Moikka porukka! Huh huh mihin lähes kolme viikkoa on vierähtänyt? Viime postauksen jälkeen pääsin yllättäen töihin ja kun päivät kestävät viiteen, tulen kotiin ja lähden tekemään tallihomma ja liikuttamaan hevosia niin päivät venyvät väkisinkin myöhäisiksi ja kun pääsen lopulta sisään kaadun suihkun jälkeen sohvalle ja nukahdan siihen. Lisäksi kelit eivät ole ihan hirveästi suosineet, huonoimpina pävinä hevoset jäävät liikuttamatta kun ei innosta lähteä kastelemaan itseään tuonne juuri kun olisi paranemassa flunssasta.
Poitsuille ei kuulu ihmeempää, maastoilua ja kentällä pyörimistä sekä ajoa ja Ramin kanssa oltiin Pinjan estevalkussa viikko sitten mikä meni tosi hyvin loppupeleissä! Tehtiin simppeleitä tehtäviä, lävistäjillä ja ihan pitkillä sivuilla loikittiin linjoja sekä sarjoja ja näin pois päin. Rami oli super hyvän tuntuinen, varmasti hyppäsi esteet jokusen tiputuksen kanssa, mutta se ei haittaa. :)
Edellisenä päivänä oltiin satuloita sovittamassa, mutta onneksemme oma koulupenkki sai jäädä! Atte oli ihan super mukava, juteltiin niitä näitä ja kerroin ongelmastamme. Mattoa ei saatu satulan alle kun maneesi oli pois käytöstä, mutta sillähän vaan katsotaan puristaako satula "kiukkulihasta" (eli sään viereistä lihasta) mistä lähtee hermoja pitkin hevosta. No painoihan se kun penkki oli aivan päin prinkkalaa, keikkasi vahvasti eteen mikä selittää sen että kevennän päin mettää ja hevonen on huonon tuntuinen ja etupainoinen. Laitettiin pieni korjaava pala eteen ja heti alkoi liikettä irtoamaan ja Atte kehuikin Ramia että liikkuu entiseksi juoksijaksi tosi hyvin! Kokeilin pari muutakin satulaa, mutta oma satula istui kuitenkin parhaiten Ramille. Leveys on juuri hyvä, mutta pienen muokkauksen kautta saatiin satula istuvaksi. Ihanaa päästä treenaamaan!
Sepolla olen nyt ajanut ajogramaanin kanssa pitkää lenkkiä, ihana vekotin kun hevonen on niin pehmeä ajaa! Maastossa ollaan käyty kiipeilemässä ja lisäksi juoksutettu liinassa sekä vapaana. Monipuolisuus kunniaan ;).
Tänään istuin laserkurssilla eli nyt saan hoitaa hevosia laser laitteella! Katsoin jo piruuttani laitteiden hintoja, halvin on 400 euroa ja kalleimmat 8000 euroa, taidan ostaa tuon halvemman ja aloittaa sillä. Laser on mielenkiintoinen laite, sillä saa tehtyä ja hoidettua hevosta yllättävän monipuolisesti. Samalla voisin hoitaa vähän itseäni kun on tuota vaivaa sen verran paljon.
Äh tulipa taas pikainen päivitys ilman kuvia, pahoitteluni! Yritetään palailla paremmalla ajalla kuvien kera.
perjantai 22. huhtikuuta 2016
maanantai 4. huhtikuuta 2016
Pappojen hammaslääkäri päivä
Moikka porukka! Pikaiset kuulumiset tarjolla tällä kertaa :)
Viimeksi päivitin sen kun meille tuli Ramin kanssa 8 vuotta yhteistä elämää täyteen. Jotenkin tosi käsittämätöntä että siitä on jo kahdeksan vuotta kun Rami tuli!
Pojat ovat liikkuneet nyt liinassa, maastossa sekä kärryn edessä. Seppokin sai ensimmäistä kertaa sivuohjat juoksutuksessa, olihan se aika jännittynyttä menoa, mutta käynnissä Seppo on jo hiffannut sen että voi myödätä niskasta ja se on ihan ookoo asia. Rami sen sijaan harrasti liinassa pelkkää laukkailua, huono tasapaino korjataan laukalla jep jep. No ei nyt pitäisi päästä Ramin kanssa tekemään kunnolla hommiaja juuri tässä varailen aikaa satulan sovitukseen Hipposporttiin ja huomenna soitan Sepolle kiropraktikko ajan.
Seppoa olen alkanut nyt ajamaan ajogramaanilla, mikä se on? Se on pienen pieni remmi tai no niinkin sitä voisi kutsua, mahavyöstä tulee etujalkojen väliin tämmöinen neopreeni päällysteinen härpäke missä on ylhäällä rengas ja lisäksi kapeampi remmi mikä laitetaan rintaremmiin kiinni. Ajo-ohjat pujotetaan kuolaimista läpi tähän renkaaseen ja sitten vaan ajamaan. Seppo on hirveä menijä, jarrut ovat toisinaan hukassa, mutta yllätyin kuinka nätisti se kulki tämän kanssa! Ajatushan on siis se, että Seppo oppisi kulkemaan pyöreänä myös ajaessa jolloin saataisiin selkään lihaksia ja etupää paremmin toimimaan. Nyt vaan lenkkiä alle ja katsotaan tuleeko muutosta.
Mutta tosiaan tänään meillä kävi eläinlääkäri raspaamassa kummatkin pojat, laskua odotellessa.....
Ensiksi otettiin Rami jonka viime kertaisesta raspauksesta on noin 1,5 vuotta, tiedän ihan liian kauan. Mutta yllättävää kyllä hampaat olivat hyvässä kunnossa, muutama pieni piikki. Yhdessä takahampaassa oli murtuma, sisäpinta ja ihan reunasta eli hammas on säästynyt hyvin. Lisäksi Ramin ketjujen järsintä nuoresta lähtien on aiheuttanut sen, että takahampaissa on pahoja kulumia ja toisella puolella on kunnon monttu minne jää ruokaa. No sen kanssa pystyy elämään. Eläinlääkäri arvioi kuitenkin että 2-3 vuoden päästä hampaat ovat jo huonohkossa kunnossa joten sen mukaan sitten tullaan elämään. Muuten on siisti purenta, etuhampaat hyvässä kunnossa eikä tarvinut edes rauhoittaa!
Sitten oli Seppo jonka raspauksista ei ole mitään käsitystä. Ehkä vuosi sitten, ehkä pidempi aika? Seppo rauhoitettiin suosiolla jonka jälkeen kopeloitiin suuta, piikkejä, piikkejä sekä haavaumia suussa. Eläinlääkäri sai tehdä vähän enemmän töitä Sepon suun kanssa joka saatiin lopulta kuitenkin siistiksi ja Seppo sai jäädä selvittämään päätään käytävälle siksi aikaa.
Muuten meillä ei ole tapahtunut mitään ihmeempää, ensi viikolla on Pinjan estevalmennus ja sinne mennään hyvillä mielin katsomaan miten nyt käy. Kunhan saan oman selkäni ennen sitä jonkunlaiseen kuntoon, voin sanoa että nyt on taas sellainen hetki kun sattuu ihan älyttömästi. Kipu lähtee selästä, menee koko lantion läpi ja siitä oikeaan jalkaan. Sietämätöntä? Voi kyllä! Back on trackin selkätuki vähän helpottaa oloa hetkellisesti, mutta nyt olisi taas hierojalle tarvetta. Ensin hevoset ja sitten voi hoitaa itsensä eikös se näin mene?
Viimeksi päivitin sen kun meille tuli Ramin kanssa 8 vuotta yhteistä elämää täyteen. Jotenkin tosi käsittämätöntä että siitä on jo kahdeksan vuotta kun Rami tuli!
Pojat ovat liikkuneet nyt liinassa, maastossa sekä kärryn edessä. Seppokin sai ensimmäistä kertaa sivuohjat juoksutuksessa, olihan se aika jännittynyttä menoa, mutta käynnissä Seppo on jo hiffannut sen että voi myödätä niskasta ja se on ihan ookoo asia. Rami sen sijaan harrasti liinassa pelkkää laukkailua, huono tasapaino korjataan laukalla jep jep. No ei nyt pitäisi päästä Ramin kanssa tekemään kunnolla hommiaja juuri tässä varailen aikaa satulan sovitukseen Hipposporttiin ja huomenna soitan Sepolle kiropraktikko ajan.
Seppoa olen alkanut nyt ajamaan ajogramaanilla, mikä se on? Se on pienen pieni remmi tai no niinkin sitä voisi kutsua, mahavyöstä tulee etujalkojen väliin tämmöinen neopreeni päällysteinen härpäke missä on ylhäällä rengas ja lisäksi kapeampi remmi mikä laitetaan rintaremmiin kiinni. Ajo-ohjat pujotetaan kuolaimista läpi tähän renkaaseen ja sitten vaan ajamaan. Seppo on hirveä menijä, jarrut ovat toisinaan hukassa, mutta yllätyin kuinka nätisti se kulki tämän kanssa! Ajatushan on siis se, että Seppo oppisi kulkemaan pyöreänä myös ajaessa jolloin saataisiin selkään lihaksia ja etupää paremmin toimimaan. Nyt vaan lenkkiä alle ja katsotaan tuleeko muutosta.
Mutta tosiaan tänään meillä kävi eläinlääkäri raspaamassa kummatkin pojat, laskua odotellessa.....
Ensiksi otettiin Rami jonka viime kertaisesta raspauksesta on noin 1,5 vuotta, tiedän ihan liian kauan. Mutta yllättävää kyllä hampaat olivat hyvässä kunnossa, muutama pieni piikki. Yhdessä takahampaassa oli murtuma, sisäpinta ja ihan reunasta eli hammas on säästynyt hyvin. Lisäksi Ramin ketjujen järsintä nuoresta lähtien on aiheuttanut sen, että takahampaissa on pahoja kulumia ja toisella puolella on kunnon monttu minne jää ruokaa. No sen kanssa pystyy elämään. Eläinlääkäri arvioi kuitenkin että 2-3 vuoden päästä hampaat ovat jo huonohkossa kunnossa joten sen mukaan sitten tullaan elämään. Muuten on siisti purenta, etuhampaat hyvässä kunnossa eikä tarvinut edes rauhoittaa!
Sitten oli Seppo jonka raspauksista ei ole mitään käsitystä. Ehkä vuosi sitten, ehkä pidempi aika? Seppo rauhoitettiin suosiolla jonka jälkeen kopeloitiin suuta, piikkejä, piikkejä sekä haavaumia suussa. Eläinlääkäri sai tehdä vähän enemmän töitä Sepon suun kanssa joka saatiin lopulta kuitenkin siistiksi ja Seppo sai jäädä selvittämään päätään käytävälle siksi aikaa.
Muuten meillä ei ole tapahtunut mitään ihmeempää, ensi viikolla on Pinjan estevalmennus ja sinne mennään hyvillä mielin katsomaan miten nyt käy. Kunhan saan oman selkäni ennen sitä jonkunlaiseen kuntoon, voin sanoa että nyt on taas sellainen hetki kun sattuu ihan älyttömästi. Kipu lähtee selästä, menee koko lantion läpi ja siitä oikeaan jalkaan. Sietämätöntä? Voi kyllä! Back on trackin selkätuki vähän helpottaa oloa hetkellisesti, mutta nyt olisi taas hierojalle tarvetta. Ensin hevoset ja sitten voi hoitaa itsensä eikös se näin mene?
 |
| "tallikissa" Jöde |
tiistai 29. maaliskuuta 2016
8 vuotta kavioliitossa!
29.3.2008 sain hakea ensimmäisen oman hevoseni eli Ramin. Näihin vuosiin on mahtunut mielettömän paljon ylä- sekä alamäkiä. Mutta kaikesta ollaan selviydytty ja toivon että meillä on vielä jokunen vuosi yhteistä taivalta edessä. :)
Mutta jälleen kerran kuvia irtojuoksutuksesta. Nyt kun kentällä on aidat niin voi juoksuttaa siinä huoletta.Viime viikko meni päin prinkkalaa kun flunssa iski heti piakkoin sen jälkeen kun oin jahdannut jätkiä karkumatkaltaan. Töitä oli kuitenkin tehtävä, mutta hevosia ei enään jaksanut liikuttaa iltaisin, tallin sain nippa nappa siivottua kun sykkeet heittivät pelkästään karsinoita siivotessa ylös. Kävin vähän Ramin selässä torstaina kyllä keventelemässä mikä kostautui heti jonka seurauksena jouduin perumaan koulukurssinkin. Harmi! Nyt olo jo helpottaa joten kävin tänään kummankin ruunan kanssa maastossa käppäilemässä ratsastushuovalla, on muutes kätevä.
Mutta jälleen kerran kuvia irtojuoksutuksesta. Nyt kun kentällä on aidat niin voi juoksuttaa siinä huoletta.Viime viikko meni päin prinkkalaa kun flunssa iski heti piakkoin sen jälkeen kun oin jahdannut jätkiä karkumatkaltaan. Töitä oli kuitenkin tehtävä, mutta hevosia ei enään jaksanut liikuttaa iltaisin, tallin sain nippa nappa siivottua kun sykkeet heittivät pelkästään karsinoita siivotessa ylös. Kävin vähän Ramin selässä torstaina kyllä keventelemässä mikä kostautui heti jonka seurauksena jouduin perumaan koulukurssinkin. Harmi! Nyt olo jo helpottaa joten kävin tänään kummankin ruunan kanssa maastossa käppäilemässä ratsastushuovalla, on muutes kätevä.
maanantai 21. maaliskuuta 2016
Ei mitata tät nollis ei rahassa tilil silti meil on sitä samaa ku on janal ja wilil
Huh huh! Kuinka monta viikkoa on viime postauksesta? En edes muista! Voin kertoa että siitä lähtien on ollut aikamoista hullunmyllyä, töitä on riittänyt nyt sen verran kivasti ettei iltasin ole jaksanut edes harkita koneen avaamista, pakolliset jutut olen kattonut mutta en enempää. Pidetään tämä postaus lyhkäsenä kun tuossa reilun tunnin päästä saa taas lähteä töitä kohti, puolisen tuntia sitten tulin sisälle tekemästä poikien uutta tarhaa, älkää kysykö, selitän kyllä.
Reilu viikko sitten oltiin Ramin kanssa Pinja Immosen estevalmennuksessa. Yli vuoden tauko puomeista/hyppäämisestä, kyllä jänskätti! Rami kävi hirmusen kierroksilla koko valmennuksen ajan eikä tilannetta auta pyörivä satula. Tehtiin ihan simppeleitä perustehtäviä mitkä ovat kyllä hyviä! Päästiinhän me sitten hyppäämäänkin. Kyllä hävettää oma istunta mitä katsoin kuvilta ja videoilta mitä henk.kohtanen valmentajani oli ottanut! Mutta niistä jatketaan ja tulen varmasti käymään Pinjan valkuissa jatkossakin. Hyvin jäi mieleen kun Pinjalle esittäydyttiin ja sanoin että Rami on lämpönen. Hetken hiljaisuus ja Pinjan kommentti oli ai tämäkö muka lämpöinen? Ei kyllä siltä näytä hän ajatteli että siinä olisi ainakin seassa friisiläistä. Ompa kivan mallinen hevonen. Tuli älyttömän hyvä fiilis!
Muuten pojat ovat liikkuneet no vaihelevasti. On ajettu, juoksutettu ja käyty vähän pellossa treenaamassa. Seppokin on käynyt kentällä töissä, positiivisesti yllättänyt eläin! Alkaahan se pikku hiljaa ymmärtämään ettei tarvitse kulkea pää pystyssä, hyväksyy tuntuman hienosti ja myös pikkuhiljaa niskasta. Sepolla on myös käyty viikko sitten hiitillä kun oli tarkitus ilmoittaa ensi viikolle starttiin. Mutta voi olla etten sitten ilmoitakaan vaan Seppo saa lähes kahden kuukauden "paussin" starteista, hoidetaan ja virkistetään taas mieltä.
Perjantaista sunnuntaihin olisi tarkoitus treenailla oikeein urakalla koulukurssin muodossa, molemmilla pojilla! Rami kahtena päivänä ja Seppo yhtenä, poikien kunnon ja jaksamisen mukaan mennään tietysti. Hyvä hakea ideoita ja vinkkejä miten taas alkaa työstämään poikia, Sepon kanssa tarvin eniten apua mutta niin Raminkin. Odotan innolla kurssia!
Niin jos palataan vielä nopeasti tähän poikien uuden tarhan rakentamiseen. Lauantaina iltana kun tulin töistä kotiin sattumalta vilkaisin tieltä hevosten tarhoille ja kauhukseni näin Sepon lompsimassa vapaana ! Auto äkkiä pihaan, ampaisin tallin luo ja näin myös Ramin vapaana. Ehdin vaan sen verran huutaa että pojat kun jätkät hyppäsivät naapurin peltoon ja läksivät vauhdilla kauemmas. Juoksin tielle epätoivoisena samalla soittaen puheluita että nyt on hätä hevoset ovat karanneet. Pojat olivat kaartaneet onneksi eräälle päättyvälle pikkutielle, seisoin keskellä tietä kun pojat tulivat laukaten kohti, Seppo ohitti hipoen minut ja Rami hyppäsi ojaan ja sieltä takaisin tielle ja kaartoivat isolle tielle takaisin! Äkkiä perään, asfaltilla näkyi hyvin hokin jättämät jäljet ja onneksi ne menivät takaisin pihaan. Jälkiä seurasin aina laitumelle asti, kerkesin hakemaan tallista kauhallisen ruokaan ja lähdin rämpimään. Pojat söivät tyytyväisenä oksia naapurin pellossa ja katselivat kiinnostuneina äheltävää omistajaa. Ja lähtivät taas karkuun, Rami etunenässä! Menivät takaisin pikkutielle ja naapurin takapihalle mihin jäivät "mottiin" ja Rami antoi siinä sitten kiinni Sepon kanssa. Kiukkuisena talutin jätkät talliin. Yhtä irronutta etukenkää lukuunottamatta onni onnettomuudessa. Olin soittanut myös valmentajalle joka soitti veljelleen että ottaa auton ja lähtee tarvittaessa pysäyttämään liikennettä jos ei muukaan auta. Eihän siinä auttanut kun vaihtaa hevosille kuivia loimia päälle ja ihmetellä tarhaa. Kolme tolppaa miljoonissa osissa, lanka katki. Muuta en keksi kun että joku olisi säikäyttänyt pojat niin pahasti että olisivat ryysänneet aidasta läpi. Koko eilisen päivän sitten seisoivat sisällä kun alettiin laittamaan kentälle lautoja tolppiin että saadaan edes joku tarha. Tänään tein tarhan loppuun eli laitoin langat ja toivon että ne pysyvät siinä edes hetken.
Olikohan siinä tärkeimmät asiat? Sununtaihin asti olen vielä töissä jonka jälkeen en taas tiedä mitä teen. Ainakin ajattelin jossakin vaiheessa hakea opiskelemaan, hevosalaa kylläkin vaikka pyöritin ajatusta yhdestä toisesta opiskelimahdollisuudesta. Mutta sen näkee sitten mitä tässä kehittelee. Perjantaina porukat lähtee lomalle viikoksi joten bileet pystyyn ja jos ehtisi vähän tekemään tälle blogillekin jotain kivaa. Mutta nyt vähän unta että jaksaa taas tehdä töitä, kivaa olla kipeenä ja yrittää tehdä fyysisesti raskasta työtä samalla
Reilu viikko sitten oltiin Ramin kanssa Pinja Immosen estevalmennuksessa. Yli vuoden tauko puomeista/hyppäämisestä, kyllä jänskätti! Rami kävi hirmusen kierroksilla koko valmennuksen ajan eikä tilannetta auta pyörivä satula. Tehtiin ihan simppeleitä perustehtäviä mitkä ovat kyllä hyviä! Päästiinhän me sitten hyppäämäänkin. Kyllä hävettää oma istunta mitä katsoin kuvilta ja videoilta mitä henk.kohtanen valmentajani oli ottanut! Mutta niistä jatketaan ja tulen varmasti käymään Pinjan valkuissa jatkossakin. Hyvin jäi mieleen kun Pinjalle esittäydyttiin ja sanoin että Rami on lämpönen. Hetken hiljaisuus ja Pinjan kommentti oli ai tämäkö muka lämpöinen? Ei kyllä siltä näytä hän ajatteli että siinä olisi ainakin seassa friisiläistä. Ompa kivan mallinen hevonen. Tuli älyttömän hyvä fiilis!
 |
| Voi että kun hävettää! Voisi vaikka opetella istumaan suorassa. Penkin suoristelu menossa? |
Perjantaista sunnuntaihin olisi tarkoitus treenailla oikeein urakalla koulukurssin muodossa, molemmilla pojilla! Rami kahtena päivänä ja Seppo yhtenä, poikien kunnon ja jaksamisen mukaan mennään tietysti. Hyvä hakea ideoita ja vinkkejä miten taas alkaa työstämään poikia, Sepon kanssa tarvin eniten apua mutta niin Raminkin. Odotan innolla kurssia!
Niin jos palataan vielä nopeasti tähän poikien uuden tarhan rakentamiseen. Lauantaina iltana kun tulin töistä kotiin sattumalta vilkaisin tieltä hevosten tarhoille ja kauhukseni näin Sepon lompsimassa vapaana ! Auto äkkiä pihaan, ampaisin tallin luo ja näin myös Ramin vapaana. Ehdin vaan sen verran huutaa että pojat kun jätkät hyppäsivät naapurin peltoon ja läksivät vauhdilla kauemmas. Juoksin tielle epätoivoisena samalla soittaen puheluita että nyt on hätä hevoset ovat karanneet. Pojat olivat kaartaneet onneksi eräälle päättyvälle pikkutielle, seisoin keskellä tietä kun pojat tulivat laukaten kohti, Seppo ohitti hipoen minut ja Rami hyppäsi ojaan ja sieltä takaisin tielle ja kaartoivat isolle tielle takaisin! Äkkiä perään, asfaltilla näkyi hyvin hokin jättämät jäljet ja onneksi ne menivät takaisin pihaan. Jälkiä seurasin aina laitumelle asti, kerkesin hakemaan tallista kauhallisen ruokaan ja lähdin rämpimään. Pojat söivät tyytyväisenä oksia naapurin pellossa ja katselivat kiinnostuneina äheltävää omistajaa. Ja lähtivät taas karkuun, Rami etunenässä! Menivät takaisin pikkutielle ja naapurin takapihalle mihin jäivät "mottiin" ja Rami antoi siinä sitten kiinni Sepon kanssa. Kiukkuisena talutin jätkät talliin. Yhtä irronutta etukenkää lukuunottamatta onni onnettomuudessa. Olin soittanut myös valmentajalle joka soitti veljelleen että ottaa auton ja lähtee tarvittaessa pysäyttämään liikennettä jos ei muukaan auta. Eihän siinä auttanut kun vaihtaa hevosille kuivia loimia päälle ja ihmetellä tarhaa. Kolme tolppaa miljoonissa osissa, lanka katki. Muuta en keksi kun että joku olisi säikäyttänyt pojat niin pahasti että olisivat ryysänneet aidasta läpi. Koko eilisen päivän sitten seisoivat sisällä kun alettiin laittamaan kentälle lautoja tolppiin että saadaan edes joku tarha. Tänään tein tarhan loppuun eli laitoin langat ja toivon että ne pysyvät siinä edes hetken.
Olikohan siinä tärkeimmät asiat? Sununtaihin asti olen vielä töissä jonka jälkeen en taas tiedä mitä teen. Ainakin ajattelin jossakin vaiheessa hakea opiskelemaan, hevosalaa kylläkin vaikka pyöritin ajatusta yhdestä toisesta opiskelimahdollisuudesta. Mutta sen näkee sitten mitä tässä kehittelee. Perjantaina porukat lähtee lomalle viikoksi joten bileet pystyyn ja jos ehtisi vähän tekemään tälle blogillekin jotain kivaa. Mutta nyt vähän unta että jaksaa taas tehdä töitä, kivaa olla kipeenä ja yrittää tehdä fyysisesti raskasta työtä samalla
 |
| Lentävä sydänpyllyinen lihapulla |
keskiviikko 2. maaliskuuta 2016
Periks en antanu, mut anteeksi annan ja olemalla itteni oon tarpeeksi varmaan
Ja tässä vielä loput kuvat irtojuoksutuksesta. Löytyykö suosikkia ?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)