auttaa jaksamaan.
    Voisin kuvitella että heppa on sulle kyllä tosi tärkeä muutenkin mutta myös sen takia että olette kokeneet vaikka mitä yhdessä.
    Nostan hattua ja toivotan tsemppiä sulle ja Ramille!

    VastaaPoista
  2. Varmasti jänniä paikkoja nuo, kun tuloksia odottaa sydän kurkussa. Toivotaan, että tropit tehoaa!

    VastaaPoista
  3. Eve: kiitos piristit mun päivää! Mielestäni kaikki ovat hyviä hetkiä myös nämä ei-niin-hyvät, mutta niiden kanssa on elettävä ja itsekin oppii koko ajan jotain uutta mistä voi olla hyötyä joskus tulevaisuudessakin. Kiitämme (:
    AnZu: jep turhanki jänniä!

    VastaaPoista