Yhtä aikaa viilee ja pimee

Noniin rakkine suostui käynnistymään loppuun asti, tosin jouduin odottamaan tunnin verran. Ahhahaha ei toki mennyt hermot tän kanssa? Aamutallista on selvitty hyvin mielin sekä ratsastamisesta selvittiin juuri ja juuri.

Ramia olen pyrkinyt liikuttamaan mahdollisimman monipuolisesti, liinassa, kärryiltä sekä selästä milloin missäkin. Ruuna on pysynyt yllättävän solakkana vapaasta heinästä huolimatta mikä on tietysti hyvä asia. Laumassa tulee hyvin toimeen, leikkii toisen ruunan kanssa, rapsuttelee lv tamman kanssa sekä "suojelee" nuorinta laumalaista eli 2-3 vuotiasta shettistä joka kulkee Ramin perässä joka paikkaan. On rauhoittunut entisestään, kaikki epämääräinen kiukuttelu on tyystin kadonnut, mutta tietty edelleen on säpäkkä mikä kuuluu Ramin perusluonteeseen, mutta siis kaikki muu turha ylimääräinen sinkoilu on 90 % vähentynyt (paitsi ratsastaessa).
Yllätyin maanantaina todella positiivisesti siitä kuinka Rami osaakin seistä harjauspuomilla ulkona! Ne muutamat kokemukset mitä on tullut tuon kanssa ovat päättyneet jonkinsortin vetopaniikkiin, hajonneisiin naruihin ja karussa olevaan hevoseen. Eipä oo sen jälkeen innostanut sitoa tuota otusta ulos. Nyt olen maanantaisa lähtien hoitanut Ramin puomilla joka päivä mikä on kivaa vaihtelua eikä tarvitse raahata kamojakaan pitkää matkaa. Laiskuus paistaa läpi hahaha ;)!

Liikutukset ovat tapahtunut "kentällä" (kenttäähän meillä ei ole), laitumella, pihapiirissä tai sänkkärillä. Sänkkäri - mikä ihana asia. Rami on päässyt viimeksi 2009 hihhuloimaan sänkkärillä ja selvästi tykkäsi kun suunnattiin yksi päivä sängelle ihmettelemään elämää. Rallittamaan ei olla päästy kun eipä tuolla kolmipalalla saa tuota edes pysähtymään tai mennä pätkääkään hallitusti.

Sänkkärillä ollaan tosiaan käyty kaksi kertaa ratsastamassa, ensimmäinen kerta meni yllättävän hyvin, toisesta kerrasta ei ole mitään fiksua mainittavaa. Rami keksi mörön yllättävää kyllä jonka jälkeen keskusteltiin koko loppuaika siitä miten pienen hevosen pitää käyttäytyä. Ei mennyt jakeluun. Kertaalleen kävin juoksuttamassa siinä toivossa ettei pösilö jaksaisi mitenkään kummoisen pitkään siellä riekkua. Nojaaa.... Muuta mentykään kun pukkilaukkaa suurinpiirtein, lopussa löytyi jo sentään ravikin kun tarpeeksi kauan ärisin ja murisin.

Tämän viikon ohjelma onkin ollut no suht monipuolista, voisi toki olla monipuolisempaakin. Jossakin vaiheessa olisi tarkoitus lähteä maneesillekin ratsastamaan jos saisi kunnolla mentyä tuon läpi.
Maanantaina oli pitkästä aikaa aika laittaa pöllö kärryjen eteen! Viime vuonna Ramille ajettiin jopa kerran mikä päättyi miten päättyi. Kokolaput veks, kärryt perään ja sänkkärille ajamaan. Alkumatkan kävelin kärrien vieressä ja ajattelin hyppääväni vasta pellolla kyytiin, meinasi kuski jäädä maahan ruikuttamaan. Raimoska vähän innostui kun tajusi minne mennään ja mitä tehdään, pirulainen vinkaisi ja otti joitakin raviaskelia ja oli niin menossa. Pienen äheltämisen jälkeen kyytiin ja menoksi. Ensimmäisen puoli tuntia olin melkein matkustajana ainakin haba sai hyvää treeniä kun pidättelin, pieni päästäminen niin kuvitteellinen Vermon ravisuora alkoi ja se oli menoa. Taisi tallilla liikkuvilla työmiehillä olla hauskaa kun pellosta kuuluu milloin mitäkin ääniä, pääosin säälittävää kitinää siitä kuinka hopusen pitäisi edes kävellä.50 minuuttia ajamista, loppua kohden rauhottui sen verran että malttoi edes kävellä, nippa nappa tosiaan. Rami sai kuivua jonkun aikaa tallissa ufoponina kun laittelin sapuskat, vein varusteet ja sitä rataa jonka jälkeen pääsi takaisin pihalle.

Tiistai meni juoksuttaen aivan kevyesti sen verran että vetristyi edellisen päivän rehkimisen jälkeen. Olihan tuo vähän väsähtäneen oloinen ja kulki kiltisti perässä joka paikkaan minne ei normaalisti olisi tullut.
Keskiviikkona valjastin Ramin uudelleen ja tarkoitus oli mennä peltoon ajamaan kevyesti. Muutos suunnitelmaan metsäkoneen takia joten tyydyin kävelyttämään Ramia kärryjen kanssa puolisen tuntia pitkin pihaa. Tuli ylä- sekä alamäkeen kävelyä vaikka ylämäkeen mennessä yritettiin lintsata ettei vaan tarvi kävellä mäkeä ylös, vähemmästäkin pieni ylienerginen poni väsähtää.

Torstaina tuuppailin pellolla koulupenkin kanssa vähän koulua. Voiko sitä koulun vääntämiseksi sanoa. Ihan hain perus rentoutta ja rehellistä taipumista vaikka kuinka yritettiin luistaa tästäkin asiasta. Noottia laiskalle kuskille joka on enemmänkin vaan humputellut pidemmän aikaa. Kuitenkin sain haluamani asian läpi ja lopuksi työstettiin ihan laukkaa. Otin jonkun verran nostoja tällä kertaa vasempaan enemmän kuin oikealle. Paikotellen saatiin ihan kivojakin pätkiä ja Rami jaksoi laukata pidempääkin pätkää. Kuski sais opetella vaan istumaan kunnolla. ;) Perjantaina mentiin samalla linjalle joten eipä siitä sen enempää, mutta laukkaaminen jätettiin muutamaan nostoon ja keskityin istumaan harjoitusravissa ilman jalustimia.

Tänään päätin harrastaa ilman satulaa keikkumista Ramin selässä, heti selkään mennessä kyllä kadutti kun Rami aloitti heti asäpsymiset ja pienet ryntäilyt kun rakennusten katoilta tippui lunta. GREAT ! Alkukäynneissä oli ihan ookoo ennen ensimmäistä eteenpäin sinkoutumista jonka jälkeen alettiin tekemään hommia käynnissä. Rami on ollut nyt paljon parempi ratsastaa noin muuten, kevyt edestä eikä lintsaile töistä valahtamalla kuolaimen taakse, ehkä itsekin kiinnittää paremmin huomiota asiaan.Ravatessa tahti ja tempo olivat totaalisen kateissa, ryntäilyjä sekä säpsymisiä senkin edestä. Rami heittäytyi jopa täysin kuuroksi kaikelle kun jouduin pysäyttämään vähän karummin. Siinä vaiheessa ei mennä eteenpäin, taakse, sivulle eikä kyllä ylöspäinkään eikä pää liiku mihinkään. Jos sain menemään eteenpäin se oli enemmänkin ryntäys jonka jälkeen pysäytys ja sama kierre jatkui. Loppupeleissä pyysin raipan mitä ei kyllä paljonkaan tarvinut käyttää. Pari kertaa alussa näppäsin lapaan tai persauksille joka kyllä riitti. Loppupeleissä riitti kun vaan heilautti raippaa niin kyllä kyllä menen nätisti. Muutenkaan en tykkää käyttää Ramilla raippaa, ei se tarvitse sitä kun ehkä kerran puolessa vuodessa jos pitää vähän komentaa kun mikään muu ei uppoa tuohon onttoon kaaliin.

Ainakin ratsastettavuus parani huomattavasti pienen komentamisen jälkeen. Siinä vaiheessa piaffe ei ollut enään kaukana, jessus tuota eläintä kyllä nauratti :D! Loppu ratsasteluihin oon super tyytyväinen kuitenkin kaikesta tappelusta huolimatta. Käynti-ravi siirtymisiin tuli voimaa ihan eri tavalla mitä aikoihin ja sain säädeltyä ravia todella paljon ja samalla irtosi hieno keskiravi. Jotenkaan osaa edes kuvailla sitä fiilistä kun sai säädöt kohdilleen ja hevonen liikkuu superisti alla. Tommonen fiilis pitäis saada lassottua kouluradallekin joskus. Yli tunti tuli mentyä mikä on aika harvinaista, halusin kuitenkin saada asetettua rajat ja tehdä selväski että tuommonen turha pelleily saa jäädä pois. Puomilla sitten seisoikin oikein kiltti ja rapsutuksia kerjäävä poni.

oikeesti mä oon aika ihana

Huomenna suuntaan tekemään aamutallia missä ei mene edes kahta tuntia + ajomatkat päälle. Oikeesti nautin tosta tallin teosta, tosi rentouttavaa puuhaa loppupeleissä ja tulee hyvä fiilis koko loppupäiväksi. Maanantaiksi sain sovittua kengityksen, aivan uusi kengittäjä tiedossa jonka numeron sain joskus vuosi sitten töissä kun kysyin. Tiistaina on valmennus ja toivottavasti saan vinkkejä Ramin ratsastukseen vähän lisää ja saisi taas virheitä korjattua. Huomenna tuleekin vieraita käymään, siistii! Kaveri näkee onko Rami mennyt yhtään eteenpäin kun verrataan parin vuoden takaiseen kokemukseen. Katsotaan saadaanko mitään matskua huomiselta vai tyydynkö surkeisiin puhelimen kuviin jälleen kerran.

Mitähän muita kuulumisia saisin tungettua tähän postaukseen vielä? Jos ei jaksa lukea herkistelyä kannattaa skipata. Itellä on ollut yli kuukauden ajan aivan loistava fiilis yhden ihanan ihmisen kanssa ja pakko päästä vähän purkamaan ajatuksia. Oon ajatellu liian kauan ettei kukaan hyväksy mua koskaan semmosena mikä oikeasti oon. Sitten tapasinkin mahtavan ihmisen kenelle puhun sellaisetkin asiat mitä en koskaan edes puhuisi. Tunsin oloni heti jotenkin turvalliseksi ja kun on noin hyvä kuuntelija joka myös haluaa että mulla on hyvä olla. Jos joku asia vaivaa edes vähän kysyy heti onko kaikki hyvin? Vitsi miten olisin kaivannut tuota kysymystä jo aikaisemmin niin ei olisi tarvinut padota huonoja fiiliksiä sisälle ja moni asia olisi varmasti paremmin.  

Vähemmästäkin tunteet nousee pintaan kun joku sanoo että oon täydellinen, katsoo suoraan slilmiin ja sanoo että olen kaunis tai kaappaa halaukseen ja sanoo että oot tärkeintä tai että oot rakas. On valmis lähtemään seurakseni minne vain pyydän ja katsotaan jos parin viikon päästä tuossa lähellä on yksi tapahtuma niin mennään katsomaan ja sitä seuraavana viikonloppuna (jos ei tule muutoksia) olisi yhdet kisat mitä mentäisiin katsomaan. Sen näkee sitten (: 

Lopuksi vielä fiilistelyä vuoden 2008 kesästä! Huomenna jatketaan toivottavasti yhden erikoispostauksen parissa jos rakkine käynnistyy huomenna. Jos ei mitään näy niin no voitte vaan arvata että siinä vaiheessa maasta löytyy ikkunasta ulos viskattu kone.