Viimeksi päivitin sen kun meille tuli Ramin kanssa 8 vuotta yhteistä elämää täyteen. Jotenkin tosi käsittämätöntä että siitä on jo kahdeksan vuotta kun Rami tuli!
Pojat ovat liikkuneet nyt liinassa, maastossa sekä kärryn edessä. Seppokin sai ensimmäistä kertaa sivuohjat juoksutuksessa, olihan se aika jännittynyttä menoa, mutta käynnissä Seppo on jo hiffannut sen että voi myödätä niskasta ja se on ihan ookoo asia. Rami sen sijaan harrasti liinassa pelkkää laukkailua, huono tasapaino korjataan laukalla jep jep. No ei nyt pitäisi päästä Ramin kanssa tekemään kunnolla hommiaja juuri tässä varailen aikaa satulan sovitukseen Hipposporttiin ja huomenna soitan Sepolle kiropraktikko ajan.
Seppoa olen alkanut nyt ajamaan ajogramaanilla, mikä se on? Se on pienen pieni remmi tai no niinkin sitä voisi kutsua, mahavyöstä tulee etujalkojen väliin tämmöinen neopreeni päällysteinen härpäke missä on ylhäällä rengas ja lisäksi kapeampi remmi mikä laitetaan rintaremmiin kiinni. Ajo-ohjat pujotetaan kuolaimista läpi tähän renkaaseen ja sitten vaan ajamaan. Seppo on hirveä menijä, jarrut ovat toisinaan hukassa, mutta yllätyin kuinka nätisti se kulki tämän kanssa! Ajatushan on siis se, että Seppo oppisi kulkemaan pyöreänä myös ajaessa jolloin saataisiin selkään lihaksia ja etupää paremmin toimimaan. Nyt vaan lenkkiä alle ja katsotaan tuleeko muutosta.
Mutta tosiaan tänään meillä kävi eläinlääkäri raspaamassa kummatkin pojat, laskua odotellessa.....
Ensiksi otettiin Rami jonka viime kertaisesta raspauksesta on noin 1,5 vuotta, tiedän ihan liian kauan. Mutta yllättävää kyllä hampaat olivat hyvässä kunnossa, muutama pieni piikki. Yhdessä takahampaassa oli murtuma, sisäpinta ja ihan reunasta eli hammas on säästynyt hyvin. Lisäksi Ramin ketjujen järsintä nuoresta lähtien on aiheuttanut sen, että takahampaissa on pahoja kulumia ja toisella puolella on kunnon monttu minne jää ruokaa. No sen kanssa pystyy elämään. Eläinlääkäri arvioi kuitenkin että 2-3 vuoden päästä hampaat ovat jo huonohkossa kunnossa joten sen mukaan sitten tullaan elämään. Muuten on siisti purenta, etuhampaat hyvässä kunnossa eikä tarvinut edes rauhoittaa!
Sitten oli Seppo jonka raspauksista ei ole mitään käsitystä. Ehkä vuosi sitten, ehkä pidempi aika? Seppo rauhoitettiin suosiolla jonka jälkeen kopeloitiin suuta, piikkejä, piikkejä sekä haavaumia suussa. Eläinlääkäri sai tehdä vähän enemmän töitä Sepon suun kanssa joka saatiin lopulta kuitenkin siistiksi ja Seppo sai jäädä selvittämään päätään käytävälle siksi aikaa.
Muuten meillä ei ole tapahtunut mitään ihmeempää, ensi viikolla on Pinjan estevalmennus ja sinne mennään hyvillä mielin katsomaan miten nyt käy. Kunhan saan oman selkäni ennen sitä jonkunlaiseen kuntoon, voin sanoa että nyt on taas sellainen hetki kun sattuu ihan älyttömästi. Kipu lähtee selästä, menee koko lantion läpi ja siitä oikeaan jalkaan. Sietämätöntä? Voi kyllä! Back on trackin selkätuki vähän helpottaa oloa hetkellisesti, mutta nyt olisi taas hierojalle tarvetta. Ensin hevoset ja sitten voi hoitaa itsensä eikös se näin mene?
 |
| "tallikissa" Jöde |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti