Meillä oli eilen mainoskuvaukset Kouvolassa ja paikalla piti olla 9.30 tarkoittaen sitä että heräsin heti viiden jälkeen. Hevosia lähdin ruokkimaan ennen kuutta, hain lisää heinää Ramille koska Rami saisi jäädä sisälle koko päiväksi niin ruuna ei juokse koko päivää tarhassa. Lisäksi jalan turvotus ei ollut yhtään laskenut ja ajattelin sen olevan parempi että tämä päivä levätään. Hevoset olivat muutenkin kaksi päivää kokonaan sisällä huonojen kelien takia ja tänäänkin vain hetken, koska ulkona tuli vettä ja tallille menevä tie alkoi näyttää niin liukkaalta ettei siinä pysytä kohta pystyssä.
Mutta siis Sepon sain traileriin joskus ennen seitsemää ja lähdin sitten ajamaan hissuksiin setäni luokse. Tarkoitus oli hakea serkku sekä kilpakärryt heiltä. Lyhyt matka tiedossa joten ei pitäisi olla ongelmia? Tiet olivat paikotellen ihan ookoo kunnossa ja välillä oli jäistä. Pahin oli vasta edessä.....
1,5 km mittainen hiekkatie joka on kapea eli kopin ja penkan väliin jäi noin puoli metriä per puoli. Ja aivan peilijäässä. Pari kertaa pito katosi hetkellisesti, mutta sitten tuli pitkä loiva ylämäki joka jyrkkeni lopussa. Vauhtia ei saanut kerättyä, pitoa ei löytynyt mistään. Juuri kun olin pääsemässä mäen päälle tunnen kuinka auto sutii paikallaan, jarru pohjaan ja pysäytys siihen paikkaan Pientä pähkäilyä, ovesta kurkkaaminen että ei hitto. Siinä vaiheessa lykkään nelikon päälle mikä pahensi tilannetta. Auto suti tyhjää jonka jälkeen lähdettiin valumaan takaisin alamäkeen. Paniikissa kiskon käsijarrun ylös ja seison jarrulla kääntäen rattia että saisin edes koppia käännettyä johonkin suuntaan ja matkan pyssäämään. Alas olisi 70 metriä matkaa ja vastassa oja ja se ei tulisi päättymään hyvin. Onneksi kopin perä kääntyi sen verran että matka pyssäsi lumipenkkaan kuusen oksien raapiessa siltaa. Siinä vaiheessa purskahdin itkuun järkytyksestä. Ensimmäisenä soittoa isälle että oon penkassa ekä uskalla tehdä mitään. Auto ei siitä enään lähde nousemaan koska ei ole mitään mistä saisi renkaiden alle pitoa ja koska perässä on 1500 kg painoa niin turha yrittää. Hevosta ei saa kopista pois koska sillan takana on 40-50 sentin päässä kuusi, ei mikään iso mutta kuitenkin. Seuraavaksi viestiä serkulle että matka tyssäsi. Siinä kun 15 minuuttia kökkii autossa peläten että se vielä lähtee valumaan ja sitten sattuu on ehkä pahinta mitä voi olla. Setäni tuli traktorin kanssa ja samaan aikaan isä ja alkoi levittämään hiekkaa tielle renkaiden eteen ja taakse ja hyppäsi rattiin. Loppumatkan isä ajoi ja kun oltiin päästy tallin pihaan, kärryt trailerin perään sanoin etten uskalla ajaa. Sama mäki tulisi nyt alamäkenä vastaan ja jos siinä teen pienenkin virheen se on menoa. Isä ajoi tien läpi, minä isän autolla perässä jonka jälkeen kuskin vaihto ja kiittelyt. Pitkän aikaa tärisin ja purin huulta. Kouvolaan mennessä oli mm. yksi ramppi vähän jäinen sekä yksi ylämäki. Lopulta päästiin perille turvallisesti.
Kuvaukset alkoivat räntäsateessa radalla, otettiin eka kuvia jonka jälkeen vähän videota, 5 muuta hevosta tuli ratatalleilta mukaan kuvauksiin ja itsekin jouduin lopulta "malliksi". Puolen tunnin tauko ja siinä vaiheessa ampaistiin lämmittelemään. Sepolle takkia niskaan riittävästi ettei palele ja itselle kuumaa juotavaa. Ja sitten takaisin radalle vielä viimeisiin kuviin ja videoihin. Pois päästiin lähtemään puoli kolmen aikaan ja kaksi tuntia kotimatkaa tiedossa. Onneksi matka sujui hyvin, tiet olivat sulaneet niistä kohdin missä oli ollut loskaa ja hiekkatie mikä olisi vielä vastassa hiekoitettu. Ei en suostunut vieläkään ajamaan sitä. Mitä tästä opimme? Pidä hiekoitushiekkaa tai sepeliä aina autossa mukana! Muutaman kaverin kanssa juttelin illalla siitä olisiko pitänyt olla nelikko alusta alkaen. Loppupeleissä se olisi vain pahentanut tilannetta. Koska nelikolla ei meinattu saada edes tasaisella yhdistelmää liikkeelle ja ylämäessä se olisi lähtenyt herkemmin hallinnasta. Koska keli oli näin paha mitä on niin ei siinä voi mitään tehdä enään. Onni onnettomuudessa ja hatunnosto hevoselle joka ei alkanut riehumaan kopissa vaan malttoi sen koko ajan toki vähän kuopien. Kotiin tullessa Rami oli aivan onnessaan ja hevoset jäivät syömään heinää.
Tämä päivä on ollut melkein vielä pahempi. Vielä eilen tämä meidän kotitie oli siedettävä, nyt se on jäärata ihan suoraan sanottuna. Sen verran kävin liikenteessä että sain haettua hevosille greenlinea sekä porkkanoita ja sen jälkeen on tullut laitettua työhakemuksia vetämään. Tallin siivouksen jälkeen nyppäsin hevoset sisälle kun loimet olivat jo lähes päästäneet veden läpi, hetki vielä niin sitten olisi ollut läpimärkiä loimia. Vielä olisi myöhemmin ruokkiminen, heinän lisäämistä ja veden kantoa. Pari iltaa sitten vaihtelin Ramin etukenkiin nauloja kun kengät olivat löystyneet ja eilen kuvauksissa Sepolta lensi etukenkä hiiteen. Mahtavaa kieltämättä! Onneksi kentällä voi mennä vaikka kaverilta puuttuisi etukenkä. Näihin tunnelmiin lopetetaan tämä ilta, ette saaneet Ramista juoksutusvideotakaan vaikka oli tarkoitus. Öitä ja liikkukaa varovasti!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti