peli kovenee mä en saa tipahtaa

Viikko on kohta vierähtänyt liiankin nopeasti, ulkona on pimeää ja ei voi ilmojakaan aina kehua. Välillä on aivan mahtavaa ja sitten taas taivaalta tulee räntää. Oikeesti? Tulis nyt ees vähän pakkasta ja lumi päälle nii tykkäisin.

lunta kiitos ! 2009

Mitä meidän elämään kuuluu? Rami on liikkunut maanantaista lähtien tähän päivään ja huomiseksi lupasin jätkälle vapaan kun lähden kasvattajan kanssa katsomaan Pontuksen poikaa (:! Huisin jännää nähdä millainen karvapallo söpöliini vastassa on. Vaikka isukki ei itse ole ihan kunnossa - oltiin eilen kaksi tuntia eläinlääkärissä ja nyt poitsu käydään piikittämässä kolme kertaa viikon välein sekä saa kipulääkettä. Loistavaa eikös vaan? Reagoi polven painamiseen joten pitihän polvet kuvata sekä kuvattiin varmuuden vuoksi lonkka. Kipeästä polvesta ei löytynyt oikeastaan mitään hälyyttävää. Polvi on kerännyt nestettä ja kun se napsuu hölkätessä se jäi vaivaamaan. Jos napsuminen ei lopu näiden piikitysten jälkeen lähetän kuvat ristarit operoineelle lääkärille joka saa katsoa löytääkö hän niistä mitään. Tänään Pontus oli jo kuitenkin paljon parempi ja virkeämpi ja kävelee selkeästi paremmin.

Ramin liikkumiset ovat näyttäneet tältä tällä viikolla:

Maanantai - ohjasajo
Tiistai - ilman satulaa kentällä
Keskiviikko - juoksutus
Torstai - kävelyä kentällä
Perjantai - koulua
Lauantai - koulua

Rami selkeästi tykkäsi maanantaina ohjasajosta toinen niin into pinkeänä koko asiasta kun sai valjaat selkään. Mentiin vain hetki kun halusin vaan kokeilla miten ruuna toimii pitkän ajan jälkeen. Hyvin pystyi vääntämään kaikkea tuon kanssa, peruuteltiin, koottiin käyntiä todella paljon jonka jälkeen eteen jopa takaosakäännökset sujuivat jotenkin vaikka onhan se vaikeampaa kun ei saa annettua selästä apuja vaan pelaat ohjien ja äänen kanssa.

Muista päivistä ei ole mitään ihmeellisempää kerrottavaa, fiilikset kentällä menossa on menneet vuoristorataa, pääosin mennään kovaa alas kunnes tänään sain jonkunlaisen tuntuman taas ratsastukseen, tiesin tarkalleen mitä vaadin Ramilta ja kummastihan alkoi toimimaan. Kenttä on ollut raskas muutamina päivinä joten hevosen kannalta on ollut reilumpaa antaa käyntipätkiä aina hetken työskentelyn jälkeen. Rami sai uudet suitset, nyt mennään remonttiturpiksen kanssa ja ainakin tällä hetkellä oon ollut ihan tyytyväinen.

Tamman kanssa työskentelin tiistiana kentällä koulun merkeissä, hyvin toimi ja saatiin todella hyviä pätkiä ja oon tosi tyytyväinen. Tänään jouduin hyppäämään tammalla ja selkään mentiin pelonsekaisin tuntein. Kuitenkin ollaan hengissä, aluksi hyppäsin ristikkoa ja hain tuntumaa tammaan, sitten 60 cm okseria ja lopuksi en ees tiiä esteiden korkeutta, olisiko ollut 70 cm pysty jonka jälkeen kaareva linja okserille jonka takapuomi nostettiin 70 cm arviolta. Tamma hyppäsi mielettömän kivasti ja viimeisen hypyn jälkiin kuskia vietiin pari kierrosta laukassa. Onhan se aina jännää mennä hyppäämään "uudella" hevosella ja kun en ole todellakaan mikään esteihminen enään. Pitäsköhän ens vuonna yrittää oikeesti hypätä enemmän?

Lähiaikoina olisi tarkoitus pyytää hieroja katsomaan Rami läpi. Selkä on edelleen hyvässä kunnossa mikä on ihan positiivista, mutta hoidan sitä kuitenkin jatkuvasti vaikka se on nyt kunnossa. Muutenkin alan harkitsemaan vahvasti sitä että klippaan tuota otusta enemmän, tiivis pohjavilla ja hikoilee klippaamattomilta alueilta jo alkuraveissa. Pitää ottaa klipperi käteen ja ajella ponia vähän lisää. Siihen asti yritetään pärjätä.

ratsastajana täysi läppä [erikoispostaus]

Joskus taisin lupailla kertovani omasta ratsastus- tai hevoshistoriastani ja näin kun +10 vuotta on tullut säännöllisesti harrastettua repäisen ja yritän muistella ajassa taaksepäin. Tähän aikaan on mahtunut paljon hyviä hetkiä, hienoja hevoskavereita, onnistumisia ja epäonnistumisia - se vain kuuluu tähän lajiin. On tullut tiputua aika monta kertaa, on menty hevosen kanssa nurin muutamaan otteeseen ja sitä rataa. Allani on ollut monen rotuista hevosta ja ponia, shettiksestä jyhkeään työhevoseen (alempana kuva, kimo) shire on kylläkin vielä kokeilematta, jos ensi vuonna pääsis kokeilemaan. On tullut hoidettua useamman kerran kipeitä hevosia ja suurin osa näistä toipilaista ovat olleet vähän erikoisempia ettei joka päivä tule todellakaan vastaan.

lempeä jättiläinen Vekkuli

10 vuotta säännöllistä harrastelua takana, ja saman verran aikalailla epäsäännöllistä eli silloin tällöin hevosen selässä menoa. Olin joku puoli vuotias kun ensimmäisen kerran olen ollut hevosen selässä ja alla oli lämminveriravuri ruuna. Mistähän lie rakkaus lämpöisiin on tullutkaan? ;) Sukulaisillani on ollut hevosia ties kuinka kauan ja pienenä tyttönä kävimme aika usein heillä kyläilemässä ja pieni innokas hevostyttö pyöri usein tallissa silittelemässä ravureita ja tallihommissa vähän auttaen. Pääosin lämminverisiä, muutama suomenhevonenkin on ollut joukossa vaikka en muistakaan niitä kummemmin.

Kesälomillamme kävimme usein lomapaikassa missä oli kolme suomenhevosta, jokaisella on tullut mentyä useampi kerta. Yksi kesä vietimme paikassa neljä päivää ja sinä aikana kerkesin ratsastamaan enään kahdella jäljellä olevalla hevosella. Olihan se suuri kunnia kun hevosten omistaja uskalsi antaa hevosensa 13 vuotiaan tyttösen alle. Tästä kolmen koplasta tiedän että kaksi ovat lähteneet taivaslaitumille, yhden kohtalosta ei ole mitään tietoa. Maksaisin mitä vain jos vielä kerran pääsisin edes istumaan näiden hevosten selkään.

Manu vuonna 2008

Olin suunnilleen 10 vuotias kun halusin alkaa käymään tunneilla, vanhempani asettivat ehdon että ensin heppakerho SITTEN vasta ratsastamaan. Ensin pitää osata edes vähän hoitaa hevosta ja niin sitten kävin heppakerhoa missä opin perusasioita paljon. Hyödyllinen kokemus ei voi valittaa ja en voi kuin kiittää vanhempiani.

Aloitin läheisellä ratsastuskoululla kerran viikossa. Ensimmäisellä tunnilla allani oli pomminvarma russ tamma Rekku ja menin kyseisellä ponilla pari ensimmäistä kertaa talutuksessa ja myöhemmin tietty pääsin itsekseni pyörimään. Muistan hyvin edellee kun ensimmäiset 10 kertaa oli käyty opettaja ehdotti ryhmän vaihtoa kokeneiden ryhmään (4-6 vuotta ratsastaneita) kun mitäs turhaan sitä tässä aloittelijaryhmässä on, pärjää hyvin kokeneiden kanssa. Niin sitten vaihdoin ryhmää ja siinä vaiheessa kehitys hyppäsi uudelle tasolle - sain erilaisia hevosia sekä poneja sekä tunneilla opeteltiin ihan eri asioita. Opettajat uskoivat koko ajan että hyvin se pärjää, vasta 2,5 kuukautta ratsastanut lapsukainen. Niin no pärjäsinkin ihan kohtuullisesti. Ensimmäisen leirini kävin samalla tallilla ja muistan senkin kun sain estetunnille alleni vähän vihreähkön hevosen joka ei mennyt puomien yli saatika hypännyt, paitsi lopulta. Ratsastin kokeneempien ryhmässä ja vaikka porukassa oli pätevämpiä kuskeja niin kaikesta huolimatta nuorehko hevonen alle, great! Leirillä hoitohevosenani oli hapanta naamaa näyttävä tilastoruuna joka puri ja potki karsinassa, mutta se vain oli tuon happaman luonteensa takia niin ihana!

Valitettavasti koulun omistajat lopettivat toiminnan ja koululle löytyi uusi vetäjä joten siinä vaiheessa vaihdoin itsekin tallia, Jatilaan kaverini mukana. Siellä viihdyinkin jonkun 3 vuotta ehkä rapiat päälle? Aloitin pian ratsastamaan Jatilassa ja löysin piakkoin suosikkihevoseni - 170 cm korkea suomenhevosruuna Vekkuli. Meni hetki ennen kuin pääsin jättiläisen selkään ja en voinut kuin tykätä! Olihan se aikamoinen jyrä kieltämättä, mutta muuten todella sympaattinen hevonen. Suht pian aloin hoitamaan ruunaa ja myöhemmin otin puolvuokralle kuukaudeksi. Yhteensä vuokrailin ruunaa 3 kk ajan ja ratsastin aina kuin vain mahdollista tällä pienellä "katujyrällä". Haluan kiittää Saraa kun puolvuokraaminen oli hänen ideansa ja saatiin näin myös vanhempani suostumaan. Kiitos!

En muista millä tunneilla kävin aluksi, mutta loppuaikana ratsastin aikuisten ryhmässä, koska se oli sopivin päivä meille ja vaikka olin nuorin koko porukasta tultiin hyvin toimeen koko poppoo. Oltiin kaikki eri tasoisia ratsastajia, mutta mitäs tuo haittasi loppupeleissä? Muutamia kertoja päästiin "estevalmennukseen" ja allani oli siinä vaiheessa turvallinen puoliverinen ruuna Gvidon joka hyppäsi esteen kuin esteen yli kunhan kuski pysyi selässä se riitti. Sain varmuutta hyppäämiseen ja samalla hevosella opettelin aikoinani laukanvaihdot, ruuna kun vaihtoi helposti ja oli helppo opetella hevosella joka ne osasi.

Vekkulin lisäksi sain puuhastella kolmen yksityisen kanssa, jo nykyään taivaslaitumilla asustelevaa 1983 syntynyttä tilastoruuna Elmoa (mieletön pappa <3), samaisen omistajan Saksasta tullutta Vilmaa sekä liikutin aina välillä lv-ruuna Igarusta. Nyt kun tarkemmin ajattelee niin Igarus muistutti Ramia monin tavoin. En tiedä ruunan kohtaloa, sain "kuulla" että tämäkin kaveri olisi lähtenyt taivaslaitumille, mutta täysin varma en ole asiasta. Vekkuli myytiin 2007 ja lopetin samalla Jatilassa käynnin ja siirryin lopullisesti sukulaisilleni. Lempeä jättiläinen pääsi ihanille omistajille, mutta 2009 ruuna menehtyi vasta 10 vuotiaana tai jos tarkoiksi heittäydytään niin 2 päivää ennen kuin olisi täyttänyt 10.

Tinttu 14 vee & Igarus

Olin jo aloittanut käymään sukulaisteni luona kun kävin vielä jatilassa. Allani oli aina (ex-)ravureita ja pääsin opettelemaan enemmän hevosten hoidosta. Kävin viikonloppuisin auttamassa tallin teossa ja sain palkkioksi ratsastaa tai ajaa ja samalla tutustuin Ramiin. Ja aina kun vain mahdollista lähdin raveihin mukaan hoitajan roolissa.
Ensiksi ratsastelin paljon pienellä, sympaattisella uransa lopettaneella lämpöisellä Sakulla. Saku hallitsi perusasiat jotenkin, laukat nousivat vaikka vasemmalle nostaessa tarjosi usein oikeaa, joka korjaantui vähitellen pienen harjoittelun jälkeen. Hyppääminen oli kuitenkin ruunalle täysin vieras asia jota pääsin työstämään. Saku osoittautui oikein kivaksi ja varmaksi kaveriksi kun aloittelimme puomeilla ja kavaleteilla. Yli mentiin siitä mistä pyydettiin. Vähitellen päästiin hyppäämään ihan esteitä, yksittäistä pystyä oikeastaan jos todella tarkkoja ollaan. Sain hirmuisesti varmuutta tämän pienen ruunan kanssa, tottakai välillä tuli epäonnistumisia ja välillä onnistuttiin loistavasti. Kuitenkin kasvoin pituutta ja oli aika siirtyä isomman hevosen selkään. Saku siirtyi pilven reunalle alkuvuodesta 2009.

pieni papparainen Saku

Seuraavaksi pääsin astetta isomman lämpöisen Rikun selkään. Serkkuni kisasi ruunalla 70-80 cm ratoja vaihtelevalla tuloksella. Ruuna osasi perusasiat ja hyppäsi kivasti, vaikkakin hyppääminen ei ollut tällä hevosella aina todellakaan herkkua. Ruuna saattoi kieltää viime tipassa ja lähti hyppyyn todella kaukaa. Esteelle tultaessa piti olla jo hyvissä ajoissa kevyessä istunnassa jos halusit pysyä selässä kun ruuna hyppäsi tai muuten selästä lensi. Kävin ruunan kanssa kertaalleen kisoissa lentämässä okserin sekaankin ;). Todella varma hevonen jonka kanssa uskalsin tehdä mitä vain, lasketella laukkaa maastossa ilman satulaa ja lämpöiset tuntien ne osaavat mennä aika kovaa.

Sitten kuvioihin astui Rami. Siitähän te jo tiedättekin ties kuinka paljon. Palattuamme myöhemmin takaisin Ramin kotitallille ja Ramin saikkuillessa aloitin vähitellen ratsastamaan ex-ravuri tammalla Rutulla. Rutulla oli kaksi varsaa, vanhempi ori sekä vajaan vuoden ikäinen tamma joka seurasi mukanani kun ratsastin pellossa. Tamma osasi perusasiat joita vain sitten tuli hiottua. Tammasta löytyi kyllä liikettä todella kivasti, hyppäämisen päälle ei koskaan ymmärtänyt ja maastoon ei mennyt yksin. Tallin takana kävin kuitenkin pari kertaa laukkailemassa ylämäessä.

Tietty välillä ratsastin myös kilpailevia hevosia tai enemmänkin heitettiin vaan treenilenkkejä tai käytiin maastoilemassa. Silloin tällöin hyppäsin myös kärreille ja kävin ajamassa treenilenkkejä niin Ramilla, Rikulla kuin shettis orilla joka oli hupaisa tapaus. Selästä menin pari kertaa 174 cm 5-6 vuotiaalla tammalla joka oli äärimmäisen kiltti vaikka pari kertaa sain kokea nahoissani miltä tuntuu kun tuon kokoinen hevonen keulii, vähän pelotti siinä vaiheessa. Lisäksi menin tämän nuoren neidin emällä joitakin kertoja. Uskallaiduin kertaalleen myös 4 vuotiaan ruunan selkään, mielettömän kiva luonteeltaan jo orina helppo käsitellä ja ratsastaessa toimi älyttömän hyvin vaikka ei oltu montaa kertaa menty.

Eihän tämä enään harrastus ole vaan elämäntapa. Tykkään ratsastaa vieraita hevosia aina kuin vaan mahdollista eikä haittaa minkälainen otus on kyseessä, kaikkien selkään mennään. Viime kesänä ratsastin kolmella tallin hevosella säännöllisen epäsäännöllisesti, puoliverisellä sekä kahta suomenhevosta ruunaa sekä tammaa. Tamman kanssa tein suurimman työn ja olihan se palkitsevaa kun hevonen jonka kanssa pitkällä ohjalla ravaaminen oli lähes mahdottomuus ravasi loppuravit ihan pitkällä ohjalla hyvässä rauhallisessa temmossa tyytyväisenä. Puoliverisen Allin kanssa käytiin maastoilemassa aika paljon ja oli mieletöntä fiilistellä tamman kanssa maastossa. Alli on tuttu maastokaveri, ensimmäisen kerran kävin kyseisellä tallilla vuonna 2007 joulumaastossa ja kukas muukaan oli silloin allani. Tammalla oli ikää silloin 5 vuotta ja olihan se vähän jännää.

ystävän lv-ruuna

Olen ollut toisaalta onnekas kun olen päässyt työskentelemään kolmella eri tallilla. Kahdella ravitallilla sekä yhdellä ratsutallilla ja jokaisessa paikassa olen oppinut jotain uutta ja päässyt käsittelemään erilaisia hevosia aina huippuravureista tuntiponeihin ja toipilaisiin. On ollut varsoja joiden ajolle opetukseen olen päässyt auttamaan, säpäköitä kilpahevosia joiden kanssa on käyty katsomassa raviratoja, vanhempia konkareita jotka ottavat jo vähän lunkimmin tai sitten vaihdetaan uraa. Olen käynyt nimekkään kouluratsastajan haastattelussa ja olisin päässyt hänelle töihin, mutta samana iltana ukki menehtyi ja jäin mummin avuksi joten jouduin jättämään kiehtovalta kuulostavan työn. 

Vielä on paljon vuosia edessä, tallottuja varpaita, syötyjä (tai siis melkein) sormia, verta hikeä, kyyneliä. Kuralätäköihin tutustumista, holtitonta naurua, itkua epäonnistumisia ja onnistumisia. Enkä kyllä luovu tästä elämästä!

P.s. sanokaa jos jotain jäi epäselväksi.

tunne johon haluan tottuu

Hupsista taas pieni tauko rustailujen välissä, nyt onkin taas vähän kerrottavaa ja saan vihdoinkin pienen "kisapostauksen" tallin omista koulukisoista mitkä olivat aikoja sitten kylläkin. Nyt sain kuitenkin kuvat jej! :D Bloggeri vaan ei tee yhteistyötä kuvien laadun kanssa. Krhmm.

Eli aloitetaan pikaisella selostuksella tallin koulukisoista ja niissähän menin Ramilla raviohjelman ilman satulaa sekä tammalla helppo C:1 2000.

Rami oli liikkunut koko edellisen viikon kevyesti siis todellakin kevyesti ja kävin edellisenä päivänä ilman satulaa pyörähtämässä kentällä. Kyllähän selässä pysyy jotenkin joten sillä fiiliksellä laitoin viestiä tallin omistajalle että laita vaan meiän nimet listaan. Tullaan esittämään päivän hupisuoritus! :D

Rami kun on (yli)herkkä istunnalle se myös reagoi heti jos ratsastajalla heittää istunta yhtään. Rami vaatii todellakin tiiviin istunnan ja silloin liikkuu kuin unelma, jos persus irtoaa vähänkin niin siihen reagoidaan heti jännittymällä. 

Verkassa en saanut Ramiin sitä hyvää tatsia vaan Rami jäi vähän kyselevän oloiseksi ja jännittyneeseen mielentilaan kun kuski ei saanut omaa kroppaansa ojennukseen eli en vaan saanut istuttua itse tiiviisti ja tukeuduin liikaa suuhun mikä on Ramin kanssa iso virhe. Pillin vihellystä piti tietty säpsähtää (fiksua) ja rata aloitettiin vähän jännittyneen hevosen kanssa. Rami meni kuitenkin olosuhteet huomioiden kivasti, paperissa numeroina olivat 5 ja 6. Loppukommentissa luki sitten:

"Tasainen suoritus, hevonen herkkä istunnalle ja siitä johtuen pieniä tahtirikkoja ja siirtymisiä. Ratsastis huolellisesti ja rauhallisesti"

opettelen ratsastamaan uuestaan.

Sitten oli tammuskan vuoro. Tämä oli siis viides kerta kun menin neitosella ja siltähän se meno näyttikin. Tammalla ei ole paljonkaan startattu koulupuolella, esteet ovat tämän hevosen juttu. Kyllä sen huomasi nopeasti kuinka paljon tamma jännitti kouluaitojen sisäpuolella olemista. Laukat verkkasin loppupeleissä suosiolla radan ulkopuolella. Tamma on todella isoliikkeinen, varsinkin laukka joten helpompi laukata pitkin kenttää yksikseen kun aitojen sisäpuolella toisten joukossa. Radalle mentyämme tamma jumiutui heti yhteen kulmaan. Loppupeleissä näpsäsin reippaasti raipalla niin sen jälkeen kyllä liikuttiin. En lähtenyt radalla vaatimaan tammalta mitään edes, kunhan se liikkuu eteenpäin. Jos olisin yrittänyt ratsastaa peräänantoon olisi koko homma tyssännyt. Laukassa tamma uskaltautui vähän myötäämään niskasta, ravissa ei. Mutta kuitenkin olin neidin suoritukseen tyytyväinen.

hieno neiti! <3

Mites meillä menee tällä hetkellä? Ramin kanssa on käyty maastoilemassa pariin otteeseen, kouluiltu kentällä, vietetty vapaapäiviä eli aika perus elämää suomennettuna.

Ramin kanssa on työstetty kentällä vähän ravia ja painotettu enemmän laukan hiomiseen. Jätkä on ollut into pinkeänä laukkaamisen suhteen eikä enään tekisi mitään muuta kuin laukkaisi. Olen nyt pari kertaa tehny silleen että ravailen hetken, nostan laukan kertaalleen ja sitten taas jatketaan toivon mukaan ravilla. Ramikin jaksaa keskittyä paremmin sen jälkeen tai no hetkeksi ainakin. Välillä löytyy todella kivoja pätkiä ja sitten taas huonompia kun herra hiukan kuumenee, menee väistöjä pitkin kenttää kun en anna laukata, peruuttelee ja steppaa paikallaan. Ihana idiootti :D. Lauantaina Ramista irtosi muutama makea ravilisäys pitkällä sivulla jonka jälkeen tuli pukki perään ja laukka. Eilinen oli pakko antaa vapaaksi huonon sään takia. Rami parka uskaltanut edes päiväheiniään syödä kun oli liian jännää.

Torstaina tuli kivuttua neidin selkään omistajien pyynnöstä. Eipä miteen ihmeellistä puuhattu vaan tuuppailtiin koulua ja sain muutaman ahaa elämyksiä kun tajusin miten joku asia toimii neidillä paremmin kuin joku toinen. Taivuttelin paljon ja harjoiteltiin mm. peruutusta ja siitä suoraan raviin siirtymisiä jotka ovat olleet vähän hankalia. Tamma esitteli lävistäjällä lisäyksiä ja laukassa pyörittiin päädyissä ympyröillä, välillä kokosin laukkaa minimiin jonka jälkeen palattiin normaaliin tempoon. Loppuraveissa halusin saada tamman eteen-alas mikä vaati vähän enemmän ratsastusta jonka jälkeen tamma tajusi mitä pyydän ja se oli siinä. 

Tänään olisi tarkoitus iskea valjaat poitsulle selkään ja käydä vähän kentällä pyörimässä ohjasajon merkeissä. Eipä olla tätäkään harrastettu pitkään aikaan ja tiedän et Rami tykkää kun tehdään jotain erilaista välillä. Ensin ajattelin ratsastaa, mutta ohjasajo kuulostaa paremmalta vaihtoehdolta tällä hetkellä. Ulkona tuulee aika mukavasti joten turha sinne selkään on mennä kun tietää miten hevonen käyttäytyy.

Ramille taiteilin salaman kankkuun, todellakin epäonnistuneen sellaisen mitä pitää vähän siistiä vielä. Tätä varten etsin pienen epätoivoisen klipperini joka toimii paristolla, kyllähän sillä saa hevosen päätä ehkä siistittyä mutta eipä se pure tuommoiseen muhkeaan karvaan kunnolla. Loppupeleissä klippasin piene karvatukko kerrallaan tuon ja siltä se näyttääkin.

Loppuun tylsä pätkä siitä kuinka hienohelma uskaltautuu sittenkin menemään ison vesilätäkön läpi. Ennen sitä pysähdyttiin 10 metriä ennen lätäkköä, yrittettiin kääntyä kovaa karkuun kunnes tylsä mamma pakotti pienen hopusen menemään lätäkön läpi.

tehtävä: klipataan jääkarhu

Päivän projektina oli klipata Rami jälleen kerran. Välillä mietin et ei tuo hevonen voi olla puhdas lämpönen vaan jonkun jääkarhun + lämpösen risteytys vois olla parempi? Jätkä on kasvattanu parissa kuukaudessa kaulaan reilun puolen sentin karvan vaikka on ollut loimitettuna jo pidemmän aikaan. Toisaalta onhan se ihan hauska upottaa kädet tuommoisen turrukan kaulaan, liikutuksen kannalta onkin vähän huonompi juttu kun hikoilee aika paljon. Jos Ramia ei loimitettaisi noin muuten (huonot kelit erikseen) niin siinä vaiheessa omistaisin todellakin jääkarhun.

Rami v. 2009.

Rami käyttäytyi tuttuun tapaansa kivasti vaikka onhan nyt tippuvat karvat aika pelottavia, niitä puhistiin vähän väliä, eihän sitä koskaan tiiä jos sulkakato iskee? Tykkään kuitenkin tosta meidän klipperistä nyt kun pääsi käyttämään sitä kunnolla, hiljainen ääni, kevyt ja jälki on hyvää. Klippauksen jälkeen Rami pääsi pesariin seisomaan, lakaisin karvat pois, putsasin koneen ja löysäsin ruuveja ettei terä taivu.

Pitäiskö taiteilla poitsun kankkuun joku kuvio? Ehdotuksia saa heittää

kiitos bloggeri laadusta <3!

"mamma hei ei nyt mitää kuvia"

Ramin kanssa mentiin tänään kentällä 40 minuuttia, pelkkää käyntiä. Kyllä vain pelkkää käyntiä. Halusin eilisen maastoilun vastapainoksi jotain vähän kevyempää menoa. Koulupenkki selkään, enkkuviltti niskaan ja kuskin epämääräisen varustuksen kera kenttää kohti. Pirun kylmähän ulkona oli tai sitten vaan kuvittelen. Päivän aiheena halusin vain taivutella Ramia joka suuntaan, tehtiin paljon ympyröitä, ympyröiden sisällä välillä voltteja, kolmikaarista niin että jokaisessa kaarteessa tehtiin voltti ja matka jatkui. Lopuksi mentiin loivaa kiemuraa, voltti kulmaan, pysähdys keskelle lyhyttä sivua, voltti kulmaan ja taas loivalle kiemuralle. Aika simppeli tehtävä, mutta ihan kiva ja ihan mukava tehdä vaikka ravissakin. Ratsastelun jälkeen Rami sai jäädä sisälle fullneck fleeceloimen kanssa, ruuat vielä valmiiksi ja kotiin.

Huomenna suuntaan todellaki pitkästä aikaan silmälääkäriin apua! Hupsista viime kerrasta on aikaa varmaa 3-4 vuotta? Ainiin olin tänää ahkera! Vedin tänään yhden Victoria Secret workout: full body treenin ja totesin et oon oikeesti ihan rapakunnossa. Oli kyl tehokas, tuntu siltä et henki lähtee n. 10 minsan kohalla :D! 

toinen on niin komia <3

shoppa shoppa shoppa !

Hyi mikä ilma jälleen kerran! Järkyttävä puhuri, välillä viskelee vettä ja sitä rataa. Koneen ääressä on kiva kökkiä vielä hetken aikaa kunnes suuntaan tieni tallille tekemään Ramin kanssa jotain. Tarkoituksena oli lähteä toisen ratsukon kanssa maastoon vähän irrottelemaan, katsoo uskaltaako Ramin kaltaisen lentokoneen kanssa lähteä tallin kulmaa pidemmälle. Tai sitten tyydytään liikkumaan tallin lähistöllä muutenkin ellei sitten uskalleta tosiaan ihan metsään.

Torstaina käytiin vähän ostoksilla Lahdessa, auts paha paikka kieltämättä! Ensiksi suunattiin toisen henkilön kanssa horsepro:lle vähän ihastelemaan tavaroita. Vähän aikaa jouduin miettimään mistä risteyksestä käännytään, mutta hyvinhän se muistui mieleen kun pääsi vähän lähemmäs. Onneksi reitti on muuten tuttu kun meillä on ollut venepaikka samaisessa satamassa. Ovelasti olin edellisenä iltana surffaillu netissä ja listannu mitä pitää katsoa jos löytyisi niin saisi tuhlata. Harmikseni kaikkea ei löytynyt joten tilasin eilen suitset ja putsit sitten verkkokaupan kautta, niitä ootellessa! Pitkään tuli hipelöityä huopia, suitsia, riimuja ja kaikkea muuta jonka jälkeen kassalla maksoin seuraavia tavaroita.

yllättäen eskadronin riimu 29,90 €

Eskadronin aivan ihanan värinen riimu. Tämä ei todellakaan ollut ostoslistallani, mutta kun en löytänyt sitä riimua mitä hain niin tämä lähti mukaan. Ramilla on yksi eskadronin riimu josta olen tykännyt todella paljon ja näissä kuitenkin hinta-laatu kohtaavat kivasti.

Eskadronin Nici riimu + naru 35 € - viime kauden väri

Tätä himoitsin kylläkin tämän kauden väreissä, mutta ei ollut ja tämä osui vahingossa silmään. Ainut kappale ja sopivasti full kokoinen! Herkullisen värinen kuitenkin ja no pakkohan se oli ostaa? Lähtöhinta 43 €, mutta sain sitten alennusta vähäsen.

Eskadronin kouluhuopa 89 €

Tätä lähdin tarkoituksella metsästämään! Eskadronin Nici sarjan kouluhuopa ja värihän on todellakin miehekäs, eikös vaan ;)? Tykkään eskadronin huovista, kestävät pesusta pesuun, muoto ja väri pysyvät ja istuvat hyvin hevoselle. Ramin ensimmäinen huopa on juuri oliivinvihreä eskadronin Nici huopa, edelleen tosi hyvässä kunnossa vajaan 6 vuoden jälkeen. Pyörittelin pitkään tätä huopaa mielessäni jo ennen ostoksille lähtöä, hintahan tällä on aikamoinen, mutta kaikesta huolimatta kun a) se on söpö b) hei se kestää c) se sopii Ramille varsinkin talvella niin sehän lähti mukaan. Onni oli todellakin matkassa kun kysyin onko näitä huopia niin kaksi löytyi enään ja kummatkin eri värisinä. 

Lisäksi ostin BR:n mustat nahkaohjat kun tämän hetkiset ovat jo niin pehmoiset. Suitsia en siis saanut ostettua samalla reissulla. Oon kärsimätön ja ootan pakettia into pinkeenä, tahtoo uudet suitset käyttöön mahdollisimman pian. 

Matka jatkui Wahlstenille missä pyörittiin jonkun aikaa tavaroita hipelöiden. Metsästin itselleni vieläkin kenkiä ja silmiin pomppasi HV polon kengät, eikä todellakaan ollut enään kokoja! Itkupotkuraivari  no ei voi mitään. Täällä en tehnyt onneksi mitään isoja ostoksia vaan ostin aivan lopussa -50% huovan mikä on hirmu söpö. Oon ties kuinka kauan katellut tuota huopaa ja nyt kun oli hyvä tarjous niin hei kyllähän se messiin lähtee. Vaihtoehtona oli ruskealla tai pinkillä rusetilla ja mitä kuvasta näkyykään. Kouluhuopa tämäkin.

-50% tangosta hintaa jäi 25 € !

Kotiin päästyäni kurvasin vielä oman kylän liikkeeseen katsomaan kenkiä ja siinä sitten etsittiin kyseisiä hv polon kenkiä netistä ja lötyivät - viime kauden kengät. Just semmoiset tarvisin, mutta ei voi mitään jos ei niitä saa enään mistään. Lupasivat soittaa ja kysellä tilannetta. Matkaan tarttui vielä kaikesta huolimatta horse comfortin punaruudullinen fullneck villaloimi. Ramilla on yksi fullneck villaloimi, paksu kuin mikä eikä sitä tule todellakaan käytettyö tallissa. Ehkä talvella jos tulee käytyä vaikka maneesissa ja poni on ihan hikinen niin sitten sen voi viskata niskaan. Pitää ainakin lämpimänä, mutta loimen kuivuminen on oma operaatio heh.

Mites noin muuten. Ramin kanssa ollaan pyöritty kentällä kolme kertaa kouluilun merkeissä, kaksi kertaa satulan kanssa sekä perjantaina ilman satulaa tunnin verran ja tehtiin ihan suoristus tehtäviä. Eli jaoin kentän pienempään osaan ja kulmissa tehtiin joko väistönä tai etuosakäännöksenä kulma jonka jälkeen suoristus ja kohti uutta kulmaa. Ei sen ihmeellisempää siis. Myöhemmin muisteltiin vähän takaosakäännöstä mitkä onnistuivat kohtuullisesti pitkän tauon jälkeen. Hieno jätkä (:

Eilen ratsastin tammuskan sekä Ramin kummallakin koulua. Ensin tammuskan kanssa menin tunnin verran, työstin aika perusjuttuja vaikka säädöt olivatkin vähän hukassa pitkän tauon jälkeen. Ravissa tein jonkun verran ympyröitä, muutamia lisäyksiä ja laukassa sitten aluksi vain haettiin hyvää laukkaa jonka jälkeen tehtiin  kahdeksikkoa ja puolessa välissä vaihdettiin sitten laukka. Tamma teki super kivasti töitä vaikka vähän testaili oonko ihan tosissani.

pieni ufoponi

Ramin kanssa menin sivareilla tai sivarit tulivat vasta laukassa käyttöön jonka jälkeen taas pois. Pitkät alkukäynnit jonka jälkeen pitkällä ohjalla ravailua ja Rami liikkui mukavan rennosti koko sen ajan. Sivarien kanssa sitten sitä laukkaa vähän avittamaan ruunaa hakeutumaan alas ja pyöreäksi. Vauhtia löytyy enemmän kuin laki sallii ja tällä hetkellä en pysty säätelemään laukkaa yhtään. Kuitenkin Rami laukkaa pyöreänä ja polkee hyvin allee. Loppuravit jonka jälkeen talutin loppukäynnit enkkuviltti Ramin päällä.

Tänään kävinkin maastossa yksin tosin vaikka vähän mietin uskaltaako sitä. Jätkä käyttäytyi kuitenkin harvinaisen fiksusti ottaen huomioon tuon sään. Okei kyllähän se kyttäili ja keksi muutaman puhisemisen aiheen. Käytiin baanalla kävelemässä, mentiin mäkilenkille vähän ravailemaan, käytiin tiellä laukkaamassa mikä ei ollut järin fiksua kolmipalan kanssa, tultiin kylkimyyrää takaisin ja takaisin mäkilenkille missä kuskia vietiin märän rätin tavoin. Ainakin Ramilla oli hirmu hauskaa kun sai mennä reippaasti pari pätkää vaikka jarrutusmatka oli +50 metriä.

Pakko myöntää et syksy osaa olla aika masentavaa aikaa, toisaalta mitäs sen kivempaa kun viritellä erilaisia valoja pitkin kämppää, polttaa kynttilöitä, juoda glögiä ja voi hyvillä mielin käpertyä peiton alle katsomaan jotain hyvää sarjaa tai leffaa. Tälläkin hetkellä meillä pyörii yksi suomalainen sarja Hovimäki, muksuna tykkäsin ihan liikaa tästä sarjasta ja nyt innostuin katsomaan kaikki kaudet uudelleen läpi vaikka muistankin lähes ulkoa jokaisen jakson.

Viikko sitten otin itteeni niskasta kiinni ja päätin parantaa tapojani syömisen suhteen. En kyl tiiä onko se ihan onnistunu mut nykyään keitän joka aamu itelleni puuroa! Sekaan joko jäisiä marjoja tai sitten laitan jäisiä omenan palasia puuron sekaan valmistus vaiheessa. Lisäksi viskaan päälle raejuustoa mikä on yllättävän hyvää puuron kanssa. 14-15 välillä sitten olen syönyt vähän lämmin kuppi keiton ja varsinkin kanttarelli on herkkuani ja samalla syön yhden viipaleen ruisleipää juuston, kinkun ja päälle laitan milloin mitäkin. Sillä pärjää hyvin sitten iltaan, tarvittaessa haukkaan vaikka banaanin. Aamulla kulautan kurkusta alas beroccaa ja illalla sitten magnesiumia. Kuinkahan kauan tää mun innostus kestää? Kuitenki tavotteena näyttää vajaan vuoden päästä mahdollismman edustavalta. Selkäkin on ollut kivan armollinen ja on kestänyt hyvin ratsastamisen sekä eilisen vatsatreenin mikä oli viel hetki sitten mahdotonta kun sattui niin paljo. Bongasin youtubesta muutamia hyviä videoita treenin suhteen sekä sain tanssimaton toimimaan pitkästä aikaa. Nyt sitten treenaamaan!

näytän kerrankin ihmiseltä.

Don't hide your face

Pikainen pyörähdys tai en nyt tiedä onko mikään pyörähdys tässä koneen ääressä kun aikaa on mennyt suunnilleen pari tuntia? Luvassa on reilusti uusia kuvia, kuulumisia vaikka kisakuulumiset jäävät myöhemmälle kuvien uupuessa. 

omom karamellia

pakkohan se on myöntää ettei tuolla otuksella ole kaikki muumit laaksossa.

Aloitetaan pikaisella koulupenkki esittelyllä. Nyt meidän reenejä vauhdittaa upouusi Kentaurin Ithaka merkkinen satula 17½"/4. Huomattavasti leveämpi kuin kiefferi ja Rami tosiaan liikkuu tämän kanssa todella hyvin. Satulassa on korkea takakaari (tykkään!!) sekä siirrettävät polvituet mikä on iso plussa. Kuskin tarvitsee vielä totutella jonkun verran istumaan uudessa penkissä, mutta fiilis on nyt jo aika katossa ja treenaaminen on mielekästä puuhaa. Ainakin jalustimien pituuden kanssa on vielä aika taiteilua, nyt on tullu mentyä pari kertaa aavistuksen lyhyillä jalustimilla ja kun laittaa reiän pidemmäksi niin kappas sitten ne ovatkin liian pitkät. Istuminen ravissa on vähän tai siis paljon hakusessa. Reeniä reeniä niin kaipa opin istumaan.

Perjantaina pyörähdettiin baanalla testaamassa ratsastusloimea jonka jälkeen jouduttiin käymään kentällä vähän rauhottumassa. Ravailtiin suht reippaasti traktoria karkuun ja Rami keksi kuinka kiva onkaan loikkia! Siinä vaiheessa kun hevonen veti itsensä totaalisen kasaan, kääntyi vähän poikittain tiellä ja vinkaisi niin se oli melkein menoa. Pieni hyppy ilmaan ja perään pukki oli hirmu hauskaa toisen mielestä, kuski karjasee et nyt perkele loppuu tuommonen. Kentällä oltiin niin kilttiä mamman mussukkaa, ovela otus kun on. Eihän toiselle voi olla mitenkään vihainen?

Lauantaina Ramilla oli kengitys sekä raspaus. Nyt on talvipopot alla, hokkeja ei laitettu vielä kiinni vaan isken ne itse sitten kun siltä tuntuu. Raspaus olikin oma operaationsa, ensimmäisen puoli minuuttia Rami oli ihan nätisti jonka jälkeen alkoi venkoilla. Pää kylkeen on uusin keksintö, muutaman kerran teki tuon jonka jälkeen kummatkin niin minä kuin kengittäjäkin komennettiin niin johan seisoi sen jälkeen. Vasemmalla puolella alhaalla oli enemmän piikkejä kuin muualla ja siltä Rami on tuntunutkin, mutta muuten suu oli vielä ihan ookoo ja hyvä kun saatiin ongelma nopeasti alta pois. 

Tunnin päästä kipusinkin Ramin selkään. Löysin perjantaina vahingossa kärkkäiseltä 18 mm paksun kolmipalan ja se tuli heti käyttöön ja selkeästi Rami on paremman tuntuinen tämän kanssa. Tukeutuu kivasti kuolaimeen ja turha pään kanssa heiluminen loppui välittömästi.

Pientä jännitystä lisäsi metsästäjät jotka pyörivät lähistöllä mm. ajoivat kentän ohitse. Ramista se oli hirmu jännää, aluksi pidin korvia kiinni sen varalta jos siinä lähistöllä ammuskellaan niin ei saisi otus mitään hirveää slaagia, onneksi metsästystä lopeteltiin/siirryttiin muualle joten päästiin suht rauhassa loppupeleissä menemään. Emppu tuli hillumaan kentälle kameran kanssa ja napsi samalla meistä uusia kuvia, iso kiitos siitä!

Homma aloitettiin normaaleilla rutiineilla, venyttelyllä mahdollisimman alas käynnissä sekä ravissa. Paljon ympyröitä, taivuttelua kumpaankin suuntaan sekä vähän temmon vaihtelua. Yritin muistella vähän keskiravin alkeita Ramin kanssa lävistäjällä, pari kivaa askelta löytyi vaikka kuski heilui selässä erittäin turvallisissa ratsastuskengissä. Turvalliset haha ainakin ne on mukavat jalassa. :D Lopussa otin noston per suunta, Rami oli aivan tohkeissaan asiasta kun ei olla kolmeen viikkoon laukattu, yritti siinäkin vaikka ja mitä. Vasempaan nostaessa Rami pörhistyi ohjia keräillessä ja odotti pyyntöä koska saa nostaa laukan ja siinä sitten mentiin kuskin yrittäessä hillitä pientä mustaa rakettia. Loppuraveissa oli tyytyväisen oloinen ja ratsastelut oli hyvä päättää onnistuneesti. 

ensin venytellään alas, vähän paremmin mieluusti

"metsästäjiä näköpiirissä hihhihi"

oikeelle laukattiin vähän nätimmin

kiihtyvyys 0-100 = yksi askel. Ralliponi nro 1 

Eilen urheilin Vekun kanssa kentällä, perus kouluvääntöä harrastettiin hyvällä tuloksella. Ruuna toimi tosi kivasti, heti alkukäynneissä käveli mukavan reippaasti ja alkuraveissa jatkettiin samalla vauhdilla, oma moottori ainakin pelasi hyvin eikä tarvinut paljon eteen pyydellä, enemmänkin sai vähän himmailla menoa! Tehtiin ympyröitä, taivuteltiin jätkää oikein kunnolla tavoitteena saada sisäpohje läpi hyvin. Laukassa yritettiin pysyä kyydissä, mentiin vaan isoja ympyröitä ja keskusteltiin pari kertaa suunnasta ja siitä saako viskata kankkua ilmaan vai ei. Lopussa lähdin yrittämään laukanvaihtoa lävistäjällä, ekan vaihdon yrityksen sähläsin itse niin ruuna vaihtoi vain etupään. Uusi yritys ja nyt muutettiin omaa tyyliä ja pidettiin se persus kiinni penkissä ja sehän tuotti tulosta, Vekku tarjosi täysin puhtaan vaihdon mikä oli kyllä kummallekin saavutus. Loppuravit ja käynnit mentiin hymy korvissa pienen ja väsyneen ponin kanssa. Hieno oli jälleen kerran (: 

Ratsastuksen jälkeen irtojuoksutin Ramin joka oli aivan into pinkeenä. Hirveä sumu mikä "vähän" vaikeutti kuvaamista. Toinen oli niin pörheänä, puhisi ja kaahaili pitkin kenttää häntä tötteröllä ja loikki välillä ilmaan. 

Torstaina olisi tarkoitus suunnata Lahteen ostoksille, ostoslista kasvaisi metrin mittaiseksi jos ei olisi näin persaukinen, mutta ainakin yksi eskadronin huopa olisi kiva, riimusetti, lämpimät tallikengät ettei tassut palelisi ja ehkäpä koulusuitset jos löydän mieluisat. Sen näkee sitten torstaina mitä lähtee mukaan, palaillaan!

hiukan pörheä

oli jännää, vähä piti puhista