Kiitos kaikesta Rami 2.5.2001 - 7.11.2016

Kun suljet silmäsi ja avaat ne seuraavan kerran - ei ole kipua

Ikävä. Tyhjä olo. Kaipaus. Nyt on hyvä olla .♡ palataan paremmalla ajalla asiaan.

yksi menetys liikaa

Ihan kuin elämä olisi muutenkaan tällä hetkellä helppoa niin aina joku asia menee pieleen. Ramin menetys on niin koca paikka niin en olisi kauvannut yhtään ylimääräisiä kyyneleitä. Toinen rakkaista kissoistamme koki viikko sitten kovan kohtalon; auto osui siihen ja sen ihanan kehrääjän elämä päättyi noin puolen metrin päähän omasta pihasta. Olin itse kotona, olin hetkeä aikaisemmin ottanut koiran sisälle ja olin korkeintaan 5 minuuttia sisällä, menin ulos ja näin kissan makaamassa tiellä. Tahallinen teko? Kissa on ollut niin sivussa että se on ollut pakko nähdä ja on vaatinut pienen koukkaisun että on osunut.. Ikävä on kova!!

Tämän kaiken surun keskellä on kuitenkin jotain kivaakin. Aloitan ylihuomenna työt! Ja viikon päästä koulun! Tuo työpaikka oli iloinen yllätys kun sitä tarjosi firma itse. Yllättäen liittyy hevosiin.

Lisäksi tallissa seisoo tällä hetkellä kolme karvakorvaa; Rami, Seppo sekä 1,5 vk sitten tullut Aino. Tamma on 5 vuotias, starttaamaton tytsy joka tuli leasing-sopimuksella minulle. Kasvattaja/omistaja tätä tarjosikin ja katsotaan miten elämä lähtee tamman kanssa rullaamaan.
Rami on vielä kuvioissa, kuukauden verran  annan vielä aikaa ja nyt vaan ollaan, käydään vähän kävelemässä ja nautitaan ❤

Koneelta löytyisi liuta kuvia mitä haluaisin esitellä teille, mutta netin uupuessa EDELLEEN yritetään pitää jotain pientä eloa puhelimen kautta. Epätoivoista?

tähdenlento nyt uniani kuljettaa toive hento, tuikkimaan se tähdet saa

Katsotaan miten käy kun yritetään päivittää puhelimella. Hengissä ollaan.

Monta kuukautta on vierähtänyt. Ensin hajosi puhelin millä pyöritin nettiä koneella ja sen jälkeen on ollut vähän vaikeaa....

Olen monta päivää itkenyt kotona, autossa, hevosten luona. Olo on hirveä. Seppo voi hyvin ja on palannut pitkän tauon jälkeen radalle. Itse sain juhannuksena tietää pääseväni kouluun, hevosvalmentaja linjalle. Suurin itkun aiheeni on ollut Rami......
Karu totuus iski vasten kasvoja että Rami ei tule ilahduttamaan meitä kovinkaan pitkään. Päätös on vaikea mutta eikö se ole suurinta rakkautta päästää irti? Rami tullaan päästämään ikiuneen ennen sisäkautta. Lepuuttaa jatkuvasti takajalkojaan, ei kestä edes kävely lenkkejä. Tämä on ainut oikea ratkaisu Ramin kannalta. Itseeni sattuu ihan hirveästi ja syytän itseäni. Teinkö kaikkeni? Olisinko voinut tehdä enemmän? Paljon on tutut lohdutelleet että ainakin poika sai hienon loppuelämän ja sitä on hoidettu niin hyvin. Mutta kuitenkin... Rami tullaan päästämään vihreimmille laitumille kotona ja vaikka se onkin vaikea paikka itselle pidän narusta kiinni viimeiseen hengenvetoon asti.

Palataan myöhemmin asiaan. Nyt yritän nauttia Ramin seurasta niin pitkään kun pystyn.

Voidaan sinkoo sinne tänne tai viel vaik pidemmälle, nyt mennään täysii koneet käyntiin !

Kevät! Mikä ihana asia epämääräisen talven ja alkukevään jälkeen. Vettä on satanut kaatamalla viimeksi eilen ja tänään lämpötila huidellut +16 paikkeilla ja huomenna on luvassa vielä lämpimämpää. Hirveästi tekisi mieli lähteä pitkälle maastolenkille, harmikseni selkä otti ja sanoi ittensä irti! Okei ei ihan pahasti, sen verran että kipuilee entistä pahempana mitä on ollut siitä lokakuusta lähtien, kiropraktikollakin kävin joka totesi että oli jo aika tullakin. Tässä ajassa on ehtinyt tulla jo virheliikkeitä eli vasenta jalkaa en saanut nostettua ollenkaan niin kuin pitäisi vaan kierrän sitä sivusta että saan sen ylös. Jumien avaamisen jälkeen jalka kyllä liikkuu nyt niinkuin pitääkin, mutta selkä pamahti uudestaan. Istuminen on siis edelleen itsemurhaa, silloin selkä kipeytyy niin pahasti lantiota myöten että levyttäminen on siinä vaiheessa paras tapa saada kipu pois. Käveleminen sattuu jo myös jonkun verran. Huomenna lääkäriin ja sitten taas kiropraktikolle?

Mutta siis mitäs pojille kuuluu? Ovat saaneet aika leppoisasti olla. Ramin kanssa ollaan päästy koulutreenaamisen makuun! Penkin istuessa täydellisesti on ihanaa päästä menemään kunnolla, okei Ramilla ei kunto riitä tällä hetkellä raskaalla pohjalla, mutta sen mitä on nyt mennyt niin huh huh. On ihan mielettömän tuntuinen taas. Laukkakin oli jopa ihan hyvää ottaen huomioon ottaen ettei olla hirveästi laukattu koko talvena.

Irtohypytystäkin on tullut harrastettua. Yksin on vaan vähän hankalaa varsinkin jos haluaisi materiaalia saada todisteeksi. Rami arasteli jonkun verran tosiaan hyppäämistä, mutta kyllä yli mentiin loppupeleissä. Seppoa tarvi avittaa aluksi taluttamalla ekan esteen yli jonka jälkeen homma alkoi sujumaan jotenkin. Voi toisen onnea kun viimeisen esteen jälkeen mentiin häntä tötteröllä.

Toissapäivänä oli irtojuoksutusta jälleen kun en muuten olisi kerkinyt "liikuttamaan" ja siitä jokunen kuva todisteena. :) Ainiin ostettiin tänään reki meille! Pitää vaan vähän kunnostaa sitä ja alkaa siedättämään Ramia aisoihin jossakin vaiheessa niin sitten pääsee talvella rekiajelulle!

tappajahai Seppo

kiirettä pukkaa

Moikka porukka! Huh huh mihin lähes kolme viikkoa on vierähtänyt? Viime postauksen jälkeen pääsin yllättäen töihin ja kun päivät kestävät viiteen, tulen kotiin ja lähden tekemään tallihomma ja liikuttamaan hevosia niin päivät venyvät väkisinkin myöhäisiksi ja kun pääsen lopulta sisään kaadun suihkun jälkeen sohvalle ja nukahdan siihen. Lisäksi kelit eivät ole ihan hirveästi suosineet, huonoimpina pävinä hevoset jäävät liikuttamatta kun ei innosta lähteä kastelemaan itseään tuonne juuri kun olisi paranemassa flunssasta.

Poitsuille ei kuulu ihmeempää, maastoilua ja kentällä pyörimistä sekä ajoa ja Ramin kanssa oltiin Pinjan estevalkussa viikko sitten mikä meni tosi hyvin loppupeleissä! Tehtiin simppeleitä tehtäviä, lävistäjillä ja ihan pitkillä sivuilla loikittiin linjoja sekä sarjoja ja näin pois päin. Rami oli super hyvän tuntuinen, varmasti hyppäsi esteet jokusen tiputuksen kanssa, mutta se ei haittaa. :)

Edellisenä päivänä oltiin satuloita sovittamassa, mutta onneksemme oma koulupenkki sai jäädä! Atte oli ihan super mukava, juteltiin niitä näitä ja kerroin ongelmastamme. Mattoa ei saatu satulan alle kun maneesi oli pois käytöstä, mutta sillähän vaan katsotaan puristaako satula "kiukkulihasta" (eli sään viereistä lihasta) mistä lähtee hermoja pitkin hevosta. No painoihan se kun penkki oli aivan päin prinkkalaa, keikkasi vahvasti eteen mikä selittää sen että kevennän päin mettää ja hevonen on huonon tuntuinen ja etupainoinen. Laitettiin pieni korjaava pala eteen ja heti alkoi liikettä irtoamaan ja Atte kehuikin Ramia että liikkuu entiseksi juoksijaksi tosi hyvin! Kokeilin pari muutakin satulaa, mutta oma satula istui kuitenkin parhaiten Ramille. Leveys on juuri hyvä, mutta pienen muokkauksen kautta saatiin satula istuvaksi. Ihanaa päästä treenaamaan!

Sepolla olen nyt ajanut ajogramaanin kanssa pitkää lenkkiä, ihana vekotin kun hevonen on niin pehmeä ajaa! Maastossa ollaan käyty kiipeilemässä ja lisäksi juoksutettu liinassa sekä vapaana. Monipuolisuus kunniaan ;).

Tänään istuin laserkurssilla eli nyt saan hoitaa hevosia laser laitteella! Katsoin jo piruuttani laitteiden hintoja, halvin on 400 euroa ja kalleimmat 8000 euroa, taidan ostaa tuon halvemman ja aloittaa sillä. Laser on mielenkiintoinen laite, sillä saa tehtyä ja hoidettua hevosta yllättävän monipuolisesti. Samalla voisin hoitaa vähän itseäni kun on tuota vaivaa sen verran paljon.

Äh tulipa taas pikainen päivitys ilman kuvia, pahoitteluni! Yritetään palailla paremmalla ajalla kuvien kera.