Erikoispostaus

Te rakkaat lukijani saitte äänestää seuraavan erikoispostauksen aiheen ja eniten ääniä sai entiset projektini vaihtoehto.

Jokainen projekti hevoseni on jättänyt kukin omanlaisensa muiston. Toisia työstin enemmän toisia vähemmän pääosin ratsastuksen parissa. Näitä hevosia on ollut neljä Ramin lisäksi joista ensimmäinen oli suomenhevonen ja 3 muuta olivatkin lämminverisiä ravureita joita ratsastelin. Harmikseni kaikki nämä hevoset ovat siirtyneet jo vihreimmille niityille ja voin myöntää, että kaipaan niitä.

Suomenhevosruuna Vekkuli (13.6.1999-11.6.2009)

Vekkuli oli ensimmäinen hoitohevoseni siirtyessäni uudelle tallille vanhan lopettaessa. Ruunalla oli säkää huikeat 170 cm ja massaa oli ihan kiitettävästi. Vekku ei todellakaan kuulunut tallilaisten lempihevosiin kömpelyytensä ja jyräämisensä takia ja lopulta ryhdyin ruunan hoitajaksi.

Ratsastaessa tunneilla lähti kuskaamaan toisten hevosten perään, ei nostanut laukkoja ja oli todella tahmea ratsastaa. Maastossa laukatessa lähti viemään eikä voinut tehä muutakaan kuin toivoa että hevonen pysähtyy.

Aluksi ratsastelin silloin tällöin hevosella ja tein muuta mukavaa ja myöhemmin otin Vekkulin puolivuokralle kuukaudeksi vuonna 2006 jolloin hyppäsin myös ensimmäisen 80 cm pystyn tällä hevosella. Jatkoin ratsastelua lähes viikottain ja huomasin kuinka hyvin hevonen lopulta kehittyi. Se kuunteli pienimpiäkin pyyntöjäni maasta käsin ja kävimme myös yhden kurssin herran kanssa.

Jatkoin välillä vuokraamista ja pystyin jo käymään yksin radalla ratsastamassa vaikka pariin otteeseen jouduin taluttamaan ruunan tallille kun oli hallintaongelmia.

Vuodet kuluivat ja rakastin tätä hevosta enemmän kuin laki sallii! En jatkanut enään tunneilla vaan ratsastin itsenäisesti suurimmaksi osaksi. Vekku kävi tunneilla ja välillä katselin kun hevonen jumitti eikä liikkunut raipan eikä kannusten avulla. Itse kun kapusin tämän jälkeen selkään nosti pienestä pyynnöstä laukan ja ravasi reippaasti enkä tarvinut enään edes raippaa. Pystyin myös käymään radalla laukkaamassa ilman että hevonen lähti kiikuttamaan tallille vaan kuuliaisesti meni sinne minne pyysin. Lopulta ruuna lähti myyntiin; tarjosimme mutta hinta nousikin liian korkeaksi joten jätimme leikin kesken. Vekkuli myytiin Ouluun mukavalle henkilölle ja kävimme katsomassa kerran. Sain paljon kiitosta uusilta omistajilta siitä että olen tehnyt hyvää työtä hevosen kanssa ja selvästi huomasi hevosesta kuka on työstänyt sitä. Vekkuli kuoli ähkyyn vuonna 2009.



2006, 80 cm pysty



2008


Lämminveriuuna Saku (14.4.1993-5.2.2009)


Saku 2007, 80 cm



Jo silloin kun hoidin Vekkulia siirryin toiselle tallille jossa Rami asui. Täällä tutustuin mukaviin hevosiin ja Saku oli yksi näistä ihanuuksista. Pieni n. 154 cm korkea lyhytrunkoinen ruuna oli jo 14 vuotias kun aloin ratsastamaan sillä. Raviura takana ja nykyisin toimi välillä ratsastettavana. Koulua ei osannut ja ei oltu koskaan menty mitään puomeja tai edes esteitä. Tästähän sainkin projektin! Osasi nostaa laukat ihan ookoosti vaikka olikin pieni pukkiponi aina silloin tällöin.

Aluksi menin koulua ja työstin ravia ja laukkaa. Lopulta otimme puomit kehiin. Saku oli varma hypättävä ja meni aivan innoissaan puomeilla ja lopulta tehtiin pieniä esteitä. Vaikka olikin epävarma harvemmin kielteli esteillä. Ratsastin Sakulla viikottain ja hevonen kehittyi hyvin! Siitä tuli pieni estetykki ja ylitimme 80 cm esteet puhtaasti ongelmitta. Tarkoitukseni oli mennä Sakulla estekisoihin, mutta jouduin jättämään ne välistä.

Ratsastin Sakulla vuoden verta ja sinä aikana teimme vaikka ja mitä. Menimme koulua, hyppäsimme ja kävimme maastossa tutkimassa ympäristöä. Varma hevonen joka opetti paljon ja oli todella sympaattinen! Kuitenkin kasvoin Sakulle liian isoksi ja pappaa tarjottiin meille harrastehevoseksi. Toki olisi ollut enemmän kuin ihana hevonen, mutta parempi näin.

Pappa jouduttiin lopettamaan 2009 vanhuuden vaivojen takia.


2007


Lämminveriruuna Riku (20.5.1995-23.1.2010)

Riku oli serkkuni estehevonen jolla valmentautui ja kisasi jonkun verran. Riku oli ollut 7 vuotta ratsuna, sitä ennen ravurina ja myöhemmin palasi ravuriksi ja tienasi hyvin. Riku oli n. 165 cm korkea vahvajalkainen ruuna jota työstin vähän esteillä sekä koulussa. Riku oli todella isoliikkeinen hevonen ja hyppääminen ei aluksi tullut kuuloonkaan. Hyppäsi mistä sattui ja kielsi äkkinäisesti jonka takia omistaja oli tullut monta kertaa alas ja satuttanut selkänsä pahasti. Ratsastelin Rikulla silloin tällöin kun oli aikaa. Yritin opettaa vasenta laukkaa joka oli hankala ja nosti aina oikean sekä työstää ravia edes hiukan. Riku oli herkkä ja kuuma ratsastettava ja halusi pääsääntöisesti laukata ympyröillä ja suorilla. Rikusta kehittyi mukava hevonen ja saatiin lopulta pitkän työn jälkeen rentoutumaan niin saatiin lopultakin se pääkin alas sieltä taivaasta. Hypätessä ongelmana oli liian kaukaa hyppääminen + ylihypyt joita yritettiin karsia eri tavoilla. Mentiin jumppasarjoja jotka vähän avittivat sentään ja lopulta pystyttiinkin menemään jonkun verran pieniä esteitä ilman että lähdettiin hyppyyn 2 metriä ennen estettä.

Kävin yhden kisat Rikulla joissa menin luokat 50 cm & 70 cm, molemmissa hylky. 70 cm kielsi ahtaalle sarjalle josta olisi voinut nipin napin selvitä. Isolaukkainen hevonen ei yksinkertaisesti mahtunut niin ahtaaseen sarjaväliin joka kisoissa oli joten mäjähdin okserin sekaan.

Myöhemmin Riku siirrettiin takaisin ravikäyttöön kun oli ollut ylläpidossa jonkun aikaa ratsastettavana. Sain mennä Rikulla monté lenkkejä yrittäen löytää hevoselle sopivaa tyyliä miten ratsastajan pitää selässä olla. Myöhemmin kuljin paljon raveissa hoitamassa ruunaa.

Riku lopetettiin 2010.

Lämminveritamma Brooke (1.5.1994-2010)

Ruttua aloin liikuttamaa oikeastaan "vahingossa". Ramin ollessa sairaslomalla sain sitten liikuttaa jotain hevosta ja kokeilin Brookea. Tammalla ei oltu ratsastettu aikoihin, mutta osasi perusasiat kuitenkin. Alussa mentiin vain käyntiä pellolla ja tunnusteltiin hevosta. Tammalla ei ollut säkää kuin joku 153 cm arviolta ja oli siro rakenteinen. 

Ajan kanssa otettiin jo ravia ja myöhemmin uskallettiin laukata. Nosti nätisti laukan alussa tosin haparoi, mutta nosti kuitenkin pohkeista. Tamma oli varsin herkkä ratsastettava ja osasi myös tiputtaa tarvittaessa ratsastajansa jos halusi. Yritti parilla kerralla tiputtaa pukittamalla "säikähtäessään", mutta totesi ettei tämä kuski tipu joten kulki nätisti. Rutun varsa ja eräs shetlanninponi ori kulkivat ratsastaessa mukana kun menin paljon pellossa. Pääsimme myös myöhemmin mäkeen laukkaamaan pienen taistelun kera kun rouva oli sitä mieltä ettei tallin pihasta voi poistua. Ratsastin Brookea vain hetken, mutta nautin joka hetkestä. Ruttua tarjottiin myös meille ajanpuutteen takia ja tammaa ei haluttu myydä omistajien aikaisempien huonojen kokemusten myötä kun omat kasvatit olivat päätyneet kiertoon. Brooke lopetettiin 2010.

 

c. Maisa Hyttinen 2009

 

Toivottavasti tykkäsitte tästä selostuksesta ja näistä muutamasta kuvasta. (: