Eläimet liikenteessä

Tän päivän läheltä piti tilanne muistutti mieleen kuinka arvaamattomia eläimet ovatkaan. Ajelin seitsemän aikaa illalla tallilta kotia 70 km/h rajoituksen alueella hämärässä tajusin tiellä olevan reunassa jotain. Ensiksi mielessä kävi lenkkeilijä koiran kanssa kunnes valokiila lakaisi sen verran lähelle niin tajusin kyseessä olevan kolme peuraa. Painoin jarrun pohjaan ja auto pysähtyi jarrut huutaen juuri ja juuri ennen peuroja jotka loikkasivat tieltä pois. Kaksi loikki toiselle puolelle tietä ja pienempi yksilö yksin toiselle puolelle. Ajoin hitaasti eteenpäin kunnes tämä yksinäinen peura loikki tien ylitse ja jatkoin matkaa tarkkaillen tien reunoja tarkemmin.

Meidän autoilijoiden ja muiden moottirikäyttöisten vekottimien pitäisi muistaa myös kuinka arvaamattomia hevoset osaavat olla. Vaikka selässä olisi ratsastaja ja hevonen vaikuttaisi rauhalliselta voi tilanne muuttua nopeasti. Voin kertoa monia tarinoita jotka ärsyttävät suunnattomasti varsinkin kun on liikenteessä.

Kolme vuotta sitten lähdin Ramilla ratsastamaan ensimmäiseltä tallilta yhdelle yksityiselle tallille moikkaamaan tuttua hevosta. Ajotie oli todella kapea ja mutkainen ja porukka ajaa aina vähintään 80 km/h sillä tiellä ja pientareita ei ole joten ratsastin pyörätiellä reunassa joka oli lähellä tietä. Matkaa oli vaivainen kilometri mutta sillä matkalla monet autoilijat ja motoristit pelottelivat hevosta oikein kunnolla. Yksi motoristi huudatti moottoria Ramin kohdalla aivan tarkoituksella eli nosti kierrokset mahd. korkealle kytkimen kanssa. Muutamat autoilijat tekivät jopa samaa. Selvittiin onneksi, mutta Ramille jäi pieni kammo moottorikäyttöisistä vekottimista.

Päätin ratsastaa Ramin entiselle kotitallille kuvittelemaani rauhallista tietä pitkin. Se osottautuikin huonoksi ideaksi jo sen takia, että siltä tieltä pääsi jollekin kivilouhokselle ja liikenne oli vilkasta. Loppupeleissä talutin Ramia 5 km kun autoilijat olivat taas törttöjä. Käveltiin oikealla puolelle Rami oli ojan puolella. Autoilijat eivät väistäneet yhtään vaan ihan läheltä laskettivat reippaasti ohia ja joka kerralla hevonen ryntäsi eteenpäin. Kun yksi oli taas menossa ohi Rami käänsikin perseen poikittain tielle ja autoilija joutui hädissään painamaan jarrua voimakkaasti jonka jälkeen mulkoili ja heti ohi päästyä painoi reippaasti kaasun pohjaan ja säikytti hevosen. Yksi autoilija soitti torvea ohi mennessään joka oli halpamaista. Vastaantulijat sentään osa hidastivat ja muutama pysähtyi josta kiitin hymyilemällä ja moikkaamalla. Takaa tuli myös moottoripyörä joka väisti reilusti. Sen jälkeen en tielle uskaltautunut.

Ramille jäi tästä autokammo jonka jälkeen ohitustilanteet ovat olleet pelottavia. Rami loikkii paikallaan tai pyörähtää auton eteen enkä voi tehdä selässä yhtään mitään. Takana tulevat pakettiautot ovat pahimpia jos ne eivät edes yhtään hidasta vaan rämistelemät ohitse. Olin pitkän työn kautta saanu Ramin pysymään rauhallisena ohituksissa kunnes yksi vanha pakettiauto pilasi koko jutun. Myöhemmin Ramia lähdettiin "rohkaisemaan" hevoskaverin kanssa menemällä häntään kiinni tai kääntymällä vastaan.

Puolisen vuotta sitten oltiin maastossa kahden muun ratsukon kanssa. Rami meni kärjessä reippaan tahtinsa vuoksi kunnes takaapäin mutkasta tuli vauhdilla valkoinen henkilöauto kivien sinkoillessa sinne ja tänne. Rami pelästyi tätä ja poukkoili pystyyn ja pyöri keskellä tietä pienoisessa paniikissa kunnes rauhottui. Autoilija mulkoili vihaisesti kun joutui odottamaan hetken.

Oltiin taas maastossa Ramin ja Pokun kanssa. Kuulimme auton tulevan joten käännyimme vastaan tien reunaan. Auto tuli kuitenkin sen verran reipasta vauhtia ja meni reippaasti ohi niin, että Ramin jalkoihin lensi kiviä ja muuta soraa.  Rami hermostui tästä tilanteesta sen verran että keula nousi taivasta kohti ja poukkoili pitkän aikaa suuntaan ja toiseen pelokkaana. Auto hidasti siinä vaiheessa hiukan, mutta painoi taas reilusti kaasua kun pääsi ohi ja taas kiviä lenteli pitkin tietä. Rami ei kävellyt seuraavaan 10 minuuttiin vaan steppasi paikoillaan pää pystyssä. Muiden autojen kohdalla käännyttiin myös vastaan ja menimme Pokun lähelle hakemaan turvaa.

Miten on niin vaikea hidastaa jos tietää, että lähistöllä on ratsutalli? Miten vaikeaa se onkaan hellittää kaasujalkaa ratsukoita kohdatessa! Monen tilanteen takia olen jo pitkään pyytänyt autoilijoita hidastamaan nostamalla jo kaukaa käden pystyyn ja jos vauhti ei ala hidastua käännätytän hevosen takapuolta keskemmäs ja joskus olen jopa isomman auton kohdalla tehnyt sitä, että pohkeilla pyydän pienillä merkeillä muistuttamaan hiukan vauhkoontunutta eläintä jolloin autoilijat viimeistään hidastavat. Kun autoilija on kohdalla kiitän joka kerta hidastamisesta vaikka välillä se tuntuu turhalta yritykseltä saada autoa hidastamaan. Aina jos mahdollista myös itse väistän toiselle tielle tai leveämmäle kohdalle riippuen tilanteesta.

Nykyään pystymme ohittamaan traktoritkin ilman ongelmia kiitos aivan ihanien traktorikuskien jotka pysäyttävät koneensa ja jopa sammuttavat jos näkevät hevosen tulevan vastaan ja käynnistävät vasta kun hevoset ovat turvallisesti ohitse ja edenneet jo jonkun matkaa.

Liikenteessä ollessa pitää siis ottaa muutkin huomioon. Vaikka olisi kiire on aina aikaa vaikka pysähtyä korkeintaan minuutiksi odottamaan ellei välttämättä halua vaaratilanteita jossa pahimmassa tapauksessa ratsastaja ja hevonen löytyvät konepelliltä jonka jälkeen kuski saa odottaa pidemmän aikaa ellei itse ole vahingoittunut. Joten järki käteen kun ollaan liikenteessä!

Lisäksi heijastimet ovat tärkeät näin pimeinä aikoina. Heijastimet ovat niin oman kuin hevosenkin henkivakuutus pimeinä iltoina ja maksavat itsensä takaisin nopeasti.