Pohdintaa: minä ratsastajana

Olen jonkun aikaa pohtinut minkälainen olenkaan ratsastajana. Mitkä ovatkaan vahvuuteni, heikkouteni ja virheeni ja tietty mitä haluan parantaa. Kieroutunut mieleni on sitä mieltä että ratsastus on laji missä voi aina kehittyä, enemmän tai vähemmän. Tämä on myös laji missä pitää olla nöyrä, jos on sitä mieltä että olen paras ja tiedän kaiken niin sitten ollaan pahasti metsässä. Mutta kukaan meistä ei ole täydellinen ja aina voi hioa niitä pieniä asioita ja kun hioo ja hioo niin jossakin vaiheessa huomaa että hei se ongelma on kadonnut! Välillä tulee tunne että mikään ei onnistu enkä osaa, mutta myöhemmin tuleekin fiilis et hei en olekaan niin huono mitä kuvittelin! Siksi ratsastus on lajina mielenkiintoinen: aina voi oppia jotain uutta.

2006? rist.ruuna Grundy

Niin mistähän sitä aloittaisi. En pidä itseäni erityisen hyvänä, mutta en huononakaan ratsastajan. Pärjään yleisesti ottaen lähes kaikille hevosille edes jotenkin ja muutamien ratsastuskertojen jälkeen homma alkaa jotenkin sujumaan. Ratsastin ennen Ramia todella vetelää jyräävää ruunaa josta kehkeytyi loppujen lopuksi mukava hevonen. Kuitenkin kahden entisen hoitohevoseni omistaja totesi kerran, että minulle sopii parhaiten kuumat hevoset koska olen itse niin rauhallinen. Myös lämminverisen hoitohevoseni omistaja jota myös liikutin välillä tykkäsi rauhallisuudestani ja antoi sen takia ratsastaa herkällä hevosellaan.

Olen saanut mahdollisuuden päästä kehittymään jo ratsastuskoulu aikoina. Opettajani siirsivät minut 2,5 kuukauden ratsastuksen jälkeen uuteen ryhmään; 5-6 vuotta ratsastaneisiin! Tässä ryhmässä sain mahdollisuuden kehittyä aivan eri tavalla ja sain jatkuvasti alleni erilaisia hevosia jotka osa olivat todella haasteellisia.


2007 sh-r. Vekkuli

 Nyt tämän hetkisellä tallilla olen mielestäni kehittynyt ehdottomasti eniten. Opettajamme on loistava, aikoinaan hänellä oli ravureita ja on kilpaillut lämminverisillä mm. kenttää kauan sitten. Tälläkin hetkellä hän kilpailee mukavalla puoliveritammallaan seura-alue helppo B ja A luokkia ja välillä tulee sijoituksiakin. Tuntimme ovat talvisin koulupainotteisia, kesällä hypätään mutta työstetään myös koulua ja käymme yhdessä valmennuksissa. Olen nykyään vannoutunut koulutuuppaaja vaikka ennen tykkäsin hyppäämisestä koska koulu oli muka tylsää. Varsinkin tämän vuoden kouluvalmennukset innostivat entistä enemmän koulutyöskentelyyn ja haluan viedä myös Ramia eteenpäin koulupuolella koska herralla on kapasiteettia ainakin helppo B tasolle ellei jopa pidemmälle, ken tietää?

En oikein osaa sanoa vahvuuksistani. Toki olen rauhallinen ja pyrin olemaan kärsivällinen ratsastaessa, koska tämä on laji jossa on aina pientä hiomista, kukaan ei ole täydellinen. Haluan edelleen kehittyä ja hioa vikoja joita minusta löytyy ja niitähän löytyy!
Vahvuuksiksi voisin sanoa myös sen että otan hyvin neuvoja vastaan paitsi en netissä. Ystäviltä otan neuvoja vastaan ja minulla on yksi henkilö joka antaa hyviä vinkkejä ruudun toiselta puolelta ja hän on kokeillut Ramia. Seuraan myös mielelläni tunteja/valmennuksia ja yritän imeä niistä tietoa itselleni ja sovellan niitä meidän menoon. Tykkään ratsastaa erilaisilla hevosilla koska kaikki opettavat vähäsen. Kokeilen mielelläni erilaisia hevosia enkä arastele. En välitä vaikka tulisi isoja pukkeja, hevonen lähtisi viemään mutta on yksi asia mitä pelkään: pystyyn hyppimistä ja siitä kaatuminen. Rakastan myös "rääkkäystunteja" joissa ei ratsastajaa säästellä ja silloin tietää että on oikeasti tehnyt töitä.
Istuntani on ihan ookoo ja hämmästyin kun pilatesvalmennuksessa mattotunnilla istuin tuolissa ja valmentaja teki vain pari pientä korjausta ja sekin oli lonkka alle ja rintakehä päälle.
Opettajan kanssa joskus klinikkareissulla keskustelimme lämminverisistä ja hän totesi että "sulle sopii tosi hyvin lämminveriset kun kaikille ne ei vaan sovi. Sulla on oikea tatsi tähän hommaan ja Ramikin on edistynyt niin paljon pienessä ajassa ja yleisesti ottaen." Eli kai tuon voi lukea vahvuuksiin?



könötys´

 Heikkouksia ja virheitä on ihan riittävästi. Heikkouksiin voisin lukea myös sen että en aina osaa kuunnella hevosta. Suurin ongelma on kädet: en osaa pitää kyynärkulmaa, hypätessä käteni on kova ja varsinkin kisoissa kiskaisen käsijarrun päälle. Sorrun myös aina välillä ratsastamaan liikaa kädellä vaikka pitäisi ratsastaa istunnalla ja pohkeilla. Lisäksi yli vuosi sitten pidin nyrkkejä aivan vierekkäin tai sitten kyynärpäät lepattivat tuulessa. Kyynärkulma alkaa vähitellen pysymään kun kaverini kerran piti tuntia kun kävi täällä ja huomautteli niistä kulmista ja se taottiin pääkoppaan. Ja yritän pitää vähintään kerran viikossa raippaa peukaloiden alla vakauttamassa kättä vaikka nyt olen laiskotellut sen asian suhteen. Yhdessä vaiheessa minulla oli suuri ongelma laukassa istumisessa. Jäin joko puristamaan polvilla tai pohkeilla eikä rentoudesta ollut tietoakaan. Lopulta kun aloin keskittymään asiaan ja menin pari tuntia tallin hevosella löysin sen rentouden lopultakin! Ensiksi menin ilman satulaa vanhalla issikkarouvalla ja pystyin keskittymään siihen omaan istuntaan ja seuraavalla tunnilla opettajamme kisahevosella ilman jalustimia koko tunnin. Tuppaan myös könöttämään eteenpäin ja sitä ongelmaa olen saanut vähitellen korjattua. Mikähän hinku on aina nojata eteenpäin kun hevonen alkaisi kulkemaan hyvin? Lisäksi tuppaan muuttumaan selässä vaikka pitäisi pysyä samanlaisena ja hevosen pitäisi muuttua. Opettajani on huomauttanutkin tästä kun menen hänen hevosellaan että taas sä muutuit. Samaa olen tehnyt Ramin kanssa liian monta kertaa ja se kostautuu yleensä. Kun jatkan samalla tavalla ratsastamista vaikka tulisi mitä sivuloikkia hevonenkin uskaltaa turvautua kuskiin. Jos alan jännittämään kohtaa missä Rami on vaikka vähän pelästynyt niin seuraavalla kerralla pelätään entistä enemmän.

kyynärkulma missä olet? c. Milla T.

katse

Katse, katse ja vielä kerran katse! Onhan sitä maata toki kiva tutkia tai sitten tuijottaa sitä hevosen niskaa mutta samalla oma istunta on taas päin mettää? Kun keskityn kunnolla ratsastukseen katse vain katoaa sinne hevosen niskaan. Joskus taisinkin todeta että tarvitsen jonkun niskatuen ratsastaessa. Kuitenkin hevonenkin toimii paremmin kun katse on avara eikä tuijota sitä niskaa koska silloin pystyn huomioimaan muun liikkeen ympärillä ja hevosella on turvallinen olo.

Esteillä myötääminen miten se voi oikeasti olla niin vaikeeta?! Ennen myötäsin ihan kunnolla, mutta sitten noin vuosi sitten tapahtuneiden lähdetään viemään ratsastajaa jumppalinjalla ja laukataan päin aitaa menosta taisi jäädä takaraivoon pieni kammon poikanen ja pelkään kovaa vauhtia esteillä. Lukitan käden hypätessä ja kyllä tiedän kuinka epäreilua se on hevosta kohtaan ja välillä yksin hypätessä tein sitä että liioittelin mieluummin myötäämisessä. Kisoissa kuitenkin tulee tehtyä se sama virhe jatkuvasti etten uskalla päästää hevosta menemään vaan jumitan käsijarrun päälle vaikka tajuaisin sen itsekin mutta ei, se on ja pysyy. Kotikisoissa uskallan päästää jo hiukan paremmin kun on sitä tilaa, mutta ulkopuolisissa paikoissa en päästä en sitten millään. Ehkä tämäkin ongelma ratkeaa kunhan saadaan rutiinia alle ja pääkoppaan taottua sama asia.

Vaikka istuntani on ihan ok haluan parantaa sitä vielä lisää. Pilatestunti auttoi aivan mielettömän paljon, sain istuntani hetkeksi todella kivaksi ja ratsastus tuntui hyvältä, hevoset liikkuivat hyvin allani kunnes aloin palaamaan vanhaan asentooni vähitellen. Yritän kyllä joka kerta alussa miettiä miten istun satulassa, kääntää lonkan alle ja siirtää rintakehän päälle ja aktivoida syvät alavatsalihakset. Ja kun istun oikein selässä olen jämäkkä ja vaikka hevonen kiskoisi ohjia kädestä istun napakasti selässä enkä heilu edes takas.


Tässä on pieni pohdinta omasta ratsastuksesta ja toki olisin tähänkin saanut väännettyä lisää tekstiä mutta eikös tästä ole hyvä aloittaa? Jos joku omistaa jotain vinkkejä näihin ongelmiin niin niitä saa heitellä tuonne kommentointi osioon. (: